Etäeläinlääkinnän Best practices eli parhaat käytännöt

Etäeläinlääkinnän Best practices eli parhaat käytännöt

eläinlääkäri-helsinki.

Eläinlääketieteellisen etälääkinnän eli etäeläinlääkinnän parhaat käytännöt (best practices)

Eettinen toimiminen (etä)eläinlääkärinä

Kaikilla eläinlääkäreillä on sama kuuden vuoden lisensiaatin koulutus, ja on yksilön valinta mihin hän haluaa erikoistua ja mihin työhön, erikoisalaan tai yksilökohtaisiin ratkaisuihin hän kokee pystyvänsä. Meidän ei tule rajoittaa ja arvottaa eläinlääkäreitä, jotka

  • eivät tee kliinistä työtä vaan ovat esimerkiksi virkatyössä
  • eivät ole aikoihin tehneet praktiikkaa eikä osaaminen ole uusimmalla tasolla
  • ovat erikoistuneet vain tiettyyn kliiniseen erikoisosaamiseen unohtaen muut opiskeluaikoina opetetut osa-alueet tai eläinlajit
  • jotka tekevät kliinistä työtä fyysisellä eläinlääkäriasemalla tai
  • tekevät kliinistä työtä etäklinikalla.

Eläinlääkärin määrittää itse, mihin suuntaan hän ammatillisesti hakeutuu ja hänen tulee huolehtia itsenäisesti siitä, että hän hallitsee tekemänsä työn. Kliinistä työtä tekevän eläinlääkärin tulee toimia eettisesti ja eläinpotilaan parhaaksi, joko käyttäen fyysistä tutkimista ja jatkodiagnostiikkaa tai käyttäen digitaalisia kommunikaatiovälineitä. Etäeläinlääkintä ei ole kaikkia varten, sillä se on erittäin vaativa ja monipuolinen erikoisala vaatien vankkaa kliinistä osaamista sekä hyviä kommunikointitaitoja. Eläinlääkärit, jotka päätyvät harjoittamaan ammattiaan osin tai kokonaan etänä eli digitaalisia välineitä hyödyntäen, ovat eläinlääkäreitä muiden joukossa ja lähtökohtana ammatinharjoittamisessa tulee olla ammatinharjoittamisen vapaus. Kaikkia eläinlääkäreitä tulee sekä vapaa-ajalla eläimiä lääkitessä, että kaupallisesti toimiessa koskea samat lait, asetukset ja standardit, yhtä lailla kuin sama toiminnanvapaus ja itsemääräämisoikeus.

Etäeläinlääkinnässä on kuitenkin omat erikoispiirteensä, joihin on järkevää paneutua erikseen.

Eläinlääkärin tulee käyttäytymisellään ja toiminnallaan ylläpitää eläinlääkärin tehtävän vaatimaa ammattikuntaan kohdistuvaa arvostusta ja luottamusta.1 Eläinlääkärin tulee omalla käytöksellään ja toiminnallaan vaalia ja edistää kollegiaalisuutta potilaan parhaaksi sekä arvonmukaisen hengen ja hyvän toveruuden ylläpitämiseksi.2 Eläinlääkärin tulee kohdella asiakkaitaan tasa-arvoisina, oikeudenmukaisesti ja syrjimättä.2 Eläinlääkäri suhtautuu aina asiallisesti hänelle esitettyihin avunpyyntöihin ja kannustaa eläimen omistajia tai haltijoita ottamaan vastuun eläimistä.1 Eläinlääkärin tulee edesauttaa eläinsuojelulain täytäntöönpanoa ja pyrkiä ehkäisemään sekä lievittämään eläinten kipua ja kärsimystä. Eläinlääkäri ryhtyy toimenpiteisiin, jos havaitsee eläintä kohdeltavan huonosti.1 Eläinlääkäri edistää välillisesti myös ihmisten terveyttä huomioiden One Health-näkökulman eli tietoisuuden siitä, että eläimet ja ihmiset elävät yhteisessä ympäristössä ja muun muassa zoonoosit ja antibioottien käyttö vaikuttavat sekä eläimiin, että ihmisiin.

Eläinlääkäri vastaa potilaalleen antamasta hoidosta ja toimii asiantuntijana vastuullisesti. Eläinlääkärinammatin harjoittajan ammattitoiminnan päämääränä on eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen, parantaminen ja kärsimysten lievittäminen sekä kansanterveyden säilyminen ja elintarvikkeiden turvallisuus. Eläinlääkärinammatin harjoittajan on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään.3

Terminologia

Eläinlääkäreiden tulee edistää eettisiä telelääketieteen käytäntöjä, jotka ovat potilaiden etujen mukaisia.4 Etälääketieteellä, telelääketieteellä tai telemedisiinalla tarkoitetaan terveydenhuollon palvelujen antamista uuden tai uudehkon teknologian keinoin, jolloin potilaan tutkiminen, tarkkailu, hoito, diagnostiikka, hoitoon liittyvä päätöksenteko ja suositukset perustuvat erilaisilla viestintäjärjestelmillä välitettyihin tietoihin ja dokumentteihin. Palvelut toteutetaan esimerkiksi puhelimen, videovälitteisen Internet-yhteyden, suojatun sähköpostiyhteyden, etämonitoroinnin tai välitettyjen kuvien kautta.5

Etäterveydenhuolto (Telehealth) on yleistermi, joka kattaa teknologian käytön terveystietojen välittämiseen ja tallentamiseen sekä terveysneuvonnan, etäkonsultoinnin tai varsinaisen etälääketieteen suorittamiseen. Tele- / etäterveydenhuolto voidaan jakaa luokkiin sen mukaan, mitkä osapuolet ovat mukana viestinnässä.

Etäkonsultoinnissa (Teleconsulting) eläinlääkäri käyttää sähköisiä työkaluja kommunikoidakseen toisen eläinlääkärin kanssa saadakseen näkemyksiä ja neuvoja potilaan hoidosta. Eläinlääkäreiden välinen telekonsultaatio on sallittua maiden rajojen ylittävänä toimena ilman kohdemaan toimilupaa. Eläinlääkäri, joka pyytää toisen eläinlääkärin neuvoa tai toista lausuntoa, on edelleen vastuussa hoidosta ja muista potilaalle annetuista päätöksistä ja suosituksista.4

Kiireellisyysarvion tekeminen (teletriage) on eläimen terveydentilan kiireellisyyden arviointia ja hallintaa, jolla päätetään mm. eläimen välittömästä tai kiireettömästä lähettämisestä fyysiselle eläinlääkäriasemalle. Suoritettaessa kiireellisyysarviota eläinlääkäri, asiakas ja potilas eivät välttämättä ole luoneet luottamuksellista hoitosuhdetta.

Etävalvonta / telemonitorointi (Telemonitoring) on potilaiden etävalvontaa, jotka eivät ole samassa fyysisessä paikassa terveydenhuollon tarjoajan eli lähtökohtaisesti eläinlääkärin kanssa. Esimerkkeinä mainittakoon kannettavan glukoosimittarin tulkinta, Holter-laitteen käyttö ja muiden puettavien elintoimintoja valvovien laitteiden käyttö.

Terveysneuvonta (Teleadvice) on minkä tahansa terveyteen liittyvän tiedon, mielipiteen, ohjeistuksen tai suosituksen tarjoamista, joka ei liity tietyn tunnistetun potilaan terveyteen, sairauteen tai tapaturmaan. Terveysneuvonnassa neuvoja voi antaa eläinlääkärin lisäksi esimerkiksi eläintenhoitaja, ravitsemusterapeutti tai käytösneuvoja. Terveysneuvonta ei ole aitoa lääketiedettä, ei fyysisesti eikä etänä suoritettuna.

Terveysneuvonnan ja etälääketieteen raja on toisinaan häilyvä. Terveysneuvonnan ja etälääketieteen erottaa usein asiakkaan ja potilaan tunnistaminen ja hoitosuhteen luominen, asianmukainen potilaskirjanpito ja eläinlääkinnällisestä työstä suoritettu veloitus. Neuvoja antavan tahon on oman arvionsa mukaan huolehdittava asianmukaisesta asiakas- ja potilaskirjanpidosta, jos neuvonanto kuitenkin olisi tulkittavissa hoitotapahtumaksi ja ilmenee vastuukysymyksiä. Terveysneuvonnassa asiakasta ja eläinpotilasta ei voida yksilöidä asianmukaisesti eikä tällöin tule määrätä reseptilääkkeitä. Lääkemääräyksen tekeminen tulee ensisijaisesti jättää palveluihin, joissa asiakkaan henkilöllisyys on tiedossa tai voidaan varmentaa, ja joissa potilaan vaivaa sekä kokonaisvaltaista terveydentilaa voidaan kartoittaa tarkasti, tarpeen mukaan hyödyntäen erilaisia kuvantamismetodeja. Pelkkä yleinen, anonyymisti toteutettu terveysneuvonta puhelimitse tai verkkopalveluiden välityksellä ei ole etäeläinlääketiedettä eikä kuulu tämän suosituksen piiriin.5

Etälääketiede / telemedisiina / telelääketiede (Telemedicine) sisältää sähköisen työkalun käytön lääketieteellisten tietojen vaihtamiseen eläinlääkärin ja asiakkaan välillä eläinpotilaan kliinisen terveydentilan arvioimiseksi sekä parantamiseksi. Eläinlääkäri, asiakas ja potilas ovat luoneet luottamuksellisen hoitosuhteen. Hoitosuhde voidaan luoda fyysisen käynnin tai etäkäynnin perusteella ja suhteen luominen sekä ylläpito vaativat asianmukaista asiakas- ja potilaskirjanpitoa.6

Mitä tietoja etäeläinlääkärin tulisi saada voidakseen neuvoa asiakasta sekä tutkia, diagnosoida ja hoitaa potilasta etänä?

