mennessä ELL Eva Kaisti | kesä 6, 2023 | app
Johdanto
Lemmikkieläimet ovat rakkaita perheenjäseniä ja niiden hyvinvointi ja terveys ovat tärkeitä. Yksi keskeinen osa lemmikkieläinten terveydenhoitoa on niiden säännöllinen madotus. Madotuksella tarkoitetaan loisten torjumista. Loisilla tarkoitetaan sisäloisia, kuten matoja, ja ulkoloisia, joihin kuuluvat muun muassa kirput. Tässä artikkelissa tutustumme tarkemmin lemmikkieläinten madotuksen merkitykseen, erilaisiin sisäloisiin ja niiden vaikutuksiin sekä siihen, miten ja milloin madottaminen tulisi tehdä.
Sisäloiset ja niiden vaikutukset
Sisäloiset ovat loisia, jotka elävät lemmikin kehossa. Ne voivat tarttua lemmikkeihin eri tavoin. Useimmiten loistartunta tapahtuu suun kautta, kun eläin on syönyt jotain, missä on ollut madon munia. Myös ulkoloiset voivat kuitenkin toimia sisäloisten välittäjinä. Sisäloiset voivat aiheuttaa erilaisia terveysongelmia lemmikeille. Näihin kuuluvat ruoansulatushäiriöt, laihtuminen, immuniteetin heikentyminen tai muut vakavat sairaudet.
Yleisimpiä sisäloisia, joihin lemmikit voivat sairastua, ovat suolinkaiset, hakamadot, kihomadot, heisimatot, giardia ja coccidia. Nämä loiset voivat elää lemmikin suolistossa tai muissa elimissä ja aiheuttaa erilaisia oireita, kuten ripulia, oksentelua, kutinaa, väsymystä ja ruokahaluttomuutta.
Madottamisen merkitys
Madottaminen on tärkeää lemmikkieläinten terveyden ylläpitämiseksi. Se auttaa estämään loisten leviämistä ja täten mahdollisia terveysongelmia. Sisäloiset voivat tarttua myös ihmisiin, joten eläinten madottaminen on myös tärkeää myös ihmisten terveydelle. Etenkin ekinokokki-loinen on ihmisille suuri riski. Lue lisää täältä.
Säännöllinen madottaminen auttaa pitämään lemmikin suojassa loistartunnoilta. Madottaminen tulisi aloittaa jo nuorena, ja sitä tulisi jatkaa säännöllisesti eläimen koko elämän aikana. Eläinlääkäri voi antaa tarkemmat ohjeet oikeasta madotusohjelmasta ja -aikataulusta lemmikin tarpeiden mukaan.
Madottaminen kuuluu sekä koirien että kissojen terveydenhuoltoon.
Madottamisen menetelmät
On olemassa erilaisia tapoja madottaa lemmikkejä. Yleisimmin käytetään lääkehoitoa, joka tappaa tai poistaa sisäloiset lemmikin kehosta. Lääkkeitä on saatavilla eri muodoissa, kuten tabletteina, tippoina tai tahnoina. Madotus tapahtuu useimmiten antamalla aine suun kautta.
Tärkeää on noudattaa annosteluohjeita ja antaa lääke täsmällisesti eläinlääkärin tai pakkauksen ohjeiden mukaan. Annostelu voi vaihdella lemmikin koon ja painon mukaan, joten on tärkeää käyttää oikeanlaista lääkettä ja annostella se oikein. Joskus voi olla tarpeen toistaa madotus tietyin väliajoin, jotta loiset saadaan kokonaan tuhottua elimistöstä.
Liiallisen madottamisen riskit
Liiallinen ja turha madottaminen voi aiheuttaa useita haittoja. Matolääkkeiden käyttö on tarkoituksenmukaista silloin, kun eläimellä on matoja tai sillä on riski saada niitä. Alla on joitakin haittoja, jotka liittyvät liialliseen tai turhaan madottamiseen:
- Lääkeresistenssi: Liiallinen ja toistuva madottaminen voi johtaa loisten resistenssiin, mikä tarkoittaa, että loiset eivät enää reagoi lääkkeeseen. Madotus on tällöin tehoton. Lääkeresistenssi on vakava huolenaihe, koska se vaikeuttaa loistartuntojen hallintaa ja hoidon onnistumista.
