Kani tai marsu ei syö heinää
Kieltäytyykö kani tai marsu syömästä heinää tai syö sitä todella vähän?
Lemmikki kärsii todennäköisesti esimerkiksi hammaskivusta sekä mahdollisesti dysbioosista eli suoliston mikrobiston muutoksesta sekä mahdollisesti useista muistakin kivuliaista vaivoista. Hänet on hyvä tutkia klinikalla mahdollisimman pian!
Perutason tietoa marsun ja kanin ruokinnasta
Sopivan heinän tulisi koostaa suurin osa kanin sekä marsun ruokavaliosta.
Tästä ei voi poiketa. Lainkaan. Ei kai ihminenkään kaurapuuroa syö, jos tarjolla on koko ajan pitsaa, burgereita ja karkkia, vaikka jälkimmäiset ovat epäterveellisempiä kuin kaurapuuro.
Terveellinen kuitupitoinen ruokavalio on umpisuolen toimintaa hyödyntävillä eläimillä, joiden hampaat kasvavat niiden koko elämän ajan, kuitenkin paljon tärkeämpää, kuin ihmisillä. Lisäksi meillä ihmisillä on velvollisuus huolehtia lemmikeiksi ottamistamme eläimistä ja tarjota niille paras mahdollinen elämä, johon kuuluu lajinomainen ravinto sekä liikuntamahdollisuudet ja lajitoverien seura.
Hyvälaatuisia heinäpohjaisia pellettejä tulee tarjota päivässä max. 1 rkl per marsu, kanille korkeintaan 2 rkl.
Tuoreita vihanneksia voi tarjota marsulle vuorokaudessa esim. seuraavasti:
- tulitikkuaskin kokoinen pala paprikaa
- 1-2 cm leveä kiekko kurkkua
- 1-3 cm pala porkkanaa riippuen porkkanan paksuudesta
- salaattia muutama salaatinlehti
- pari oksaa persiljaa
Lisäksi marsulle tulee tarjota päivittäin c-vitamiinilisää, mieluiten lisättynä tuoreruuan päälle, ei veteen sekoitettuna.
Kanille annokset ovat hivenen suurempia riippuen kanirodusta eli kanin koosta.
Kani ja marsu eivät kaipaa hedelmiä ja jos annetaan esim. omenaa tai viinirypälettä, tapahtuu tämä vain muutaman kerran viikossa ja määrät ovat esim. ½ viinirypäle tai 1×1 cm pala omenaa.
Kani ja marsu eivät kaipaa lainkaan leipää.
Kani ja marsu eivät kaipaa niille tehtyjä suklaanappeja tms. roskaa.
Tuoretta vettä tulee aina olla tarjolla.
Retrogaardi
Myslisekoituksia tai jyväpitoisia hunajatikkuja tms. ei tule antaa kaneille tai marsuille lainkaan.
Niiden sisältävät nopeat sokerit johtavat suoliston dysbioosiin eli bakteeriepätasapainoon ja täten myrkkyjen sekä liialliseen kaasun kehittymiseen suolessa. Vähäinen kuitujen määrä edesauttaa dysbioosia eli suolen mikrobiston epätasapainoa. Dysbioosi johtaa erittäin kivuliaaseen suoliston kaasuuntumisen kehittymiseen.
Lisäksi kovat jyvät ovat liian kovia kanien ja marsujen hampaille eikä niiden pureskelussa toteudu lajeille luontainen jauhava sivuttaisliike, vaan niitä purraan kohtisuoraa, kuten me ihmiset puremme. Tämä ei ole kaneille ja marsuille luontainen tapa pureskella ruokaansa ja liiallinen paine johtaa hammasjuurien liialliseen paineistumiseen ja retrograadiin kasvuun eli siihen, että hammas ei kasva ulospäin vaan kasvaa sisäänpäin.
Sisäänpäin kasvanut juuri voi yläleuassa tulla ulos nenäontelosta tai silmän takaa johtaen paiseeseen luussa tai alaleuassa se voi kasvaa ulos alaleuasta johtaen paiseeseen leuan alla. Nämä hampaat tulee aina poistattaa kokonaan juurineen ja hoitaa tulehdukset, eli tiedossa on massiivisia hammasleikkauksia ja hoitoja. Yläleuan hampaiden juurten retrograadi kasvu johtaa usein myös kyyneltiehyen vinoon kasvamiseen ja silmävaivoihin, jolloin lemmikki voi massiivisen hammasleikkauksen jälkeenkin tarvita toistuvaa hoitoa vuotavien ja tulehtuvien tai kuivuvien silmien takia. Yläleuan hampaiden juurten retrograadi kasvu johtaa usein myös sisäkorvaongelmiin ja saattaa vaatia ns. ventraalin bullaosteotomian jossa luinen sisäkorva avataan leikkauksellisesti ja tulehdus hoidetaan avoimena.
