mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Rokote on valmiste, joka sisältää joko heikennettyjä tai kuolleita taudinaiheuttajia tai niiden osia. Nämä eivät aiheuta varsinaista sairautta, mutta stimuloivat elimistön immuunijärjestelmää tunnistamaan ja muodostamaan puolustuskyvyn tiettyä taudinaiheuttajaa vastaan. Rokotteen kautta keho altistuu taudinaiheuttajalle ilman, että sairautta todellisuudessa puhkeaa.
Altistuminen käynnistää elimistön puolustusjärjestelmän, joka kehittää vasta-aineita, jotka taas tunnistavat ja tuhoavat taudinaiheuttajan, jos niitä pääsee myöhemmin elimistöön. Kerran muodostettu puolustuskyky mahdollistaa tehokkaan ja nopean torjunnan mahdollisia taudinaiheuttajia vastaan.
Rokotteet eivät anna täydellistä suojaa taudinaiheuttajia vastaan, mutta ne vähentävät merkittävästi sairastumisriskiä. Rokotukset ovatkin erittäin tärkeä tapa ehkäistä tartuntatauteja ja suojelevat samalla yksilöä ja yhteisöä. Rokotteiden teho perustuu siihen, että ne stimuloivat immuunijärjestelmää tunnistamaan ja torjumaan tietyn taudinaiheuttajan, kuten viruksen tai bakteerin.
Rokotteiden ansiosta tiettyjä tauteja, kuten polio, kurkkumätä ja hinkuyskä, on saatu lähes kokonaan häviämään tai vähenemään merkittävästi. Rokotukset ovat auttaneet estämään taudin leviämistä yhteisössä, mikä vähentää myös taudinaiheuttajan leviämistä populaatiossa. Kun tarpeeksi moni yksilö on rokotettu, taudinaiheuttajan leviäminen populaatiossa vähenee niin paljon, että se ei enää pysty aiheuttamaan epidemioita. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä laumaimmuniteetti.
Toimiva rokotesuunnitelma auttaa vähentämään leviäviä tauteja.
Allergisten reaktioiden oireet
Eläimet voivat saada allergisia reaktioita rokotuksista, vaikka se ei ole kovin yleistä. Allergisia reaktioita voi esiintyä minkä tahansa rokotteen yhteydessä, mutta yleisimmin ne liittyvät rokotteisiin, jotka sisältävät useita eri komponentteja, kuten esimerkiksi rabiesrokotteisiin.
Allerginen reaktio rokotteelle voi olla lievä tai vakava. Lievissä tapauksissa eläin voi saada esimerkiksi ihottumaa, kutinaa tai nokkosihottumaa, mutta yleensä oireet häviävät itsestään muutaman päivän kuluessa. Vakavammissa tapauksissa eläin voi saada anafylaktisen sokkitilan, joka on hengenvaarallinen tila ja vaatii välitöntä lääkärinhoitoa.
Allergiset reaktiot ovat harvinaisia ja rokotteet ovat yleisesti ottaen turvallisia ja tehokkaita tapoja suojella lemmikkejä erilaisilta sairauksilta. Jos kuitenkin huomaat, että lemmikkisi käyttäytyy oudosti tai oireilee rokotuksen jälkeen, kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Hoito
Jos eläimellä on lieviä rokotusreaktioita, hoitoon voidaan käyttää oireenmukaista hoitoa. Esimerkiksi kipulääkettä voidaan antaa, jos lemmikki tuntuu olevan kivulias pistoskohdassa. Kylmäpakkausta voidaan käyttää turvotuksen ja kivun lievittämiseen.
Vakavissa allergisissa reaktioissa eläinlääkäri voi antaa antihistamiinilääkkeitä tai kortikosteroideja (kortisonia) allergisen reaktion lievittämiseksi. Jos reaktio on erittäin vakava, eläinlääkäri voi antaa adrenaliinia, joka on voimakas allergiaoireiden hoitoon käytetty lääke. Joskus voidaan tehdä myös allergiatestejä, joiden avulla selvitetään, onko lemmikillä allergia tiettyä rokotetta tai sen ainesosia kohtaan. On tärkeää, että lemmikkiä seurataan tarkasti rokotteen antamisen jälkeen ja että eläinlääkärille ilmoitetaan välittömästi, jos havaitaan vakavan allergisia reaktioita oireita.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Suomessa yleisimpiä hyönteisiä ovat hyttyset, paarmat, punkit ja ampiaiset. Hyttyset ja paarmat ovat aktiivisimmillaan kesäkuusta elokuuhun, kun taas punkit ovat liikkeellä yleensä maalis-lokakuussa, riippuen ulkolämpötilasta. Ampiaiset puolestaan ovat aktiivisimpia kesä-heinäkuussa.
