mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Mistä tiedän, onko koirallani ummetusta?
Ummetuksen kanssa kamppaileva koira yrittää kakata siinä onnistumatta tai tuottaen vain pieniä määriä nestettä, limaa, veristä limaa tai ulostetta. Peräaukko voi olla punainen ja/tai turvonnut.
On tärkeää tunnistaa, yrittääkö koirasi ulostaa vai virtsata.
Jos koira ei kykene virtsaamaan, täytyy asioida välittömästi päivystyksessä.
Koiran ummetus ei välttämättä ole henkeä uhkaava tilanne, vaan asiaa voi mahdollisesti pohtia ja seurata hetken. Ummetuksen tunnistaa siitä, ettei lemmikki kykene kakkaamaan.
Mitä on ummetus?
Koiran ummetus tarkoittaa, että uloste ei liiku suolessa, vaan on jämähtänyt suoleen paikalleen.
Lemmikki ei välttämättä kykene ulostamaan sitä normaalisti ulos, vaan sillä on ulostamisvaikeuksia.
Ruuan kulkeutuminen suoliston läpi kestää tavallista pidempään eikä lemmikki ulosta niin usein kuin sen pitäisi, eli vähintään kerran päivässä.
Mikä aiheuttaa koiran ummetusta?
Yleisin syy ummetukseen koirilla on vaikeasti sulavien esineiden, kuten
- luiden
- ruohon
- keppien
- karvojen
- muiden vierasesineiden kuten pehmolelujen tai kankaan nieleminen
Muita syitä ovat mm.
- kuidun puute ja liian proteiinipitoinen ruoka
- liian vähäinen veden juominen
- liikunnan puute
- ylipaino
- anaalirauhasten tukkeuma tai tulehdus ja kipu ulostaessa
- suolisto-ongelmat, esim. paksusuolen laajentuma eli megacolon
- lantion tai selän trauma ja hermosto-ongelma tai kipuja kakka-asentoa otettaessa
- kastroimattomilla uroksilla eturauhasen suureneminen
- munuaissairaus ja elimistön kuivuminen
- suolen tyrät
Koiran ummetus voi siis johtua useista tekijöistä ja voi johtaa vakavampiin ongelmiin, jos sitä ei hoideta.
Millaisia oireita ummetus aiheuttaa koiralla?
- yrittää kakata, mutta mitään ei tule tai kakkaa tulee vain hyvin vähän
- kakkaa veristä ulostetta tai limaa eikä oikeaa ulostetta
- kakkaa vierasta materiaalia (esim. kangasta, ruohoa, luumurskaa) ja on oletettavissa, että sitä voi olla lisääkin, eikä se pääse suolesta kunnolla ulos
- lemmikki on kivulias ulostaessa eli valittaa tai itkee ulostaessaan
- pyörii kovasti etsien kakkapaikkaa tai kakka-asentoa, ei rauhoitu
- nuolee kovasti peräaukkoaan, joka on ärtynyt
Hoitamattomana koiran ummetus voi johtaa jopa letargiaan, oksenteluun ja ruokahaluttomuuteen.
Ummetuksen aiheuttajia on useita.
Ummetuksen erotusdiagnoosit koirilla?
Koira voi oireilla samankaltaisesti esimerkiksi silloin, jos hänellä on anaalirauhasongelmia.
Näitä voi kartoittaa yhdessä etäläinlääkärin kanssa.
Jos oireilu on akuuttia, todella vakavaa ja lemmikki kivulias ja levoton tai apaattinen, tulee harkita klinikkakäyntiä ja lisätutkimuksia mm. suolentuppeuman tai suolitukoksen varalta.
Miten koiran ummetus diagnosoidaan?
Koiran ummetus voidaan diagnosoida esitietojen ja oireiden perusteella.
Tällöin mm. etäeläinlääkäri voi antaa ensihoito-ohjeet, kuten neuvoa ummetuslääkkeiden käytön.
Taustasyyn selvittäminen, tilanteen vakavuuden arvioiminen ja hoidon määrittäminen ei kuitenkaan aina onnistu kotioloissa.
Tarvittaessa klinikalla on hyvä tehdä jatkotutkimuksia eli ottaa röntgenkuvia vatsaontelosta sekä mahdollisesti tehdä vatsaontelon ultraäänitutkimus ja tutkia verikokeet.
Miten eläinlääkäri diagnosoi koiran ummetuksen klinikalla?
Koiran ummetuksen diagnosointiin kuuluu tyypillisesti koiran vatsan tutkiminen käsin sekä käsin tehty peräsuolen tutkimus eli rektalisointi.
Röntgenkuvauksia, vatsan ultraäänitutkimusta tai verikokeita voidaan tarvita koiran ummetuksen taustalla olevien syiden tunnistamiseksi.
Mitä minun pitäisi tehdä, jos koirallani on ummetusta?
Käytä kumikäsineitä, kun käsittelet ulosteita ja peräaukon ongelmia.
