Marsu tarvitsee C-Vitamiinia

Marsu tarvitsee C-Vitamiinia

Ihminen ja marsu ovat ainoat nisäkkäät, jotka eivät osaa itse tuottaa C-vitamiinia.

Aikuisen marsun päivittäistä C-vitamiinin tarvetta on pidetty noin 10-30 milligrammana per elopainokilo (mg/kg/vrk).

Eli noin 500 grammaa painavalle marsulle voisi normaalitilanteessa, riippuen vihannesten määrästä, antaa lisänä n. 10 mg/pv.

Tiineille naaraille ja sairaille, heikoille tai vanhoille marsuille tulisi antaa päivittäin 20-50 mg/kg.

Tiine, sairas tai vanha 500g painava marsu tarvitsee jopa 20 mg/vuorokausi.

Marsu tarvitsee c-vitamiinia eikä sen elimistö pystyy varastoimaan vesiliukoista C-vitamiinia kuin lyhyen aikaa. C-vitamiini poistuu luonnollisesti virtsan mukana, eikä sitä siten voi antaa aidosti liikaa. 

C-vitamiini toki saattaa hapattaa virtsaa ja tämän takia moni marsun omistaja pelkää C-vitamiinilisän voivan johtaa virtsakivien muodostumiseen.

Tämä EI ole syy jättää antamatta C-vitamiinilisää! Virtsakiteiden ja -kivien muodostumiseen vaikuttaa eniten

  • kokonaisruokinnan epätasapaino (arkikkelissamme “Marsun ruokinta” lisää tietoa)
  • liian vähäinen juominen
  • liikkumattomuus
  • ylipaino
  • erityisesti pellettien huono kalsium-fosfori-suhde

Mikä johtaa C-vitamiinin puutokseen?

Marsu tarvitsee c-vitamiinia, mutta useimmiten  ruoka on vääränlaista.

Esimerkiksi.

  • Ei anneta riittävästi C-vitamiinipitoisia vihanneksia
  • Ei anneta C-vitamiinilisää ruuan joukkoon
  • Luotetaan siihen, että pelleteissä olisi lisättyä C-vitamiinia. C-vitamiini häviää rehusta todella nopeasti liian pitkän tai väärän varastoinnin vuoksi. Avatussa pellettipussissa tuskin on C-vitamiinia jäljellä 2-3 kk avaamisen jälkeen.

Myös ruokahaluttomuus lääketieteellisistä syistä (esim. hammassairaudesta tai ruoansulatuskanavan häiriöistä) voi epäsuorasti johtaa C-vitamiinin puutokseen. Antibioottikuurit sekä muu sairastelu lisäävät C-vitamiinin tarvetta, eli jos marsu ei silloin saa extra C-vitamiinia, voi ilmetä puutoksia.

Varsinkin talvella voi puutostaudin oireita ilmaantuvat helpommin, kun marsuille ei tuoda ulkoa ruohoa tai voikukan lehtiä.

Marsut tarvitsevat C-vitamiinia ravinnosta.

Mitä oireita C-vitamiinin puutos aiheuttaa marsuilla?

Marsu tarvitsee c-vitamiinia. C-vitamiinin puutos voi aiheuttaa seuraavia oireita:

  • laihtuminen
  • Ientulehdus ja verenvuoto ikenissä
  • murtumia
  • heikentynyt dentiinin eli hammasluun muodostuminen
  • huonolaatuinen, harva tai kuiva turkki
  • haluttomuus liikkua lihastulehduksen tai niveltulehduksen takia
  • heikentynyt haavojen paraneminen
  • lisääntynyt infektioherkkyys
  • sisäiset verenvuodot ja anemia

Miten C-vitamiinin puutetta voidaan ehkäistä?

C-vitamiinin anto voi tapahtua sekä rehun että juomaveden kautta. 

Monesti marsut eivät halua juoda C-vitamiinilla terästettyä vettä, sillä se maistuu kitkerältä.

Lisäksi vitamiini hajoaa nopeasti valossa, eli se voi saada veden vaan maistumaan pahalta ja marsun välttämään juomista ja täten altistaa virtsakiteiden ja -kivien syntymiselle ilman, että se auttaa ehkäisemään  C-vitamiinin puutosta.

Marsu tarvitsee c-vitamiinia ja onneksi C-vitamiinivalmisteita on monenlaisia, nestemäisiä sekä jauheita, mitä voi käyttää vaikka kurkun päälle. Ohjeet pakkauksissa.

