mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Mitä pitää huomioida, kun tuon koiran tai kissan Suomeen?
Pieneläimiä voi tuoda vapaasti Suomeen, mutta osa lentoyhtiöistä ei anna tuoda jyrsijöitä matkustamossa ja ovat laskeneet mm. marsut hyrsijöiksi.
Eksoottisia eläimiä kuten matelijoita ja lintuja koskee omat säännöt, emme käsittele niitä tässä.
Koirien, kissojen ja frettien osalta on tiukkoja sääntöjä.
Jos tuot itsellesi lemmikiksi koiran, kissan tai fretin, pitää lemmikillä olla
- Lemmikin oma passi
- mikrosiru
- raivotautirokotus
- koiralle annettu ekinokokkimadotus
1. Tunnistusmerkintä eli mikrosiru
Eläimen on oltava mikrosirutettu.
Mikrosirun tulee olla tietyn ISO standardin mukainen, jotta se voidaan lukea rajalla.
Ennen vanhaa tatuoinnit hyväksyttiin, nyt ne hyväksytään vain jos eläimen haltijalla on kirjallinen todistus, että lemmikki on tatuoitu ennen kesää 2011. Eli kyse olisi aika vanhasta lemmikistä. Tatuointinumeron lisäksi ilmoitetaan tatuoinnin sijainti ja lukemispäivä.
Eläinlääkärin on aina luettava mikrosiru eläimestä sekä tarkistettava se passista joka kerta, ku lemmikkieläinpassiin tehdään uusia merkintöjä.
Jos eläimen mikrosirutus- eli merkintäpäivämäärä ei ole tiedossa, tulee eläinlääkärin merkitä tunnistusmerkinnän lukemispäivä passiin. Passiin voidaan merkitä vain tämän päivämäärän jälkeen annetut rokotukset ja lääkitykset!
Passiin on liitetty turvaominaisuuksia, joilla pyritään estämään passin väärinkäytöksiä. Kun sivu eläimen tunnistustiedoista (osa III) on täytetty, kyseinen sivu päällystetään läpinäkyvällä laminointikalvolla. Tarvittava laminointikalvo on passin mukana.
2. Raivotautirokotus
Eläimen tulee olla tunnistusmerkitty eli sirutettu ennen raivotautirokotuksen antamista. Usein kasvattaja siruttaa pennut pentutarkastuksella esim. 6 tai 8 viikon iässä ja rokottaa myöhemmin, jolloin hän saa pennuille passit.
Alle 12 viikon ikäistä eläintä ei saa rokottaa raivotautia vastaan, vaan eläimen on oltava rokottamispäivänä vähintään 12 viikon ikäinen.
Raivotautirokotus on annettava vähintään 21 vuorokautta eli kolme viikkoa ennen tuontia. Jos kyseessä on vanhempi koira ja raivotautirokotus on ehtinyt vanhentua, ja koira rokotetaan uudestaan, tulee matkustamiselle 21 päivän karenssi. Voimassaolon alkamispäivä lasketaan olevan 21 vrk rokotuspäivästä, jolloin lemmikillä on riittävä immuniteettisuoja.
EU-passissa on oltava merkintä rokotuspäivästä, paikasta ja rokotteesta, sisältäen rokotteen sarjanumeron. Eläinlääkäri merkitsee raivotautirokotuksen viimeisen voimassaolopäivän lemmikkieläinpassiin.
Muita rokotuksia ei vaadita liikuttaessa EU-maissa tai tuotaessa eläin EU:n ulkopuolisesta maasta EU:n alueelle.
Jos eläin on alle 12 viikon ikäinen, ja se on välittömästi (ennen kuin se täyttää 12 viikkoa) siirtymässä toiseen EU-maahan, voidaan sille poikkeuksellisesti myöntää lemmikkieläinpassi ilman raivotautirokotusta. Eläimen siirtymistä tulee yrittää varmistaa kysymällä omistajalta lauttalippua tai lentolippua. Eläimen tulee tällöinkin olla tunnistusmerkitty ja sen on täytettävä rokottamattomille pennuille asetetut ehdot siirrossa toiseen jäsenmaahan (lemmikkieläinasetuksen 7 artikla).