Etälääketieteen palvelut on aina järjestettävä yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa. Etälääketieteessä on pyrittävä yksilölliseen eläinlääkäri-asiakas-potilas-suhteeseen. Hoitosuhteen tulee perustua luottamuksellisuuteen, molemminpuoliseen kunnioitukseen, sekä eläinlääkärin riippumattomuuteen. Eläinlääkäri voi antaa etälääketieteen palveluja asiakkaan eläimelle, josta hänellä on riittävästi tietoa, jotta edellytykset oikeisiin ja perusteltuihin lääketieteellisiin ratkaisuihin ovat olemassa.5,7

Tarpeelliset tiedot oletusdiagnoosia, diagnoosia ja hoidonmääritystä varten:

  1. Eläimen tunnistetiedot (nimi, laji, rotu, ikä, sukupuoli)
  2. Pääasiallinen ongelma / syy hakeutua hoitoon
  3. Nykyisen sairauden tai tapaturman historia (mm. alkamisajankohta, eteneminen)
  4. Nykyiseen sairauteen tai tapaturmaan liittyvät oireet ja muut oleelliset lisätiedot
  5. Muut tämänhetkiset poikkeavuudet terveydentilassa
  6. Sairaushistoria ja krooniset sairaudet
  7. Lääkitykset: jatkuvat ja viimeisen kuukauden sisällä annetut lääkitykset
  8. Eläinlääkärin ohjaama eläinpotilaan tilannekohtainen tutkimus (tämä voi sisältää

mobiililaitteen välityksellä eläinlääkärin ohjaamia ja eläimen haltijan suorittamia tutkimuksia, valokuvia sekä videoita tai reaaliaikaista videomateriaalia).8

Milloin potilaita voidaan arvioida ja/tai hoitaa etäyhteyden välityksellä?

Esimerkkejä

  • Koiran-/kissanpentujen uusien omistajien perustason neuvonta
  • Triage eli kiireellisyyskartoitus (mm. haavat, myrkytykset jne.)
  • Esitietojen otto, keskustelu diagnostisista toimenpiteistä sekä hoitosuunnitelmasta jne.
  • Kontrollikäynnit
  • Palliatiivisen hoitosuunnitelman teko / saattohoito / keskustelu elämänlaadusta
  • Kroonisten tilojen hallinta ja seuranta
  • Leikkauksen jälkeinen hoito/uudelleenarvioinnit
  • Reseptinuusinta nykyisille potilaille
  • Käyttäytymisneuvonta
  • Ravitsemusneuvonta
  • Eläinlääkäreiden väliset konsultaatiot eli teleconsulting
  • ei-kiireellisissä potilastapauksissa (esim. dermatologia, oftalmologia, kirurgia, onkologia, radiologia jne.) sekä
  • kiireellisissä tapauksissa (anestesia, ensiapupoliklinikka ja yleislääketiede)

Etälääketieteen mahdollisuudet eivät rajoitu vain yllä mainittuihin esimerkkeihin.8

Etälääketieteen mahdollisuudet, heikkoudet ja riskit hätätilanteissa tulee tiedostaa.4 Jos etälääketieteeseen on hätätilanteessa turvauduttava, ratkaisevat potilaan terveyteen kohdistuva uhka ja hänen luonaan olevien henkilöiden osaaminen ja ammattitaito mahdollisten neuvojen tai hoitosuositusten antamisen.4,5

Pätevyys

Eläinlääkäriä koskeva lainsäädäntö sekä viranomaisten antamat ohjeet velvoittavat etäeläinlääkäriä vastaavalla tavoin kuin ammattia yleisesti harjoitettaessa.5 Tarjotessaan etäpalveluita eläinlääkäreiden tulee aina huomioida telelääketieteen erityispiirteet ja tuottaa palvelua vain, jos he kokevat voivansa toimia etänä vaarantamatta potilasturvallisuutta. Eläinlääkärin tulee olla pätevä sillä lääketieteen alalla, jonka palveluja hän tarjoaa5 sekä olla mahdollisimman perehtynyt siihen eläinlajiin, jonka hoidossa hän asiakasta neuvoo.

Etäeläinlääkäreiden, jotka tarjoavat palvelujaan päätyönään Suomessa, tulee olla laillistettu Suomessa. Etälääketieteen keinoja käyttävillä eläinlääkäreillä tulee olla asianmukainen Ruokaviraston myöntämä lupa harjoittaa lääkärinammattia siinä maassa, johon he palvelujaan tarjoavat.4,5 Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalainen, jolla on laillinen oikeus harjoittaa itsenäisesti eläinlääkärin ammattia jossakin muussa Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa, saa ilman eläinlääkäriksi laillistamista väliaikaisesti ja satunnaisesti toimia eläinlääkärinä tehtyään Ruokavirastolle ilmoituksen väliaikaisesta eläinlääkäripalvelujen tarjoamisesta.9

Eläinlääkintää tarjoavien yritysten tulee tarkastaa Ruokavirastolta, että heidän työllistämillään eläinlääkäreillä on suomessa toimilupa eläinlääkärinammatinharjoittamiseen ja että heidän työntekijänsä tai palveluntuottajansa löytyvät Ruokaviraston julkisesta eläinlääkärirekisteristä https://palvelut2.evira.fi/elainlaakarihaku/ Myös etäpalveluja tuotettaessa eläinlääkintäpalvelujen tuottajalla tulee olla lupaviranomaisen myöntämä lupa tai rekisteröinti eläinlääkintäyrityksen vastaanottotoimintaan. Ilmoitus tulee tehdä oman toimialueen aluehallintovirastolle, tai jos etäpalveluja tarjotaan kaikkialla Suomessa, kaikille aluehallintovirastoille.

Humaanipuolella Sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut, että etänä annetut terveydenhuollon palvelut ovat pääsääntöisesti verrannollisia perinteisiin vastaanottokäynteihin.10 Eläinlääketiede eroaa humaanilääketieteestä, koska eläin ei voi sanallisesti kertoa omasta olostaan. Tämän johdosta eläimen etäkäynti ei ole pääsääntöisesti verrannollinen perinteiseen vastaanottokäyntiin, vaikkakin moni vaiva on kartoitettavissa ja/tai hoidettavissa etäyhteyden avulla. Yhteisten sopimusten ja käytäntöjen merkitys korostuu eläinten potilasturvallisuuden nimissä. Etälääketieteen keinoja käyttävä eläinlääkäri ja hänen organisaationsa vastaavat tarjottujen palvelujen laadusta ja potilasturvallisuudesta.5 Eläinlääkärillä tulee olla etälääkintää tuottaessaan vahva teoriapohjainen koulutustausta, vankka työkokemus praktiikasta ja tietotaitoon perustuva taito kysyä eläimen haltijalta oikeanlaiset kysymykset. Eläinlääkäritoiminnassa kliininen tutkimus on perinteisesti ollut ehdoton edellytys potilaan tutkimiselle sekä hoidon suunnittelemiselle. Etänä eläintä ei voi tutkia fyysisesti eikä täten luottaa eläinlääkärin kosketus-, näkö- ja hajuaistiin. Etänä anamneesinotto on perinteistä klinikkatoimintaa suuremmassa arvossa. Etäeläinlääkärin tulee osata neuvoa ja ohjata eläimen haltijaa mahdollisimman hyvässä eläimen terveydentilan kuvailemisessa, tutkimisessa tai kuvantamisessa. Eläintä voi havainnoida valokuvien ja videon välityksellä ja arvioida mm. kokonaishabitusta, ilmeitä (kipu), liikkeitä, hengitysprofiilia ja -frekvenssiä sekä ulkoisia ruumiinosia kuten mm. silmiä, ulkokorvia, ikeniä ja hampaita, ihoa sekä ulkoisia sukuelimiä. Etänä toimivan eläinlääkärin on tiedostettava fyysisen kanssakäymisen puuttumisesta johtuvat puuteet ja eläimen haltijan kyvyttömyys tai huomattavat puutteet tutkia eläintä tai osata sanallisesti kuvailla eläimen esitietoja tai terveydentilaa.

Eläinlääkäri-asiakas-potilas-suhde (VCPR Veterinarian-Client-Patient-Relationship) eli hoitosuhde

Digitaalisia välineitä käytettäessä eläinlääkärin ja potilaan on voitava luotettavasti tunnistaa toisensa4,5,7, jotta voidaan luoda mahdollisimman luonteva ja luottamuksellinen hoitosuhde.

Eläinlääkäri-asiakas-potilassuhde (VCPR) eli hoitosuhde on olemassa, kun:

1) Sekä eläinlääkäri että asiakas sopivat, että eläinlääkäri ottaa vastuun eläimen terveyttä koskevien lääketieteellisten arvioiden tekemisestä; ja

2) Eläinlääkärillä on riittävät tiedot eläimestä/eläimistä tehdäkseen ainakin oletusdiagnoosin / alustavan diagnoosin; ja

3) Hoitava eläinlääkäri on helposti tavoitettavissa seurantaa varten haittavaikutusten varalta

tai hoito-ohjelman epäonnistumisen varalta.7

Selvennykseksi

1) Asiakkaan hakeutumisen etäpalveluun ja erityisesti käyttöehtojen hyväksymisen voidaan tulkita olevan riittävä ymmärrys ja sopimus siitä, että asiakas luottaa eläimensä terveydenhuollon etäeläinlääkärin arvioinnin varaan.

2) Riittävät tiedot luetellaan ohjeen kohdassa Mitä tietoja etäeläinlääkärin tulisi saada voidakseen neuvoa asiakasta sekä tutkia, diagnosoida ja hoitaa potilasta etänä?

3) Organisaatiossa työskentelevien eläinlääkäreiden potilaskirjanpitovelvollisuuden myötä vähintäänkin joku muu eläinlääkäri on järkevästi tavoitettavissa, ellei juuri potilasta hoitanut eläinlääkäri sitä ole. Yksityisyrittäjien tulee huolehtia riittävästä tavoitettavuudestaan. Etälääketieteen ei kuitenkaan tule johtaa ammattikuntaa kuormittavaan tilanteeseen, jossa potilaaseen perehtyneen eläinlääkärin oletetaan olevan tavoitettavissa 24/7.