- Haittavaikutukset: Matolääkkeillä voi olla haitallisia sivuvaikutuksia lemmikkieläimille, erityisesti jos niitä annetaan tarpeettomasti tai yliannostuksena. Yleisiä sivuvaikutuksia voivat olla ruoansulatushäiriöt, oksentelu, ripuli, väsymys ja allergiset reaktiot. Joillakin lemmikkieläimillä voi olla myös yksilöllisiä yliherkkyyksiä tiettyihin matolääkkeisiin.
- Turha altistuminen kemikaaleille: Matolääkkeet sisältävät aktiivisia kemikaaleja, jotka on suunniteltu tappamaan tai häätämään loisia. Turha altistuminen näille kemikaaleille voi aiheuttaa tarpeetonta rasitusta lemmikin elimistölle.
Eläinlääkärin kanssa on hyvä keskustella sopivasta madostusaikataulusta. Hän osaa arvioida lemmikin riskit ja tarpeet perustuen sen elämäntapaan, altistumiseen ja olosuhteisiin. Vain tarpeellinen madottaminen vähentää loistartunnan riskiä ja samalla minimoi haitat, joita liiallinen tai turha madottaminen voi aiheuttaa.
Yhteenveto
Lemmikkieläinten madotus on tärkeä osa niiden terveydenhoitoa ja hyvinvointia. Sisäloisten aiheuttamat terveysongelmat voivat olla vakavia, mutta säännöllinen madottaminen auttaa estämään tartuntoja ja mahdollisia komplikaatioita. Eläinlääkärin kanssa keskusteleminen ja ohjeiden noudattaminen ovat avainasemassa oikeanlaisen madotusohjelman ja -menetelmän valinnassa. Turhaa madottamista tulee kuitenkin välttää.
mennessä ELL Eva Kaisti | kesä 2, 2023 | app
Talvikaudella koirien kanssa ulkoilevien ja harrastavien ihmisten tulisi kuitenkin olla tietoisia tietyistä riskeistä, jotka liittyvät liukastumisiin ja lihasvaurioihin. Kun nämä tekijät tiedostaa, voidaan loukkaantumisten todennäköisyyttä pienentää, mikä taas lisää koiran hyvinvointia. Samat vinkit koskevat tietenkin myös remmin toisessa päässä olevaa ulkoiluttajaa.
Liukastuminen ja kaatumiset
Jalkakäytävät ja tiet voivat äkkiä muuttua talvisäässä liukkaiksi ja vaarallisiksi, etenkin jos tuoreen lumen alle jää jäinen tienpinta. Koirat, kuten ihmisetkin, voivat helposti liukastua ja kaatua näissä olosuhteissa. Tämä voi nopeasti johtaa loukkaantumisiin, kuten venähdyksiin ja revähdyksiin lihaksistossa, jänteissä tai nivelsiteissä.
Koira kannattaa pitää kytkettynä, jos tiet ja kulkuväylät ovat liukkaat. Tällöin koiran vauhtia on helpompi hillitä, mikä taas vähentää loukkaantumisen riskiä. Jyrkkiä mäkiä ja liukkaita rinteitä kannattaa liukkaimpina päivinä välttää. Osassa koirien tossuja on myös liukumista hillitsevä pinta, jonka avulla koiralla on parempi ote tienpinnasta.
Lihasvauriot ja kylmyys
Lihakset ja nivelet toimivat parhaiten, kun ne ovat lämpimiä ja vetreitä. Sen takia voi talven kylmä sää jäykistää koiran lihaksistoa, mikä taas altistaa vammojen syntymiselle. Onkin hyvä kiinnittää huomiota siihen, että koira pysyy lämpimänä. Pitkäaikaista altistumista kylmille olosuhteille kannattaa ainakin pahimpina pakkaspäivinä välttää.
Etenkin jos koira on pienikokoinen tai sen turkki ei tarjoa riittävää suojaa, kannattaa koiralla käyttää takkeja tai muita sopivia välineitä, joilla varmistetaan, että eläin pysyy lämpimänä. On hyvä myös varmistaa, että koira ei pääse märkänä ulos, koska kosteus lisää kylmyyden vaikutusta kehoon.
Lämmittely ja venyttely
Lämmittely auttaa koiran lihaksia valmistautumaan fyysiseen aktiviteettiin ja vähentää loukkaantumisriskiä. Sen takia toimiva lämmittelyrutiini on tärkeä ennen fyysistä rasitusta. Koiran lihaksia voi lämmitellä myös hieromalla niitä kevyesti ja käyttämällä lämpimänä pitäviä takkeja tai muita sopivia vaatteita. Ulkoilu kannattaa myös aloittaa rauhallisessa tahdissa, jotta kehoon ehtii muodostua lämpöä, ennen kuin koiran vauhti nousee.