Järkevintä on ruokkia marsua tasapainoisesti, antaa C-vitamiinipitoisia vihanneksia ja lisätä vihannesten päälle jauhemuotoista tai nestemäistä C-vitamiinia. Jos annatte päivittäin keltaista paprikaa n. 1 tulitikkuaskin kokoisen palan per marsu, ei kovin suuri lisä välttämättä edes ole tarpeen.

Ruuat kuten pelletit tulee säilyttää huoneenlämmössä, kuivassa ja valolta suojattuna.

Kesällä viherrehu ja ruoho toimivat C-vitamiinin lähteinä.

Seuraavat sisältävät erityisen runsaasti C-vitamiinia:

  • nokkonen
  • parsakaali
  • mansikka
  • fenkoli
  • ruusunmarja
  • appelsiini
  • paprika (erityisesti keltainen)
  • persilja
Kani tai marsu ei syö heinää

Kani tai marsu ei syö heinää

Kieltäytyykö kani tai marsu syömästä heinää tai syö sitä todella vähän?

Lemmikki kärsii todennäköisesti esimerkiksi hammaskivusta sekä mahdollisesti dysbioosista eli suoliston mikrobiston muutoksesta sekä mahdollisesti useista muistakin kivuliaista vaivoista. Hänet on hyvä tutkia klinikalla mahdollisimman pian!

Perutason tietoa marsun ja kanin ruokinnasta

Sopivan heinän tulisi koostaa suurin osa kanin sekä marsun ruokavaliosta.

Tästä ei voi poiketa. Lainkaan. Ei kai ihminenkään kaurapuuroa syö, jos tarjolla on koko ajan pitsaa, burgereita ja karkkia, vaikka jälkimmäiset ovat epäterveellisempiä kuin kaurapuuro.

Terveellinen kuitupitoinen ruokavalio on umpisuolen toimintaa hyödyntävillä eläimillä, joiden hampaat kasvavat niiden koko elämän ajan, kuitenkin paljon tärkeämpää, kuin ihmisillä. Lisäksi meillä ihmisillä on velvollisuus huolehtia lemmikeiksi ottamistamme eläimistä ja tarjota niille paras mahdollinen elämä, johon kuuluu lajinomainen ravinto sekä liikuntamahdollisuudet ja lajitoverien seura.

Hyvälaatuisia heinäpohjaisia pellettejä tulee tarjota päivässä max. 1 rkl per marsu, kanille korkeintaan 2 rkl.

Tuoreita vihanneksia voi tarjota marsulle vuorokaudessa esim. seuraavasti:

  • tulitikkuaskin kokoinen pala paprikaa
  • 1-2 cm leveä kiekko kurkkua
  • 1-3 cm pala porkkanaa riippuen porkkanan paksuudesta
  • salaattia muutama salaatinlehti
  • pari oksaa persiljaa

Lisäksi marsulle tulee tarjota päivittäin c-vitamiinilisää, mieluiten lisättynä tuoreruuan päälle, ei veteen sekoitettuna.

Kanille annokset ovat hivenen suurempia riippuen kanirodusta eli kanin koosta.

Kani ja marsu eivät kaipaa hedelmiä ja jos annetaan esim. omenaa tai viinirypälettä, tapahtuu tämä vain muutaman kerran viikossa ja määrät ovat esim. ½ viinirypäle tai 1×1 cm pala omenaa.

Kani ja marsu eivät kaipaa lainkaan leipää.

Kani ja marsu eivät kaipaa niille tehtyjä suklaanappeja tms. roskaa.

Tuoretta vettä tulee aina olla tarjolla.

Retrogaardi

Myslisekoituksia tai jyväpitoisia hunajatikkuja tms. ei tule antaa kaneille tai marsuille lainkaan.

Niiden sisältävät nopeat sokerit johtavat suoliston dysbioosiin eli bakteeriepätasapainoon ja täten myrkkyjen sekä liialliseen kaasun kehittymiseen suolessa. Vähäinen kuitujen määrä edesauttaa dysbioosia eli suolen mikrobiston epätasapainoa. Dysbioosi johtaa erittäin kivuliaaseen suoliston kaasuuntumisen kehittymiseen.