Hyttysten ja paarmojen puremat voivat aiheuttaa ihmisillä ja eläimillä ihoärsytyksiä ja kutinaa. Lisäksi hyttyset voivat levittää taudinaiheuttajia, mutta tätä ei olla ainakaan vielä havaittu Suomessa. Punkit voivat tartuttaa Borrelia-bakteeria, joka aiheuttaa borrelioosia sekä puutiaisaivokuumetta aiheuttavaa TBE-virusta. Myös muiden tautien, kuten Länsi-Niilin viruksen, ennustetaan saapuvan Suomeen lähivuosina johtuen etenkin ilmaston lämpenemisestä.
Ampiaisten pistot voivat olla kivuliaita ja jopa vaarallisia, jos henkilö tai eläin on allerginen ampiaisen myrkylle. Piston vaarallisuuteen vaikuttaa myös pistokohta. Lähellä hengitysteitä olevat pistot aiheuttavat usein ongelmia, kun taas raajoissa olevat pistot yleisesti ovat helpompia hoitaa.
Miksi pistot sattuvat ja kutiavat?
Hyönteisten pistot aiheuttavat kutinaa, koska hyönteiset ruiskuttavat pistäessään ihoon sylkeä, joka sisältää erilaisia aineita, kuten proteiineja ja entsyymejä. Näiden aineiden tarkoituksena on edistää hyönteisen veren imemistä, mutta ne voivat aiheuttaa myös allergisia reaktioita ihmisten ja eläinten elimistössä. Tämä allerginen reaktio vapauttaa histamiinia, joka aiheuttaa kutinaa, punoitusta ja turvotusta pistoskohdassa. Puremisesta aiheutuvat reaktiot ovat hyvin yksilöllisiä.
Ampiainen ja paarma pistävät pistimellä, joka erittää myrkyllistä ainetta, apitoksiinia, puremakohdassa. Sitä erittyy pistosta suoraan ihmiseen tai eläimeen. Myrkyn tarkoituksena on toimia puolustusmekanismina, mistä johtuen apitoksiini voi aiheuttaa voimakasta kipua, turvotusta, kutinaa ja jopa allergisia reaktioita ihmisille ja eläimille.
Oireet
Hyönteisten ja ampiaisten puremat voivat aiheuttaa paikallista kipua, turvotusta, kutinaa ja joskus purema- tai pistokohta voi tulehtua. Puremat voivat johtaa myös allergisiin reaktioihin, kuten anafylaksiaan, joka on vakava ja hengenvaarallinen tila.
Allergisia reaktioita aiheuttavat puremat ovat harvinaisia, mutta voivat olla erittäin vakavia. Oireita voivat olla kasvojen, kielen tai huulten turvotus, hengitysvaikeudet, oksentelu tai ripuli. Jos lemmikillä on allerginen reaktio, on tärkeää välittömästi konsultoida eläinlääkäriä ja saada eläin hoitoon.
Hyönteiset voivat aiheuttaa useita ongelmia lemmikeille.
Hoito
Jos lemmikkiä on purrut tai pistänyt hyönteinen ja ihoon on jäänyt selkeä haava, on tärkeää puhdistaa puremakohta ja pitää silmällä mahdollisten infektio-oireiden, kuten punoituksen tai turvotuksen varalta. Joissakin tapauksissa puremakohta voi tulehtua ja vaatia antibioottikuuria.
Oireita voi lievittää viilentämällä puremakohtaa kylmällä vedellä tai kylmäpakkauksilla. Näitä ei kuitenkaan pidetä koskaan suoraa ihoa vasten! Jos puremakohta on erittäin turvoksissa tai aiheuttaa lemmikille voimakasta kipua, kannattaa hakeutua eläinlääkärin hoitoon. Eläinlääkäri voi tarvittaessa määrätä oireita helpottavaa lääkitystä.
