Kun koira oksentaa

Kun koira oksentaa

Oksentaminen on yksi yleisimmistä koiraa vaivaavista sairauden oireista. 

Miksi koira siis oksentaa? Oksentaminen on yleisoire ja siksi sen taustalla voi olla hyvin monia eri syitä. Usein oksentaminen tulee ja menee ohi kertarykäisyllä, kun pikku-ahmatti nielaisee ruokakipollisen nappuloita pureskelematta yhdellä hotkaisulla, tai parilla lattian luuttuamisella, jos aiheuttajana on jokin bioroskiksesta ongittu pidempään siellä marinoitunut kielletty herkkupala. Joskus oksentelu voi kuitenkin olla merkki myös äkillisesti alkavasta henkeä uhkaavasta tilasta, kuten vierasesineen aiheuttamasta suolitukoksesta tai pidemmän aikaa pinnan alla kehittyneestä systeemisairaudesta tai ruokavalioon liittyvistä ongelmista.

Mitä oksentaminen on?

Oksentamisella tarkoitetaan tahdotonta mahalaukun sisällön, ja joskus myös ohutsuolen alkuosan sisällön nousemista ylös ja ulos voimakkaiden lihassupistusten seurauksena. Usein oksentamista edeltää pahoinvointi. Kun koira voi pahoin, se alkaa usein kuolata, nieleskellä ja nuoleskella huuliaan. Koira saattaa olla myös levoton ja hakeutua ulkoilmaan ja syömään ruohoa ennen oksentamista.

On tärkeää erottaa, onko kyseessä oksentaminen vai niin kutsuttu regurgitaatio, eli ruokasulan nouseminen mahasta takaisin ruokatorveen ja edelleen suuhun passiivisesti, koska tämä voi antaa lisätietoa oireiden aiheuttajasta. Regurgitaatio on ns. passiivista, koska sitä ei edellä voimakas vatsalihaksilla pumppaaminen kuten oksentamisessa, vaan syöty ruoka ikään kuin vain valahtaa takaisin väärään suuntaan ja pulautetaan ulos ilman mahan kouristelua tai pahoinvointia. Vähän kuten pienet imeväisikäiset ihmisvauvat tekevät herkästi syötyään.

Miksi koira oksentaa?

Oksentelu voidaan kestonsa puolesta jakaa äkilliseen eli akuuttiin oksenteluun ja pitkittyneeseen eli krooniseen oksenteluun. Akuutti oksentelu loppuu yleensä päivässä tai parissa, kun aiheuttajana on esimerkiksi jonkin pilaantuneen syöminen. Jos oksentelu jatkuu useita päiviä tai ilmenee toistuvasti, puhutaan kroonisesta oksentelusta. 

Syitä, miksi koira oksentaa äkillisesti on esimerkiksi:

  • pilaantuneen ruuan syöminen
  • mahatautia aiheuttavat virukset ja bakteerit esim. toisen koiran jätöksiä haistelemalla tai syömällä
  • sopimattoman ruuan syöminen (rasvainen, mausteinen, juuri tälle yksilölle sopimaton esim. ruoka-aineyliherkkyyden tai ruoka-aineallergian vuoksi)
  • ruuan ahmiminen liian nopeasti
  • ylensyöminen
  • raju liikunta heti syömisen jälkeen
  • jokin mahalaukkua mekaanisesti ärsyttävän syöminen (ruoho, kepin palat jne)
  • jonkin ruuansulatuskanavan limakalvoja ärsyttävän syöminen (huonekasvit, kasvit ulkoa, kodin kemikaalit)
  • erilaiset myrkytykset (suklaa, ksylitoli, sinilevä jne.)
  • mahalukun dilataatio tai kiertymä (suurirotuiset syvärintaiset koirarodut kuten tanskandoggi, setterit, dobermanni) 
  • suolitukos (suolen tukkiva vierasesine, kuten sukka, pehmolelu, maissintähkä, käpy jne)
  • suolen tuppeuma (pennut alttiimpia)
  • akuutti haimatulehdus eli pankreatiitti
  • kohtutulehdus eli pyometra

Syitä, miksi koiran oksentelu (tai regurgitaatio) pitkittyy tai se esiintyy toistuvasti eli oksentelu on kroonista, on esimerkiksi:

  • ruoka-aineyliherkkyys
  • ruoka-aineallergia
  • IBD eli tulehduksellinen suolistosairaus
  • sisäloiset
  • megaesofagus eli ruokatorven laajentuma
  • lisämunuaisen vajaatoiminta eli Addisonin tauti
  • krooninen haimatulehdus eli pankreatiitti
  • mahalaukun vierasesine (jos vierasesine ei mahdu etenemään mahalaukusta eteenpäin ohutsuoleen, se voi jäädä pyörimään mahalaukkuun viikoiksi ja kuukausiksi, jopa vuosiksi)
  • sappiteiden sairaudet
  • maksasairaudet
  • munuaissairaudet
  • kasvaimet
Lemmikin silmäsairaudet - diagnosointi ja hoito Helsinki

Koiran oksentaminen on yleistä ja se voi johtua monesta syystä.

Miten oksentelun aiheuttaja diagnosoidaan?