Lisäksi kovat jyvät ovat liian kovia kanien ja marsujen hampaille eikä niiden pureskelussa toteudu lajeille luontainen jauhava sivuttaisliike, vaan niitä purraan kohtisuoraa, kuten me ihmiset puremme. Tämä ei ole kaneille ja marsuille luontainen tapa pureskella ruokaansa ja liiallinen paine johtaa hammasjuurien liialliseen paineistumiseen ja retrograadiin kasvuun eli siihen, että hammas ei kasva ulospäin vaan kasvaa sisäänpäin. 

Sisäänpäin kasvanut juuri voi yläleuassa tulla ulos nenäontelosta tai silmän takaa johtaen paiseeseen luussa tai alaleuassa se voi kasvaa ulos alaleuasta johtaen paiseeseen leuan alla. Nämä hampaat tulee aina poistattaa kokonaan juurineen ja hoitaa tulehdukset, eli tiedossa on massiivisia hammasleikkauksia ja hoitoja. Yläleuan hampaiden juurten retrograadi kasvu johtaa usein myös kyyneltiehyen vinoon kasvamiseen ja silmävaivoihin, jolloin lemmikki voi massiivisen hammasleikkauksen jälkeenkin tarvita toistuvaa hoitoa vuotavien ja tulehtuvien tai kuivuvien silmien takia. Yläleuan hampaiden juurten retrograadi kasvu johtaa usein myös sisäkorvaongelmiin ja saattaa vaatia ns. ventraalin bullaosteotomian jossa luinen sisäkorva avataan leikkauksellisesti ja tulehdus hoidetaan avoimena.

Heinä on tärkeä osa kanin ja marsun ruokintaa.

Eläinlääkärin tekemät tutkimukset

Kun asiakas ilmoittaa, että hänen kani tai marsu kieltäytyy syömästä heinää tai ”ei pidä heinästä”, on syytä tutkia lemmikin ruokavaliota ja koko eläin huolella.

Lisäksi lemmikin hampaat tulee tutkia huolella. Tässä ei missään nimessä riitä etuhampaiden nopea vilkaisu. Takahampaiden tutkiminen hereillä olevalla eläimellä ei myöskään riitä.

Jos kani tai marsu kieltäytyy syömästä heinää, tulee hänet tutkia rauhoituksessa ja ottaa hyvät kallon röntgenkuvat. Kuvia otetaan ainakin neljä. Ohjeita mm. täällä

Heinän syömisestä kieltäytymisen lääketieteelliset syyt ovat yleisimpiä syitä. Ne kaikki aiheuttavat lemmikille kipua ja kärsimystä ja niiden ehkäisy lajinomaisen ruokavalion avulla on oleellisin ja helpoin toimi.

Yleisimmät syyt heinästä kieltäytymiselle

Joitakin yleisiä syitä kieltäytyä syömästä heinää ovat:

  1. Hammaskipu

Synnynnäinen tai hankittu hammassairaus voi johtaa heinän syömisen huonoon hyväksymiseen tai siitä kokonaan kieltäytymiseen. Yleisimmin tämä johtuu joko suun alueen kivusta tai toiminnallisesta kyvyttömyydestä pureskella heinää eli kovaa, kuitupitoista ruokaa.

Muita hammassairauksien merkkejä ovat erilaiset kliiniset oireet, jotka liittyvät huonoon suun toimivuuteen:

  • Oire voi olla epäpuhdas turkki, johon on kertynyt huomattavaa hilsettä ja hännän tyven/peräaukon alueen likaantuminen (molemmat johtuvat kyvyttömyydestä hoitaa hoitoa ja kyvyttömyyttä syödä umpisuoliulosteita).
  • Näillä eläimillä esiintyy myös usein maha-suolikanavan staasi-oireyhtymän oireita kuten kaasuuntumisen merkkejä hallitsemattoman kivun ja riittämättömän kuidun saannin vuoksi.
  • Koska nenäkyyneltiehyet ovat lähellä yläleuan hammasjuuria, voi myös silmävuotoa ja silmän alueen turvotusta ja kyyneltiehyen toimimattomuutta esiintyä.
  • Myös kasvojen turvotusta ja epäsymmetriaa voidaan havaita (Varga, 2014).