Kaikki EU-maat eivät välttämättä salli rokottamattomien pentujen tuontia, on omistajan vastuulla selvittää tarkentavat asiat Ruokaviraston sivuilta. Passiin ilmoitetaan raivotautirokotteen nimi, valmistaja ja eränumero, rokotuspäivä ja rokotuksen voimassaolon alkaminen ja päättyminen. Viimeinen voimassaolopäivä määräytyy rokotteen valmistajan suositusten mukaan. Eläinlääkäri täyttää yhteystietonsa, vähintään nimi, osoite ja puhelinnumero. Tiedot varmistetaan eläinlääkärin allekirjoituksella. Leiman käyttö ei ole pakollista, mutta se on sallittua, kunhan vaaditut tiedot ovat selvästi luettavissa. Jos passin sivulle merkittävät tiedot ovat rokotetarrassa, eikä tarra ole irrotettaessa itsestään tuhoutuva, se on päällystettävä laminointikalvolla. Tarvittavat laminointikalvot ovat passin mukana.
Eri määräyksiin kannattaa tutustua ennen kuin lemmikkiä tuo Suomeen.
3. Lemmikkieläinpassi
Passissa pitää olla
- mikrosirunumero ja sen asettamispäivä
- raivotautirokotusmerkintä. Lemmikkieläinpassiin voidaan merkitä vain ne rokotukset, jotka on annettu sen jälkeen, kun eläin on sirutettu.
- merkintä ekinokokkoosilääkityksestä
EU:n lemmikkieläinpassi on kaikissa EU:n jäsenvaltioissa sama. Passin saa täyttää vain eläinlääkäri. Tiedot lemmikkieläinpassiin täytetään myös englanniksi. Omistajan allekirjoitus vaaditaan passiin.
Norjasta ja Sveitsistä tulevat lemmikit tarvitsevat erilaisen lemmikkipassin. Kolmansien maiden lemmikkieläinpassit eivät ole hyväksyttäviä tunnistusasiakirjoja ja koiran tuominen EUn, Sveistin tai Norjan ulkopuolelta on ihan oma rumbansa.
Passiin voidaan täyttää yhteensä kolmet omistajan tiedot. Jos eläimen omistaja vaihtuu,
voidaan uuden omistajan tiedot kirjoittaa seuraavaan kohtaan, eikä eläimelle tarvitse
kirjoittaa uutta passia.
4. Koirien käsittely ekinokokkoosia vastaan
Lääkitys ekinokokkoosia vastaan vaaditaan ainoastaan koirilta. Kaikki koirat pitää lääkitä ennen niiden saapumista maahan. Eläinlääkäri merkitsee annetun lääkkeen lemmikkieläinpassiin.
Lääkitys annetaan 1-5 vrk ennen Suomeen tuloa. Lääkettä ei voi antaa rajalla juuri ennen rajanylitystä, vaan lääke annetaan vähintään 24 tuntia aiemmin, jotta koira ei kakkaa munia tai matoja Suomen maaperälle.
Ekinokokkimadotuksesta on oma infonsa, sillä se on oikeasti tosi tärkeä.
Ekinokokkilääkitystä ei vaadita, kun koira tulee suoraan Suomeen Norjasta, Irlannista tai Maltalta. Lääkitysvaatimus koskee myös Ruotsista tuotavia koiria..
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Perianaalialueen rauhaskasvain eli perianaalikasvain löytyy koirien peräaukon läheltä. Eli peräaukon läheltä löytyy kiinteä patti, joka ei ole anaalirauhastukos, -paise tai -fisteli. Patti voi olla sileähkö tai muhkurainen. Joskus se aiheuttaa päällä olevan ihon rikkoutumista ja tulehtumista. Toisinaan patteja voi myös olla useampia tai ne ovat lokeroisia ja makkaramaisia tai helminauhamaisia. Joskus, etenkin jos ne ovat pahanlaatuisia, voivat ne olla invasiivisia ja infiltroivia lähistöllä olevaan kudokseen. Perianaalialueen rauhaskasvaimia tavataan yleisimmin intakteilla eli ei steriloiduilla tai kastroiduilla koirilla.