Potilasasiakirjat ja tietojen salassapito

Asiakas- ja eläinpotilastietoja on ylläpidettävä ja säilöttävä noudattaen ajankohtaisia lakeja, asetuksia sekä suosituksia. Eläinlääkärin on noudatettava salassapitovelvollisuutta ja edistettävä potilastietojen luottamuksellisuutta.2 Eläinlääkärin havainnoista, suosituksista ja etälääketieteen keinoin annetuista palveluista sekä asiakkaan ja mahdollisesti eläinpotilaan tunnistamisesta on tehtävä asianmukaiset merkinnät.4 Eläinlääkärinammatin harjoittajan on laadittava ja säilytettävä tutkimiaan ja hoitamiaan eläimiä koskevat potilasasiakirjat siten kuin ministeriö tarkemmin säätää. Klinikkatoiminnassa, mukaan lukien etätoiminnan, tarpeellisen henkilötietojen käytön perusteena on rekisterinpitäjän ja asiakkaan välinen sopimus sekä rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattaminen.12

Potilaskortisto voidaan laatia joko manuaalisesti tai käyttämällä automaattista tietojenkäsittelyä taikka muuta soveltuvaa tekniikkaa. Potilaskortisto on laadittava siten, ettei kortistoon merkittyjä tietoja joudu luvatta sivullisten haltuun ja että siitä voidaan antaa eläintä koskevat tiedot tarkoituksenmukaisella tavalla. Potilaskortisto voidaan laatia eläinlääkäreiden yhteiseksi kortistoksi, jos eläinlääkärit työskentelevät eläinlääkintähuoltolain (685/1990) tarkoittamassa eläinlääkintähuollon palveluja tuottavassa yksikössä tai jos eläinlääkärit työskentelevät muuten saman toimeksiantajan lukuun. Potilasta koskevat tiedot on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan viimeisen eläintä koskevan merkinnän tekemisestä potilaskortistoon.13 Lääkekirjanpitoja on säilytettävä vähintään viisi vuotta.14 Eläimen omistajalla on oikeus saada potilasasiakirjoista omistamaansa eläintä koskevat kaikki potilastiedot.15 Eläintä koskevat potilastiedot on luovutettava niitä pyytävälle eläimen omistajalle tai muulle tietoon oikeutetulle ilman aiheetonta viivytystä.13

Potilaskortistoon on merkittävä ainakin seuraavat tiedot:

1) eläimen tai eläinten omistajan ja haltijan nimi sekä yhteystiedot;

2) eläimen tai eläinryhmän tunnistamiseksi tarpeelliset tiedot;

3) esitiedot tarpeellisilta osin;

4) näytteiden, röntgenkuvien ja muiden vastaavien eläimen terveydentilaa koskevien selvitysten lähettäminen muualle tutkittavaksi tai lausuttavaksi;

5) löydökset tai diagnoosi;

6) eläimelle tai eläimille annettu tai määrätty hoito lääkityksineen; sekä

7) toimenpiteen päivämäärä ja toimenpiteen suorittaja.13

Etälääketieteessä suositellaan yllä mainittujen tietojen lisäksi tallennettavaksi seuraavia tietoja:

1) Kopio kaikista potilaaseen liittyvistä sähköisistä yhteydenotoista;

a). Yhteydenpito ja käydyt keskustelut kuten

  • videopuhelun nauhoite
  • puhelun ääninauhoite
  • käyty chat-keskustelu

Jos videota tai puhelua ei tallenneta, tulee kirjata mahdollisimman tarkka tekstimuotoinen yhteenveto käydyistä suullisista keskusteluista sekä havaituista asioista

b). Jaettu kuva- ja tai videomateriaali

Jos videota tai kuvia ei tallenneta, tulee kirjata mahdollisimman tarkka tekstimuotoinen yhteenveto havaituista asioista

2) Etäpalvelussa on lakiperusteisen oikeutuksen lisäksi järkevää voida todentaa päiväys ja kellonaika, jolloin palvelun käyttöehdot on saatettu asiakkaan nähtäväksi ja tietoinen suostumus henkilötietojen käsittelyyn ja palvelun käyttöön on annettu.7

Muun muassa Laki eläinlääkärinammatin harjoittamisesta15 velvoittaa eläinlääkäreitä tallentamaan asiakas- sekä potilastietoja rekisteriinsä. Lisäksi eläinlääkäreiden tulee ylläpitää lääkerekisteriä, joka pitää sisällään tiedot käytetyistä, luovutetuista ja määrätyistä lääkkeistä. Asiakas- ja potilastiedot tulee säilyttää kahden vuoden ajan viimeisestä asioinnista ja lääketietoja sisältävät asiakirjat viiden vuoden ajan. Lisäksi eläinlääkäreillä on lain mukainen velvollisuus luovuttaa asiakastietoja tietyille kolmansille osapuolille esimerkiksi lääkemääräyksen yhteydessä, kun apteekkiin tehdään eläinlääkemääräys.17 Asiakas- ja potilastietojen keräämiselle on siis lakiperusteet. Lakiperusteiden lisäksi voidaan pyytää tietoista suostumusta henkilötietojen käsittelemistä varten. Lähtökohtaisesti, jollei asia perustu lakiin, edellyttää henkilötietojen käsittely asiakkaan suostumusta. Suostumus on pätevä seuraavien ehtojen täyttyessä: sen on oltava vapaaehtoinen, tietoinen ja nimenomainen ja se annetaan selkeästi suostumusta ilmaisevalla toimella (esimerkiksi henkilö rastittaa ruudun verkossa tai allekirjoittaa lomakkeen).16

Tietosuoja ja -turva

Eläinlääkäri ei saa käyttää etälääketieteen keinoja työtehtävissään ilman, että on varmistettu etälääketieteen palvelujen tuottamisessa tarvittavan välineistön, ohjelmistojen sekä yhteyksien riittävä laatu, toimintakunto, tietoturva ja tietosuoja, jotta potilasturvallisuus ei vaarannu.5 Vastuu tietosuojasta ja tietoturvallisuudesta niin etäpalveluissa käytettävien yhteyksien kuin siinä syntyvien henkilötietojen käsittelyn osalta on palvelujen antajalla.11

Sekä eläinlääkärin, että asiakkaan tunnistautumis- ja kirjautumisprosessin tulee olla mahdollisimman vahvasti suojattu. Mikäli palvelussa käytetään perinteisiä salasanoja, tulee niiden olla riittävän vahvoja eikä niitä tulisi tallentaa tietokantoihin suojaamattomassa muodossa. Erityisesti eläinlääkärin, mutta myös asiakkaan liittymän osalta suositellaan mieluiten kaksivaiheista tunnistautumista. Sähköinen tiedonsiirto on suojattava luvattomalta pääsyltä4, jotta estetään tietosuojaloukkaukset asiakas- sekä potilastietoihin. Telelääketieteellisen konsultaation aikana saadut tiedot on suojattava asianmukaisilla ja ajantasaisilla turvatoimilla paikallisen lainsäädännön mukaisesti sekä tietojen lähettämisen aikana että niitä tallennettaessa ja säilöttäessä. Järjestelmän tulee olla turvallisen yhteyden (vähintään SSL-yhteys) suojaama ja sisältää järjestelmän käyttäjähallintaa ja -seurantaa, tiedostojen ja niille tapahtuvien muutosten seurantaa13 sekä tekstien, tiedostojen, kuvien ja videoiden tallentamista. Datan tulisi tarjota mahdollisuus myöhempään auditointiin. Jos eläimestä potilaskortistossa olevaa tietoa joudutaan korjaamaan jälkeenpäin, on korjattava tieto yliviivattava tai siirrettävä taustatiedostoon siten, että sekä virheellinen että korjattu merkintä on myöhemmin luettavissa. Korjauksen tekijän nimen sekä päiväyksen tulee käydä ilmi potilaskortistosta.13

ETA-alueella on suositeltavaa käyttää palveluntarjoajaa, jonka serverit (tietokanta ja palvelimet) sijaitsevat ETA-alueella. Asiakas- ja potilastietojen turvaaminen voi tapahtua keskitetysti tai hajautetusti esimerkiksi kahdessa eri lokaatiossa. Järjestelmän tulee noudattaa asiakastietojen osalta yleistä tietosuoja-asetusta GDPR. Tietoja tulee pyytää asiakkaalta ja säilyttää vain siltä osin kuin tämä koetaan välttämättömäksi ja tarpeelliseksi.  Asiakkaalla tulee olla mahdollisuus vaatia tietojensa poistamista järjestelmästä siinä määrin, kun se potilasasiakirjojen säilyttämisen puitteissa on mahdollista.15 Asiakkaan tietoja ja häntä koskevia asiakirjoja voidaan välittää toiselle eläinlääkärille tai muille eläinterveydenhuollon ammattihenkilöille vain salassapitoon liittyviä periaatteita kunnioittaen asiakkaan pyynnöstä tai hänen suostumuksellaan ja vain siinä laajuudessa, jonka asiakas hyväksyy. Välitettyjen tietojen täytyy liittyä ratkaistavana olevaan ongelmaan. Tietojen luovutuksesta täytyy tehdä potilasasiakirjamerkintä.5

Etälääketieteen palvelujen laatu ja turvallisuus

Eläinlääkärin tulee olla tietoinen, että etälääketieteessä voi syntyä epävarmuustekijöitä, kun eläinlääkäri on yhteydessä potilaaseen etätyökalujen välityksellä4 ilman, että asiakas, potilas ja eläinlääkäri ovat fyysisesti samassa tilassa. Eläinlääkärin tulee arvioida yksilöllisesti, soveltuuko eläinpotilas hoidettavaksi etäyhteyden välityksellä.4,11 Eläinlääketieteen laadun ja potilasturvallisuuden takaamiseksi asiakkaalle on tarvittaessa suositeltava käyntiä fyysisellä vastaanotolla4,10 joko kiireellisesti päivystyksessä tai kiireettömästi ajanvarauksella. Eläinlääkäri voi tehdä potilasta koskevia ratkaisuja, esittää mielipiteitään ja antaa suosituksiaan vain, jos hän on arvioinut saamansa tiedot määrältään ja laadultaan riittäviksi ja ratkaistavana olevaa ongelmaa koskeviksi.5 Eläinlääkärin tulee varmistua, että asiakas on ymmärtänyt annetut ohjeet ja tarvittaessa huomioida, että potilaan jatkohoito on turvattu.4

Eläinlääkintäyrityksen tai yksittäisen elinkeinonharjoittajan, joka tarjoaa neuvoja etälääketieteen muodossa, tulee varmistua siitä, että hänen vastuu- ja oikeusturvavakuutuksensa kattaa etätoiminnan.4 Yksittäinen eläinlääkäri on aina viime kädessä vastuussa antamistaan neuvoista sekä suosittelemistaan hoitotuotteista, lääkkeistä sekä hoidoista. Uudet teknologiat saattavat tulevaisuudessa edellyttää uusia ohjeita ja standardeja.4

Lääkemääräykset, jotka perustuvat muuhun, kuin eläimen kliiniseen tutkimukseen

Etälääkintä on eläinlääkintää laajassa mielessä, eläinlääkäri vain hyödyntää praktiikkatyössään etäyhteyttä ja digitaalisia välineitä modifioiden työnsä potilaskohtaisesti tilanteen sallimiin raameihin. Lääkemääräyksen eli reseptin antaminen (lääkkeen toimittamista apteekista varten) on lääkemääräyksen antamista, ei etälääkintää. Nämä kaksi tapahtumaa voivat yhdistyä tilanteen niin vaatiessa, tai olla yhdistymättä, jos potilaan hoito ei vaadi reseptilääkettä.