    2. Suolistomikrobiston epätasapaino eli dysbioosi

Dysbioosi johtaa mm. seuraaviin oireisiin:

  • kaasuuntuminen, joka yleisimmin ilmenee voimakkaana kipuna ja eläimen vaisuutena ja vetäytymisenä
  • muuttuneet kuten pehmeät ulosteet

Pehmeiden ulosteiden kohdalla ensimmäinen huomioitava on varmistaa, että lemmikin omistaja ei tunnista kaekotrofeja väärin: satunnainen syömättä jäänyt pehmeä umpisuolipapana eli kaekotrofi ei välttämättä ole huolenaihe. Useiden syömättä jääneiden umpisuolipapanoiden merkittävästi lisääntynyt esiintyminen vaatii lääketieteellistä tutkimusta. Tyypillisesti umpisuolipapanat syödään suoraan pääosin öisin ja kani tai marsu nappaa ne suoraan peräaukosta. Kaikki sairaudet, jotka estävät taipuisan asennon ottamisen tai papanan nielemisen voivat estää tämän normaalin käyttäytymisen. Esim. liikalihavuus, niveltulehdus tai hammassairaus.

Usein liian vähäinen heinänsyönti voi johtaa suolen mikrobiston epätasapainoon ja siten ongelmaan umpisuolen kanssa, joka voi ilmetä muutoksina umpisuolipapanoissa.

Umpisuolen dysbioosi eli mikrobiston epätasapaino voi johtaa epänormaaliin kakan rakenteeseen kuten pehmeä rakenne, epämiellyttävä haju, todella pienet papanat tai epämuodostuneet kuten liian isot ”lihapullapapanat”.

Pehmeitä ulosteita tai ripulia esiintyy, kun normaali suoliston mikrobipopulaattio häiriintyy.

Tätä kutsutaan suoliston tai umpisuolen dysbioosiksi. Umpisuolen dysbioosi on patogeenisten eli huonojen/vaarallisten bakteerien liikakasvu. Bakteerilajeja, kuten Clostridium spp. ja Escherichia colia esiintyy normaalisti vain pieniä määriä kanin umpisuolessa (Cheeke et ai., 1987; Fekete 1989). Clostridium spiriformen leviäminen voi johtaa enterotoksemiaan eli myrkytystilaan, koska ne tuottavat toksiinia eli myrkkyjä (Boriello ja Carman, 1983; Peeters et ai, 1986). Enterotokseemiset kanit masentuvat ja ovat anorektisia eli syömättömiä. Pehmeä uloste voi kehittyä ripuliksi (joka voi olla limaista ja/tai veristä). Kanit ovat usein melko nopeasti alilämpöisiä eli hypotermistä ja voivat kuolla 24–48 tunnin kuluessa (Oglesbee ja Lord, 2021).

Dysbioosista lisää mm. TÄÄLLÄ

Dysbioosi voi johtaa syömättömyyteen.

3. Huonolaatuinen heinä

Heinässä tulee olla raikas ja ruohoinen tuoksu.

Heinää säilytetään viileässä, kuivassa paikassa.

Väärin säilytetyllä heinällä voi olla ummehtunut tai vanhentunut haju, mikä on epämiellyttävää. Liialliselle kosteudelle alttiina oleva heinä voi myös edistää sienten, erityisesti Aspergillus spp.:n, kasvua, mikä johtaa aflatoksiinien eli myrkkyjen kehittymiseen (Krishna et al, 1991; Ceniti et al, 2021). Kaneilla on raportoitu olevan yksi alhaisimmista tunnetuista aflatoksiinien LD50-arvoista eli että 50% kaneista kuolee myrkytykseen (Clark et al, 1980). Tämä tarkoittaa, että kanit ovat erittäin herkkiä suhteellisen pieni määrä aflatoksiinia voi johtaa toksiseen vaikutukseen.

Kaneille ja marsuille tarjottavan heinän tulee olla seos kaikista kasvin maanpäällisistä komponenteista, mukaan lukien varret, lehdet ja siemenpäät; pääosin varresta koostuva tai ”olkimaiselta” näyttävä heinä on vähemmän maukasta ja vähemmän ravitsevaa.

4. Valmiiden elintarvikkeiden kuten jyväseosten ja pellettien liiallinen tarjonta

Kanien ja marsujen umpi- ja paksusuoli toimivat ”käymiskammioina” ja kuitupitoisen ruoan maitohappokäymisen avulla toimivana ”hapattamona”. Nämä eläimet ovat yleensä valikoivia syöjiä ja suosivat elintarvikkeita, joissa on paljon yksinkertaisia hiilihydraatteja ja rasvaa tai runsaasti proteiinia (Guiterrez ja Bozinovic, 1998; Wolf et al, 2003; Carpenter et al, 2012; Donnelly ja Vella, 2021; Quesenberry et al, 2021). Tämä taas ei aidosti ole hyväksi heidän elimistölleen, mutta eiväthän he sitä tiedä.