Venyttely ennen ja jälkeen ulkoilun auttaa myös ylläpitämään lihasten joustavuutta ja estämään lihasvaurioita. Koiran venyttelyrutiini voi sisältää venytyksiä eri lihasryhmille, kuten etu- ja takajaloille, selälle ja kaulalle. Koiralle sopivista venyttelyharjoituksista ja tekniikoista kannattaa keskustella eläinlääkärin tai eläinfysioterapeutin kanssa.
Talvinen sää aiheuttaa omat haasteensa koirille.
Ravitsemus ja nesteytys
Oikea ravitsemus ja riittävä nesteytys ovat tärkeitä tekijöitä koiran terveyden ylläpitämisessä. Tämä pätee tietenkin myös talvella. Kylmä sää voi lisätä koiran energiantarvetta, joten varmista, että se saa riittävästi ravintoa ja kaloreita vastaamaan sen tarpeita. Autamme mielellämme myös sopivan ruokintasuunnitelman teossa – ole rohkeasti yhteydessä.
Tarjoa koiralle aina raikasta vettä. Kylmällä säällä koirat voivat juoda vähemmän, mikä saattaa aiheuttaa nestehukkaa. Sen takia koiran juomista on hyvä seurata. Pääsääntöisesti talvisin on parempi tarjota huoneenlämpöistä, puhdasta vettä, kuin erittäin kylmää. Tämä saattaa houkutella koiraa juomaan, jolloin nestehukan riski pienenee. Koirille on tarjolla myös erilaisia juomajauheita ja elektrolyyttejä, joista voi olla talvisinkin apua.
Säännöllinen terveystarkastus
Eläinlääkäri tarkistaa koiran terveydentilan, nivelten kunnon ja voi tarvittaessa suositella lisätoimenpiteitä tai koiralle sopivia ravintolisiä. Ne voivat auttaa nivelten ja lihaksiston terveyden ja vetreyden ylläpidossa ja täten vähentää vammojen riskiä. Sen takia koiran kanssa kannattaa käydä säännöllisesti eläinlääkärin suorittamassa terveystarkastuksessa.
Yhteenveto
Koirien lihasvauriot ja liukastumiset ovat yleisiä talvella, mutta tietyt vaaratekijät voi välttää suunnitelmallisuudella ja valmistautumisella. Erittäin liukkaita teitä kannattaa välttää ja koira tulee pitää lämpimänä. Lihashuollosta taas voi huolehtia venytyksillä. Tasapainoinen ruokavalio ja riittävä nesteytys ovat tärkeitä tekijöitä myös talvisin. Sen lisäksi kannattaa huolehtia säännöllisistä koiran terveystarkastuksista ja huolehtia siitä, että koiran kynnet ovat tarpeeksi lyhyet. Nämä toimenpiteet auttavat pitämään koiran terveenä ja hyvinvoivana, talven tuomista haasteista huolimatta.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 31, 2023 | app
Ihmiset voivat surra menetystä ja suru voi vaikuttaa meihin syvästikin. Tietyissä tilanteissa surun tunteminen on myös tärkeä osa tapahtumien prosessoimista. Eläinten ja kohdalla kuitenkin pohditaan usein, voivatko ne kokea samanlaisia tunteita? Voiko eläin tuntea surua menettäessään lajitoverin, läheisen eläimen tai ihmisen? Nämä kysymykset ovat herättäneet kiinnostusta tutkijoiden keskuudessa. Aihe on kuitenkin monimutkainen, mutta tutkimustulokset viittaavat siihen, että eläimillä on kyky tuntea surua tai surun kaltaisia tunteita.
Miten suru ilmenee eläimillä?
Suru on monimutkainen tunne, joka liittyy menetykseen tai muuhun muutokseen eläimen läheisessä suhteessa. Eläimet voivat osoittaa merkkejä surusta eri tavoin, riippuen eläinlajista. Myös yksilöiden välillä on eroja. Sosiaalisilla lajeilla, kuten norsuilla, delfiineillä, koirilla ja kissoilla on havaittu muutoksia niiden käyttäytymisessä ja niillä on havaittu olevan tunteellisia reaktioita, kun ne menettävät lajitoverin tai läheisen ihmisen. On kuitenkin hyvä muistaa, että ihminen on tulkinnut ja määritellyt nämä reaktiot tunteellisiksi.