Tarkista koirasi ruumiin lämpötila. Normaali rektaalilämpö on noin 37,5-38,5°C. Jos lämpö on epätavallisen korkea tai lämpömittarissa on runsaasti verta tai tunnet hyvin voimakasta vastusta lämpömittaria laittaessasi, ota yhteys eläinlääkäriin.
Jos näet peräaukonsuulla langan tai narun, älä vedä siitä, sillä se voi aiheuttaa sisäisiä vaurioita.
Jos näet ruohoa peräaukossa, irrota se hyvin varovasti vetämällä.
Jos uloste on tahriutunut peräaukon ympärille, pese peräaukon alue lämpimällä miedolla saippuavedellä. Kuivaa huolella.
Jos karvoja on paljon, leikkaa hyvin varoen karvoja, jotka haittaavat alueen paranemista.
Levitä rauhoittavaa, vesiliukoista perusvoidetta (esim. Bepanthen emulsiovoide), hunajavoidetta tai hyaluronihappo- tai hypokloorihapokegeeliä (esim. Vetericyn) tulehtuneelle alueelle.
Estä alueen nuoleminen kaulurilla tai hengittävillä mielellään puuvillaisilla housuilla.
Ota yhteys etäeläinlääkäriin tai klinikalle saadaksesi tilannearvio ja mahdolliset ohjeet ummetuslääkkeiden käyttöön.
Ummetuksen helpottamiseksi on olemassa useita eri hoitovaihtoehtoja.
Mikä on koiran ummetuksen hoito?
Lievän ummetuksen hoitoon kuuluu yleensä se, että koirasi estetään syömästä epätavallisia esineitä.
Tarjotaan runsaasti vettä (n. 60-80 ml/kg elopainoa/24h) ja vesipitoista sekä kuitupitoista ruokaa, esim. muun ruoan oheen kaurapuuroa.
Myös reseptivapaita ummetuslääkkeitä eli laksatiiveja voidaan antaa.
Niiden pitkäaikaista käyttöä ei suositella, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä.
Etäeläinlääkäri voi neuvoa juuri teidän tapauksessanne, voitteko käyttää ummetuslääkkeitä ja jos kyllä, millä annoksella, miten usein ja miten kauan.
Keskivaikean ummetuksen hoitoon voi kuulua koiran ottaminen sisään klinikalle, jotta sille voidaan antaa peräruiskeita ja laittaa hänet suonensisäiseen tiputukseen kehon nesteyttämiseksi. Joskus saattaa olla myös tarpeen poistaa ulosteet manuaalisesti eli tehdä nukutuksessa perähuuhtelu.
Kastraatiota voidaan suositella kastroimattomilla uroksilla, jos suurentunut eturauhanen on ummetuksen syy.
Ummetuksen ennaltaehkäisy
- Liikunta
- Hyvä ja terveellinen ruokavalio, jossa on riittävästi kuituja
- Ei ylipainoa
- Säännölliset terveystarkastukset klinikalla
- Tarvittaessa kipulääkkeet esim. nivelrikkokipuun, mikä haittaa kakkaamistoimitusta
- Tarvittaessa muiden sairauksien tutkiminen ja hoitaminen
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Ihminen ja marsu ovat ainoat nisäkkäät, jotka eivät osaa itse tuottaa C-vitamiinia.
Aikuisen marsun päivittäistä C-vitamiinin tarvetta on pidetty noin 10-30 milligrammana per elopainokilo (mg/kg/vrk).
Eli noin 500 grammaa painavalle marsulle voisi normaalitilanteessa, riippuen vihannesten määrästä, antaa lisänä n. 10 mg/pv.
Tiineille naaraille ja sairaille, heikoille tai vanhoille marsuille tulisi antaa päivittäin 20-50 mg/kg.
Tiine, sairas tai vanha 500g painava marsu tarvitsee jopa 20 mg/vuorokausi.
Marsu tarvitsee c-vitamiinia eikä sen elimistö pystyy varastoimaan vesiliukoista C-vitamiinia kuin lyhyen aikaa. C-vitamiini poistuu luonnollisesti virtsan mukana, eikä sitä siten voi antaa aidosti liikaa.
C-vitamiini toki saattaa hapattaa virtsaa ja tämän takia moni marsun omistaja pelkää C-vitamiinilisän voivan johtaa virtsakivien muodostumiseen.
Tämä EI ole syy jättää antamatta C-vitamiinilisää! Virtsakiteiden ja -kivien muodostumiseen vaikuttaa eniten
- kokonaisruokinnan epätasapaino (arkikkelissamme “Marsun ruokinta” lisää tietoa)
- liian vähäinen juominen
- liikkumattomuus
- ylipaino
- erityisesti pellettien huono kalsium-fosfori-suhde
Mikä johtaa C-vitamiinin puutokseen?
Marsu tarvitsee c-vitamiinia, mutta useimmiten ruoka on vääränlaista.
Esimerkiksi.
- Ei anneta riittävästi C-vitamiinipitoisia vihanneksia
- Ei anneta C-vitamiinilisää ruuan joukkoon
- Luotetaan siihen, että pelleteissä olisi lisättyä C-vitamiinia. C-vitamiini häviää rehusta todella nopeasti liian pitkän tai väärän varastoinnin vuoksi. Avatussa pellettipussissa tuskin on C-vitamiinia jäljellä 2-3 kk avaamisen jälkeen.