”Valmisruokien” tarjoaminen johtaa riittämättömään heinän saantiin ja siten ravintokuidun riittämättömyyteen. Koska kanit, marsut, chinchillat ja degut ovat valikoivia ruokailijoita, seka-annosten tarjoaminen (kutsutaan usein mm. ”myslisekoituksiksi”) johtaa tyypillisesti siihen, että eläin valitsee maukkaita ruokia tasapainoisen ravinnon kustannuksella. (Cheeke, 1987; Varga, 2014). Kanit ja marsut suosivat yleensä elintarvikkeita, kuten maissia ja hiutaleherneitä, jotka sisältävät vähän kuitua ja kalsiumia, mutta sisältävät paljon tärkkelystä. Pääasiassa näistä elintarvikkeista koostuvan ruokavalion nauttiminen edistää mahasuolikanavan tulehduksia, hammassairauksia ja liikalihavuutta (Harcourt-Brown, 1996). Marsut eivät todennäköisesti valitse riittävästi C-vitamiinia sisältäviä ruokia, mikä altistaa ne keripukin kehittymiselle (Pignon ja Mayer, 2021).

Kanin ja marsun dysbioosi

Kanin ja marsun dysbioosi

Ovatko kanin tai marsun papanat todella pieniä, liian pehmeitä tai isoja lihapullapapanoita?

Lemmikki kärsii todennäköisesti ainakin dysbioosista eli suoliston mikrobiston muutoksesta sekä mahdollisesti useista muistakin kivuliaista vaivoista. Hänet on hyvä tutkia klinikalla mahdollisimman pian!

Dysbioosin muodostuminen

Umpisuolen dysbioosi on patogeenisten eli huonojen/vaarallisten bakteerien liikakasvu. 

Bakteerilajeja, kuten Clostridium spp. ja Escherichia colia esiintyy normaalisti vain pieniä määriä kanin umpisuolessa (Cheeke et ai., 1987; Fekete 1989). Clostridium spiriformen leviäminen voi johtaa enterotoksemiaan eli myrkytystilaan, koska ne tuottavat toksiinia eli myrkkyjä (Boriello ja Carman, 1983; Peeters et ai, 1986). Enterotokseemiset kanit masentuvat ja ovat anorektisia eli syömättömiä. Pehmeä uloste voi kehittyä ripuliksi (joka voi olla limaista ja/tai veristä). Kanit ovat usein melko nopeasti alilämpöisiä eli hypotermistä ja voivat kuolla 24–48 tunnin kuluessa (Oglesbee ja Lord, 2021).

Dysbioosin muodostumisen syyt

Liian vähäinen heinänsyönti ja liiallinen sokerin saanti (myslit, herkut, hedelmät) voi johtaa suolen mikrobiston epätasapainoon ja siten ongelmaan umpisuolen kanssa, joka voi ilmetä

  • kaasuuntumisena, joka yleisimmin ilmenee voimakkaana kipuna.

Eläimen omistaja havaitsee sen yleensä eläimen vaisuutena ja vetäytymisenä. Pahimmillaan jopa turvonneena ja pinkeänä mahana.

  • muuttuneena kuten pehmeinä ulosteina.

Umpisuolen dysbioosi voi johtaa epänormaaliin kakan rakenteeseen kuten pehmeä rakenne, epämiellyttävä haju, todella pienet papanat tai epämuodostuneet kuten liian isot ”lihapullapapanat”.

  • muutoksina umpisuolipapanoissa

Lisää liian vähäisestä heinänsyönnistä ja kanin sekä marsun oikeaoppisesta ruokinnasta TÄÄLLÄ.

Dysbioosi on suhteellisen yleinen ja vakava tila.

Umpisuolen dysbioosin tärkeimmät aiheuttajat ovat:

  1. Vähentynyt ravintokuidun saanti

Tämä liittyy lähes yksinomaan heinän riittämättömään syömiseen.

Eläimet, joille tarjotaan liikaa muuta kuin heinää tai heinä on huonolaatuista, tai eläimet, joilla on hammaskipuja, ovat alttiita dysbioosille.