Ennaltaehkäisy
Puremien ennaltaehkäisy on tärkeä osa hyönteisten puremien välttämisessä. Esimerkiksi hyttysiä ja paarmoja voi torjua käyttämällä hyönteiskarkotteita tai suojaavia vaatteita. Ampiaisten pistoja voi välttää seuraamalla lemmikkiään ja huolehtimalla, ettei se pääse esimerkiksi maa-ampiaispesän lähelle. Punkkeja vastaan voi suojautua sopivan vaatetuksen lisäksi käyttämällä punkkipantoja tai muita soveltuvia aineita. Punkeista ja punkkikarkotteista voi lukea lisää täältä.
Eläimen keho on hyvä käydä läpi joka päivä mahdollisten puremien varalta. Näin ongelmiin voidaan puuttua nopeasti, eivätkä tilanteet tällöin äidy vakaviksi. Hyönteisten puremat voivat olla vaarallisia, mutta useimmiten niistä selvitään kotikonstein.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Mikä on kissan atopia?
Kissan atooppinen oireyhtymä kuvaa kaikkia kissojen allergisia sairauksia, mukaan lukien:
- kirppujen aiheuttama allerginen ihottuma
- kissan ruoka-allergia
- kissan astma ja
- kissan atooppinen ihosyndrooma
Kissan atopia tai oikeammin siis atooppinen ihosyndrooma eli Feline Atopic Skin Syndrome (FASS) on termi kissoille, joilla on ympäristöallergian vuoksi allerginen ihottuma. Atooppista ihosyndroomaa sairastava kissa reagoi allergisesti ympäristössä esiintyville allergeeneille, esimerkiksi siitepölylle ja pölypunkeille.
Atopiaa esiintyy tutkimusten mukaan jopa n. 12,5 %:lla kissoista.
Oireet
Atooppisen ihosyndrooman pääasiallinen oire on kutiseva iho. Kissa helpottaa kutinaa ihon liiallisella raapimisella, nuolemisella ja jopa puremisella. Tämän seurauksena karvapeite ja iho vaurioituvat ja iho tulehtuu. FASS-potilailla on tyypillisesti yksi tai useampi seuraavista reaktiomalleista oireilulleen:
- miliaarinen eli näppyläinen ihottuma
- itseaiheutettu karvanlähtö eli kaljujen tai vähäkarvaisten ihoalueiden esiintyminen
- erityisesti kasvojen, pään ja kaulan kutina
- eosinofiilinen granuloomakompleksi eli punoittavien paksuuntuneiden, mahdollisesti jopa haavaisten tulehdusalueiden muodostuminen
Useimmiten oireyhtymä ilmenee nuorilla kissoilla, oireiden alkamisikä vaihtelee 0,5–4,8 vuoden iässä. 75% atoopikoista alkaa oireilemaan alle 3-vuotiaana.
Kuten ihmisillä ja koirillakin, myös kissoilla taipumus atopiaan on periytyvä. Abessinialaiset ovat rotukissoista yliedustettuina.
Erotusdiagnoosit
Myös muut sairaudet voivat aiheuttaa FASS-oireiden kaltaisia oireita. Muita vaihtoehtoisia diagnooseja ovat mm.:
- ulkoloistartunta
- ihon stafylokokki-infektio eli bakteeritulehdus
- ihon Malassezia spp:n liikakasvu eli hiivatulehdus
- dermatofyysi eli sieni-infektio
- ruoka-aineallergia
Potilailla, joilla on aito ruoka-aineallergia, voidaan havaita samoja oireita, kuin potilailla, joilla on FASS. Kliinisesti kissan atopia ja ruoka-aineallergia näyttävätkin täysin erottamattomilta. Lisäksi on raportoitu samanaikaisia allergioita ympäristö- ja ruoka-aineallergeeneille. Esimerkiksi iho-oireisista koirista 20-30 % on molemmat, atopia ja ruoka-aineallergia.
Diagnoosi
FASS eli kissan atooppinen syndrooma voidaan diagnosoida, mikäli kissan taudinkuva on sairaudelle tyypillinen ja mikäli muut kutinaa aiheuttavat sairaudet kuten ulkoloiset, infektiot ja ruoka-aineallergia on suljettu pois.
Ainoa luotettava keino ruoka-aineallergian poissulkemiseksi on huolellisesti toteutettu eliminaatiodieetti.