Koska oksentelulle on niin monia eri syitä, hyvin tärkeää oksentelu oireiden arvioinnissa on esitiedot. Tulee selvittää:

  • onko kyseessä oksentelu vai regurgitaatio
  • mitä koira oksentaa
  • miten voimakasta oksentelu on
  • miten kauan oireet ovat kestäneet
  • mikä koiran yleisvointi on
  • mitä muita mahdollisia sairauden oireita koiralla on
  • onko koiran nestetasapaino järkkynyt

Jos yleisvointi on hyvä ja pysyy koko oksentelun ajan hyvänä, muita oireita ei ole mahdollisen ripulioireen lisäksi ja koira on perusterve, poissulkee tämä jo usein vakavampia aiheuttaja. Tällöin usein riittää tarkka seuranta ja oireenmukainen hoito kotona, jos koira saadaan pidettyä hyvin nesteytettynä.

Jos yleisvointi on huono, oksentelu on voimakasta, koiralla on muita huolestuttavia oireita tai koiran nestetasapaino on järkkynyt eikä nesteytys ole kotona suun kautta mahdollista, tulee tilannetta tutkia lisää klinikalla. Klinkalla koiralle tehdään yleistutkimus. Tilanteesta riippuen otetaan verinäytteet veriarvojen tarkistamiseksi (saadaan viitteitä kuinka voimakkaasti koira on kuivunut, onko elinten toiminnassa poikkeavaa eli esim. maksa, munuaiset, lisämunuaiset, haima, tulehdusarvot). Lisäksi voidaan ottaa röntgenkuvaa vatsaontelosta tai tehdä vatsaontelon elinten ultraäänitutkimus. 

Klinikalla koiralle annetaan myös oireenmukaista tukihoitoa eli nesteytystä ja esimerkiksi pahoinvoinninestolääkettä, mahalaukun limakalvoa suojaavia valmisteita ja tilanteesta riippuen kipulääkitystä. 

Kinkkisissä tapauksissa diagnoosiin ei päästä heti näillä tutkimuksilla, vaan joskus joudutaan esimerkiksi tähystämään mahalaukku tähystimellä, ottamaan mahalaukusta tai suolesta koepaloja tai tekemään laparotomia, jolloin vatsaontelo avataan leikkauksellisesti oireiden taustasyyn  selvittämiseksi. Laparotomiaan päädytään usein, jos on vahva epäily esimerkiksi vierasesineen aiheuttamasta suolitukoksesta, mutta röntgenillä eikä ultraäänitutkimuksella ei pystytä sitä vielä täysin varmistamaan tai poissulkemaan.

Milloin yhteys etäeläinlääkäriin?

Jos koira oksentaa, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Jos koiran yleisvointi on hyvä ja oksentaminen on maltillista, etäeläinlääkäri auttaa mahdollisen taustasyyn selvittelyssä taustatietojen kartoittamisen ja mahdollisten kotona tehtävien tutkimusten avulla. Etäeläinlääkäri antaa ohjeet mahdolliseen tukihoitoon kotona sekä arvion, milloin tulee tarvittaessa hakeutua klinikalle juuri sinun lemmikkisi tapauksessa. 

eläinlääkäri-borellia-helsinki.

Huonovointinen koira on usein apea ja väsynyt.

Milloin yhteys suoraan klinikalle?

Jos koiralla on esiintyy seuraavia oireita, tulee kuitenkin ottaa yhteyttä suoraan klinkalle:

  • oksentelu on poikkeuksellisen voimakasta
  • koira oksentaa toistuvasti ja mitään ei vaan tule, paitsi ehkä vaahtoa ja/tai limaa (mahdollinen suolitukos)
  • koira nieleskelee tai kuolaa jatkuvasti (voimakas pahoinvointi, voi viitata myös ruokatorven vierasesineeseen tai pahoihin suun/ruokatorven limakalvovaruoihin)
  • jos koira oksentaa kaiken eli vedenkin (voi viitata mahalaukun laajentumaan, kiertymään tai suolitukokseen)
  • jos oksennus on vaaleanpunaista, punaista, pelkkää verta, ruskeaa eikä syöty ruoka vastaa väriltään oksennuksen ruskeaa väriä tai kuin kahvinporoa (viittaavat verenvuotoon mahalaukussa tai ohutsuolen alkuosassa)
  • jos koira on vaisu, unelias, väsynyt, apaattinen, vetäytyväinen, kipeän oloinen tai hyvin levoton (koira voi olla kuivunut, elektrolyyttitasapaino häiriintynyt, koiralla voi olla muita vakavia taustasyitä oksentamiselle) 
  • jos epäilet, että koira on syönyt vierasesineen, joka todennäköisesti ei mahdu itsestään normaalia reittiä ulos
  • jos epäilet, että koira on syönyt/juonut/nuollut myrkytyksen aiheuttavia aineita
  • jos koiran maha on turvonnut
  • jos koira aristaa mahaa voimakkaasti
  • jos koiran suun limakalvot ovat sormella kokeiltuna tosi tahmeat ja/tai punakat (koira on kuivunut)
  • koira ei pissaa (koira on kuivunut)
  • ei ulosta 1-2 päivään (koiralla voi olla suolitukos)
  • koiralla on samanaikaisesti ripuli (koira on suuressa riskissä kuivua)
  • koiralla on peräsuolesta mitattuna >39,3 astetta kuumetta 
  •  koira ei syö tai juo 
  • koiralla on vakavia perussairauksia, kuten maksan tai munuaisten vajaatoiminta, vakava sydämen vajaatoiminta, diabetes jne.
  • koira on iäkäs (herkempi kuivumiselle, iäkkäillä koiralla myös suurempi riski erilaisille vakaville perussairauksille ja esim. kasvainsairauksille, jotka voivat olla oireiden aiheuttajana)
  • koira on pieni pentu (herkkä kuivimiselle ja verensokerin liialliselle laskulle)
  • koira on pieni kääpiörodun edustaja (herkkä verensokerin liialliselle laskulle)

Miten voin helpottaa koiran oksentelua kotikonstein?