Perianaalirauhasten kasvaimia on kahta tyyppiä
Perianaaliadenoomat, jotka ovat hyvänlaatuisia ja perianaalirauhasten adenokarsinoomat, jotka ovat pahanlaatuisia.
Molemmissa on testosteronireseptoreita, mikä selittää miksi perianaalirauhasen adenoomat ovat kolme kertaa todennäköisempiä intakteilla uroskoirilla kuin naarailla, ja perianaalirauhasten adenokarsinoomat ovat kymmenen kertaa yleisempiä uroksilla kuin naarailla.
Hyvänlaatuiset adenoomat muodostavat onneksi n. 91 prosenttia perianaalirauhasten kasvaimista. Adenoomien yleisimmin sairastuneet rodut ovat siperianhusky, cockerspanieli, kiinanpalatsikoira ja samojedi.
Adenokarsinoomien yleisimmin sairastuneet rodut ovat siperianhusky, alaskanmalamuutti, cockerspanieli, springerspanieli, saksanpaimenkoira, mäyräkoira ja bulldoggi.
Molemmat kasvaintyypit tulee poistaa ja lähettää patologille tunnistamista varten.
Tietyt rodut ovat alttiita saamaan perianaalikasvaimia.
95 prosenttia perianaaliadenoomista häviää koiran kastroimisen jälkeen, joten usein koira kastroidaan samalla, kun kasvainmassa poistetaan, sillä kastrointi auttaa estämään kasvainten uusiutumisen.
Adenokarsinooma on melko harvinainen ja aggressiivinen pahanlaatuinen kasvain.
Adenokarsinoomat ovat toiseksi yleisin syöpäsairaus, joka johtaa ns. hyperkalsemiaan eli korkeaan veren seerumin kalsiumiin. T-solulymfooman on yleisin kalsiumia nostava syöpä. 25–40 prosentille koirista, joilla on adenokarsinooma, kehittyy myös hyperkalsemia. Hyperkalsemian oireita ovat lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, oksentelu, ruokahaluttomuus, painon lasku ja bradykardia eli hidas syke.
Peräaukon adenokarsinoomilla on vahva taipumus metastasoitua eli lähettää etäpesäkkeitä alueellisiin imusolmukkeisiin, pernaan ja lopulta keuhkoihin ja harvemmin luihin.
Koirat, joilla on pahanlaatuinen adenokarsinooma, tulee niin halutessa hoitaa aggressiivisella leikkauksella ja tarvittaessa sädehoidolla ja kemoterapialla.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Kieltäytyykö kani tai marsu syömästä heinää tai syö sitä todella vähän?
Lemmikki kärsii todennäköisesti esimerkiksi hammaskivusta sekä mahdollisesti dysbioosista eli suoliston mikrobiston muutoksesta sekä mahdollisesti useista muistakin kivuliaista vaivoista. Hänet on hyvä tutkia klinikalla mahdollisimman pian!
Perutason tietoa marsun ja kanin ruokinnasta
Sopivan heinän tulisi koostaa suurin osa kanin sekä marsun ruokavaliosta.
Tästä ei voi poiketa. Lainkaan. Ei kai ihminenkään kaurapuuroa syö, jos tarjolla on koko ajan pitsaa, burgereita ja karkkia, vaikka jälkimmäiset ovat epäterveellisempiä kuin kaurapuuro.
Terveellinen kuitupitoinen ruokavalio on umpisuolen toimintaa hyödyntävillä eläimillä, joiden hampaat kasvavat niiden koko elämän ajan, kuitenkin paljon tärkeämpää, kuin ihmisillä. Lisäksi meillä ihmisillä on velvollisuus huolehtia lemmikeiksi ottamistamme eläimistä ja tarjota niille paras mahdollinen elämä, johon kuuluu lajinomainen ravinto sekä liikuntamahdollisuudet ja lajitoverien seura.
Hyvälaatuisia heinäpohjaisia pellettejä tulee tarjota päivässä max. 1 rkl per marsu, kanille korkeintaan 2 rkl.