Oireita aiheuttavien ympäristöallergeenien tarkemmaksi selvittelyksi sen sijaan voidaan tehdä allergiatesti. Allergiatestiä ei kuitenkaan varsinaisesti käytetä atopian diagnosoimiseen. Allergiatestistä on hyötyä silloin, kun allergiaoireiden lievittämiseksi kokeillaan immunoterapiaa eli siedätyshoitoa. Siedätyshoitoon valitaan niitä allergeeneja, jolle lemmikki allergiatestissä selvästi reagoi. Allergiatesti voidaan tehdä verikokeella tai ihotestinä.
Atooppinen ihottuma kutiaa usein etenkin kaulan alueella.
Atooppisen ihosyndrooman hoito
Kun atooppiseen ihosyndrooman diagnoosiin on päästy poissulkemalla ensin huolellisesti ja järjestelmällisesti muut oireiden aiheuttajat, voidaan oireita helpottaa eri tavoin. Siedätyshoito on ainoa itse oireilun syyhyn puuttuva hoitomuoto, lääkkeellinen hoito ja muu tukihoito ovat oireiden hoitoa.
Siedätyshoito
Siedätyshoidon eli immunoterapian tarkoitus on vähentää elimistön allergista reaktiota eli puolustusjärjestelmän ylireagointia ihan harmittomalle aineelle. Siedätyshoidossa kissaa nimensä mukaisesti siedätetään allergiaoireita aiheuttaville allergeeneille annostelemalla niitä liuosmuodossa suun kautta tai pistoksena ihon alle. Siedätyshoidossa käytettävä allergeeniliuos valmistetaan kissalle yksilöllisesti allergiatestin tulosten perusteella. Tutkimusten mukaan 60-78 % kissoista vastaa siedätyshoitoon täysin.
Lääkkeellinen hoito
Lääkkeellinen hoito on tärkeää oireiden hillitsemiseksi ja sitä kautta hyvän elämänlaadun ylläpitämiseksi. Allergiaoireita voidaan hallita suun kautta tai pistoksena annettavilla lääkkeillä. Tällaisia lääkkeitä ja valmisteita ovat esimerkiksi:
- kortisoni
- siklosporiini (Atopica)
- oklasitinibimaleaatti (Apoquel)
Muu tuki- ja paikallishoito
Muilla tukivalmisteilla ylläpidetään ihon kuntoa ja parannetaan sen vastustuskykyä. Tällaisia ovat esimerkiksi omega-rasvahappolisät joko suun kautta tai ulkoisesti sekä maitohappobakteerit. Paikallishoitovalmisteilla (desinfioivat tai kutinaa hillitsevät shampoot/hoitovaahdot, hoitoaineet, geelit ja voiteet) voidaan tilanteesta riippuen kosteuttaa ihoa tai hoitaa tarvittaessa paikallisia lehahduksia ja tulehduksia.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Totta se on – syksy saapuu ja tuo mukanaan monia haasteita eläimille. Vaikka syksy voi olla monille lemmikeille miellyttävä vuodenaika, se tuo mukanaan myös joitakin terveys- ja hyvinvointihaasteita. Tässä artikkelissa tarkastellaan muutamia tärkeitä asioita, joihin kannattaa näin syksyisin erityisesti kiinnittää huomiota.
Luonnon haasteet
Sääolosuhteet voivat muuttua nopeasti syksyn aikana ja esimerkiksi ulkolämpötilan vaihtelut voivat olla suuria. Kannattaakin kaivaa mahdolliset takit ja tossut hyvissä ajoin esille kesävarastoista ja mahdollistaa lemmikille lämpimiä makuupaikkoja sisällä ja ulkona.
Myrkylliset kasvit, sienet ja märät lehdet tuovat myös omat haasteensa lemmikkiarkeen. Lehtikasat ovat oiva kasvualusta erilaisille mikrobeille ja taudinaiheuttajille. Sen takia eläimiä ei tulisi päästää lehtikasoihin tonkimaan. Märät lehdet ovat myös liukkaita ja aiheuttavat nopeasti venähdyksiä.
Jotkin Suomen metsistä löytyvät sienet voivat olla vaarallisia lemmikeille. Lemmikit eivät yleensä syö sieniä itsestään, mutta joskus ne voivat erehtyä maistamaan niitä. Jos eläin on syönyt haitallisen sienen, oireilee se yleisimmin oksentamalla ja ripuloimalla. Lemmikillä voi esiintyä myös vatsakipua, vapinaa ja kohtauksia. Tässä tapauksessa tulee ottaa välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.