Jos koiran oksenteluoireet ovat lieviä ja yleisvointi on hyvä, voidaan oksentelua seurata päivän ajan ja rauhoittaa mahaa seuraavasti:

  • Anna  koiralle helposti sulavaa eli vellimäistä/pehmeää/muussattua vähärasvaista ruokaa hyvin pieninä annoksina ja usein pitkin päivää. Esimerkiksi runsaassa vedessä keitetty riisi tai kaurapuuro sopii monille.
  • Koira tarvitsee n. 0,5 dl nestettä/painokilo/vrk. Kun koira oksentaa, voi nesteentarve olla jopa 1,5-2 kertainen.
  • Nyrkkisääntönä on kuitenkin antaa mahan rauhoittua hetki oksentamisen jälkeen. Annetaan siis koiralle juotavaa vasta kun oksentelusta on kulunut noin yksi tunti, ruokaa kun oksentelusta on kulunut noin kaksi tuntia. Kylmä vesi voi ärsyttää mahaa enemmän, joten juomavesi kannattaa olla ennemmin haaleaa.

Ota yhteyttä etäeläinlääkäriin, joka voi arvioida tarvitaanko yllämainitun tukihoidon tehostamiseksi lisätoimia.

Koiran kohtutulehdus

Koiran kohtutulehdus

Mikä on kohtutulehdus?

Narttukoiran kohtutulehdus on yleisesti esiintyvä ja vakava bakteeriperäinen tulehdus kohdussa. Kohtutulehduksessa kohtuun päässeet bakteerit aiheuttavat tulehduksen, minkä seurauksena kohtuun kehittyy märkäeritettä. Koiran kohtutulehdusta kutsutaankin siksi myös märkäkohduksi. Märkäkohdun lääketieteellinen nimitys on pyometra; ‘pyo’ tarkoittaa märkäeritettä ja ‘metra’ kohtua.

Hoitamattomana kohtutulehdus voi johtaa kuolemaan bakteereiden levitessä kohdusta verenkiertoon, aiheuttaen tulehdusreaktion myös laajemmin muualla elimistössä ja sen seurauksena elinten toimintahäiriön ja vaurioitumisen. Märkäeritteestä äärimmilleen täyttynyt kohtu voi myös revetä ja vuotaa vatsaonteloon.

Mistä kohtutulehdus johtuu?

Märkäkohdun eli pyometran kehittyminen on hormonaalisten sattumusten summa.

Kun narttukoira tulee kiimaan, kohdun limakalvo alkaa paksuuntua progesteronihormonin vaikutuksesta, jotta mahdollisen parittelun ja munasolujen hedelmöitymisen seurauksena syntyneet alkiot pystyisivät kiinnittymään kohdun seinämään ja tiineys voisi alkaa. 

Aina limakalvon muutokset eivät kuitenkaan etene normaalisti, vaan kehittyy niin sanottu kystinen endometriumin hyperplasia eli kohdun limakalvon rakkulainen liikakasvu. Limakalvon limaa tuottavat rauhaset kasvavat suuremmiksi ja niiden määrä lisääntyy. Näin paksuuntunut ja usein normaalia enemmän limaa erittävä limakalvo tarjoaa entistäkin paremman kasvualustan bakteereille. 

Kohtu on normaalisti steriili ympäristö, bakteerit eivät sinne kuulu. Elimistö kykeneekin tavallisesti eliminoimaan kohtuun livahtaneet bakteerit nopeasti ja tehokkaasti. Bakteerit pääsevät kohtuun erityisen hyvin juoksujen aikaan avoinna olevaa kohdunkaulaa pitkin emättimestä, missä bakteereiden esiintyminen taas on täysin normaalia. 

Kiiman aikana kohoava progesteroni vaikuttaa kuitenkin myös elimistön vastustuskykyyn: valkosolut, jotka tavallisesti tuhoavat kohtuun päässeet bakteerit, eivät nartun ollessa kiimassa pysty toimimaan yhtä tehokkaasti, jotta ne eivät samalla tappaisi mahdollisessa parittelussa kohtuun päässeitä, kohti munasoluja matkaavia siittiöitä ja estäisi näin myös hedelmöittymistä. 

Kohdun limakalvon paksuuntumisen ja siellä olevien valkosolujen toiminnan heikentymisen lisäksi, progesteronihormoni vähentää kohdunseinämän lihaskudoksen aktiivisuutta, minkä seurauksena mahdolliset kohtuun päässeet bakteerit sekä limakalvon rauhasista erittyvä lima eivät myöskään yhtä tehokkaasti vuoda kohdusta ulos. 

Näin bakteerit pääsevät kohtuun, lisääntyvät niille suotuisissa olosuhteissa ja aiheuttavat kohdun tulehtumisen ja märkäeritteen muodostumisen.

Minkäikäinen narttu voi sairastua kohtutulehdukseen?

Koska kohdun limakalvo kokee muutoksia joka juoksussa ja mahdollisen rakkulaisen liikakasvun muutokset kasaantuvat, nousee narttukoiran alttius kohtutulehdukseen sairastumiselle näin jokaisen kiimakierron myötä. Tämän vuoksi keski-ikäiset ja sitä vanhemmat nartut ovat suurimmassa riskissä sairastua. Jopa noin 25 % leikkaamattomista narttukoirista sairastuu kohtutulehdukseen ennen kymmentä ikävuottaan.