Myös ruokahaluttomuus lääketieteellisistä syistä (esim. hammassairaudesta tai ruoansulatuskanavan häiriöistä) voi epäsuorasti johtaa C-vitamiinin puutokseen. Antibioottikuurit sekä muu sairastelu lisäävät C-vitamiinin tarvetta, eli jos marsu ei silloin saa extra C-vitamiinia, voi ilmetä puutoksia.
Varsinkin talvella voi puutostaudin oireita ilmaantuvat helpommin, kun marsuille ei tuoda ulkoa ruohoa tai voikukan lehtiä.
Marsut tarvitsevat C-vitamiinia ravinnosta.
Mitä oireita C-vitamiinin puutos aiheuttaa marsuilla?
Marsu tarvitsee c-vitamiinia. C-vitamiinin puutos voi aiheuttaa seuraavia oireita:
- laihtuminen
- Ientulehdus ja verenvuoto ikenissä
- murtumia
- heikentynyt dentiinin eli hammasluun muodostuminen
- huonolaatuinen, harva tai kuiva turkki
- haluttomuus liikkua lihastulehduksen tai niveltulehduksen takia
- heikentynyt haavojen paraneminen
- lisääntynyt infektioherkkyys
- sisäiset verenvuodot ja anemia
Miten C-vitamiinin puutetta voidaan ehkäistä?
C-vitamiinin anto voi tapahtua sekä rehun että juomaveden kautta.
Monesti marsut eivät halua juoda C-vitamiinilla terästettyä vettä, sillä se maistuu kitkerältä.
Lisäksi vitamiini hajoaa nopeasti valossa, eli se voi saada veden vaan maistumaan pahalta ja marsun välttämään juomista ja täten altistaa virtsakiteiden ja -kivien syntymiselle ilman, että se auttaa ehkäisemään C-vitamiinin puutosta.
Marsu tarvitsee c-vitamiinia ja onneksi C-vitamiinivalmisteita on monenlaisia, nestemäisiä sekä jauheita, mitä voi käyttää vaikka kurkun päälle. Ohjeet pakkauksissa.
Järkevintä on ruokkia marsua tasapainoisesti, antaa C-vitamiinipitoisia vihanneksia ja lisätä vihannesten päälle jauhemuotoista tai nestemäistä C-vitamiinia. Jos annatte päivittäin keltaista paprikaa n. 1 tulitikkuaskin kokoisen palan per marsu, ei kovin suuri lisä välttämättä edes ole tarpeen.
Ruuat kuten pelletit tulee säilyttää huoneenlämmössä, kuivassa ja valolta suojattuna.
Kesällä viherrehu ja ruoho toimivat C-vitamiinin lähteinä.
Seuraavat sisältävät erityisen runsaasti C-vitamiinia:
- nokkonen
- parsakaali
- mansikka
- fenkoli
- ruusunmarja
- appelsiini
- paprika (erityisesti keltainen)
- persilja
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Ekinokokkoosi on zoonoosi eli eläinten ja ihmisten välillä tarttuva tauti.
Suomeen saapuvat koirat tulee madottaa ekinokokkia vastaan, jotta me ihmiset emme saa tartuntaa.
Myyräekinokokki (Echinococcus multilocularis) on oikeasti vaarallinen loinen.
Myyräekinokokkia esiintyy pääosin pohjoisella pallonpuoliskolla. Keski-Euroopassa sitä on melko paljon ketuissa. Ekinokokki on levinnyt Baltian maihin ja sitä esiintyy yleisenä Virossa.
Myyräekinokokin väli-isäntä on myyrä.
Myyrä syö kasveja, missä on madon munia ja saa tartunnan.
Munista kehittyy toukkia jotka tekevät rakkuloita myyrän maksaan.
Pääisäntiä ovat kettu, supikoira ja koira.
Kun koiraeläin syö myyrän, jolla on toukkarakkuloita, saa se tartunnan.
Aikuiset madot elävät koiraeläimen suolessa. Munat pääsevät ympäristöön kun koiraeläin kakkaa. Näin ne saastuttavat ympäristönsä, kuten marjametsät.
Koirille ei yleensä kehity rakkuloita tai maksasairauden oireita, kuten myyrille ja ihmisille.
Ihminen voi saada tartunnan
- koiraeläimen ulosteesta
- ulosteen saastuttaman veden tai elintarvikkeiden kuten marjojen välityksellä
- ekinokokkia kantavan koiraeläimen turkkiin tarttuneista madon munista
Tässä on hyvä kuva kiertokulusta.
Ekinokokki tulee ottaa vakavasti, jotta lemmikkimme voivat jatkossakin hyvin myös Suomessa.
Miten ekinokokkitartunta oireilee ihmisillä?
Koska kystat kasvavat hitaasti, voi tartunnasta oireisiin mennä 2-15 vuotta.
Ihmisessä toukat kasvavat yleensä maksassa, mihin ne tekevät rakkuloita eli kystia.