Heinä on tärkeä osa kanin ja marsun ruokintaa.
Eläinlääkärin tekemät tutkimukset
Kun asiakas ilmoittaa, että hänen kani tai marsu kieltäytyy syömästä heinää tai ”ei pidä heinästä”, on syytä tutkia lemmikin ruokavaliota ja koko eläin huolella.
Lisäksi lemmikin hampaat tulee tutkia huolella. Tässä ei missään nimessä riitä etuhampaiden nopea vilkaisu. Takahampaiden tutkiminen hereillä olevalla eläimellä ei myöskään riitä.
Jos kani tai marsu kieltäytyy syömästä heinää, tulee hänet tutkia rauhoituksessa ja ottaa hyvät kallon röntgenkuvat. Kuvia otetaan ainakin neljä. Ohjeita mm. täällä.
Heinän syömisestä kieltäytymisen lääketieteelliset syyt ovat yleisimpiä syitä. Ne kaikki aiheuttavat lemmikille kipua ja kärsimystä ja niiden ehkäisy lajinomaisen ruokavalion avulla on oleellisin ja helpoin toimi.
Yleisimmät syyt heinästä kieltäytymiselle
Joitakin yleisiä syitä kieltäytyä syömästä heinää ovat:
- Hammaskipu
Synnynnäinen tai hankittu hammassairaus voi johtaa heinän syömisen huonoon hyväksymiseen tai siitä kokonaan kieltäytymiseen. Yleisimmin tämä johtuu joko suun alueen kivusta tai toiminnallisesta kyvyttömyydestä pureskella heinää eli kovaa, kuitupitoista ruokaa.
Muita hammassairauksien merkkejä ovat erilaiset kliiniset oireet, jotka liittyvät huonoon suun toimivuuteen:
- Oire voi olla epäpuhdas turkki, johon on kertynyt huomattavaa hilsettä ja hännän tyven/peräaukon alueen likaantuminen (molemmat johtuvat kyvyttömyydestä hoitaa hoitoa ja kyvyttömyyttä syödä umpisuoliulosteita).
- Näillä eläimillä esiintyy myös usein maha-suolikanavan staasi-oireyhtymän oireita kuten kaasuuntumisen merkkejä hallitsemattoman kivun ja riittämättömän kuidun saannin vuoksi.
- Koska nenäkyyneltiehyet ovat lähellä yläleuan hammasjuuria, voi myös silmävuotoa ja silmän alueen turvotusta ja kyyneltiehyen toimimattomuutta esiintyä.
- Myös kasvojen turvotusta ja epäsymmetriaa voidaan havaita (Varga, 2014). 2. Suolistomikrobiston epätasapaino eli dysbioosi
Dysbioosi johtaa mm. seuraaviin oireisiin:
- kaasuuntuminen, joka yleisimmin ilmenee voimakkaana kipuna ja eläimen vaisuutena ja vetäytymisenä
- muuttuneet kuten pehmeät ulosteet
Pehmeiden ulosteiden kohdalla ensimmäinen huomioitava on varmistaa, että lemmikin omistaja ei tunnista kaekotrofeja väärin: satunnainen syömättä jäänyt pehmeä umpisuolipapana eli kaekotrofi ei välttämättä ole huolenaihe. Useiden syömättä jääneiden umpisuolipapanoiden merkittävästi lisääntynyt esiintyminen vaatii lääketieteellistä tutkimusta. Tyypillisesti umpisuolipapanat syödään suoraan pääosin öisin ja kani tai marsu nappaa ne suoraan peräaukosta. Kaikki sairaudet, jotka estävät taipuisan asennon ottamisen tai papanan nielemisen voivat estää tämän normaalin käyttäytymisen. Esim. liikalihavuus, niveltulehdus tai hammassairaus.
Usein liian vähäinen heinänsyönti voi johtaa suolen mikrobiston epätasapainoon ja siten ongelmaan umpisuolen kanssa, joka voi ilmetä muutoksina umpisuolipapanoissa.
Umpisuolen dysbioosi eli mikrobiston epätasapaino voi johtaa epänormaaliin kakan rakenteeseen kuten pehmeä rakenne, epämiellyttävä haju, todella pienet papanat tai epämuodostuneet kuten liian isot ”lihapullapapanat”.