Tuoreita vihanneksia voi tarjota marsulle vuorokaudessa esim. seuraavasti:
- tulitikkuaskin kokoinen pala paprikaa
- 1-2 cm leveä kiekko kurkkua
- 1-3 cm pala porkkanaa riippuen porkkanan paksuudesta
- salaattia muutama salaatinlehti
- pari oksaa persiljaa
Lisäksi marsulle tulee tarjota päivittäin c-vitamiinilisää, mieluiten lisättynä tuoreruuan päälle, ei veteen sekoitettuna.
Kanille annokset ovat hivenen suurempia riippuen kanirodusta eli kanin koosta.
Kani ja marsu eivät kaipaa hedelmiä ja jos annetaan esim. omenaa tai viinirypälettä, tapahtuu tämä vain muutaman kerran viikossa ja määrät ovat esim. ½ viinirypäle tai 1×1 cm pala omenaa.
Kani ja marsu eivät kaipaa lainkaan leipää.
Kani ja marsu eivät kaipaa niille tehtyjä suklaanappeja tms. roskaa.
Tuoretta vettä tulee aina olla tarjolla.
Retrogaardi
Myslisekoituksia tai jyväpitoisia hunajatikkuja tms. ei tule antaa kaneille tai marsuille lainkaan.
Niiden sisältävät nopeat sokerit johtavat suoliston dysbioosiin eli bakteeriepätasapainoon ja täten myrkkyjen sekä liialliseen kaasun kehittymiseen suolessa. Vähäinen kuitujen määrä edesauttaa dysbioosia eli suolen mikrobiston epätasapainoa. Dysbioosi johtaa erittäin kivuliaaseen suoliston kaasuuntumisen kehittymiseen.
Lisäksi kovat jyvät ovat liian kovia kanien ja marsujen hampaille eikä niiden pureskelussa toteudu lajeille luontainen jauhava sivuttaisliike, vaan niitä purraan kohtisuoraa, kuten me ihmiset puremme. Tämä ei ole kaneille ja marsuille luontainen tapa pureskella ruokaansa ja liiallinen paine johtaa hammasjuurien liialliseen paineistumiseen ja retrograadiin kasvuun eli siihen, että hammas ei kasva ulospäin vaan kasvaa sisäänpäin.
Sisäänpäin kasvanut juuri voi yläleuassa tulla ulos nenäontelosta tai silmän takaa johtaen paiseeseen luussa tai alaleuassa se voi kasvaa ulos alaleuasta johtaen paiseeseen leuan alla. Nämä hampaat tulee aina poistattaa kokonaan juurineen ja hoitaa tulehdukset, eli tiedossa on massiivisia hammasleikkauksia ja hoitoja. Yläleuan hampaiden juurten retrograadi kasvu johtaa usein myös kyyneltiehyen vinoon kasvamiseen ja silmävaivoihin, jolloin lemmikki voi massiivisen hammasleikkauksen jälkeenkin tarvita toistuvaa hoitoa vuotavien ja tulehtuvien tai kuivuvien silmien takia. Yläleuan hampaiden juurten retrograadi kasvu johtaa usein myös sisäkorvaongelmiin ja saattaa vaatia ns. ventraalin bullaosteotomian jossa luinen sisäkorva avataan leikkauksellisesti ja tulehdus hoidetaan avoimena.
Heinä on tärkeä osa kanin ja marsun ruokintaa.
Eläinlääkärin tekemät tutkimukset
Kun asiakas ilmoittaa, että hänen kani tai marsu kieltäytyy syömästä heinää tai ”ei pidä heinästä”, on syytä tutkia lemmikin ruokavaliota ja koko eläin huolella.
Lisäksi lemmikin hampaat tulee tutkia huolella. Tässä ei missään nimessä riitä etuhampaiden nopea vilkaisu. Takahampaiden tutkiminen hereillä olevalla eläimellä ei myöskään riitä.
Jos kani tai marsu kieltäytyy syömästä heinää, tulee hänet tutkia rauhoituksessa ja ottaa hyvät kallon röntgenkuvat. Kuvia otetaan ainakin neljä. Ohjeita mm. täällä.
