Sinilevät ovat yleistyneet monilla vesialueilla ympäri maailmaa. Sinilevät, joita kutsutaan myös syanobakteereiksi, ovat mikroskooppisia levämuotoja, jotka muodostavat sinivihreän kukinnan tai kerroksen vesistöihin. Niitä muodostuu, kun vedessä on runsaasti ravinteita, kuten typpeä ja fosforia, vesi on lämmintä ja siinä on vain vähän virtausta. Maatalouden valumavedet, ilmaston saastuminen ja maaperän rehevöityminen voivat myös edistää sinilevien kasvua. Sinileväkukinta näyttää vihertävältä tai sinivihreältä. Sen ulkonäkö voi vaihdella eri levälajien välillä.
Kukinta-aika vaihtelee vuosittain ja paikallisesti, ja esiintymä riippuu muun muassa lämpötilasta, valon määrästä, ravinteiden saatavuudesta ja tuuliolosuhteista. Yleisesti ottaen sinilevää esiintyy Suomessa yleensä kesäkuusta syyskuuhun, ja kukinnan huippu ajoittuu yleensä elokuulle. Erityisesti sinilevää esiintyy tyypillisesti runsaasti rehevöityneissä vesissä, joissa on paljon ravinteita ja vähän virtausta.
Myrkytykset
Sinilevä koostuu yksisoluisista syanobakteereista, jotka elävät vesistöissä. Joskus näistä bakteereista puhutaan myös sinibakteereina. Syanobakteerit voivat tuottaa erilaisia myrkyllisiä yhdisteitä, kuten hermostomyrkkyjä ja maksamyrkkyjä. Kun sinilevät lisääntyvät nopeasti, niiden määrä voi kasvaa niin suureksi, että ne muodostavat laajoja, vaarallisia leväkukintoja.
Sinilevän myrkyllisiin aineisiin kuuluvat muun muassa mikrosystiinit ja anatoksiinit. Nämä myrkyt voivat aiheuttaa monia erilaisia terveysongelmia, jos saastunutta vettä juodaan tai siinä uidaan. Sinilevämyrkytys voi olla erittäin vakava ja jopa kohtalokas, jos se jätetään hoitamatta. Siksi on tärkeää tunnistaa myrkytyksen oireet ja hakea eläinlääkärin apua välittömästi. Vesistöissä, joissa on havaittu sinilevää, ei tule uida eikä eläinten tule antaa juoda tällaista vettä. Ennaltaehkäisy on yksi tärkeimmistä sinilevämyrkytyksen hoidoista.
Oireet
Syanobakteerien tuottamat toksiinit voivat aiheuttaa akuutteja oireita, kuten pahoinvointia, oksentelua, ripulia, vatsakipua, ihoärsytystä ja hengitysvaikeuksia. Myrkyt voivat vaikuttaa myös pitkäaikaisesti, ja niiden epäillään aiheuttavan esimerkiksi maksan ja munuaisten vaurioita sekä lisäävän jopa syöpäriskiä.
Jos vedessä on sinilevää, on parempi ihastella vettä rannalta käsin.
Sinilevämyrkytyksen oireet voivat ilmetä muutamassa minuutissa tai vasta useiden tuntien jälkeen altistumisesta. Kuinka kauan oireiden ilmestymisessä kestää ja niiden vakavuus riippuvat siitä, kuinka kauan eläin on altistunut sinilevän myrkylle ja myrkyn määrästä. Yleensä oireet ilmenevät nopeammin, jos altistuminen on suurempi.
Hoito
Sinilevämyrkytykseen ei ole olemassa suoraa hoitokeinoa, joka poistaisi myrkkyä elimistöstä. Eläinlääkärit keskittyvätkin hoitamaan oireita ja tukemaan lemmikin elintoimintoja. Usein eläin kärsii myös nestehukasta, jota voidaan hoitaa eläinlääkärin vastaanotolla antamalla tarvittaessa suonensisäistä nesteytystä. Joskus hoitoon voi sisältyä myös maksan ja munuaisten toiminnan tukeminen ja korjaaminen, jos ne ovat vaurioituneet myrkytyksen seurauksena. Mitä nopeammin hoito voidaan aloittaa, sitä parempi ennuste eläimellä on. Sen takia on ehdottoman tärkeää saada eläin sinilevälle altistumisen jälkeen mahdollisimman ripeästi eläinlääkärin hoidettavaksi.
Ennaltaehkäisy
Paras tapa suojella lemmikkejä sinilevän vaaroilta on välttää altistumista saastuneelle vedelle. Jos lemmikin kanssa haluaa uida, kannattaa valita puhdas ja turvallinen uimapaikka, jossa ei ole sinilevää. On myös tärkeää varmistaa, että lemmikki juo puhdasta vettä ja että sen juomakuppi on puhdas.
Nykyään on saatavilla kotikäyttöön suunniteltuja testejä, jotka voivat auttaa selvittämään, onko vedessä sinilevää. Sinileväesiintymät ovat yleisiä monilla alueilla ympäri maailmaa, ja niiden vaikutukset eläinten terveyteen voivat olla vakavia. Tämän vuoksi on tärkeää olla tietoinen sinilevän vaaroista ja suojella lemmikkejä altistumiselta.