Ruokinta
Syksy voi vaikuttaa eläinten ruokahaluun ja energiatasoon. Jos lemmikki on ollut paljon ulkona kesän ajan, on sen energiantarve todennäköisesti myös lisääntynyt. Jos aktiivisuus vähenee syksyn tullen, on hyvä tasapainottaa lemmikin ruokinta sen aktiivisuustasoon sopivaksi. Lisäksi, kun sää viilenee, on tärkeää varmistaa, että lemmikki saa tarpeeksi vettä. Lämpimänä kesänä lemmikit saattavat juoda enemmän vettä kuin syksyllä, jolloin niiden juominen saattaa vähentyä. On tärkeää varmistaa, että lemmikin vesiastia on aina täynnä ja puhdas.
Ruokinnan muutokset tulee tehdä vähitellen, jotta eläin ehtii myös tottua muutoksiin. Liian suuren ruokintamäärät tai ruoan energiapitoisuudet voivat johtaa painonhallintaongelmiin. On siis hyvä seurata lemmikin aktiivisuutta ja painoa ja tehdä tarvittaessa muutoksia ruokintarutiineihin. Syyssato tarjoaa myös hyviä raaka-aineita lemmikkien ruokintaan. Autamme ja neuvomme ruokinta-asioissa mielellämme.
Syksy tuo monia muutoksia ja haasteita eläinten arkeen.
Päivän pituus
Syksyn tullen päivät lyhenevät ja pimeys lisääntyy. Tämä voi vaikuttaa lemmikin rutiineihin ja käyttäytymiseen samalla tavalla kuin meillä ihmisilläkin. Eläimet voivat olla rauhallisempia ja nukkua enemmän. Toisaalta ne saattavat olla levottomampia, jos liikunnan määrä vähenee selkeästi syksyisin. Onkin hyvä tarkistaa, käykö eläimen kanssa tarpeeksi lenkeillä ja tarjoaako riittävästi muita aktiviteetteja.
Hyönteiset, kirput ja loiset
Kirppujen ja muiden hyönteisten elinkaari koostuu aikuisten hyönteisten munivien munien kehittymisestä toukiksi, koteloiksi ja aikuisiksi hyönteisiksi. Nämä taas munivat omat munansa. Jos lämpötila laskee nollan celsiusasteen tienoille, ei missään elinkaaren vaiheessa oleva hyönteinen voi selvitä, ellei se ole löytänyt isäntäeläintä, eli koti- tai villieläintä. Osa hyönteisistä talvehtii myös rakennuksissa.
Keväisin hyönteiset alkavat lisääntyä ja hyönteisten määrä kasvaa pitkälle syksyyn, kunnes lämpötilat laskevat ja hyönteiset hakeutuvat isäntäeläimiin. Sen takia syksy on erityisen riskialtista aikaa lemmikkien loistartunnoille. Monet lemmikinomistajat myös lopettavat hyönteiskarkotteiden käytön syksyisin, mahdollistaen hyönteisten hakeutumisen lemmikkiin. Lemmikille sopivasta lois- ja hyönteistorjunnasta kannattaakin keskustella eläinlääkärin kanssa ja hoitoa tulisi jatkaa tarpeeksi pitkään syksyllä.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Sinilevät ovat yleistyneet monilla vesialueilla ympäri maailmaa. Sinilevät, joita kutsutaan myös syanobakteereiksi, ovat mikroskooppisia levämuotoja, jotka muodostavat sinivihreän kukinnan tai kerroksen vesistöihin. Niitä muodostuu, kun vedessä on runsaasti ravinteita, kuten typpeä ja fosforia, vesi on lämmintä ja siinä on vain vähän virtausta. Maatalouden valumavedet, ilmaston saastuminen ja maaperän rehevöityminen voivat myös edistää sinilevien kasvua. Sinileväkukinta näyttää vihertävältä tai sinivihreältä. Sen ulkonäkö voi vaihdella eri levälajien välillä.
Kukinta-aika vaihtelee vuosittain ja paikallisesti, ja esiintymä riippuu muun muassa lämpötilasta, valon määrästä, ravinteiden saatavuudesta ja tuuliolosuhteista. Yleisesti ottaen sinilevää esiintyy Suomessa yleensä kesäkuusta syyskuuhun, ja kukinnan huippu ajoittuu yleensä elokuulle. Erityisesti sinilevää esiintyy tyypillisesti runsaasti rehevöityneissä vesissä, joissa on paljon ravinteita ja vähän virtausta.