Eläinten kyky kokea surua on yhteydessä niiden sosiaalisuuteen ja tunne-elämään. Eläimet, jotka ovat läheisessä vuorovaikutuksessa toisten yksilöiden kanssa ja joilla on vahvat sosiaaliset siteet, ovat alttiimpia tuntemaan surua tai kaipuuta. Tämä ei tarkoita, että kaikki eläimet kokevat surua samalla tavalla tai yhtä voimakkaasti.
Surun tarkkaa mekanismia ja ymmärtämistä eläinten keskuudessa on vaikea tutkia. Tutkijat perustavat havaintonsa eläinten käyttäytymisestä ja reaktioista erilaisissa tilanteissa. On hyvä muistaa, että jotkut käyttäytymismuutokset tai reaktiot voivat olla seurausta stressistä tai ympäristön muutoksista eivätkä välttämättä liity suoranaisesti suruun.
Tutkimukset viittaavat siihen, että eläimet voivat tuntea surua.
Norsut
Yksi vahva esimerkki eläinten surusta on havaittu norsuilla. Norsut ovat tunnettuja sosiaalisista kyvyistään ja vahvoista perhesiteistään. Kun norsu menettää lajitoverin, se voi osoittaa surun merkkejä, kuten vetäytymistä laumasta ja sillä voi olla alentunut ruokahalu. Norsu voi pitää jopa itkun kaltaista ääntelyä. Tutkijat ovat havainneet, että norsut voivat kokoontua yhteen ja olla hiljaa pitkään aikaa lajitoverin kuoleman jälkeen. Käyttäytyminen muistuttaa ihmisten tapaa kunnioittaa menetettyä yksilöä.
Delfiinit
Myös delfiinit ovat osoittaneet merkkejä surusta. Ne ovat älykkäitä ja sosiaalisia eläimiä, joilla on vahvat siteet toisiinsa. Kun delfiinit menettävät kumppanin tai perheenjäsenen, on niillä havaittu samankaltaisia käyttäytymismalleja kuin norsuilla. Menetyksen kokenut yksilö on usein vaisumpi, eikä se ole yhtä leikkisä kuin normaalisti. Delfiinien uskotaan myös olevan kykeneväisiä pitämään huolta toisistaan ja muu lauma vaikuttaisi tukevan surevaa yksilöä.
Koirat ja kissat
Koirat ja kissat, jotka ovat läheisessä vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, voivat kokea surua, jos niille läheinen ihminen menehtyy. Sama pätee myös eläinkumppanin menetystä. Usein eläinten kerrotaan vetäytyvän tai kieltäytyvän ruoasta. Toisaalta surevilla yksilöillä voi olla myös lisääntynyt läheisyyden tarve.
Yhteenveto
On hyvä tiedostaa, että eläimet voivat tuntea surua ja tunnistaa siihen liittyvät käyttäytymismallit. Tällöin voimme antaa eläimille asianmukaista tukea ja hoitoa menetyksen hetkinä. Eläinten tunne-elämän ymmärtäminen voi auttaa meitä luomaan vielä parempia suhteita ja syvällisempää yhteyttä eläimiin. Vaikka eläimet kykenevät sopeutua uusiin tilanteisiin ja muutoksiin, tulee niille antaa mahdollisuus toipua lajitoverin tai läheisen ihmisen menetyksestä.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 26, 2023 | app
Nykyään lemmikkikauppojen ruokahyllyt ovat täynnä erilaisia vaihtoehtoja. Myös päivittäistavarakaupassa lemmikkiruokien valikoima on kasvanut viime vuosina hurjasti. Voi tuntua ylivoimaiselta päättää, mikä koiran tai kissan ruoka on parasta lemmikillesi. Lisäksi päätöksentekoa hankaloittavat niin kutsutut erikoisruoat, joita on saatavilla lemmikeille.
Kuinka voit tietää, onko kaupallinen lemmikkiruoka riittävä vai tarvitseeko lemmikkisi erikoisruokaa? Ennen päätöksentekoa on hyödyllistä ymmärtää, mitä erikoisruoat ovat ja milloin niitä suositellaan.
Mitä erikoisruoat ovat?