Märkäkohtua voi kuitenkin esiintyä myös nuorilla nartuilla, joskus harvoin jopa ensimmäisen juoksun yhteydessä. 

Milloin koira voi saada kohtutulehduksen?

Tyypillinen ajankohta märkäkohdun kehittymiselle on 1-2 kuukautta edellisten juoksujen loppumisesta. Se osuu siis samaan hetkeen kuin valeraskaus. 

Valeraskaus on juoksun jälkeen yleinen tila, jossa elimistö kuvittelee, että se on tiine tai juuri saanut pennut. ”Emä” hoitaa fiktiivisiä pentuja, kuten leluja. Narttu voi syödä huonosti, kuten tiineyden loppuvaiheilla. Maitorauhaset turpoavat ja nisistä voi erittyä maitoa. Erotuksena märkäkohtuun voi olla vain hyvin pientä ruumiinlämmön nousua, mutta vain valeraskaana olevalla koiralla ei koskaan ole kuumetta. Koska valeraskaus ja märkäkohtu voivat siis ajoittua samaan ajankohtaan, on oireita hyvä tarkkailla huolella molemmilta kanteilta.

Vaikka tämä ajankohta on tyypillisin aika kohtutulehduksen esiintymiselle, voi märkäkohtu kuitenkin kehittyä missä kiimakierron vaiheessa tahansa. 

Valeraskaudessa koira saattaa hoitaa leluja pentunaan. Valeraskaus ja kohtutulehdus kulkevat usein käsi kädessä.

Kohtutulehduksen oireet

Märkäkohdun oireet riippuvat siitä, onko kohdunsuu kiinni vai auki. Jos koiralla on märkäkohtu ja kohdun suu on kiinni, puhutaan suljetusta pyometrasta. Suljetussa pyometrassa emättimestä ei vuoda märkäeritettä ulos, mutta yleisvointi heikkenee ja koiralla esiintyy usein seuraavia oireita:

  • vaisu ja kipeän oloinen
  • juo paljon
  • kuumeinen (peräsuoleta mitattuna ruuminlämpö yli 39,2 C)
  • saattaa ripuloida ja oksentaa johtuen elimistön myrkytystilasta

Toisin kuin suljetussa pyometrassa, avoimessa pyometrassa koiran emättimestä vuotaa mätää tai verensekaista tulehduseritettä ulos, jolloin yleinen verenmyrkytys etenee hivenen hitaammin ja oireet eivät ole niin voimakkaat. Silloin kuitenkin yleensä havaitaan, että koira siistii itseään nuolemalla vulvaa poikkeuksellisen paljon ja silti lattioilla tai pedeillä saattaa olla epämääräistä pahanhajuista eritettä. Myös emättimen suulla saatetaan havaita tulehduseritettä.

Jos havaitsette klassisia kohtutulehduksen oireita eli emätinvuotoa, kuumetta, lisääntynyttä juomista sekä vaisuutta, tulee ottaa saman tien yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin.

Kohtutulehduksen diagnosointi

Kohtutulehdus diagnosoidaan klinikalla kohdun ultraäänitutkimuksella. Ultraäänitutkimuksessa voidaan kohtuontelossa havaita nestekertymä. Koiralta otetaan usein myös verikokeet, kuten tulehdusarvot sekä elinarvot, joissa havaittavat muutokset yhdessä yleisvoinnin kanssa kertovat tilanteen vakavuudesta ja ennusteesta.

Kohtutulehduksen hoito

Kun narttukoiralla on todettu kohtutulehdus, on sen ensisijainen ja ehdottomasti suositeltavin hoito leikkaushoito, jossa kohtu ja munasarjat poistetaan.

Vaihtoehtoisesti joskus, jos leikkaushoito ei jostain syystä ole mahdollista, voidaan kokeilla lääkkeellistä hoitoa kohdun tyhjentävällä hormonipistoksella (Alizin) ja antibioottilääkityksellä. Koiran paraneminen lääkehoidolla on kuitenkin epävarmaa ja komplikaatioiden riski on suuri. Vaikka koira lääkehoidolla paranisikin, märkäkohdun kehittymiselle altistaneet kohdun limakalvomuutokset ovat yhä tallella ja narttu onkin varsin altis saamaan märkäkohdun uudestaan, mahdollisesti heti seuraavassa juoksussa. Tämän vuoksi koira on suositeltavaa leikata hormonaalisesti inaktiivisessa anestruksessa eli valeraskauden jälkeen myöskin niissä tapauksissa, joissa päädytään akuutissa tilanteessa lääkkeelliseen hoitoon.

Jos nartulla havaitaan usein epämääräistä tiputtelua, välivuotoa ja ultrassaäänitutkimuksessa havaitaan niin kutsuttu mukometra eli limakohtu, jolloin kohdun limakalvo on ultraäänellä tutkittuna paksuuntunut ja tuottaa paljon limaa, on tämä tilanne usein hyvin vahvasti märkäkohtua ennakoiva tila.

Tämän takia myös mukometrasta kärsivä narttu on hyvä leikata valeraskauden jälkeen eli n. 3-5 kk juoksujen loppumisesta.

Voiko kohtutulehdusta ehkäistä?

Leikatulle narttukoiralle ei voi tulla kohtutulehdusta, joten leikkaus on ainoa varma keino ehkäistä kohtutulehduksen kehittyminen. Narttu voidaan joko kastroida eli munasarjat ja kohtu leikataan avoleikkauksessa pois tai steriloida. Steriloidessa vain munasarjat poistetaan joko avoleikkauksessa tai tähystysavusteisesti eli pienemmässä operaatiossa. Kastraation ja sterilaation jälkeen narttu ei voi tiinehtyä ja saada pentuja.