Kystien seurauksena voi esiintyä mm. kipua ylävatsan alueella. Oireet voivat jäljitellä maksasyövän ja maksakirroosin oireita. Rakkulat näkyvät usein maksan ultraäänitutkimuksessa.
Loinen voi levitä myös muihin elimiin, kuten aivoihin. Keskushermosto-ongelmia esiintyy 1-3%lla tartunnan saaneista ja sitä pidetään ekinokokkoosin loppuvaiheena.
Leikkaus on ensisijainen hoitomuoto. Aina koko loismassan poistaminen ei ole aina mahdollista. Leikkauksen jälkeen saattaa potilas tarvita lääkityksiä, jotta kysta ei kasva takaisin. Ihmisillä ekinokokkoosi on usein kallista ja monimutkaista hoitaa ja saattaa vaatia laajaa leikkausta ja/tai pitkäkestoista lääkehoitoa.
Lääkärilehti: Myyräekinokokkoosin paras hoito on kirurgia
Suomessa ei vielä olla todettu myyräekinokokkia
Suomeen saapuvat koirat pitää lääkitä ekinokokkia vastaan. Jos tai kun myyräekinokokki huolimattomien ihmisten takia rantautuu Suomeen ja leviää supikoiriin ja kettuihin, ei kukaan voi enää marjastaa ilman pelkoa, että saa loisen joka muuttaa maksaan tai pahimmillaan aivoihin asumaan!
Lue lisää aiheesta artikkelissa Ekinokokkimadotus
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Lannerangan alueelta taaksepäin kulkevia hermojuuria kutsutaan cauda equinaksi (selkäytimen hännäksi). Degeneratiiviset muutokset eli rappeumamuutokset johtavat lumbosakraalistenoosiin. Lumbosakraalistenoosi on selkärangankanavan tai nikamaväliaukon ahtauma. Lumbosakraalistenoos johtaa selkäydinhermojen puristumiseen ja sen seurauksena voimakkaaseen kipuun.
Cauda equina on tuskallinen neurologinen tila, joka on erityisen yleinen suurilla, keski-ikäisillä koirilla. Tyyppirotu on saksanpaimenkoira. Cauda equina-oireyhtymässä havaitaan myös hermopuutoksia.
LUMBOSAKRAALISTENOOSIN TAI CAUDA EQUINAN OIREET
Koirien lumbosakraalistenoosi ja sen oireet ovat hyvin samanlaiset kuin ihmisillä.
Cauda equina -oireyhtymää sairastavat koirat kärsivät pääasiassa kivusta.
Tyypillisesti sairastuneet koirat oireilevat seuraavasti:
- ovat vähemmän aktiivisia
- eivät halua hypätä
- osoittavat kipua epämääräisesti takaraajoissa / lonkkien alueella
- osoittavat kipua lumbosakraalialueen eli ristiluuliitoksen alueen tunnustelussa
- takaraajojen liikerata on suppeampi
- saattavat seistä jalat enemmän ruumiin alla, keskiselkä köyryssä.
- Esimerkkikuva 33-4: https://veteriankey.com/lumbosacral-spine/
- saattavat seistä alaselkä pikkasen köyryllä
- voivat ontua
Jos selkäytimessä on hermokompressiosta eli ”lytyssä olevia hermoja”, on kyseessä Cauda equina-oireyhtymä. Silloin havaitaan myös neurologisista puutteista. Tällöin potilaat esim. raahaavat toista tai molempia takaraajoja, jolloin kynnet tai jopa tassujen anturanpohjat voivat kulua epätasaisesti.
Muita oireita pitkälle edenneessä tai vakavassa cauda equinassa:
Neurologisen vajaatoiminnan laajuudesta riippuen voidaan havaita jopa hännän heikentynyttä toimimista eli häntä voi olla veltto.
Jotkut koirat myös jättävät tosien takaraajan käytön miltei kokonaan pois ja pitävät sen koukussa (juuriärsytysoireyhtymä).
Vakavissa tapauksissa voi esiintyä virtsan- ja ulosteenpidätyskyvyttömyyttä.
Tyypillisesti oireet ilmaantuvat, kun selkärangan hännän alue on kuormitettu, eli seisoessa, kiivetessä portaita tai hypätessä (esim. auto, sohva).
Yleensä ontuminen tulee selvemmäksi pitkäaikaisessa rasituksessa.
Saksan paimenkoirilla on tyypillisesti selkäongelmia.
DIAGNOOSI
Klinikalla tehdään ensin neurologinen tutkimus.
Oireiden avulla lokalisaation paikallistaminen.
Seuraavat oireet viittaavat vahingoittuneisiin selkäydinhermoihin:
- Patellarefleksin pseudohyperrefleksia: N. femoralis L4-L6
- Vähentynyt tibialis cranialis -refleksi, koukistusrefleksi ja gastrocnemius-refleksi, heikentynyt proprioseptio, lihasatrofia: iskiashermo, L6-S1
- Virtsankarkailu: N. pelvinus ja Nn. sacrales, S1-S3
- Vähentynyt perineaalinen refleksi, virtsan ja ulosteen pidätyskyky: S1-S3
- Hännän hypotonia: Nn. caudales, cd1-cd5
Sen jälkeen voidaan alaselästä ottaa röntgenkuvia.