Erikoisruoat ovat useimmiten eläinlääkäreiden kehittämiä ja niitä voi ostaa eläinlääkäriasemilta. Näistä ruoista puhutaankin usein eläinlääkäriruokina. Suomessa erikoisruokia voi ostaa myös erilaisista nettikaupoista sekä lemmikkiliikkeistä. Erikoisruoat on kehitetty hallitsemaan tiettyjä sairauksia, jotka on diagnosoitu eläinlääkärin toimesta. Huomioitavaa onkin, että erikoisruokia tulisi antaa lemmikille vain eläinlääkärin suosituksesta.
Erikoisruokavalio voi olla sopiva seuraavien oireiden hallinnassa:
- Lihavuus
- Munuaiskivet
- Ruoka-allergiat
- Nivelrikko
- Hammassairaudet
- Krooninen munuaissairaus
- Lemmikin ikä
Erikoisruoan ainesosat ja ravintoaineiden suhteet on räätälöity hallitsemaan tiettyä sairautta. Esimerkiksi erikoisruoka, joka on tarkoitettu pitkälle edenneen kroonisen munuaissairauden hallintaan kissoilla, sisältää vähemmän proteiinia kuin muut ruoat. Munuaiset eivät enää pysty tehokkaasti suodattamaan haitta-aineita elimistöstä, jolloin vähäisempi proteiinipitoisuus ei rasita munuaisia niin paljon.
Erikoisruoat ruoka-allergioiden hallintaan sisältävät uusia proteiinin lähteitä, kuten kengurua, joille lemmikki ei ole aiemmin altistunut. Täten uusi proteiini ei yleisesti aiheuta allergista reaktiota elimistössä.
Ylipainoisille lemmikeille kehitetyissä ruoissa taas on vähemmän kaloreita kuin normaaleissa ruoissa. Niissä on silti optimoidut ravintoainepitoisuudet, minkä ansiosta eläin saa muun muassa tarvitsemansa kivennäis- ja hivenaineet.
Erityisesti kissoille ja koirille on olemassa runsaasti ruokavaihtoehtoja ja erikoisruokia.
Monoproteiini
Monoproteiiniruoka sisältää vain yhtä eläinproteiinin lähdettä ja se on suunniteltu erityisesti lemmikeille, joilla on ruoka-allergioita tai -intoleransseja. Monoproteiiniruoka auttaa rajoittamaan lemmikin altistumista erilaisille proteiineille ja vähentää allergisten reaktioiden riskiä. Se voi auttaa omistajia tunnistamaan, mikä proteiininlähde sopii parhaiten lemmikilleen ja auttaa pitämään allergiaoireet hallinnassa.
Näissä ruoissa käytetään useimmiten proteiinia, joka on harvinaisempi tai kokonaan uusi lemmikin ruokavaliossa, kuten esimerkiksi kani, ankka, kalkkuna tai hirvi. Myös poron tai hevosenlihaa käytetään.
Hydrolysoitu proteiini
Hydrolysoitu proteiini on proteiinin muoto, joka on käynyt läpi hydrolyysi-prosessin. Hydrolyysi tarkoittaa proteiinin hajottamista pienempiin osiin käyttämällä vettä ja entsyymejä. Tämä prosessi pilkkoo proteiinimolekyylit peptideiksi ja aminohapoiksi, mikä tekee niistä helpommin sulavia ja vähemmän allergisoivia.
Hydrolysoitu proteiini on erityisen hyödyllinen lemmikeille, joilla on ruoka-aineallergioita tai yliherkkyyksiä. Proteiinit ovat usein yleisiä allergian aiheuttajia, ja hydrolysoitu proteiini auttaa vähentämään niiden allergisuutta. Hydrolyysi-prosessin ansiosta proteiinirakenteet ovat pienempiä ja vähemmän tunnistettavissa immuunijärjestelmälle, mikä vähentää allergisen reaktion todennäköisyyttä. Hydrolysoitu proteiini ei kuitenkaan sovi kaikille. Jotkin yksilöt voivat saada allergisia reaktiota hydrolyysistä huolimatta.
Erikoisruokien kustannukset
Erikoisruoat ovat pääsääntöisesti kalliimpia kuin tavalliset kaupalliset ruoat. Erikoisruokien kehitystyö edellyttää laajaa testausta ja kattavaa tietämystä lemmikkien ravitsemuksesta. Sen lisäksi nostavat harvinaiset, ja osittain myös keskivertoa laadukkaammat ravintoaineet, kuten monoproteiinit, ruokien hintaa.