Lääkkeiden määrääminen henkilökohtaisen klinikkakäynnin tai etänä tehdyn konsultaation kautta vaatii voimassa olevan hoitosuhteen.7 Lääkemääräys tehdään eläinlääkärin ammatillisen harkinnan mukaan. Eläinlääkärin on arvioitava kunkin telelääketieteen palveluntuotannon yhteydessä määrätyn reseptin käyttöaihe, asianmukaisuus ja turvallisuusnäkökohdat kaikkien lakien ja hoitostandardien mukaisesti.7

Eläinlääkäri voi aina kieltäytyä määräämästä reseptilääkettä, sekä klinikalla että etäpalvelussa. Lähtökohtana lääkkeenmääräämiseen on eläinlääkärin oma vastuu ja velvollisuus huolehtia potilasturvallisuudesta.

Lainsäädäntö

Uusi lainsäädäntö

EU-Eläinlääkeasetuksessa, määritellään, että eläinlääkemääräyksen saa antaa vasta sen jälkeen, kun eläinlääkäri on suorittanut eläimen tai eläinryhmän kliinisen tutkimuksen tai muun asianmukaisen terveydentilan arvioinnin.17 Eläinlääkeasetus on suoraan sovellettavaa oikeutta, joten kansallisesti säädettäviksi jäävät vain ne asiat, jotka ovat tarpeen eläinlääkeasetuksen täytäntöön panemiseksi tai joiden kansallinen säätäminen on eläinlääkeasetuksen perusteella mahdollista ja todettu kansallisesti tarpeelliseksi.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi eläinten lääkitsemisestä annetun lain muuttamisesta sekä laiksi eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain 10 §:n muuttamisesta HE 205/2021 HE 205/2021 on todettu, että eläinlääkeasetuksen kanssa päällekkäiset kansalliset säännökset on poistettava lääkitsemislaista ja ammatinharjoittamislaista sekä niiden nojalla annetuista asetuksista. On siis kyseenalaistettava, ovatko Esimerkiksi Maa- ja Metsätalousministeriön asetuksen 7/EEO/2008 4-5 § edelleen voimassa, kun ovat saman sisältöisiä kuin Lääkitsemislaki.

Kun asetusta on pyritty saattamaan käytäntöön kansallisella tasolla, on hallituksen esityksessä HE 205/2021 huomioitu, ettei eläinlääkeasetus aseta rajoituksia tai velvoitteita sille, millä tavalla kliininen tutkimus tai asianmukainen terveydentilan arviointi on tehtävä, vaan niitä koskevat kriteerit annetaan eläinlääkärinammatin harjoittamista koskevassa lainsäädännössä. Eläinlääkeasetus ei ota mitään kantaa esimerkiksi siihen, millaista todistusaineistoa tai nykyteknologiaa eläinlääkäri voi käyttää kliinisessä työssään tai arviointiensa perustana. Eläinlääke- tai lääkerehumääräyksen antaminen ei ole ”lääkintää” sen enempää läsnä kuin etänäkään.18

Eduskunnan vastauksessa EV 217/2021 uuden Eläinten lääkitsemislain ja Eläinlääkärin ammatinharjoittamislain §10 muuttamisesta ei liittyen eläinlääkemääräyksen antamiseen mikään muuttunut suhteessa hallituksen esitykseen.19

Eläinlääkemääräyksen antamista koskeva säännös siirretiin Lääkitsemislakiin 6 a §:ään eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetusta laista. 6 a §:n 2 momenttiin sisältyi maa- ja metsätalousministeriön oikeus säätää tarkemmin eläinlääkemääräysten ja lääkerehumääräysten antamisesta. Hallituksen esityksen HE 205/2021 mukaisesti ministeriön asetuksella säädettävät seikat olisivat lähinnä teknisluonteisia. Eläinlääke- ja lääkerehumääräysten antamisoikeutta koskevat säännökset tulivat näin yhteen lakiin.

Vanha lainsäädäntö

Aiemmassa kansallisessa lainsäädännössä on ollut varsin samanlainen sanamuoto, kuin 28.1.2022 voimaan astuneessa Laissa eläinten lääkitsemisestä.

Ruokaviraston kotisivujen https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-laakitseminen/elainten-laakitsemista-koskeva-lainsaadanto/ mukaan Maa- ja Metsätalousministeriön asetus 7/EEO/2008 on edelleen voimassa.

Sanamuodot eläinlääkemääräämisen antamisesta ovat varsin samanlaiset kuin uudessa Lääkitsemislaissa.

4 § Eläinlääkärin oikeus määrätä lääkkeitä

Eläinlääkärin ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetulla henkilöllä on oikeus määrätä apteekista lääkkeitä eläinlääkinnällistä tai eläinlääketieteellistä tarkoitusta varten…

5 § Lääkkeiden määräämistä koskevat yleiset vaatimukset

Eläinlääkäri saa määrätä lääkkeitä apteekista eläimen sairauden hoitoon tai ehkäisyyn… Eläinlääkäri saa määrätä lääkkeitä ja lääkerehuja eläimen omistajalle tai haltijalle vain tutkittuaan itse eläimen tai eläimet tai varmistuttuaan muulla luotettavalla tavalla lääkityksen tarpeesta. Jollei eläinlääkäri ole itse tutkinut eläintä tai eläimiä, voi hän määrätä lääkkeen tai lääkerehun eläimen omistajalle tai haltijalle eläimen hoitoa varten vain, jos hän tuntee hyvin eläimen terveydentilan… Lääkkeiden ja lääkerehujen määräämisen tulee olla eläinlääketieteellisesti tai eläinten hyvinvoinnin kannalta perusteltua.

Myös Laki eläinten lääkitsemisestä 16.5.2014/387 on osin vielä voimassa. Eläinlääkkeiden määräämiseen otetaan kantaa vain yhdessä kohdassa:

6 a §: Eläinlääkärin ammatinharjoittajalla on oikeus antaa eläinlääkemääräys ja lääkerehumääräys eläinlääkinnällistä tai eläinlääketieteellistä tarkoitusta varten.

Ristiriitaa ei siis ole havaittavissa vanhan ja uuden lainsäädännön välillä.

Ruokavirastolla, joka valvoo eläinlääkäreiden ammatinharjoittamista, on muutamia omia ohjeistuksia liittyen eläinlääkemääräyksen antamiseen. Kyseisillä julkaisuilla tai ohjeilla ei kuitenkaan ole juridista sitovuutta. Ideaalitilanteessa Ruokaviraston ohjeiden ja toiminnan tulisi ennemmin toimia kaikkien eläinlääkärin ammatinharjoittajien juridisena informaatiokanavana, ohjenuorana sekä tukena arjessa.

Tarkempia hyvän lääkintätavan suosituksia etäeläinlääkintään

Tehtäessä eläinlääkemääräyksiä, jotka eivät perustu kliiniseen tutkimukseen, vaan muuhun asianmukaiseen keinoon ja potilastapauksen sekä eläimen terveydentilan tuntemukseen, on järkevää spesifioida muutamia ohjeistuksia.

  • Jos potilaalla on epämääräisiä yleisoireita kuten korkea kuume, on klinikkaohjaus aina suositeltava toimi. Etenkin oireitaan piilottavien ja niitä huonosti näyttävien eläinlajien, kuten kissojen, jyrsijöiden, kanien, matelijoiden sekä lintujen kohdalla, joilla on voimakkaita yleisoireita, tulee ensisijaisesti suositella välitöntä klinikka- / päivystyskäyntiä.
  • Tulehduskipulääkeitä määrätessä on hyvä tiedostaa mm. maksan ja mahasuolikanavan rasittuminen ja suositella noin vuosittaiset verikoekontrollit, riippuen kipulääkkeiden laadusta, käyttömääristä ja käyttöindikaatiosta.
  • Etäklinikoilta ei tule määrätä lainkaan väärinkäyttöpotentiaalin omaavia vahvasti keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä (PKV –lääkkeitä) kuten opioideja, epilepsia-, tai psyykelääkkeitä, vahvoja särkylääkkeitä tai bentsodiatsepiineja, kuten esimerkiksi tramadolia, fenobarbitaalia, levetirasetaamia, alpratsolaamia ja diatsepaamia. Näitä ei voi määrätä myöskään tavalliselta eläinlääkäriasemalta puhelinreseptillä. PKV-lääkkeet on eritelty Fimean Lääkeluettelossa PKV-lääkevalmisteista sekä huumausaineista ja psykotrooppisia aineita sisältävistä lääkevalmisteista, joka pohjautuu Lääkelakiin (395/87).

Mieliala- tai masennuslääkkeiden (käytöshäiriö- ja eroahdistuslääke klomipramiini) kohdalla tulisi voida jatkossa käyttää tilannekohtaista harkintaa. Samaten olisi jatkossa järkevää harkita uudenvuoden tienoilla oraalisesti käytettävän deksmedetomidiinin määräämistä vakavasta äänipelosta kärsivien koirien hoitoon, sillä kyseinen vuodenaika ja tilanne aiheuttaa heille vakavaa tuskaa ja kärsimystä. Myös pregabaliinin määräämistä kissoille, joita ei muuten saada kuljetuskoppaan ja eläinlääkäriasemalle, tulisi jatkossa harkita. Gabapentiinin määräämisessä olisi tärkeää käytettävä hyvin vahvaa harkintaa. Se saattaisi toisinaan olla tarpeellinen esimerkiksi selkäkipu- tai nivelrikkopotilaille sekä potilaille, jotka syövät iho- tai korvatulehduksiin kortisonia ja tarvitsevat samanaikaisesti lyhyen kipulääkekuurin, eikä se ole PKV-lääkkeiden listalla.