Seuraavat muutokset voidaan mahdollisesti havaita röntgenkuvissa:
- pienentynyt tai romahtanut nikamaväli L7-S1
- ventraalinen tai lateraalinen spondyloosi
- skleroosia nikamien päätylevyissä
- ristiluun ventraalinen subluksaatio suhteessa seitsemänteen lannenikamaan
- ristiluun katto ulottuu seitsemännen lannenikaman kaudaalikaaren alle.
Tavanomaisissa röntgentutkimuksissa ei voida näyttää selkäydinhermoja eikä välilevymateriaalia havaita kunnolla, ellei se ole varsin kalkkeutunutta.
Tästä syystä diagnoosin vahvistamiseksi tarvitaan useimmiten CT- tai magneettikuvat.
Selkäytimessä havaitaan tällöin mm.
- välilevyn pullistuminen
- hermokudoksen tai välilevyn luiskahdus
- epiduraalirasvan väheneminen
HOITO:
Saatavilla on konservatiivisia ja kirurgisia vaihtoehtoja, joita täydentävät toimenpiteet, kuten painonpudotus (tarvittaessa), fysioterapia sekä tulehdus- ja (hermo-)kipulääkkeiden käyttö.
Hoitovaihteohdoista kannattaa keskustella lisää eläinlääkärin kanssa. Eläinlääkäri voi myös tehdä lähetteen eläinfysioterapeutille. Fyssarit saavat usein melko lailla ihmeitä aikaan, eikä leikkausta kannata pitää ensisijaisena toimena, vaan kuntoutusta ja kivunhallintaa.
ALTISTAVIA TEKIJÖITÄ:
Välimuotoisen lanne-ristinikaman tiedetään olevan yhteydessä cauda equina -oireyhtymän, lonkan
kasvuhäiriön ja lumbosakraalistenoosin kanssa.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Miksi kissa pissaa hiekkalaatikon ulkopuolelle, kun kyse ei ole sairaudesta?
Hiekkalaatikkoon, kissanhiekkaan ja laatikon sijaintiin liittyvät ongelmat ovat usein syynä siihen, ettei kissa halua käyttää laatikkoa. Muita syitä voi myös olla stressi tai kipu. Kipu voi johtua ns. idiopaattisesta kystiitistä, virtsa-kiteistä tai -kivistä, virtsatieinfektiosta tai luusto-ongelmista kuten alaselän tai lonkkien nivelrikosta. Kun niiden olemassaolo suljettu pois, pitää selvittää, mikä kissaa vessa-olosuhteissa risoo.
Merkkailun tunnusmerkit
Kun laatikon ulkopuolelle pissailussa kyseessä on hiekkalaatikkoon, kissanhiekkaan ja laatikon sijaintiin liittyvät ongelmat, voi virtsaamiskäyttäytymisen tarkkailu antaa vahvistusta epäilyksestä. Merkatessaan kissa pissaa yleensä hyvin pienen määrän kerrallaan.
Merkkauspaikat ovat tavallisesti pystysuoria pintoja kuten ovet, ovenpielet, ikkunaverhot ja sohvankulmat. Merkkaileva kissa virtsaa tavallisesti seisaallan ja hyvin tyypillisesti värisyttää häntäänsä. Naaraskissat voivat joskus merkata myös kyykkyasennossa.
Merkkauspissoja kissa ei pyri peittämään.
Sairaudesta johtuvan väärään paikkaan pissaamisen tunnusmerkit
Alempien virtsateiden sairaudet
Jos kyseessä on nk. idiopaattinen kystiitti eli monesti stressin aiheuttama rakon kiputila, virtsakiteet tai -kivet tai virtsatieinfektio, pissailee kissa erilailla.
Näille taustasyille tyypillisiä oireita ovat:
- ravaaminen laatikolla
- ravaaminen levottomana pitkin asuntoa
- pissa-asennon hakemisessa kestää todella kauan ja kissa on toimitusta tehdessä todella levoton
- pikkupissat
- veriset pikkupissat
- tiristämistä ilman, että mitään tulee
- tiristää ja vain vähän pissaa tulee tipotellen
- kissa on kipeä ja valittaa pissatessaan
Erotuksena merkkailuun, sairas kissa voi pyrkiä peittämään pissansa, jos se on mahdollista.
Luusto-ongelmat
Luusto-ongelmissa, kuten nivelrikossa, kissa voisi oireilla seuraavasti:
- ontuminen
- jäykät liikkeet
- vähentynyt liikkuminen
- hyppimisen ja kiipeilemisen väheneminen
- vaisuus, vetäytyminen
- mahdolliset ongelmat myös kakkaamisessa, kuten ummetus tai laatikon ulkopuolelle ulostaminen, koska myös kakka-asentoa vaikea ottaa
Merkkailu voi johtua monesta tekijästä.