Ihmisillä sterilaatioleikkauksessa munasarjojen ja kohdun välinen yhteys yksinomaan katkaistaan lisääntymisen estämiseksi eli munasarjat jätetään naisen kehoon varhaisten vaihdevuosioireiden kehittymisen ehkäisemiseksi. Tätä ei tehdä koirille, sillä aktiivinen munasarjakudos elimistössä jatkaa koiran hormonitoimintaa ja juoksuja, vaikkei koira voikaan lisääntyä. Näin ollen munasarjat koiraan jättävä sterilaatioleikkaus ei poistaisi sitä mahdollisuutta, etteikö koira myöhemmin voisi sairastua niin kutsuttuun stumppipyometraan. Kun kohtu poistetaan, jää vatsaonteloon jäljelle pieni pätkä kohtukudosta poistokohtaan. Jos munasarjakudosta on jäljellä, voi tähän stumppiin kehittyä tulehdus. 

Yleisesti munasarjakudoksen jääminen koiraan tulkitaankin siis epätoivotuksi tilanteeksi ja leikkauskomplikaatioksi. Toisinaan minimaalinen määrä eli ihan muutama solu munasarjakudosta voi jäädä narttuun sterilaatioleikkauksen yhteydessä ja nartulle tulee ns. ovarian remnant syndrome.  Jos nartulla epäillään ovarian remnant syndromea, tutkitaan  progesteroni ja anti-Müller hormoni (AMH) verestä. Jos ne ovat koholla, voidaan narttu mahdollisesti leikata uudestaan etsien jäljelle jäänyttä munasarjakudosta.

Koiran korvatulehdus

Koiran korvatulehdus

Mikä on koiran korvatulehdus?

Koirien korvatulehduksella tarkoitetaan tilaa, jossa koiran korva on tulehtunut.

Koiran korva jakautuu ulkokorvaan, välikorvaan ja sisäkorvaan. Kaikki korvan osat voivat tulehtua. Tavallisimmassa tapauksessa tulehdus on rajoittunut ulkokorvaan, johon kuuluu korvalehden lisäksi korvakäytävä. Puhutaan siis ulkokorvan tulehduksesta eli otitis externasta. 

Myös välikorva ja sisäkorva voivat tulehtua. Koirilla välikorvan ja sisäkorvan tulehtuminen on useimmiten seurausta ulkokorvantulehduksen leviämisestä syvemmälle korvaan tulehduksen pitkittyessä tai sen ollessa voimakas. Mekanismi on siis toisenlainen kuin esimerkiksi ihmislapsilla, joiden kohdalla korvatulehduksella tarkoitetaan nimenomaan välikorvantulehdusta. Ihmisillä välikorvatulehdukset ovat usein  flunssan jälkitauti, kun bakteerit nousevat nielun ja välikorvan yhdistävät korvatorven kautta välikorvaan.

Mikä korvatulehduksen aiheuttaa?

Koiran korvakäytävä on L-kirjaimen muotoinen jopa 5-10 cm pitkä putki, toisin kuin ihmisen korvakäytävä, joka taas on suora ja vaakatasossa oleva paljon lyhyempi, keskimäärin vain noin 2,5 cm pitkä rööri. Tämän anatomisen ominaisuuden vuoksi koiran korvat ovat valitettavasti aika alttiit ulkokorvatulehduksen kehittymiselle. Koska kaikki koirat eivät kuitenkaan korvatulehduksista kärsi, korvatulehduksen kehittymiseksi tarvitaan myös lisäksi muita tekijöitä. Koiran korvatulehduksen taustalla voikin olla useita syitä:

  • atopia (koira on allerginen ympäristön allergeeneille, kuten siitepölylle ja pölypunkeille: atopialle alttiita rotuja esim. westie, labradorinnoutaja, saksanpaimenkoira)
  • ruoka-aineallergia (koira on allerginen ruoka-aineille)
  • korvapunkit (korvassa elävä ulkoloinen)
  • vierasesineet (esim. ulkona korvaan joutunut kasvinosa metsälenkiltä)
  • ahtaat korvakäytävät
  • pitkät ja raskaat luppakorvat (esim. spanielit)
  • karvaiset korvakäytävät (esim. villakoirat)
  • voimakkaasti vaikkua tuottavat korvat (esim. cockerspanieli)
  • toistuvasti kosteana olevan korvat (runsas uiminen, lumeen sukeltelu, liiallinen puhdistaminen korvahuuhteella)
  • korvan kasvain
  • systeemisairaus kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai lisämunuaisen liikatoiminta eli Cushingin tauti
  • autoimmuunisairaudet

Kun korva alkaa allergian, vierasesineen tai korvapunkkien vuoksi kutista, koira raapii korvat rikki ja vaurioituneessa ihossa sen omat normaaliflooraan kuuluvat hiivat ja bakteerit alkavat lisääntyä liikaa, mikä aiheuttaa kutinan voimistumisen ja muiden korvaoireiden kehittymisen ja pahenemisen. Vaikka koiralla ei edellä mainittuja kutinan aiheuttajia korvissaan olisi, voivat korvat alkaa kutista siellä lisääntyneiden hiivojen ja bakteereiden vuoksi. Roikkuvien suurten luppakorvien korvakäytävä on ahtaampi, niihin kertyy helposti korvaeritettä ja ne tuulettuvat huonosti. Sama ongelma on myös koirilla, joilla korvakäytävät ovat hyvin karvaiset, erite paakkuuntuu korvakarvoihin kiinni tulpaksi tukkien korvakäytävän. Innokkailla uimareilla korvat ovat kesäaikaan jatkuvasti kosteat. Kun ilma ei kierrä ja kosteus jää muhimaan lämpimään korvakäytävään, syntyy ihanteellinen ympäristö ihon normaaleille hiivoille ja bakteereille lisääntyä liiallisesti ja aiheuttaa tulehdus.