  • Antibiootteja ei mielellään tulisi määrätä etäklinikalta.

Antibioottien käytön aloittaminen potilaalle vaatii aina erittäin vahvaa eläinlääkärin tilanneharkintaa. Antibiootteja tulee määrätä kaikissa klinikkamuodoissa, fyysisellä klinikalla sekä etäklinikalla, vain harkinnan mukaan ja poikkeustilanteissa. Eläinlääkärin tulee käyttää työssään antibiootteja vastuullisesti ja toimillaan pyrkiä ennaltaehkäisemään antibiooteille resistenttien bakteerikantojen syntymistä.

EU-Eläinlääkeasetuksen 105 Artikla: 2. Eläinlääkärin on voitava esittää perustelut mikrobilääkettä koskevan eläinlääkemääräyksen antamiselle.

  1. Eläinlääkemääräyksen saa antaa vasta sen jälkeen, kun eläinlääkäri on suorittanut eläimen tai eläinryhmän kliinisen tutkimuksen tai muun asianmukaisen terveydentilan arvioinnin.17

Ylin noudatettava asetus, EU-asetus 2019/16 keskittyy äärimmäisen vahvasti mikrobilääkkeiden ja etenkin antibioottien käytän vähentämiseen ja mikrobilääkeresistenssien ehkäisemiseen, mutta ei keillä mikrobilääkkeiden määräämistä etäkäynnin perusteella, sillä sehän ei ota kantaa siihen onko lääkkeenmääräämisen peruste kliininen tutkimus, vai muu asianmukainen keino.

2019/16 asetukseen perustuva uusi kansallinen Laki eläinten lääkitsemisestä ei myöskään kiellä mikrobilääkkeen määräämistä etäkäynnillä. Uudessa laissa todetaan Maa- ja metsätalousministeriön voivan asetuksella EU-eläinlääkeasetuksen 107 artiklan 7 kohdassa säädetyillä perusteilla kieltää mikrobilääkkeiden käyttö tai rajoittaa sitä.

Maa- ja Metsätalousministeriön asetus Lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä 17/14 on enää osin voimassa. MMMa säädösperusta on Laki eläinten lääkitsemisestä 387/2014 eli kumottu laki.

Luku 5 Mikrobilääkkeiden käyttö: ”Eläinlääkärin on varmistuttava kliinisestä tai mikrobiologisesta diagnoosista”. Kliininen diagnoosi tarkoittaa, että voi koskettaa potilasta, mikä ei etäkäynnillä ole mahdollista. Etäkäynnillä lääkemääräyksen perusta on Lääkitsemislain mukaan ”Muu asianmukainen keino”.

Sanotakoon kuitenkin, ettei fyysisellä klinikalla useinkaan oteta bakteeriviljelynäytteitä muuta kuin toivon mukaan edes virtsatieongelmista, on kliinisen tutkimuksen vaade suhteessa graafisen materiaalin näkemiseen ja eläinlääkärin ammattitaitoon perustuvaan toimintaan etäklinikalla kovin vanhakantainen lähestymistapa.

Ideaalitilanteessa joka ikisestä vaivasta, mihin harkitaan suun kautta käytettävän tai jopa ”vain” paikallisen antibootin antamista, otetaan klinikalla aina bakteeriviljelynäyte, josta tehdään bakteeriviljely ja antibioottiresistenssimääritelmä. Tässä idealistisessa ajatuksessa on ongelmansa, sillä eläinlääkärit eivät valtaosassa sairastapauksista vielä toimi näin. Lisäksi tämä nostaa klinikkakäynnin hintaa. Mikrobilääkeresistenssin kannalta se kuitenkin olisi paras toimi ja eläinten omistajien tulisi ymmärtää tämä.

Bakteerit ja resistenssit siirtyvät eläinten ja ihmisten välillä ja ovat jo nyt valtava globaali uhka. Euroopassa noin 33 000 ihmistä vuodessa kuolee infektioihin, joihin antibiootit eivät enää tehoa. Antibioottien liiallinen käyttö ja väärinkäyttö kiihdyttävät lääkkeille vastustuskykyisten bakteereiden syntymistä ja leviämistä. WHOn eli Maailman Terveysjärjestön sivuilta löytyy valtavasti tietoa antibioottiresistensseistä: https://www.who.int/health-topics/antimicrobial-resistance

Lievissä paikallisissa ongelmissa kuten silmä-, korva- tai ihotulehduksissa ei antibiootti muutenkaan ole ensisijainen hoitotoimi. Esimerkiksi ihotulehduksiin tulee ensisijaisesti lähinnä suositella puhdistamista ym. paikallishoitoa sekä mahdollisesti kortisonivoidetta tai lyhyttä kuuria kortisonia tai allergiaa / atopiaa epäiltäessä vakavan tilanneharkinnan perusteella kutinaa hillitseviä lääkkeitä. Pieneläinten korvatulehduksiin suositellaan ensisijaisesti lähinnä tilanteeseen (hiiva- vai bakteeriepäilys) räätälöityjä puhdistusainetta sekä kortisonia, ei antibiootteja.

Silmätulehduksissa potilas tulee herkästi ohjata klinikalle tutkimuksiin. Hyvin lievissä ongelmissa ilman voimakasta siristelyä tai viitteitä laajempiin muutoksiin (sarveiskalvohaavauma, uveiitti, iriitti, glaukooma) voidaan hoito aloittaa huuhtelemalla ja kostutustipoilla. Etänä ei koskaan tule määrätä kortisonia sisältäviä tippoja, näiden käyttö tulee aina aloittaa vain silmän pinnan värjäämisen jälkeen.

Suun kautta annettavia antibioottikuureja ei tule määrätä etäklinikalta, missä kliininen tutkimus ei ole mahdollinen. Nämä potilaat ohjataan asianmukaisiin jatkotutkimuksiin, kuten korva-, haava- tai paise-eritteen näytteenottoon tai nivelneste-, virtsa- tai verinäytteen ottoon. Infektioepäilyissä on aina suositeltavaa ottaa bakteeriviljelynäyte ja havaittaessa bakteerikasvustoa tehdä antibioottiresistenssimääritelmä.

Koska pieneläinten virtsavaivat voivat johtua virtsakiteistä- tai kivistä, virtsaummesta, eturauhasvaivasta, märkäkohdusta tai endokrinologisista sairauksista kuten diabeteksesta tai cushingin taudista tai kissoilla steriilistä eli idiopaattisesta kystiitistä eivät suun kautta annettavat antibiootit ole kotieläinten virtsatieoireissa ensisijainen toimi, vaan potilaat tulee lähtökohtaisesti tutkia klinikalla melko laajasti.

Verrokkina voimme todeta, ettei humaanipuolellakaan nykyään määrätä antibioottikuureja esimerkiksi alaikäisille ilman virtsanäytteen viljelemistä. 20

Käypä hoito- suositus Virtsatieinfektiot: ”Aiemmin terveen 18–65-vuotiaan naisen kystiitti voidaan hoitaa tietyin ehdoin ilman virtsanäytettä. Tällainen infektio voidaan tunnistaa esimerkiksi strukturoidulla puhelinhaastattelulla 1. Kaikilla muilla virtsaviljely on tarpeen diagnoosin varmistamiseksi.”

  • Reseptin uusiminen jatkuvaan lääkitykseen ei ole etäklinikalta mahdollinen toimi, jos 7/EEO/2008 on vielä tältä osin voimassa.

MMM Asetus 7/EEO/2008: ”Reseptin antaminen tai uusiminen jatkuvaa lääkitystä edellyttävän sairauden hoitoon muulla kuin tuotantoeläimellä edellyttää, että eläinlääkäri on tutkinut eläimen edeltäneen vuoden aikana.”

Reseptien uusimista etäkäynnin perusteella olisi hyvä harkita jatkossa tilanteissa, joissa eläinlääkäri kokee potilastapauksen /vaivan /sairauden uusimiseen soveltuvaksi ja kokee saaneensa asiakkaalta riittävän määrän luotettavaa tietoa.

Asiakkaan tunnistaminen juridisena henkilönä, jos tehdään lääkemääräys

Jos eläimelle ei tehdä lääkemääräystä, vaan tehdään tavanomaista etäneuvontaa tai itsehoitotuotteiden tai reseptivapaiden lääkkeiden varassa olevaa etälääkintää, ei ole välttämätöntä tunnistaa asiakasta ns. juridisena henkilönä. Tällöinkin asiakas- ja potilaskirjanpidosta tulee huolehtia asianmukaisesti ja eläinlääkäri on vastuussa antamistaan hoito-ohjeista.

Jos eläimelle määrätään reseptilääkkeitä, on asiakas- ja potilasasiakirjojen sekä eritoten lääkeseurannan vuoksi järkevää tunnistaa asiakas. Humaanipalveluissa asiakkaan tunnistamisen on perustuttava luotettavaan menetelmään, jollaisena pidetään ainakin vahvaa tunnistamista, josta säädetään laissa vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista (617/2009). Tunnistamiseen käytetty menetelmä on oltava todennettavissa jälkikäteen.11

Eläinlääkärin on asiakas- ja potilasasiakirjojen sekä lääkeseurannan vuoksi suositeltavaa voida kaikissa klinikkamuodoissa tunnistaa asiakas.  Jos hoitosuhde perustuu yksinomaan etäkäynteihin, voi asiakkaan tunnistaa esimerkiksi ns. vahvan tunnistautumisen välityksellä.