Myrkytykset
Sinilevä koostuu yksisoluisista syanobakteereista, jotka elävät vesistöissä. Joskus näistä bakteereista puhutaan myös sinibakteereina. Syanobakteerit voivat tuottaa erilaisia myrkyllisiä yhdisteitä, kuten hermostomyrkkyjä ja maksamyrkkyjä. Kun sinilevät lisääntyvät nopeasti, niiden määrä voi kasvaa niin suureksi, että ne muodostavat laajoja, vaarallisia leväkukintoja.
Sinilevän myrkyllisiin aineisiin kuuluvat muun muassa mikrosystiinit ja anatoksiinit. Nämä myrkyt voivat aiheuttaa monia erilaisia terveysongelmia, jos saastunutta vettä juodaan tai siinä uidaan. Sinilevämyrkytys voi olla erittäin vakava ja jopa kohtalokas, jos se jätetään hoitamatta. Siksi on tärkeää tunnistaa myrkytyksen oireet ja hakea eläinlääkärin apua välittömästi. Vesistöissä, joissa on havaittu sinilevää, ei tule uida eikä eläinten tule antaa juoda tällaista vettä. Ennaltaehkäisy on yksi tärkeimmistä sinilevämyrkytyksen hoidoista.
Oireet
Syanobakteerien tuottamat toksiinit voivat aiheuttaa akuutteja oireita, kuten pahoinvointia, oksentelua, ripulia, vatsakipua, ihoärsytystä ja hengitysvaikeuksia. Myrkyt voivat vaikuttaa myös pitkäaikaisesti, ja niiden epäillään aiheuttavan esimerkiksi maksan ja munuaisten vaurioita sekä lisäävän jopa syöpäriskiä.
Jos vedessä on sinilevää, on parempi ihastella vettä rannalta käsin.
Sinilevämyrkytyksen oireet voivat ilmetä muutamassa minuutissa tai vasta useiden tuntien jälkeen altistumisesta. Kuinka kauan oireiden ilmestymisessä kestää ja niiden vakavuus riippuvat siitä, kuinka kauan eläin on altistunut sinilevän myrkylle ja myrkyn määrästä. Yleensä oireet ilmenevät nopeammin, jos altistuminen on suurempi.
Hoito
Sinilevämyrkytykseen ei ole olemassa suoraa hoitokeinoa, joka poistaisi myrkkyä elimistöstä. Eläinlääkärit keskittyvätkin hoitamaan oireita ja tukemaan lemmikin elintoimintoja. Usein eläin kärsii myös nestehukasta, jota voidaan hoitaa eläinlääkärin vastaanotolla antamalla tarvittaessa suonensisäistä nesteytystä. Joskus hoitoon voi sisältyä myös maksan ja munuaisten toiminnan tukeminen ja korjaaminen, jos ne ovat vaurioituneet myrkytyksen seurauksena. Mitä nopeammin hoito voidaan aloittaa, sitä parempi ennuste eläimellä on. Sen takia on ehdottoman tärkeää saada eläin sinilevälle altistumisen jälkeen mahdollisimman ripeästi eläinlääkärin hoidettavaksi.
Ennaltaehkäisy
Paras tapa suojella lemmikkejä sinilevän vaaroilta on välttää altistumista saastuneelle vedelle. Jos lemmikin kanssa haluaa uida, kannattaa valita puhdas ja turvallinen uimapaikka, jossa ei ole sinilevää. On myös tärkeää varmistaa, että lemmikki juo puhdasta vettä ja että sen juomakuppi on puhdas.
Nykyään on saatavilla kotikäyttöön suunniteltuja testejä, jotka voivat auttaa selvittämään, onko vedessä sinilevää. Sinileväesiintymät ovat yleisiä monilla alueilla ympäri maailmaa, ja niiden vaikutukset eläinten terveyteen voivat olla vakavia. Tämän vuoksi on tärkeää olla tietoinen sinilevän vaaroista ja suojella lemmikkejä altistumiselta.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Ksylitoli on makeutusaine, joka on turvallinen ihmisille mutta erittäin myrkyllinen koirille ja muille eläimille, kuten kissoille ja jyrsijöille. Ksylitolin syöminen aiheuttaa nopeasti insuliinin vapautumisen koiran haimassa, mikä voi johtaa vaaralliseen hypoglykemiaan eli matalaan verensokeriin. Siksi on tärkeää pitää ksylitoli ja muut makeutusaineet poissa lemmikkien ulottuvilta.