Riittämätön kuidun saanti aiheuttaa muutoksia umpisuolen pH:ssa ja ruoansulatuskanavan haihtuvien rasvahappojen koostumuksessa ja siten mikrobifloorassa (Varga, 2014).

2. Liiallinen nopeasti sulavien hiilihydraattien saanti

Lisääntynyt sulavien hiilihydraattien saanti ravinnosta voi edistää patogeenisten bakteerien, kuten E. colin ja Clostridium spp., lisääntymistä. Clostridium spp. vaativat glukoosia (joko nieltynä suoraan tai disakkaridin tai tärkkelyksen sulamisen sivutuotteena) tuottaakseen toksiinia (Oglesbee ja Lord, 2021).

On epäselvää, voiko sulavien hiilihydraattien liiallinen nauttiminen yksin aiheuttaa umpisuolen dysbioosia vai onko siihen liittyvä suhteellinen kuidun saannin väheneminen todellinen syy. Varga (2014) havaitsi, että kanit, joilla on terveellinen ja monipuolinen ruokavalio ja oletettavasti terve suoliston mikrobisto, näyttävät olevan vähemmän alttiita äkillisille muutoksille sulavan hiilihydraattien nauttimisessa kuin kanit, joiden ruokavalio ei ole ihanteellinen.

3. Muut syyt

Hännän tyven ja peräaukon seudun likaantuminen voi johtua ruokavaliosta, mutta muita pehmeitä ulosteita aiheuttavia enteriitin eli suolistotulehduksen syitä voivat olla myös

  • antibioottien käyttö (mm. ampisilliini, amoksisilliini, klindamysiini, kefalosporiini, erytromysiini)
  • kipu
  • stressi
  • infektio

ja jopa

  • geneettinen taipumus (Oglesbee ja Lord, 2021).

Ravinnolla on valtava rooli kanien ja marsujen ruokinnassa.

Kun asiakas ilmoittaa, että hänen kani tai marsu kieltäytyy syömästä heinää tai ”ei pidä heinästä” tai, on syytä tutkia lemmikin ruokavaliota ja koko eläin huolella.

Marsun C-vitamiinin tarve

Marsun C-vitamiinin tarve

Ihminen ja marsu ovat ainoat nisäkkäät, jotka eivät osaa itse tuottaa C-vitamiinia.

Aikuisen marsun päivittäistä C-vitamiinin tarvetta on pidetty noin 10-30 milligrammana per elopainokilo (mg/kg/vrk). Tiineille naaraille ja sairaille, heikoille tai vanhoille marsuille tulisi antaa päivittäin 20-50 mg/kg.

Marsu ei pystyy varastoimaan vesiliukoista C-vitamiinia kuin lyhyen aikaa. C-vitamiini poistuu luonnollisesti virtsan mukana, eikä sitä siten voi antaa liikaa. C-vitamiini toki saattaa hapattaa virtsaa ja tämän takia moni marsun omistaja pelkää C-vitamiinilisän voivan johtaa virtsakivien muodostumiseen. Tämä EI ole syy jättää antamatta C-vitamiinilisää! Virtsakiteiden ja -kivien muodostumiseen vaikuttaa enneminkin esimerkiksi pellettien huono kalsium-fosfori-suhde (Lue lisää artikkelistamme ”Marsun ruokinta”).

Mikä johtaa C-vitamiinin puutokseen?

Marsu tarvitsee c-vitamiinia, mutta usein ei saa sitä rehustuksesta. Usein marsuille ei anneta riittävästi C-vitamiinipitoisia vihanneksia, C-vitamiinia ei anneta täydennysrehuna, tai luotetaan siihen, että pelleteissä on lisättyä C-vitamiinia. Se kuitenkin haihtuu rehuista nopeasti pitkän tai vääränlaisen varastoinnin vuoksi.

Muita C-vitamiinin puutokseen johtavia syitä voivat olla esimerkiksi hammassairaudet, antibioottikuurit tai ruonasulatuskanavan häiriöt. Varsinkin talvella voi puutostaudin oireita ilmaantuvat helpommin, kun marsuille ei tuoda ulkoa ruohoa tai voikukan lehtiä.

Marsut tarvitsevat C-vitamiinia ravinnosta.

Mitä oireita C-vitamiinin puutos aiheuttaa marsuilla?