Heinän syömisestä kieltäytymisen lääketieteelliset syyt ovat yleisimpiä syitä. Ne kaikki aiheuttavat lemmikille kipua ja kärsimystä ja niiden ehkäisy lajinomaisen ruokavalion avulla on oleellisin ja helpoin toimi.
Yleisimmät syyt heinästä kieltäytymiselle
Joitakin yleisiä syitä kieltäytyä syömästä heinää ovat:
- Hammaskipu
Synnynnäinen tai hankittu hammassairaus voi johtaa heinän syömisen huonoon hyväksymiseen tai siitä kokonaan kieltäytymiseen. Yleisimmin tämä johtuu joko suun alueen kivusta tai toiminnallisesta kyvyttömyydestä pureskella heinää eli kovaa, kuitupitoista ruokaa.
Muita hammassairauksien merkkejä ovat erilaiset kliiniset oireet, jotka liittyvät huonoon suun toimivuuteen:
- Oire voi olla epäpuhdas turkki, johon on kertynyt huomattavaa hilsettä ja hännän tyven/peräaukon alueen likaantuminen (molemmat johtuvat kyvyttömyydestä hoitaa hoitoa ja kyvyttömyyttä syödä umpisuoliulosteita).
- Näillä eläimillä esiintyy myös usein maha-suolikanavan staasi-oireyhtymän oireita kuten kaasuuntumisen merkkejä hallitsemattoman kivun ja riittämättömän kuidun saannin vuoksi.
- Koska nenäkyyneltiehyet ovat lähellä yläleuan hammasjuuria, voi myös silmävuotoa ja silmän alueen turvotusta ja kyyneltiehyen toimimattomuutta esiintyä.
- Myös kasvojen turvotusta ja epäsymmetriaa voidaan havaita (Varga, 2014).
2. Suolistomikrobiston epätasapaino eli dysbioosi
Dysbioosi johtaa mm. seuraaviin oireisiin:
- kaasuuntuminen, joka yleisimmin ilmenee voimakkaana kipuna ja eläimen vaisuutena ja vetäytymisenä
- muuttuneet kuten pehmeät ulosteet
Pehmeiden ulosteiden kohdalla ensimmäinen huomioitava on varmistaa, että lemmikin omistaja ei tunnista kaekotrofeja väärin: satunnainen syömättä jäänyt pehmeä umpisuolipapana eli kaekotrofi ei välttämättä ole huolenaihe. Useiden syömättä jääneiden umpisuolipapanoiden merkittävästi lisääntynyt esiintyminen vaatii lääketieteellistä tutkimusta. Tyypillisesti umpisuolipapanat syödään suoraan pääosin öisin ja kani tai marsu nappaa ne suoraan peräaukosta. Kaikki sairaudet, jotka estävät taipuisan asennon ottamisen tai papanan nielemisen voivat estää tämän normaalin käyttäytymisen. Esim. liikalihavuus, niveltulehdus tai hammassairaus.
Usein liian vähäinen heinänsyönti voi johtaa suolen mikrobiston epätasapainoon ja siten ongelmaan umpisuolen kanssa, joka voi ilmetä muutoksina umpisuolipapanoissa.
Umpisuolen dysbioosi eli mikrobiston epätasapaino voi johtaa epänormaaliin kakan rakenteeseen kuten pehmeä rakenne, epämiellyttävä haju, todella pienet papanat tai epämuodostuneet kuten liian isot ”lihapullapapanat”.
Pehmeitä ulosteita tai ripulia esiintyy, kun normaali suoliston mikrobipopulaattio häiriintyy.
Tätä kutsutaan suoliston tai umpisuolen dysbioosiksi. Umpisuolen dysbioosi on patogeenisten eli huonojen/vaarallisten bakteerien liikakasvu. Bakteerilajeja, kuten Clostridium spp. ja Escherichia colia esiintyy normaalisti vain pieniä määriä kanin umpisuolessa (Cheeke et ai., 1987; Fekete 1989). Clostridium spiriformen leviäminen voi johtaa enterotoksemiaan eli myrkytystilaan, koska ne tuottavat toksiinia eli myrkkyjä (Boriello ja Carman, 1983; Peeters et ai, 1986). Enterotokseemiset kanit masentuvat ja ovat anorektisia eli syömättömiä. Pehmeä uloste voi kehittyä ripuliksi (joka voi olla limaista ja/tai veristä). Kanit ovat usein melko nopeasti alilämpöisiä eli hypotermistä ja voivat kuolla 24–48 tunnin kuluessa (Oglesbee ja Lord, 2021).