Merkkailun syyt
Kissoilla on tapana osoittaa mieltään ja toiset tekevät sen virtsaamalla vääriin paikkoihin.
Ei kannata kuitenkaan aina lähteä liikkeelle siitä, että oireilu on mielenosoitusta, usein jokin järkevä syy kyllä löytyy. Se ei vain ehkä ole ihmisen mielestä järkevä tai ainakaan selkeä syy.
Kissalle iso ongelma voi olla esimerkiksi se, että:
- laatikko on liian pieni
- laatikon haju on muovinen tms.
- laatikko on hänen mielestään väärässä paikassa
- kylppäriin on ilmestynyt jotain uutta, mikä hänen mielestä häiritsee pissaamista
- laatikko on liian lähellä seinää tai muuten eri kohdassa jne.
- kissanhiekka on muuttunut tai tutun hiekan koostumusta on muutettu
Ratkaisuja merkkailuongelmaan
Hiekkalaatikko-olosuhteiden optimoinnissa kannattaa ottaa huomioon seuraavat asiat:
- Hiekkalaatikkoja tulee olla riittävän monta, vähintään yhtä monta kuin on kissoja plus yksi ylimääräinen
- Jokainen hiekkalaatikko sijoitetaan erikseen, mieluiten eri huoneisiin, johonkin rauhalliseen, mutta helposti saavutettavaan paikkaan
- Hiekkalaatikon ei tule sijaita lähellä ruokapaikkaa tai vesikuppia
- Yksi hiekkalaatikko jokaiseen kerrokseen, jos kyseessä on useampikerroksinen koti
- Hiekkalaatikkoa ei ole hyvä laittaa kulkuväylille, ovensuuhun, lasiovien tai lattiaan saakka ulottuvien ikkunoiden lähistölle (eli sellaisiin paikkoihin, joissa kissa voi tuntea olonsa turvattomaksi)
- Hiekkalaatikon tulee olla riittävän suuri, vähintään 1,5 kertaa kissan pituus nenästä hännäntyveen
- Voit tarjota kissalle sekä avoimia että katollisia laatikoita, mutta yleensä kissat pitävät enemmän avoimista malleista
- Hiekaksi kannattaa valita pienirakeinen, hajustamaton paakkuuntuva hiekka (ns. mikrohiekka), toki kissan yksilöllisiä mieltymyksiä kannattaa kuunnella
- Hiekkaa tulee olla riittävän paksu kerros, vähintään 3-5 cm
- Hiekkalaatikot puhdistetaan paakuista ja kakoista vähintään kahdesti päivässä, tarvittaessa useamminkin, lisätään hiekkaa tarpeen mukaan
- Laatikot tyhjennetään ja pestään 1-2 viikon välein miedolla, hajustamattomalla yleispesuaineella ja kuumalla vedellä
- Älä käytä muovisia hiekkalaatikonsuojuksia tai hajusteita hiekassa
Epätoivottuun pissaamispaikaan voi laittaa uuden hiekkalaatikon ja toivoa, että kissa valitsisi laatikon mieluummin kuin lattian tai maton tms. Jos kissa alkaa tosiaan käyttää tätä uutta laatikkoa, se pidetään aluksi paikallaan noin kuukauden ajan. Sen jälkeen laatikkoa voi alkaa pikkuhiljaa siirtää kohti omistajan kannalta paremmin sopivaa sijaintia. Siirtäminen tehdään hyvin hitaasti, 10-20 cm kerrallaan.
Toinen vaihtoehto on estää kissan pääsy tuolle epätoivotulle pissapaikalle, jotta käytös ei pääsisi toistumaan ja siten vahvistumaan.
Hiekkalaatikkoja lisätessä on hyvä toimia niin, että laitetaan uusia laatikoita uusiin paikkoihin, mutta jätetään vanhat laatikot aluksi entisille paikoilleen. Sitten pidetään kirjaa siitä, mitä laatikoita kissa käyttää ja mitä ei. Myöhemmin voidaan poistaa ne laatikot, jotka jäävät käyttämättä tai kokeilla niille uusia, mieluisampia paikkoja.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Mikä on koiran korvatulehdus?
Koirien korvatulehduksella tarkoitetaan tilaa, jossa koiran korva on tulehtunut.
Koiran korva jakautuu ulkokorvaan, välikorvaan ja sisäkorvaan. Kaikki korvan osat voivat tulehtua. Tavallisimmassa tapauksessa tulehdus on rajoittunut ulkokorvaan, johon kuuluu korvalehden lisäksi korvakäytävä. Puhutaan siis ulkokorvan tulehduksesta eli otitis externasta.
Myös välikorva ja sisäkorva voivat tulehtua. Koirilla välikorvan ja sisäkorvan tulehtuminen on useimmiten seurausta ulkokorvantulehduksen leviämisestä syvemmälle korvaan tulehduksen pitkittyessä tai sen ollessa voimakas. Mekanismi on siis toisenlainen kuin esimerkiksi ihmislapsilla, joiden kohdalla korvatulehduksella tarkoitetaan nimenomaan välikorvantulehdusta. Ihmisillä välikorvatulehdukset ovat usein flunssan jälkitauti, kun bakteerit nousevat nielun ja välikorvan yhdistävät korvatorven kautta välikorvaan.