Muu muistettava kirjanpito

Etäpalveluntuottajien tulee huomioida asiakas-, potilas ja lääkekirjanpidon lisäksi mm. kirjanpitolaki- ja asetus sekä ohimyynnin eli tulojen kirjaamatta jättämisen estämiseksi ns. kuittilaki. Kuittilakia ei sovelleta sähköiseen kaupankäyntiin, joissa ostaja voi itsenäisesti maksaa tavaran tai palvelun ilman elinkeinonharjoittajan läsnäoloa.21 Sähköisessä kaupankäynnissä tilausvahvistus voidaan tulkita kuitiksi. Kuitin tulee olla sen hetkisen lainsäädännön vaatimusten mukainen.

VIITTEET

Humaanipuolen oheistuksessa, joihin viitataan lähdeviitteissä 2, 4, 5, 10 sekä 11 on sana lääkäri korvattu sanalla eläinlääkäri.

1 Eläinlääkärin eettiset ohjeet 26.11.2016

2 Suomen Lääkäriliiton ohje 12.12.14

3 Laki eläinlääkärinammatin harjoittamisesta 21.1.2000/29 13 § Ammattieettiset velvollisuudet

4 The World Medical Association statement on the ethics of telemedicine

5 Suomen Lääkäriliiton Etälääketieteen suositus 15.6.16

6 AVMA American Veterinary Medical Association, AAHA American Animal Hospital association sekä humaanilääketieteen ohjeita

7 AAVSB (American Association of Veterinary State Boards) recommended guidelines for the appropriate use of telehealth technologies in the practice of veterinary medicine

8 VVCA Virtual Veterinary Care Association 06/2020 Best practices: evaluation and treatment of patients

9 Laki eläinlääkärinammatin harjoittamisesta 21.1.2000/29 8 §

10 Sosiaali- ja terveysministeriö  10.11.2015

11 Valvira

12 EU:n yleinen tietosuoja-asetus GDPR 6 artikla kohdat 1 b ja c

13 Maa- Ja Metsätalousministeriö Asetus Nro 6/EEO/2000

14 Maa- Ja Metsätalousministeriö Asetus Nro 22/14

15 Laki eläinlääkärinammatin harjoittamisesta 21.1.2000/29 15 § Potilasasiakirjat

16 Tietosuojalaki/ GDPR

17 Euroopan parlamentin ja neuvoston antamaa eläinlääkeasetus (EU) 2019/6, 105 artikla Eläinlääkemääräykset

18 HE 205/2021 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi eläinten lääkitsemisestä annetun lain muuttamisesta sekä laiksi eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain 10 §:n muuttamisesta

19 Eduskunnan vastaus EV 217/2021 vp HE 205/2021 vp

20 Käypä hoito- suositus Virtsatieinfektiot

21 www.vero.fi

Laadittu eläinlääkäri Eva Kaistin toimesta 25.12022. Päivitetty 17.9.2022.

Ohjeisiin on toistuvasti pyydetty yhteistyötä sekä Eläinlääkäriliitolta, että viranomaisilta ministeriöstä ja Ruokavirastolta.

Päivityshetkellä ohjeet perustuvat yksinomaan Vetsy Oy:n n. 20 etäeläinlääketieteeseen perehtyneen eläinlääkärin näkemyksiin etäeläinlääkinnästä, sekä ainoana eläinlääkärinä maailmassa tietotekniikan erityispätevyyden suorittaneen telemedisiina-asiantuntija Eva Kaistin asiantuntemukseen.

Luvatta kopioiminen tai hyödyntäminen on kielletty.

Viinirypäleet ja rusinat voivat johtaa munuaisvaurioon

Viinirypäleet ja rusinat voivat johtaa munuaisvaurioon

eläinlääkäri-helsinki.

Rusinat ovat pieniä ja siksi petollisia! Viinirypäleet ja rusinat voivat johtaa munuaisvaurioon

Viinirypäleet ja rusinat voivat johtaa munuaisvaurioon.

Myrkyllinen annos on hyvin pieni! Tarkkuutta keittiössä! Jos lapsilla on tapana mutustella rusinoita, tulee tämän tapahtua tiukan valvonnan alla ja/tai lemmikkien olla tällöin eri tilassa.

Myrkyllinen annos

Viinirypäleet ja rusinat ovat lemmikeille myrkyllisiä ja voivat aiheuttaa äkillisen munuaisvaurion.

Tarkkaa myrkyllistä annosta ei tiedetä; osalla vakavia oireita on ilmennyt hyvin pienillä annoksilla, kun taas osalle oireita ei ole kehittynyt suuremmillakaan määrillä. Tämän vuoksi viinirypäleitä tai rusinoita ei tulisi antaa lemmikeille lainkaan.

Määrä, mikä aiheuttaa myrkytyksen, on tuntematon.

On tapauksia, joissa munuaisvaurioon on riittänyt jo niinkin pieni määrä kuin 1-2 g per elopainokilo.

Yksi viinirypäle painaa n. 4-7 grammaa. Eli parikiloiselle toy-rotuiselle koiralle tai pennulle jopa pari rusinaa tai viinirypälettä voi johtaa vakavaan munuaisvaurioon!

Eräässä tutkimuksessa myrkyllisyys alkoi, kun koira söi >3g/kg* Eli 10-kiloiselle koiralle 10-30g = 2-6 viinirypälettä, rypäleiden koosta riippuen.

Erään chat2vetin eläinlääkärin 30 kiloinen koirapotilas menehtyi saatuaan koko rasian eli 500g viinirypäleitä, jolloin myrkyllinen annos olisi ollut 16g/kg eli n. 3 viinirypälettä per kilo.

Oireet

Viinirypäleet ja rusinat voivat johtaa munuaisvaurioon.

Ensioireet ilmenevät yleensä n. 24-48h kuluttua syömisestä:

– oksentelu

– ripuli

– väsymys

– lisääntynyt juominen

– lisääntynyt virtsaaminen

Tällöin akuutti munuaisvaurio on jo ilmennyt.

Hoito

Jos lemmikki syö runsaasti viinirypäleitä tai rusinoita, tulee hänet ihan ensimmäiseksi oksettaa.

Tavallisesti oksetus on suositeltavaa 1-2h sisällä vieraan materiaalin syömisestä, viinirypäleiden sulaessa hitaasti jopa 4-6h syömisen jälkeen oksettamisesta voi olla hyötyä. Mitä pikimmin sen parempi.

Etäeläinlääkäri neuvoo, miten 3% vetyperoksidilla oksetetaan koira kotioloissa.

Jos klinikka on lähellä, on klinikalla oksettaminen yleensä takuuvarma keino.

Vaihtoehtoisesti siellä voidaan mahdollisesti tehdä nukutuksessa vatsahuuhtelu, jos oksetus ei syystä tai toisesta onnistu.

Kissan kanssa tulee aina hakeutua klinikalle, hietä ei voi oksettaa vetyperoksidilla tai suolalla kotioloissa.


Lääkehiili on hiiltä, ja sen pinta-ala on aktiivihiili/lääkehiili-muodossa suuri -> imee itseensä paljon myrkkyjä

Tärkeää on oksettamisen jälkeen myös mahdollisimman nopea lääkehiilen antaminen, se sitoo itseensä myrkkyjä. Etäeläinlääkärisi neuvoo sinua annoksessa.


Viinirypäleet ja rusinat voivat johtaa munuaisvaurioon. Suonensisäinen nestehoito pitää munuaisten toimintaa yllä

Suonensisäisellä nesteytyksellä ja sairaalahoidolla mahdollistetaan munuaisten toiminnan ylläpito, jos oksetus ei onnistu, syömisestä on kulunut kauan aikaa tai syöty määrä on ollut erittäin suuri.

* Morrow, C. M. K.; Valli, V. E.; Volmer, P. A.; Eubig, P. A. (2005). ”Canine Renal Pathology Associated with Grape or Raisin Ingestion: 10 Cases”. Journal of Veterinary Diagnostic Investigation. 17 (3): 223–31. doi:10.1177/104063870501700302. PMID 15945377.

https://en.wikipedia.org/wiki/Grape_and_raisin_toxicity_in_dogs

Akuutista munuaisvauriosta lisätietoa: https://sic.fimea.fi/verkkolehdet/2018/1_2018/palstat/kissan-ja-koiran-akuutti-munuaisvaurio-on-todettava-varhain-ja-hoito-aloitettava-nopeasti

Etusivultamme www.vetsy.vet selviää, miten saat helpoiten yhteyden etäeläinlääkäriin ja aina luotettavan eläinlääkärin arvion, oli huolesi kuinka suuri tai pieni tahansa.

Eläinlääkäri Eva Kaisti

Vetsy Oy

Ethän kopioi tekstiä tai mitään sen osia luvatta.

Tarvittaessa esimerkiksi halutessasi siteerata tekstiä ota yhteys kirjoittajaan, asiakaspalvelu@vetsy.vet

Koiran atopia eli atooppinen dermatiitti sekä koiran allergiat

Koiran atopia eli atooppinen dermatiitti sekä koiran allergiat

eläinlääkäri-dermatiitti-helsinki.

koiran atopia ja allergia kulkevat usein käsikädessä. Atooppisen koiran tilanteen kartoitus vaatii paljon työtä ja terveydentilan ylläpitäminen paljon huolenpitoa ja tämä tietää tietenkin erinäisten tukivalmisteiden ja tukitoimien myötä rahanmenoa. Tilanne kannattaa kartoittaa oikeaoppisesti ja panostaa hoitotoimiin, jotta vältytään jatkuvilta ongelmilta ja eläinlääkärikäynneiltä, saati toistuvilta (turhilta) antibioottikuureilta.

Taustatietoja koiran atopiasta

Koiran atopian ja allergian etiologia eli kehittymismekanismi on vielä hivenen epäselvä.

Taustalla on monta vaikuttavaa tekijää: genetiikka, ympäristö, ruoka-aineallergia, suolen limakalvon vastustuskyvyn heikkous ja suolen lisääntynyt läpäisevyys.

Ympäristön osuutta pohditaan ihmisten lääketieteessä paljon, sillä kehittyneissä maissa atooppisen dermatiitin ja astman esiintyminen on kolminkertaistunut viimeisen kolmen sukupolven aikana, kun ympäristön ja ruuan hygieniataso on parantunut.

Myös koiria koskevissa tutkimuksissa on havaittu yhteyksiä kodin siisteystason ja urbaanin asuinympäristön ja atopian yleistymisen välillä.