C-vitamiinin puutos voi aiheuttaa seuraavia oireita:

  • laihtuminen
  • Ientulehdus ja verenvuoto ikenissä
  • murtumia
  • heikentynyt hammasluun muodostuminen
  • huonolaatuinen, harva tai kuiva turkki
  • haluttomuus liikkua lihastulehduksen tai niveltulehduksen takia
  • heikentynyt haavojen paraneminen
  • lisääntynyt infektioherkkyys
  • sisäiset verenvuodot ja anemia

Miten C-vitamiinin puutetta voidaan ehkäistä?

C-vitamiinin anto voi tapahtua sekä rehun että juomaveden kautta, joskin marsut eivät yleensä juo C-vitamiinilla terästettyä vettä mielellään. C-vitamiinivalmisteita on monenlaisia, nestemäisiä sekä jauheita, joita voi käyttää esimerkiksi vihannesten päälle. Ohjeet löytyvät pakkauksissa. Kesällä viherrehu ja ruoho toimivat C-vitamiinin lähteinä.

Seuraavat sisältävät erityisen runsaasti C-vitamiinia:

  • nokkonen
  • parsakaali
  • mansikka
  • fenkoli
  • ruusunmarja
  • appelsiini
  • paprika (erityisesti keltainen)
  • persilja
Kanin ja marsun dysbioosi

Kanin ja marsun dysbioosi

Ovatko kanin tai marsun papanat todella pieniä, liian pehmeitä tai isoja lihapullapapanoita?

Lemmikki kärsii todennäköisesti ainakin dysbioosista eli suoliston mikrobiston muutoksesta sekä mahdollisesti useista muistakin kivuliaista vaivoista. Hänet on hyvä tutkia klinikalla mahdollisimman pian!

Dysbioosin muodostuminen

Umpisuolen dysbioosi on patogeenisten eli huonojen/vaarallisten bakteerien liikakasvu. 

Bakteerilajeja, kuten Clostridium spp. ja Escherichia colia esiintyy normaalisti vain pieniä määriä kanin umpisuolessa (Cheeke et ai., 1987; Fekete 1989). Clostridium spiriformen leviäminen voi johtaa myrkytystilaan. Myrkytystilasta kärsivät kanit masentuvat ja ovat anorektisia eli syömättömiä. Pehmeä uloste voi kehittyä ripuliksi ja kanit ovat usein melko nopeasti alilämpöisiä eli hypotermistä ja voivat kuolla 24–48 tunnin kuluessa (Oglesbee ja Lord, 2021).

Dysbioosin muodostumisen syyt

Liian vähäinen heinänsyönti ja liiallinen sokerin saanti (myslit, herkut, hedelmät) voi johtaa suolen mikrobiston epätasapainoon ja siten ongelmaan umpisuolen kanssa, joka voi ilmetä

  • kaasuuntumisena, joka yleisimmin ilmenee voimakkaana kipuna.
  • muuttuneena kuten pehmeinä ulosteina.
  • muutoksina umpisuolipapanoissa

Lisää liian vähäisestä heinänsyönnistä ja kanin sekä marsun oikeaoppisesta ruokinnasta voit lukea lisää täältä

Marsujen dysbioosi johtuu usein ruokinnasta.

Umpisuolen dysbioosin tärkeimmät aiheuttajat ovat: 

  1. Vähentynyt ravintokuidun saanti. Tämä liittyy lähes yksinomaan heinän riittämättömään syömiseen.
  2. Liiallinen nopeasti sulavien hiilihydraattien saanti. Lisääntynyt sulavien hiilihydraattien saanti ravinnosta voi edistää patogeenisten bakteerien, kuten E. colin ja Clostridium spp., lisääntymistä.
  3. Muut syyt, esim. enteriitti 

Hännän tyven ja peräaukon seudun likaantuminen voi johtua ruokavaliosta, mutta muita pehmeitä ulosteita aiheuttavia enteriitin eli suolistotulehduksen syitä voivat olla myös: 

  • antibioottien käyttö
  • kipu
  • stressi
  • infektio
  • geneettinen taipumus (Oglesbee ja Lord, 2021). 

Ravinnolla on valtava rooli kanien ja marsujen ruokinnassa. Kun asiakas ilmoittaa, että hänen kani tai marsu kieltäytyy syömästä heinää tai ”ei pidä heinästä” tai, on syytä tutkia lemmikin ruokavaliota ja koko eläin huolella.