Mikä korvatulehduksen aiheuttaa?
Koiran korvakäytävä on L-kirjaimen muotoinen jopa 5-10 cm pitkä putki, toisin kuin ihmisen korvakäytävä, joka taas on suora ja vaakatasossa oleva paljon lyhyempi, keskimäärin vain noin 2,5 cm pitkä rööri. Tämän anatomisen ominaisuuden vuoksi koiran korvat ovat valitettavasti aika alttiit ulkokorvatulehduksen kehittymiselle. Koska kaikki koirat eivät kuitenkaan korvatulehduksista kärsi, korvatulehduksen kehittymiseksi tarvitaan myös lisäksi muita tekijöitä. Koiran korvatulehduksen taustalla voikin olla useita syitä:
- atopia (koira on allerginen ympäristön allergeeneille, kuten siitepölylle ja pölypunkeille: atopialle alttiita rotuja esim. westie, labradorinnoutaja, saksanpaimenkoira)
- ruoka-aineallergia (koira on allerginen ruoka-aineille)
- korvapunkit (korvassa elävä ulkoloinen)
- vierasesineet (esim. ulkona korvaan joutunut kasvinosa metsälenkiltä)
- ahtaat korvakäytävät
- pitkät ja raskaat luppakorvat (esim. spanielit)
- karvaiset korvakäytävät (esim. villakoirat)
- voimakkaasti vaikkua tuottavat korvat (esim. cockerspanieli)
- toistuvasti kosteana olevan korvat (runsas uiminen, lumeen sukeltelu, liiallinen puhdistaminen korvahuuhteella)
- korvan kasvain
- systeemisairaus kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai lisämunuaisen liikatoiminta eli Cushingin tauti
- autoimmuunisairaudet
Kun korva alkaa allergian, vierasesineen tai korvapunkkien vuoksi kutista, koira raapii korvat rikki ja vaurioituneessa ihossa sen omat normaaliflooraan kuuluvat hiivat ja bakteerit alkavat lisääntyä liikaa, mikä aiheuttaa kutinan voimistumisen ja muiden korvaoireiden kehittymisen ja pahenemisen. Vaikka koiralla ei edellä mainittuja kutinan aiheuttajia korvissaan olisi, voivat korvat alkaa kutista siellä lisääntyneiden hiivojen ja bakteereiden vuoksi. Roikkuvien suurten luppakorvien korvakäytävä on ahtaampi, niihin kertyy helposti korvaeritettä ja ne tuulettuvat huonosti. Sama ongelma on myös koirilla, joilla korvakäytävät ovat hyvin karvaiset, erite paakkuuntuu korvakarvoihin kiinni tulpaksi tukkien korvakäytävän. Innokkailla uimareilla korvat ovat kesäaikaan jatkuvasti kosteat. Kun ilma ei kierrä ja kosteus jää muhimaan lämpimään korvakäytävään, syntyy ihanteellinen ympäristö ihon normaaleille hiivoille ja bakteereille lisääntyä liiallisesti ja aiheuttaa tulehdus.
Miten korvatulehdus oireilee?
Korvatulehduksessa oireilla voi joko yksi tai molemmat korvat.
Korvatulehduksessa koiran korva usein kutisee, mitä koira yrittää helpottaa raapimalla ja hankaamalla korviaan alustoihin sekä ravistelemalla päätään. Tulehtunut korva usein punoittaa, korvalehden ja korvakäytävän suu voi olla hilseilevä ja/tai turvoksissa ja raapimisen vuoksi haavaumilla. Koira voi myös riiputtaa oireilevaa korvaa alempana. Korva voi olla myös kipeä ja koira aristaa korvan kosketusta. Tulehtuneen korvan haju on usein muuttunut: se voi haista tunkkaisen makealle tai pistävän pahalle. Korvassa on usein normaalia enemmän eritettä, jonka koostumus voi infektion aiheuttajasta ja voimakkuudesta riippuen vaihdella melko normaalin näköisestä vaikusta tummanruskeaan tahmeaan vahamaiseen eritteeseen tai keltaiseen limaiseen räkämäiseen eritteeseen.
Jos korvaoireet ovat hyvin voimakkaat tai jatkuneet jo pidempään tai niitä esiintyy toistuvasti eli korvatulehdus on krooninen, riski välikorvan tai sisäkorvan tulehtumisesta on suurempi. Jos tulehdus on edennyt ulkokorvaa syvemmälle välikorvaan, voi korvan kipuoireet olla voimakkaammat ja koiralla voi olla myös kasvohermohalvauksen oireita (korva, silmäluomi ja huuli roikkuvat tulehduksen puolella, kuola valuu tältä puolelta, silmän räpäyttäminen hankalaa). Jos tulehdus on edennyt sisäkorvaan asti, voi pään kallistaminen tulehduksen puolelle olla hyvin voimakasta ja tasapaino olla niin häiriintynyt, että koiralla voi olla hankaluuksia pysyä pystyssä ja koira voi kiertää kehää yrittäessään kävellä suoraan.