Atopian kehittymiseen vaaditaan geneettinen predispositio.


Koiran atopia periytyy vahvasti

Yleisiä rotuja mm. saksanpaimenkoira, cockerspanieli, westie eli valkoinen länsiylämaanterrieri, kultainen noutaja, labradorinnoutaja, ranskanbulldoggi, englanninbulldoggi, mopsi, bokseri, dalmatiankoira, shar-pei.

Kun geneettinen alttius on olemassa ja sen sekä ulkoisten tekijöiden johdosta ihon ja limakalvojen suojamekanismi on rikki -> allergeenit aiheuttavat herkistymistä ja IgE vasta-aineet sille allergeenille kehittyvät eli seuraavassa altistumisessa reaktio on nopeampi.

Toinen herkistyminen -> elimistö tietää jo ensimmäisestä kontaktista kehittyneiden IgE vasta-aineiden avulla, että tälle proteiinille/glykoproteiinille kuuluu reagoida tulehduksella -> tulehdus -> lisää ihovaurioita -> kutinaa ja raapimista -> lisää tulehdusta -> kierre on valmis.

Mille koira reagoi allergisesti?

Totaaliallergeenit globaalisti: allergisoituminen kirpun syljelle eli Flea Allergy dermatitis (FAD) (49%), atooppinen dermatiitti (30%), ruoka-aineallergiat eli Adverse Food Reaction (AFR) (15%), muu (6%).

20-30 %lla potilaista on sekä ruoka-aineallergia, että atooppinen dermatiitti.

Suomessa ei ole (vielä) koirakirppua ja siten kirppuongelmaa, kuin esimerkiksi Amerikassa, saati kehittyvissä maissa. FAD on Pohjoismaissa erittäin harvinainen kutinan tai muun allergisen oireilun aiheuttaja. Näin ollen meillä voi päätellä suurimman osan toistuvista iho-, tassu- ja korvaongelmaisista koirista olevan atoopikkoja.

Allergeeni on aina proteiini tai glykoproteiini. Jopa ympäristöallergeeneissä kuten siitepölyissä proteiini tai glykoproteiini on se laukaiseva tekijä.

Allergeenit, joita meillä suomessa ilmenee, ovat ruoka-aineiden lisäksi pölypunkit, jauho- ja varastopunkit, siitepölyt sekä erilaiset homeet. Myös ihon normaaleille hiivasienille voi herkistyä.

Koiran atopian oireet:

Ensimmäiset oireet ilmenevät jo nuorena.

Yleisimmin oireilu alkaa 6 kuukauden ikäisestä 3 vuotiaalla koiralla.

Iho-ongelmat ilmenevät tyypillisesti seuraavilla alueilla: korvat, leuka, suupielet, kuono, silmänympärykset, kaulan alapinta, kainalot, nivuset, mahanalus, raajojen etupinnat, tassut.

Yleisin oire on kutina yllä mainituissa kohdissa.

Myös punoitus ja näppylät ovat yleisiä, joskin voivat johtua automutilaatiosta eli itsensä vahingoittamisesta, kun kutiseva koira on raapinut ja nuollut itseään.

Sekundääri-infektioita aiheuttavat mm. stafylokokki-bakteerit ja malassezia-hiiva.

Yleisimmin oireilu on ympärivuotista.

Jos allergisoitumisen ovat aiheuttaneet esimerkiksi siitepölyt, voi oireilu pahentua keväällä ja kesällä.

Jos koira taasen oireilee etenkin sisätiloissa ja oireilee siellä esiintyvien pölypunkkien takia, voi oireilu helpottaa mökkikaudella, kun ulkoillaan paljon.

Usein allergisella tai atoopisella koiralla ilmenee myös mahasuolikanavan oireilua, kuten löysiä ja haisevia ulosteita, koliittia eli paksusuolen tulehdusta sekä refluksia.

Ylös tulevien vatsahappojen eli refluksin oireita:

  • toistuvaa huulten lipomista
  • mässyttämistä
  • kuolaamista
  • nieleskelyä
  • mahakipuilua (rukousasento venyttää etuvatsaa tai koira on selkä köyryssä kivusta, vetäytyy)
  • jopa mahdollista sierainvuotoa (hapot nousevat suuhun ja nenään asti)
  • kaivamista
  • tassujen ja lattioiden ja seinien jne. nuolemista.

Koiran atopian diagnostiikka

Yhtä oikeaa testiä ei ole. Atopiadiagnoosiin päädytään poissulkumetodilla. Siinä voidaan käyttää esim. Favrot’s criteria poissulkumetodia. Alla modifioitu yhteenveto siitä.


Koiran atopia vaatii salapoliisintyötä

Koiran atopiaa voidaan vahvasti epäillä, jos moni näistä asioista toteutuu

– oireilu alkaa alle 3-vuotiaan

– koira asuu pääosin sisätiloissa

– kutina vastaa kortisoniin eli helpottaa sillä

– kun kutina alkaa, ei ihossa havaita valtavia määriä bakteereja tai hiivoja

– oireilukohtia ovat etenkin etutassut/-jalat sekä korvat (ei korvanlehdet reunat ja kärjet)

Toistuvilla korva- tai ihotulehduksilla oireilevan koiran oireilun syiden poissulkumetodilla suljetaan pois:

  • ruoka-aineallergia
  • ulkoloiset (nuorella koiralla eritoten sikaripunkki sekä kapi)
  • pyoderma eli märkäinen bakteeriperäinen ihotulehdus
  • malassezia-hiivojen liikakasvu
  • kontaktiallergia (lateksinen lelu jos oireilua kuonossa/etujaloissa, shampoo, voide, peti jossa voimakkaat palotorjunta-aineet, luonnonmateriaalimatot tai -lelut jne.)
  • mahdollisesti systeemisairaudet (mm. kilpirauhasongelmat, lisämunuaisen kuorikerroksen tai aivolisäkkeen ongelmat eli Addisonin tai Cushingin sairaus).

Ruoka-aineallergiat

Ruoka-aineallergian diagnosoimisessa ns. Gold standard ja ainoa keino todentaa niitä on tiukka ja oikeaoppinen eliminaatiodieetti.

Eläinlääkäri antaa ohjeet tähän.

Ruoka-aineallergioiden prevalenssi eli esiintymistiheys on 15 % iho-oireisista lemmikeistä, mutta siitä huolimatta on tärkeää poissulkea ne heti diagnostiikan alussa, sillä 20-30 %lla potilaista on sekä ruoka-aineallergia, että atooppinen dermatiitti.

Koirat reagoivat allergisesti proteiinille tai glykoproteiinille.


Koirat reagoivat allergisesti proteiineille ja glykoproteiineille

Koirien yleisimmät allergian aiheuttajat tämän hetken tietämyksellä:

  • nauta 32%
  • maitotuotteet 18%
  • kana 15%
  • vehnä 13%
  • kanamuna 7%
  • soija 5%
  • lammas 5%.

Vehnäallergia on harvinaista

HUOM.

Monissa koiranruuissa käytetään markkinointikikkana sanoja vehnätön ja viljaton.

Tämä on onnistunutta, mutta täysin 90-luvun tapa toimia ja ihan väärää ja kuluttajaa harhaan johtavaa markkinointia. Nykytietämyksellä proteiinit ovat se ongelma.

Vehnäallergia on iho-oireisilla koirilla loppupeleissä harvinainen.

Korva- ja iho-oireinen koira -> 15%lla on ruoka-aineallergia, joista 13%lla allergiaa aiheuttaa vehnä -> kokonaispopulaatiosta korva- tai iho-oireisia koiria 2,25%lla on vehnäallergia.

Maissi, riisi, ohra sekä durra eli muut viljat ovat nykytietämyksen ja tilastojen mukaan häviävän havinaisia allergian aiheuttajia, eli ruuan ei tarvitse olla viljaton.

Vehnätönkin on tilastojen näkökulmassa usein tarpeeton ja huomiota tulisi kiinnittää ennemmin ruuan proteiininlähteeseen.

BARF ruokavalio eli raaka liha ei ole atoopikolle tai allergikolle yhtään sen parempi ruoka, kuin valmisruuat.

Jos ruuassa on proteiininlähde, mille koira reagoi allergisesti, on se aina huono homma, aivan sama onko se raaka vai keitetty vain grillattu vai kuivamuonassa. Raa-assa lihassa on kuitenkin aina suurempi bakteeripitoisuus.*

*Raw Meat-Based Diets in Dogs and Cats

Ruokaviraston kannanottoja, sekä täällä

USAN vastine Suomen Ruokavirastolle, FDS

Jos koiran mahasuolikanava on joka tapauksessa ”rikki” ja jatkuvasa tulehdustilassa väärän ruuan vuoksi, pääsevät patogeenit kuten kamfylobakteerit, listeria tai salmonella nopeammin koiran heikentyneen suoliston kautta verenkiertoon heikentäen koko elimistöä.

Kuivaruuassa on varasto- ja jauhopunkkeja

Huomioi kuivaruokaa syötettäessä kuitenkin varasto- ja jauhopunkit, joita on kuivissa raaka-aineissa. Allergisoituminen niille voidaan tutkia alla mainituilla verikokeella.

Eläinlääkäri Eva Kaistin tietämyksen mukaan (tilanne 06/2020 mukaan) Royal Canin ja Hill’s allergia (!) kuivamuonissa (Hypoallergenic, Anallergenic tai z/d tai z/d ultra) ei pitäisi olla kyseisiä punkkeja.

Valmisruuissa, joita ei valmisteta tiukoin kontrolloiduissa olosuhteissa (kontaminaatio samoissa tiloissa valmistetuista muista ruuista) ja/tai joiden raaka-aineita ei ole hydrolysoitu*, voi olla jauho- ja varastopunkkeja. Samaten miltei kaikissa kuivissa elintarvikkeissa, mitä kotona säilytämme, on kyseisiä punkkeja. Jos koiranruoka säilytetään poissa keittiöstä esim. vaatehuoneessa, varastossa tms., ei niihin tule keittiön kuivista elintarvikkeista (mausteet, leseet, jauhot, murot, riisit jne.) punkkeja. Se, että kuivaruuan pakastaa tai kaataa päälle kiehuvaa vettä, ei auta mitään. Koiran elimistön mielestä punkki on punkki, elossa tai pakastettuna tai höyrytettynä tai voissa paistettuna.