Miten korvatulehdus oireilee?

Korvatulehduksessa oireilla voi joko yksi tai molemmat korvat. 

Korvatulehduksessa koiran korva usein kutisee, mitä koira yrittää helpottaa raapimalla ja hankaamalla korviaan alustoihin sekä ravistelemalla päätään. Tulehtunut korva usein punoittaa, korvalehden ja korvakäytävän suu voi olla hilseilevä ja/tai turvoksissa ja raapimisen vuoksi haavaumilla. Koira voi myös riiputtaa oireilevaa korvaa alempana.  Korva voi olla myös kipeä ja koira aristaa korvan kosketusta. Tulehtuneen korvan haju on usein muuttunut: se voi haista tunkkaisen makealle tai pistävän pahalle. Korvassa on usein normaalia enemmän eritettä, jonka koostumus voi infektion aiheuttajasta ja voimakkuudesta riippuen vaihdella melko normaalin näköisestä vaikusta tummanruskeaan tahmeaan vahamaiseen eritteeseen tai keltaiseen limaiseen räkämäiseen eritteeseen.

Jos korvaoireet ovat hyvin voimakkaat tai jatkuneet jo pidempään tai niitä esiintyy toistuvasti eli korvatulehdus on krooninen, riski välikorvan tai sisäkorvan tulehtumisesta on suurempi. Jos tulehdus on edennyt ulkokorvaa syvemmälle välikorvaan, voi korvan kipuoireet olla voimakkaammat ja koiralla voi olla myös kasvohermohalvauksen oireita (korva, silmäluomi ja huuli roikkuvat tulehduksen puolella, kuola valuu tältä puolelta, silmän räpäyttäminen hankalaa). Jos tulehdus on edennyt sisäkorvaan asti, voi pään kallistaminen tulehduksen puolelle olla hyvin voimakasta ja tasapaino olla niin häiriintynyt, että koiralla voi olla hankaluuksia pysyä pystyssä ja koira voi kiertää kehää yrittäessään kävellä suoraan.

Koiran korvatulehdus voi oireilla monella eri tavalla.

Miten korvatulehdus diagnosoidaan?

Korvatulehduksen diagnosointi perustuu oireisiin ja yleis- ja korvatutkimuksessa tehtäviin löydöksiin. Korvakäytävän tähystyksellä korvalampun eli otoskoopin avulla nähdään korvakäytävän tilanne (turvotus ja ahtaus, eritteen määrä, onko vierasesineitä tai kasvaimia)  sekä ulkokorvan välikorvasta erottavan tärykalvon kunto. Usein tutkimus onnistuu hereillä, mutta jos korva on hyvin kipeä tai turvonnut, voidaan tutkimus joutua tekemään rauhoituksessa. Korvasta otetaan eritenäyte, josta voidaan mikroskoopin avulla nähdä onko eritteessä normaalia enemmän hiivaa tai bakteereita ja ovatko bakteerit tyypillisiä normaaliflooraan kuuluvia bakteereita. Myös mahdolliset korvapunkit näkyvät mikroskoopilla. Mikäli korvaeritteessä näkyy epätyypillisiä bakteereita, tehdään näytteestä myös bakteeriviljely.

Miten korvatulehdusta hoidetaan?

Korvatulehduksen hoidossa tärkeintä on paikallishoito.

Tulehtuneen korvan puhdistamisen tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa: jos korvassa on tulehduseritettä niin kuin usein on, korva täytyy mekaanisesti tyhjentää eritteestä huuhtelemalla se tehokkaalla korvahuuhteella ja oikeaoppisella huuhtelutekniikalla, muuten korva ei parane. Tulehtuneen ihon kutinaa ja turvotusta helpotetaan kortisonilla. Jos korvatulehduksessa on päässyt lisääntymään vain hiiva, silloin tehokas huuhtelu ja kortisoni riittävät hoidoksi. Ennen vanhaan korvatulehduksia hoidettiin multimodaalisilla valmisteilla, kuten Canofite ja Saniotic. Molemmat sisältävät antibioottia, hiivalääkettä sekä kortisonia. Ihotautilääkärit eivät nykyään suosittelen näitä sekatippoja oikeastaan koskaan, edes lievissä bakteeritulehduksissa tai hiivan ja bakteerin aiheuttamissa sekainfektioissa. Korvatulehduksista 99 % ei myöskään vaadi antibiootteja suun kautta, vastoin ihmisten oletusta, joka taas pohjautuu ihmisten välikorvatulehduksessa määrättyihin systeemisiin antibioottikuureihin.  

Nykyään hoitona on oikeanlainen puhdistus oikeilla aineilla, sekä korvaan laitettavat kortisoniliuokset.

Jos tulehdukset ovat toistuvia tai jos korvan eritteisyys on erittäin voimakasta on korvahuuhtelu ehdottomasti paras tehdä nukutuksessa perinpohjaisesti. Jos tulehdukset ovat toistuvia tehdään huuhtelu mieluiten videoavusteisesti.