Koiran korvatulehdus voi oireilla monella eri tavalla.
Miten korvatulehdus diagnosoidaan?
Korvatulehduksen diagnosointi perustuu oireisiin ja yleis- ja korvatutkimuksessa tehtäviin löydöksiin. Korvakäytävän tähystyksellä korvalampun eli otoskoopin avulla nähdään korvakäytävän tilanne (turvotus ja ahtaus, eritteen määrä, onko vierasesineitä tai kasvaimia) sekä ulkokorvan välikorvasta erottavan tärykalvon kunto. Usein tutkimus onnistuu hereillä, mutta jos korva on hyvin kipeä tai turvonnut, voidaan tutkimus joutua tekemään rauhoituksessa. Korvasta otetaan eritenäyte, josta voidaan mikroskoopin avulla nähdä onko eritteessä normaalia enemmän hiivaa tai bakteereita ja ovatko bakteerit tyypillisiä normaaliflooraan kuuluvia bakteereita. Myös mahdolliset korvapunkit näkyvät mikroskoopilla. Mikäli korvaeritteessä näkyy epätyypillisiä bakteereita, tehdään näytteestä myös bakteeriviljely.
Miten korvatulehdusta hoidetaan?
Korvatulehduksen hoidossa tärkeintä on paikallishoito.
Tulehtuneen korvan puhdistamisen tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa: jos korvassa on tulehduseritettä niin kuin usein on, korva täytyy mekaanisesti tyhjentää eritteestä huuhtelemalla se tehokkaalla korvahuuhteella ja oikeaoppisella huuhtelutekniikalla, muuten korva ei parane. Tulehtuneen ihon kutinaa ja turvotusta helpotetaan kortisonilla. Jos korvatulehduksessa on päässyt lisääntymään vain hiiva, silloin tehokas huuhtelu ja kortisoni riittävät hoidoksi. Ennen vanhaan korvatulehduksia hoidettiin multimodaalisilla valmisteilla, kuten Canofite ja Saniotic. Molemmat sisältävät antibioottia, hiivalääkettä sekä kortisonia. Ihotautilääkärit eivät nykyään suosittelen näitä sekatippoja oikeastaan koskaan, edes lievissä bakteeritulehduksissa tai hiivan ja bakteerin aiheuttamissa sekainfektioissa. Korvatulehduksista 99 % ei myöskään vaadi antibiootteja suun kautta, vastoin ihmisten oletusta, joka taas pohjautuu ihmisten välikorvatulehduksessa määrättyihin systeemisiin antibioottikuureihin.
Nykyään hoitona on oikeanlainen puhdistus oikeilla aineilla, sekä korvaan laitettavat kortisoniliuokset.
Jos tulehdukset ovat toistuvia tai jos korvan eritteisyys on erittäin voimakasta on korvahuuhtelu ehdottomasti paras tehdä nukutuksessa perinpohjaisesti. Jos tulehdukset ovat toistuvia tehdään huuhtelu mieluiten videoavusteisesti.
Toistuvissa korvatulehduksissa on myös ehdottoman tärkeää selvittää oireilun taustasyy, jotta saadaan hoidettua itse syytä eikä pelkkää oiretta, ja näin mahdollisesti estää korvatulehdusten uusiminen täysin. Tutkitusti 50-80 % kroonisista korvatulehduksista jää diagnosoimatta, minkä vuoksi toistuvasti oireilevia potilaita ei tule vain hoitaa tipoilla, vaan heidät tulee tutkia kunnolla.
Toistuvissa ulkokorva tulehduksissa (otitis externa) jopa 40 %:lla on taustalla välikorvan tulehdus (otitis media).
Voinko helpottaa koiran korvaoireita kotona?
Lieviä, vain ulkokorvantulehdukseen viittaavia korvaoireita voi helpottaa ja hoitaa kotona huuhtelemalla korvaa oikealla tekniikalla hellävaraisella, mutta tehokkaalla korvahuuhteella. Etäeläinlääkäriltä saat vinkkejä puhdistustekniikasta ja tilanteeseen sopivista huuhteista. Etäeläinkääkäri voi tapauskohtaisesti suositella mahdollisesti myös esimerkiksi paikallista kortisonivalmistetta kutinan ja turvotuksen rauhoittamiseksi. Etäeläinlääkärin kanssa voidaan selvitellä myös korvatulehduksen todennäköistä taustasyytä.
Etäeläinlääkäri osaa antaa tilannearvion myös voimakkaampien oireiden kohdalla klinikkahoidon kiireellisyydestä ja mahdollisesta tukihoidosta klinkalle pääsyyn asti.
Milloin otan yhteyttä eläinlääkäriin?
Jos koiralla esiintyy yllämainittuja mahdollisia korvatulehdukseen viittaavia oireita, ota yhteys eläinlääkäriin. Korvaoireet voivat pahentua nopeasti ja puuttuminen oireiluun aikaisessa vaiheessa, nopeuttaa paranemista!