Yhteenveto
Erikoisruoat voivat olla suureksi avuksi sairaan lemmikin hoidossa. Ravitsemus on avainasemassa lemmikkien hyvinvoinnissa ja terveydessä. Sopivalla ruokinnalla voidaan tietyissä tapauksissa esimerkiksi vähentää tai lopettaa lääkkeiden käyttö ja tukea eläimen terveyttä luonnollisella tavalla.
Erikoisruokavaliosta tulee aina keskustella eläinlääkärin kanssa, jotta eläin saa varmasti sille sopivaa ravintoa. Samalla eläinlääkäri voi seurata lemmikin sairauden tai oireiden paranemista ruokavalion aikana.
Autamme mielellämme ravitsemukseen liittyvissä kysymyksissä – ota rohkeasti yhteyttä.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 24, 2023 | app
Gerbiilit ovat viehättäviä ja aktiivisia jyrsijöitä, jotka ovat suosittuja lemmikkejä monissa perheissä. Näillä pikkuisilla kavereilla on pitkä häntä, joka auttaa heitä tasapainon säilyttämisessä sekä kommunikoinnissa toisten gerbiilien kanssa.
Valitettavasti gerbiilit voivat kuitenkin kärsiä häntävaurioista, jotka aiheuttavat niille usein myös kipua, epämukavuutta ja muita terveysongelmia. Tässä artikkelissa tutustumme gerbiilien häntävaurioihin, niiden syihin ja mahdollisiin hoitokeinoihin.
Gerbiilien häntävaurioiden syyt voivat vaihdella, ja niitä voi esiintyä eri tilanteissa. Yleisimpiä syitä ovat:
- Hännän pureminen tai repiminen. Gerbiilit saattavat purra tai repiä häntäänsä stressin, ahdistuksen tai tylsistymisen vuoksi. Tämä voi johtua esimerkiksi ympäristön muutoksista, puutteellisesta virikkeistä tai sosiaalisesta eristäytymisestä. Toiset gerbiilit voivat myös purra toistensa häntiä, mikäli ne joutuvat elämään liian ahtaasti samassa tilassa.
- Traumaperäinen vamma. Gerbiilit voivat vahingoittaa häntäänsä hypätessään korkeilta paikoilta tai joutuessaan kiinni ahtaissa tiloissa. Häntä voi taittua, murtua tai jopa irrota kokonaan. Nämä vammat voivat aiheuttaa kipua ja infektioita.
Gerbiilien häntävauriot voivat oireilla eri tavoin. Häntä voi näyttää epänormaalilta, lyhyemmältä tai vahingoittuneelta. Gerbiilit saattavat myös nuolla tai purra häntäänsä jatkuvasti, mikä voi aiheuttaa ihon ärsytystä ja haavoja ja täten pahentaa tilannetta. Jos gerbiilin käyttäytymisessä havaitaan näitä piirteitä ja/tai hännässä on nähtävissä haavoja tai muita epänormaaleja piirteitä, tulee eläimen kanssa hakeutua eläinlääkärin vastaanotolle.
Gerbiilien häntä on altis vaurioille.
Hoito
Gerbiilin häntävaurion hoito riippuu pitkälti siitä, kuinka vakava vaurio on kyseessä. Hoitoon vaikuttaa myös vaurion muodostumisen syy. Useimmiten eläinlääkäri suorittaa kattavan yleisen tutkimuksen gerbiilin terveydentilasta ja arvioi häntävaurion vakavuuden.
Lievissä tapauksissa eläinlääkäri neuvoo miten gerbiilin elinympäristöä voi muokata lajille sopivammaksi. Hän saattaa suositella tiettyjä virikkeitä, joilla gerbiili saa enemmän mielenkiintoista tekemistä. Tietyissä tapauksissa gerbiililauman kokoonpanon sopivuutta tulee myös pohtia, jotta eläimillä olisi vähemmän stressiä ja sen aiheuttamia häntävaurioita.
Vakavammissa vaurioissa esimerkiksi leikkaus tai muut toimenpiteet voivat olla tarpeen, jotta häntävaurio saadaan korjattua ja parannettua. Joissain tapauksissa häntä täytyy myös amputoida.