Toistuvissa korvatulehduksissa on myös ehdottoman tärkeää selvittää oireilun taustasyy, jotta saadaan hoidettua itse syytä eikä pelkkää oiretta, ja näin mahdollisesti estää korvatulehdusten uusiminen täysin. Tutkitusti 50-80 % kroonisista korvatulehduksista jää diagnosoimatta, minkä vuoksi toistuvasti oireilevia potilaita ei tule vain hoitaa tipoilla, vaan heidät tulee tutkia kunnolla.

Toistuvissa ulkokorva tulehduksissa (otitis externa) jopa 40 %:lla on taustalla välikorvan tulehdus (otitis media).

Voinko helpottaa koiran korvaoireita kotona?

Lieviä, vain ulkokorvantulehdukseen viittaavia korvaoireita voi helpottaa ja hoitaa kotona huuhtelemalla korvaa oikealla tekniikalla hellävaraisella, mutta tehokkaalla korvahuuhteella. Etäeläinlääkäriltä saat vinkkejä puhdistustekniikasta ja tilanteeseen sopivista huuhteista. Etäeläinkääkäri voi tapauskohtaisesti suositella mahdollisesti myös esimerkiksi paikallista kortisonivalmistetta kutinan ja turvotuksen rauhoittamiseksi. Etäeläinlääkärin kanssa voidaan selvitellä myös korvatulehduksen todennäköistä taustasyytä. 

Etäeläinlääkäri osaa antaa tilannearvion myös voimakkaampien oireiden kohdalla klinikkahoidon kiireellisyydestä ja mahdollisesta tukihoidosta klinkalle pääsyyn asti.

Milloin otan yhteyttä eläinlääkäriin?

Jos koiralla esiintyy yllämainittuja mahdollisia korvatulehdukseen viittaavia oireita, ota yhteys eläinlääkäriin. Korvaoireet voivat pahentua nopeasti ja puuttuminen oireiluun aikaisessa vaiheessa, nopeuttaa  paranemista!

Lumbosakraalistenoosi ja Cauda Equina koiralla

Lumbosakraalistenoosi ja Cauda Equina koiralla

Lannerangan alueelta taaksepäin kulkevia hermojuuria kutsutaan cauda equinaksi (selkäytimen hännäksi). Degeneratiiviset muutokset eli rappeumamuutokset johtavat lumbosakraalistenoosiin. Lumbosakraalistenoosi on selkärangankanavan tai nikamaväliaukon ahtauma. Lumbosakraalistenoos johtaa selkäydinhermojen puristumiseen ja sen seurauksena voimakkaaseen kipuun.

Cauda equina on tuskallinen neurologinen tila, joka on erityisen yleinen suurilla, keski-ikäisillä koirilla. Tyyppirotu on saksanpaimenkoira. Cauda equina-oireyhtymässä havaitaan myös hermopuutoksia.

LUMBOSAKRAALISTENOOSIN TAI CAUDA EQUINAN OIREET

Koirien lumbosakraalistenoosi ja sen oireet ovat hyvin samanlaiset kuin ihmisillä.

Cauda equina -oireyhtymää sairastavat koirat kärsivät pääasiassa kivusta.

Tyypillisesti sairastuneet koirat oireilevat seuraavasti:

  • ovat vähemmän aktiivisia
  • eivät halua hypätä
  • osoittavat kipua epämääräisesti takaraajoissa / lonkkien alueella
  • osoittavat kipua lumbosakraalialueen eli ristiluuliitoksen alueen tunnustelussa
  • takaraajojen liikerata on suppeampi
  • saattavat seistä jalat enemmän ruumiin alla, keskiselkä köyryssä.
    • Esimerkkikuva 33-4: https://veteriankey.com/lumbosacral-spine/
  • saattavat seistä alaselkä pikkasen köyryllä
  • voivat ontua

Jos selkäytimessä on hermokompressiosta eli ”lytyssä olevia hermoja”, on kyseessä Cauda equina-oireyhtymä. Silloin havaitaan myös neurologisista puutteista. Tällöin potilaat esim. raahaavat toista tai molempia takaraajoja, jolloin kynnet tai jopa tassujen anturanpohjat voivat kulua epätasaisesti. 

Muita oireita pitkälle edenneessä tai vakavassa cauda equinassa:

Neurologisen vajaatoiminnan laajuudesta riippuen voidaan havaita jopa hännän heikentynyttä toimimista eli häntä voi olla veltto.

Jotkut koirat myös jättävät tosien takaraajan käytön miltei kokonaan pois ja pitävät sen koukussa (juuriärsytysoireyhtymä). 

Vakavissa tapauksissa voi esiintyä virtsan- ja ulosteenpidätyskyvyttömyyttä.

Tyypillisesti oireet ilmaantuvat, kun selkärangan hännän alue on kuormitettu, eli seisoessa, kiivetessä portaita tai hypätessä (esim. auto, sohva).

Yleensä ontuminen tulee selvemmäksi pitkäaikaisessa rasituksessa.

Saksan paimenkoirilla on tyypillisesti selkäongelmia.

DIAGNOOSI

Klinikalla tehdään ensin neurologinen tutkimus.

Oireiden avulla lokalisaation paikallistaminen.

Seuraavat oireet viittaavat vahingoittuneisiin selkäydinhermoihin:

  • Patellarefleksin pseudohyperrefleksia: N. femoralis L4-L6
  • Vähentynyt tibialis cranialis -refleksi, koukistusrefleksi ja gastrocnemius-refleksi, heikentynyt proprioseptio, lihasatrofia: iskiashermo, L6-S1
  • Virtsankarkailu: N. pelvinus ja Nn. sacrales, S1-S3
  • Vähentynyt perineaalinen refleksi, virtsan ja ulosteen pidätyskyky: S1-S3
  • Hännän hypotonia: Nn. caudales, cd1-cd5

Sen jälkeen voidaan alaselästä ottaa röntgenkuvia.