Ksylitoli eli koivusokeri aiheuttaa koiralle nopean ja pitkään kestävän insuliinipiikin, jonka
seurauksena verensokeri laskee vaarallisen alas. Mitä enemmän koira syö ksylitolia, sitä suurempi on verensokerin romahdus. Ksylitoli voi aiheuttaa myös vakavan maksavaurion.
Koirilla ja ihmisillä on erilaiset aineenvaihdunnat, minkä takia niiden elimistöt käsittelevät ksylitolia myös eri tavalla. Ksylitoli vaikuttaa koiran elimistössä nopeammin ja voimakkaammin kuin ihmisellä. Toisin kuin koirilla, on ihmisillä ksylitolin vaikutus verensokeriin vähäinen. Ihmisen maksan entsyymit pystyvät käsittelemään ksylitolia tehokkaammin kuin koiran maksa, mikä selittää osaltaan eroa ksylitolin vaikutuksissa.
Myrkytysoireet
Verensokerin laskemiseen liittyvät oireet kehittyvät tyypillisesti 30-60 minuutin kuluessa ksylitolin syömisestä. Myrkytys aiheuttaa oksentelua, heikkoutta, haparointia, jäykkyyttä ja jopa kouristelua. Mahdollinen maksavaurio koiralle kehittyy pidemmällä aikavälillä, yleensä noin 0,5-3 vuorokauden kuluessa ksylitolin syömisestä. Maksavaurion oireina havaitaan tyypillisesti kellertävät limakalvot, vaisuus, oksentelu, ruokahaluttomuus. Kaikille koirille myrkytysoireita ei tule, mutta nämäkin koirat vaativat hoitoa maksavaurion estämiseksi.
Ksylitoli voi jo pieninä määrinä aiheuttaa vakavia oireita!
Myrkylliset määrät ja hoito
Ksylitolia syönyt lemmikki tulisi ensihoitona saada syömään, jotta verensokeri nousisi. Jos eläimen tajunnantaso on heikentynyt, voidaan eläimen ikeniin hieroa siirappia, hunajaa tai sokerivettä.
Välitöntä hoitoa tarvitaan, jos koira on niellyt kokoonsa nähden ksylitolia seuraavasti (Xylimax- pastilli/ksylitolipurukumityyny):
- 5 kg painava koira: 1 pastilli / 0,5 purukumityynyä
- 10 kg painava koira: 2 pastillia / 1 purukumityyny
- 24 kg painava koira: 4 pastillia / 2,5 purukumityynyä
Vaaralliset määrät eivät siis ole kovin suuria!
On suositeltavaa aina konsultoida eläinlääkäriä, kun eläimellä epäillään ksylitolimyrkytystä. Jos koiran on nähty syövän runsaasti ksylitolia ja sillä ei ole vielä oireita, se tulee oksennuttaa välittömästi klinikalla tai kotona vetyperoksidilla. Jos syöty määrä on pieni, ei oksettaminen välttämättä ole tarpeen. Siitä tulee kuitenkin aina keskustella eläinlääkärin kanssa.
Eläinlääkärin tekemä hoito riippuu koiran tilan vakavuudesta ja koirain oireista. Verensokeritasoja seurataan, ja tarvittaessa annetaan laskimonsisäistä neste- ja glukoosikorvaushoitoa. Lisäksi koiralle voidaan antaa lääkehiiltä, joka auttaa sitomaan ksylitolin ja estää sen imeytymistä kehoon. Vakavammissa tapauksissa koiraa voidaan hoitaa myös muilla lääkkeillä.
Kotona tehtävä tukihoito on tärkeä osa hoitokokonaisuutta. Etenkin ensihoitona annettava hunaja tms. eläimen huuliin/ikeniin on tärkeää. Sen lisäksi suositellaan maksan toimintaa tukevien täydennysrehujen antoa. Näitä ovat esimerkiksi asetyylikysteeni, S-adenosyyli-L-metioniini ja silybiini, sekä C- ja E-vitamiinit. Suositeltuja merkkejä ovat esimerkiksi Liveron tai Samylin.