Joka tapauksessa gerbiilin hännässä olevat haavat puhdistetaan ja tarvittaessa suojataan siteellä, jotta häntä voi parantua rauhassa ilman tulehdusriskiä. Eläinlääkäri antaa myös ohjeita kivunlievityksestä ja mahdollisista lääkkeistä, joita gerbiili voi tarvita toipuakseen.
Ennaltaehkäisy
Ennaltaehkäisy on avainasemassa gerbiilien häntävaurioissa. Gerbiileille tulee tarjota riittävästi virikkeitä ja aktiviteetteja, jotta ne pysyvät henkisesti ja fyysisesti virkeinä ja terveinä. Eläinten käyttäytymistä ja ympäristöä on hyvä tarkkailla, jotta mahdolliset stressitekijät havaitaan mahdollisimman pian. Näin ongelmiin voidaan puuttua nopeasti. Gerbiilien häkki tulee pitää puhtaana, turvallisena ja lajille sopivana, jotta häntä ei vaurioidu eläimen liikkuessa tai hyppiessä.
Gerbiilien häntävauriot ovat vaativat huolellista hoitoa. Eläinlääkärin apu on tärkeää oikean diagnoosin ja hoidon saamiseksi. Gerbiilit ovat pieniä ja herkkiä olentoja, ja niiden hyvinvointi tulee aina olla etusijalla.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 24, 2023 | app
Koirien omistajina meidän vastuullamme on huolehtia eläinten turvallisuudesta ja terveydestä. Etenkin kesämökeillä ja muilla syrjäisillä seuduilla yksi yleisin huolenaihe on, jos koira pääsee syömään rotanmyrkkyä. Rotanmyrkky sisältää erilaisia myrkyllisiä aineita, joita käytetään tuhoeläinten torjunnassa.
Rotanmyrkky voi olla erittäin haitallista koirille, ja jopa pienet määrät voivat aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Myrkytys voi tapahtua, kun koira nielee myrkkyä suoraan tai syö myrkytetyn jyrsijän. Myrkyt voivat aiheuttaa vakavia vaurioita koiran sisäelimille, kuten maksalle, munuaisille ja hermostolle. Oireet voivat vaihdella lievistä ruoansulatuskanavan häiriöistä vakaviin neurologisiin oireisiin, kuten vapinaan, kohtauksiin ja jopa kuolemaan johtaviin tiloihin.
Oireet
Rotanmyrkky voi aiheuttaa erilaisia oireita koirilla riippuen myrkyn tyypistä ja määrästä, jolle koira on altistunut. Yleisimpiä oireita, joita rotanmyrkky voi aiheuttaa ovat:
- Ruoansulatuskanavan oireet: Koiralla voi ilmetä oksentelua, ripulia, ruokahaluttomuutta ja mahakipua.
- Verenvuoto ja veren hyytymishäiriöt: Joillain rotanmyrkyillä on antikoagulantti- eli veren hyytymistä estävä vaikutus. Tämä voi johtaa verenvuotoihin, mustelmiin, nenäverenvuotoihin, veren virtsaamiseen ja verenvuotoihin ikenissä tai vatsaontelossa.
- Neurologiset oireet: Joillakin myrkyillä voi olla neurologisia vaikutuksia, ja ne voivat aiheuttaa vapinaa, koordinaatio-ongelmia, kouristuksia ja tajunnan menetystä.
- Maksavauriot: Tietyt rotanmyrkyt voivat aiheuttaa maksavaurioita ja maksan toimintahäiriöitä. Tämä voi ilmetä keltaisuutena (keltaiset ikenet tai silmät), yleistilan heikkoutena, letargiana ja ruokahaluttomuutena.
Hoito
Jos epäilet koirasi syöneen rotanmyrkkyä, on tärkeää toimia nopeasti ja hakea välittömästi apua eläinlääkäriltä. Älä yritä hoitaa kotona tai anna koiralle mitään lääkkeitä ilman eläinlääkärin ohjeita. Vääränlaiset toimenpiteet voivat pahentaa tilannetta ja viivästyttää asianmukaisen hoidon aloittamista.
Eläinlääkäri pystyy arvioimaan tilanteen vakavuuden ja suorittamaan tarvittavat toimenpiteet koiran hoitamiseksi. Seuraavat toimenpiteet voivat olla osa eläinlääkärin suorittamaa hoitoa:
- Oireiden hallinta: Hoito voi sisältää oireiden lievittämistä, nesteiden antamista nestehukan estämiseksi ja tarvittaessa verensiirtoa verenvuodon hallitsemiseksi.