Seuraavat muutokset voidaan mahdollisesti havaita röntgenkuvissa:

  • pienentynyt tai romahtanut nikamaväli L7-S1
  • ventraalinen tai lateraalinen spondyloosi
  • skleroosia nikamien päätylevyissä
  • ristiluun ventraalinen subluksaatio suhteessa seitsemänteen lannenikamaan
  • ristiluun katto ulottuu seitsemännen lannenikaman kaudaalikaaren alle.

Tavanomaisissa röntgentutkimuksissa ei voida näyttää selkäydinhermoja eikä välilevymateriaalia havaita kunnolla, ellei se ole varsin kalkkeutunutta.

Tästä syystä diagnoosin vahvistamiseksi tarvitaan useimmiten CT- tai magneettikuvat.

Selkäytimessä havaitaan tällöin mm.

  • välilevyn pullistuminen
  • hermokudoksen tai välilevyn luiskahdus
  • epiduraalirasvan väheneminen

HOITO: 

Saatavilla on konservatiivisia ja kirurgisia vaihtoehtoja, joita täydentävät toimenpiteet, kuten painonpudotus (tarvittaessa), fysioterapia sekä tulehdus- ja (hermo-)kipulääkkeiden käyttö.

Hoitovaihteohdoista kannattaa keskustella lisää eläinlääkärin kanssa. Eläinlääkäri voi myös tehdä lähetteen eläinfysioterapeutille. Fyssarit saavat usein melko lailla ihmeitä aikaan, eikä leikkausta kannata pitää ensisijaisena toimena, vaan kuntoutusta ja kivunhallintaa.

ALTISTAVIA TEKIJÖITÄ:

Välimuotoisen lanne-ristinikaman tiedetään olevan yhteydessä cauda equina -oireyhtymän, lonkan

kasvuhäiriön ja lumbosakraalistenoosin kanssa.

Perianaalikasvaimet

Perianaalikasvaimet

Perianaalialueen rauhaskasvain eli perianaalikasvain löytyy koirien peräaukon läheltä. Eli peräaukon läheltä löytyy kiinteä patti, joka ei ole anaalirauhastukos, -paise tai -fisteli. Patti voi olla sileähkö tai muhkurainen. Joskus se aiheuttaa päällä olevan ihon rikkoutumista ja tulehtumista. Toisinaan patteja voi myös olla useampia tai ne ovat lokeroisia ja makkaramaisia tai helminauhamaisia. Joskus, etenkin jos ne ovat pahanlaatuisia, voivat ne olla invasiivisia ja infiltroivia lähistöllä olevaan kudokseen. Perianaalialueen rauhaskasvaimia tavataan yleisimmin intakteilla eli ei steriloiduilla tai kastroiduilla koirilla.

Perianaalirauhasten kasvaimia on kahta tyyppiä

Perianaaliadenoomat, jotka ovat hyvänlaatuisia ja perianaalirauhasten adenokarsinoomat, jotka ovat pahanlaatuisia.

Molemmissa on testosteronireseptoreita, mikä selittää miksi perianaalirauhasen adenoomat ovat kolme kertaa todennäköisempiä intakteilla uroskoirilla kuin naarailla, ja perianaalirauhasten adenokarsinoomat ovat kymmenen kertaa yleisempiä uroksilla kuin naarailla. 

Hyvänlaatuiset adenoomat muodostavat onneksi n. 91 prosenttia perianaalirauhasten kasvaimista. Adenoomien yleisimmin sairastuneet rodut ovat siperianhusky, cockerspanieli, kiinanpalatsikoira ja samojedi.

Adenokarsinoomien yleisimmin sairastuneet rodut ovat siperianhusky, alaskanmalamuutti, cockerspanieli, springerspanieli, saksanpaimenkoira, mäyräkoira ja bulldoggi.

Molemmat kasvaintyypit tulee poistaa ja lähettää patologille tunnistamista varten.

Tietyt rodut ovat alttiita saamaan perianaalikasvaimia.

95 prosenttia perianaaliadenoomista häviää koiran kastroimisen jälkeen, joten usein koira kastroidaan samalla, kun kasvainmassa poistetaan, sillä kastrointi auttaa estämään kasvainten uusiutumisen.

Adenokarsinooma on melko harvinainen ja aggressiivinen pahanlaatuinen kasvain.

Adenokarsinoomat ovat toiseksi yleisin syöpäsairaus, joka johtaa ns. hyperkalsemiaan eli korkeaan veren seerumin kalsiumiin. T-solulymfooman on yleisin kalsiumia nostava syöpä. 25–40 prosentille koirista, joilla on adenokarsinooma, kehittyy myös hyperkalsemia. Hyperkalsemian oireita ovat lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, oksentelu, ruokahaluttomuus, painon lasku ja bradykardia eli hidas syke.

Peräaukon adenokarsinoomilla on vahva taipumus metastasoitua eli lähettää etäpesäkkeitä alueellisiin imusolmukkeisiin, pernaan ja lopulta keuhkoihin ja harvemmin luihin.

Koirat, joilla on pahanlaatuinen adenokarsinooma, tulee niin halutessa hoitaa aggressiivisella leikkauksella ja tarvittaessa sädehoidolla ja kemoterapialla.