* ruuan hydrolysointi on valmistusprosessi, jossa proteiinit pilkotaan niin pieniksi, ettei elimistö ymmärrä mitä ne ovat eikä ymmärrä reagoida niihin allergisesti, vaikka olisi jo herkistynyt juuri niille proteiineille.


Kissoilla on myös ruoka-aineallergioita

Kissojen yleisimmät allergian aiheuttajat:

Nauta 29%, maitotuotteet 29%, kala 23%.

Mielenkiintoisia ja tulevaisuudessa huomion arvoisia ovat myös ristireaktiot.

Ristireaktiot:

Ihmisillä on todennäköistä oireilla allergisesti muillekin elintarvikkeille, jos oireilee yhdelle.

  • Joku kala -> 50% todennäköisyydellä allergia muille kaloille
  • Äyriäiset -> 75% todennäköisyydellä allergia muille äyriäisille
  • Lehmänmaito -> 92% vuohen maito
  • Meloni -> 92% muut hedelmät

Eläimillä ei ole aiheesta tutkimustietoa, mutta voidaan olettaa saman kaltaista reaktiota.

Allergiatestit verestä

Seerumin IgE ja IgG testit antavat viitteitä ongelman syystä (sisätila- tai ulkotila-allergeenit,) jos rule-out eli poissulkumetodi on antanut atopian oletusdignoosin.

Kukaan varteenotettava dermatologi ei suosittele, että verikokeista katsotaan ruoka-aineallergeenit.

Suomessa parhaat verikokeet sisätila-allergeenien (pölypunkit, jauho- ja varastopunkit) ja ulkotila-allergeenien (siitepölyt, homeet) testaamiseksi saa firmalta Heska, mistä saa myös tilattua siedätyshoitoa. Verikokeet ottaa eläinlääkäri. Niiden pohjalta voidaan aloittaa siedätyshoito. Tämä toteutetaan joko pistoksilla tai sublinguaalisesti eli kielen alle annosteltavalla nesteellä.

Sesonaalisessa eli vuodenaikoihin sidotussa oireilussa heinien ja ruohojen ollessa epäilty ongelma on verikokeet hyvä ottaa loppuvuodesta, kun Ig-tasot ovat hivenen laskeneet eivätkä ole ns. liian positiivisia. Jos löytyy siedätettäviä ongelmia, on niitä hyvä siedättää talven yli, jolloin seuraava kevät ja kesä voivat jo olla helpompia. Jos oireilu on ympärivuotista voi sisätila-allergeenit testata milloin vaan, mutta suomen oloissa testissä on suurimmat tasot, kun koira on oleskellut paljon sisätiloissa, eli alkuvuodesta.

Ohessa lisätietoa:

Koiran atopian hoito

Atopiaa ei voi parantaa. Koiran atopian kanssa eläessä tavoitteet ovat:

  • estää elimistön tulehduksellista ylireagointia
  • estää tai ainakin hoitaa heti alkuvaiheessa hypersentitiivisyysreaktioiden toistuva ilmeneminen (ns. flare ups)
  • stabiloida ja voimistaa koko elimistön sekä eritoten ihon pintakerroksen sekä suoliston puolustumekanismia

Atopian hoito koostuu useista keinoista hallita tilannetta:

  • Lääkitys: oklasitinibi, siklosporiini, lokivetmabi, kortisoni
  • Paikallishoito: shampoot, voiteet, hoitoaineet
  • Hyposensitisaatio eli siedätyshoito (pistos tai sublingaalinen eli kielen alle laitettava), mitä omistaja voi tehdä itse kotonaan
  • Ruoka
  • Ravintolisät

 

Kysy lisää hoidoista etäeläinlääkäriltäsi.

Lisää selviää etusivultamme. Toimimme palveluntarjoajina LähiTapiolalle sekä Mustille ja Mirrille.

Kartoitetaan yhdessä teidän tilannettanne, ja mietitään teille paras ratkaisu ja jatkotoimet.

Jalostus:

Atopia periytyy ja sitä sairastavia yksilöjä ei tule käyttää jalostukseen.

Etusivultamme www.vetsy.vet selviää, miten saat helpoiten yhteyden etäeläinlääkäriin ja aina luotettavan eläinlääkärin arvion, oli huolesi kuinka suuri tai pieni tahansa.

Eläinlääkäri Eva Kaisti

Vetsy Oy

Ethän kopioi tekstiä tai mitään sen osia luvatta.

Tarvittaessa esimerkiksi halutessasi siteerata tekstiä ota yhteys kirjoittajaan, asiakaspalvelu@vetsy.vet

Tiedot pohjautuvat seuraaviin lähteisiin:

1). Iveta Becvarova DVM, MS, Diplomate ACVN (American College of Veterinary Nutrition) luento 03/2020

2.) Artikkeli: Environmental and phenotype-related risk factors for owner-reported allergic/atopic skin symptoms and for canine atopic dermatitis verified by veterinarian in a Finnish dog population Johanna AnturaniemiLiisa Uusitalo, and Anna Hielm-Björkman

3.) Eläinlääkäri Eva Kaistin vuosien 2002-2020 saatossa eri tietolähteistä kerätty tietopankki sekä osaaminen, tietolähteinä eläinlääketieteen oppikirjat, artikkelit, julkaisut sekä luentomateriaalit

Suklaan myrkyllisyys lemmikeille -Suklaa sisältää koiralle ja kissalle myrkyllistä ainetta

Suklaan myrkyllisyys lemmikeille -Suklaa sisältää koiralle ja kissalle myrkyllistä ainetta

Eläinlääkäri_helsinki.

Suklaan myrkyllisyys koirille puhuttaa säännöllisesti. Suklaa sisältää koiralle ja kissalle myrkyllistä ainetta teobromiini. Suklaassa on myös kofeiinia, mikä on vaaraksi lemmikeille.

Kissat ovet koiria herkempiä teobromiinille ja kofeiinille, mutta harvemmin syövät suklaata.

Tumma suklaa sisältää korkean kaakaopitoisuutensa takia paljon teobromiinia, ja siksi se on vaarallisin.

Valkosuklaassa ei ole lainkaan kaakaojauhetta eli ei myöskään teobromiinia tai kofeiinia. Sen ongelma on kuitenkin kaakaovoi eli rasva, mikä voi aiheuttaa ripulia ja pahimmillaan akuutin haimatulehduksen.

Myrkytyksen oireet

Suklaamyrkytyksen oireita ovat muun muassa oksentelu, vatsakivut, ripuli, lisääntynyt juominen, levottomuus, jopa sydämen rytmihäiriöt ja kouristukset sekä kooma.

Suklaamyrkytyksen oireet ilmenevät tavallisesti 4–24 tunnin kuluttua suklaan syömisestä.

Vakavat oireet voivat alkaa viiveellä vasta 2-3 vrk kuluttua.

Miten paljon on vaarallisia?

Suklaan myrkyllisyys koirille vaihtelee. Teobromiinin sietokyky on yksilöllistä. Myrkytysoireita aiheuttava annos teobromiinia on yleensä noin 20 mg / kg.

Karkeasti lieviä ongelmia aiheuttaa

  • 12-40 g/kg hyvin vaaleaa maitosuklaata tai konvehteja (alle 25% kaakaota)
  • 8-12 g/kg maitosuklaata, jossa kaakaota 30% (esim. Fazerin sininen)
  • 2,5-4 g/kg ns. leivontasuklaata tai taloussuklaata eli tummaa suklaata, jossa on 40-55% kaakaota, esim. Fazerin taloussuklaa 44% kaakaota, tumma leivontasuklaa 55% kaakaota
  • 1,5-3 g/kg todella tummaa suklaata, jossa kaakaota 70%
  • alle 1 g/kg tummaa leivontakaakaojauhetta

Yhden suklaapalan paino on noin 6 g.

Esim. 10 kg painava koira voi saada myrkytysoireita syötyään

  • 120-400 g hyvin vaaleaa maitosuklaata eli 1-4 levyä riippuen levyn koosta
  • 80-120 g Fazerin sinistä eli 13-20 palaa
  • 25-40 g taloussuklaata/leivontasuklaata eli 4-7 palaa
  • 15 g hyvin tummaa suklaata eli pari palaa

Yhteenveto vaarallisuudesta ja oireista

  • Lieviä oireita voi esiintyä, kun teobromiinin annos lähenee 20 mg/kg elopainoa.

Tällöin havaitaan oksentelua, ripulia ja mahakipuja.

  • Vakavia oireita voi esiintyä annoksella 40-50 mg/kg teobromiinia.

Tällöin ilmenevät sydämentykytys sekä rytmihäiriöt. Vaaditut annokset saat kun tuplaat yllä annetut esimerkit.

  • Henkeä uhkaavia oireita aiheutuu annoksella 60 mg/kg teobromiinia.

Tällöin havaitaan kramppeja ja koomaan vaipumista. Vaaditut annokset saat kun triplaat yllä annetut esimerkit.

Täältä löytyy yleinen suklaamyrkytyslaskuri: https://evidensia.fi/hoitovinkit/koiran-suklaamyrkytyslaskuri/

Mitä pitää tehdä jos syöty annos on myrkyllinen?

Ensiapuna on oksetus 1-2 tunnin sisällä eläinlääkärillä siihen tarkoitetulla lääkeaineella tai kotona vetyperoksidilla.

Lisäksi voidaan antaa lääkehiiltä 2-4 kertaa päivässä 1-­3 vuorokauden ajan.

Tärkeää on myös runsas juomaan houkutteleminen.

Etusivultamme www.vetsy.vet selviää, miten saat helpoiten yhteyden etäeläinlääkäriin ja aina luotettavan eläinlääkärin arvion, oli huolesi kuinka suuri tai pieni tahansa.

Eläinlääkäri Eva Kaisti

Vetsy Oy

Ethän kopioi tekstiä tai mitään sen osia luvatta.

Tarvittaessa esimerkiksi halutessasi siteerata tekstiä ota yhteys kirjoittajaan, asiakaspalvelu@vetsy.vet