- Pahoinvoinnin hallinta: Jos koiralla on oksentelua tai ripulia, eläinlääkäri voi määrätä lääkkeitä tai antaa neuvoja koiran pahoinvoinnin hallitsemiseksi.
- Seuranta ja jatkohoito: Koiran tilaa tarkkaillaan huolellisesti ja eläinlääkäri arvioi, tarvitseeko koira jatkohoitoa. Jatkohoito voi sisältää muun muassa maksan toiminnan tukemista, veren hyytymistä parantavien lääkkeiden antamista tai muita tarvittavia toimenpiteitä.
Kyse on aina vakavasta tilanteesta, jos koira pääsee syömään rotanmyrkkyä!
K-vitamiini
K-vitamiini on tärkeä vitamiini, joka osallistuu veren hyytymisprosessiin. Rotanmyrkyt usein vaikuttavat estämällä veren hyytymistä, jolloin jyrsijä lopulta vuotaa kuiviin. Jos koira altistuu rotanmyrkylle, voi se aiheuttaa vakavia verenvuotoja. K-vitamiinilla on kyky edistää veren hyytymistä ja korjata K-vitamiinin puutoksesta johtuvia hyytymishäiriöitä.
Eläinlääkäri saattaa määrätä K-vitamiinilisää koiralle. K-vitamiinin antaminen auttaa palauttamaan veren hyytymisen normaaliksi ja estämään tai korjaamaan mahdollisia verenvuotoja. On kuitenkin tärkeää noudattaa eläinlääkärin antamia ohjeita K-vitamiinin käytöstä. Annostus ja hoidon kesto voivat vaihdella altistumisen vakavuuden ja koiran yksilöllisten tarpeiden perusteella. K-vitamiinin käyttö voi olla osa koiran kokonaisvaltaista hoitoa.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että K-vitamiinihoito yksinään ei riitä hoitamaan rotanmyrkkyaltistusta. Eläinlääkäri arvioi koiran tilan ja määrittelee tarvittavat hoitotoimenpiteet, kuten oireiden hallinnan, nesteytyksen ja tarvittaessa muita lääkkeitä. Aikainen eläinlääkärin hoito ja seuranta ovat keskeisiä tekijöitä koiran toipumisessa rotanmyrkkyaltistuksesta.
Myrkytys on vakava tilanne ja koiran hoito tulisi jättää ammattilaisen vastuulle. Älä epäröi ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, vaikka et olisikaan varma altistumisen määrästä tai myrkyn tyypistä. Aikainen hoito voi olla ratkaisevan tärkeää koiran hyvinvoinnin ja toipumisen kannalta.
Ennaltaehkäisy
Ennaltaehkäisy on avainasemassa rotanmyrkyn aiheuttamien ongelmien välttämisessä. Pidä rotanmyrkky aina poissa koiran ulottuvilta ja harkitse turvallisempia vaihtoehtoja jyrsijöiden torjuntaan kotona.
Tässä muutamia tärkeitä toimenpiteitä, joita voit toteuttaa:
- Estä pääsy rotanmyrkylle: Pidä rotanmyrkyt aina poissa koirien ulottuvilta. Säilytä ne lukitussa kaapissa tai varastossa, johon koirat eivät pääse.
- Käytä turvallisia torjuntamenetelmiä: Pyri käyttämään muita turvallisempia tapoja torjua jyrsijöitä kotona, kuten loukuttamista. Jos myrkyn käyttäminen on välttämätöntä, hae neuvoa turvallisista käyttötavoista.
- Valvo ulkoilua: Jos tiedät alueellasi olevan rotanmyrkkyä, valvo koirasi ulkoilua erityisen tarkasti. Vältä alueita, joilla rotanmyrkkyä on käytetty, ja pidä koira kytkettynä ulkoillessa.
- Opeta koiralle ”älä syö” tai “jätä” -käsky: Kouluta koirasi välttämään syömistä maasta tai vieraiden esineiden tutkimista. Tämä auttaa estämään myrkyllisten aineiden nielemistä.
- Tunnista oireet ja hae apua: Jos epäilet koirasi altistuneen rotanmyrkylle, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Oireet voivat vaihdella, mutta tärkeintä on saada nopeasti ammattilaisen apua ja hoitoa.
Näillä tiedoilla ja vinkeillä voidaan toivottavasti parantaa koirien turvallisuutta ja ennaltaehkäistä mahdollisia myrkytystapauksia.