Pehmeitä ulosteita tai ripulia esiintyy, kun normaali suoliston mikrobipopulaattio häiriintyy.
Tätä kutsutaan suoliston tai umpisuolen dysbioosiksi. Umpisuolen dysbioosi on patogeenisten eli huonojen/vaarallisten bakteerien liikakasvu. Bakteerilajeja, kuten Clostridium spp. ja Escherichia colia esiintyy normaalisti vain pieniä määriä kanin umpisuolessa (Cheeke et ai., 1987; Fekete 1989). Clostridium spiriformen leviäminen voi johtaa enterotoksemiaan eli myrkytystilaan, koska ne tuottavat toksiinia eli myrkkyjä (Boriello ja Carman, 1983; Peeters et ai, 1986). Enterotokseemiset kanit masentuvat ja ovat anorektisia eli syömättömiä. Pehmeä uloste voi kehittyä ripuliksi (joka voi olla limaista ja/tai veristä). Kanit ovat usein melko nopeasti alilämpöisiä eli hypotermistä ja voivat kuolla 24–48 tunnin kuluessa (Oglesbee ja Lord, 2021).
Dysbioosista lisää mm. TÄÄLLÄ
Dysbioosi voi johtaa syömättömyyteen.
3. Huonolaatuinen heinä
Heinässä tulee olla raikas ja ruohoinen tuoksu.
Heinää säilytetään viileässä, kuivassa paikassa.
Väärin säilytetyllä heinällä voi olla ummehtunut tai vanhentunut haju, mikä on epämiellyttävää. Liialliselle kosteudelle alttiina oleva heinä voi myös edistää sienten, erityisesti Aspergillus spp.:n, kasvua, mikä johtaa aflatoksiinien eli myrkkyjen kehittymiseen (Krishna et al, 1991; Ceniti et al, 2021). Kaneilla on raportoitu olevan yksi alhaisimmista tunnetuista aflatoksiinien LD50-arvoista eli että 50% kaneista kuolee myrkytykseen (Clark et al, 1980). Tämä tarkoittaa, että kanit ovat erittäin herkkiä suhteellisen pieni määrä aflatoksiinia voi johtaa toksiseen vaikutukseen.
Kaneille ja marsuille tarjottavan heinän tulee olla seos kaikista kasvin maanpäällisistä komponenteista, mukaan lukien varret, lehdet ja siemenpäät; pääosin varresta koostuva tai ”olkimaiselta” näyttävä heinä on vähemmän maukasta ja vähemmän ravitsevaa.
4. Valmiiden elintarvikkeiden kuten jyväseosten ja pellettien liiallinen tarjonta
Kanien ja marsujen umpi- ja paksusuoli toimivat ”käymiskammioina” ja kuitupitoisen ruoan maitohappokäymisen avulla toimivana ”hapattamona”. Nämä eläimet ovat yleensä valikoivia syöjiä ja suosivat elintarvikkeita, joissa on paljon yksinkertaisia hiilihydraatteja ja rasvaa tai runsaasti proteiinia (Guiterrez ja Bozinovic, 1998; Wolf et al, 2003; Carpenter et al, 2012; Donnelly ja Vella, 2021; Quesenberry et al, 2021). Tämä taas ei aidosti ole hyväksi heidän elimistölleen, mutta eiväthän he sitä tiedä.
”Valmisruokien” tarjoaminen johtaa riittämättömään heinän saantiin ja siten ravintokuidun riittämättömyyteen. Koska kanit, marsut, chinchillat ja degut ovat valikoivia ruokailijoita, seka-annosten tarjoaminen (kutsutaan usein mm. ”myslisekoituksiksi”) johtaa tyypillisesti siihen, että eläin valitsee maukkaita ruokia tasapainoisen ravinnon kustannuksella. (Cheeke, 1987; Varga, 2014). Kanit ja marsut suosivat yleensä elintarvikkeita, kuten maissia ja hiutaleherneitä, jotka sisältävät vähän kuitua ja kalsiumia, mutta sisältävät paljon tärkkelystä. Pääasiassa näistä elintarvikkeista koostuvan ruokavalion nauttiminen edistää mahasuolikanavan tulehduksia, hammassairauksia ja liikalihavuutta (Harcourt-Brown, 1996). Marsut eivät todennäköisesti valitse riittävästi C-vitamiinia sisältäviä ruokia, mikä altistaa ne keripukin kehittymiselle (Pignon ja Mayer, 2021).