Dysbioosista lisää mm. TÄÄLLÄ
Dysbioosi voi johtaa syömättömyyteen.
3. Huonolaatuinen heinä
Heinässä tulee olla raikas ja ruohoinen tuoksu.
Heinää säilytetään viileässä, kuivassa paikassa.
Väärin säilytetyllä heinällä voi olla ummehtunut tai vanhentunut haju, mikä on epämiellyttävää. Liialliselle kosteudelle alttiina oleva heinä voi myös edistää sienten, erityisesti Aspergillus spp.:n, kasvua, mikä johtaa aflatoksiinien eli myrkkyjen kehittymiseen (Krishna et al, 1991; Ceniti et al, 2021). Kaneilla on raportoitu olevan yksi alhaisimmista tunnetuista aflatoksiinien LD50-arvoista eli että 50% kaneista kuolee myrkytykseen (Clark et al, 1980). Tämä tarkoittaa, että kanit ovat erittäin herkkiä suhteellisen pieni määrä aflatoksiinia voi johtaa toksiseen vaikutukseen.
Kaneille ja marsuille tarjottavan heinän tulee olla seos kaikista kasvin maanpäällisistä komponenteista, mukaan lukien varret, lehdet ja siemenpäät; pääosin varresta koostuva tai ”olkimaiselta” näyttävä heinä on vähemmän maukasta ja vähemmän ravitsevaa.
4. Valmiiden elintarvikkeiden kuten jyväseosten ja pellettien liiallinen tarjonta
Kanien ja marsujen umpi- ja paksusuoli toimivat ”käymiskammioina” ja kuitupitoisen ruoan maitohappokäymisen avulla toimivana ”hapattamona”. Nämä eläimet ovat yleensä valikoivia syöjiä ja suosivat elintarvikkeita, joissa on paljon yksinkertaisia hiilihydraatteja ja rasvaa tai runsaasti proteiinia (Guiterrez ja Bozinovic, 1998; Wolf et al, 2003; Carpenter et al, 2012; Donnelly ja Vella, 2021; Quesenberry et al, 2021). Tämä taas ei aidosti ole hyväksi heidän elimistölleen, mutta eiväthän he sitä tiedä.
”Valmisruokien” tarjoaminen johtaa riittämättömään heinän saantiin ja siten ravintokuidun riittämättömyyteen. Koska kanit, marsut, chinchillat ja degut ovat valikoivia ruokailijoita, seka-annosten tarjoaminen (kutsutaan usein mm. ”myslisekoituksiksi”) johtaa tyypillisesti siihen, että eläin valitsee maukkaita ruokia tasapainoisen ravinnon kustannuksella. (Cheeke, 1987; Varga, 2014). Kanit ja marsut suosivat yleensä elintarvikkeita, kuten maissia ja hiutaleherneitä, jotka sisältävät vähän kuitua ja kalsiumia, mutta sisältävät paljon tärkkelystä. Pääasiassa näistä elintarvikkeista koostuvan ruokavalion nauttiminen edistää mahasuolikanavan tulehduksia, hammassairauksia ja liikalihavuutta (Harcourt-Brown, 1996). Marsut eivät todennäköisesti valitse riittävästi C-vitamiinia sisältäviä ruokia, mikä altistaa ne keripukin kehittymiselle (Pignon ja Mayer, 2021).
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Dementia, joka tunnetaan myös nimellä kognitiivinen toimintahäiriöoireyhtymä (cognitive dysfunction syndrome CDS), voi vaikuttaa kissoihin niiden ikääntyessä. Ihmisten tapaan kissojen kognitiiviset toiminnot voivat heikentyä ajan myötä useiden tekijöiden, kuten ikään liittyvien aivomuutosten, geneettisten ja sairauksien vuoksi.
Joitakin yleisiä kissan dementian/CDS:n merkkejä ovat
- disorientaatio tai sekavuus
- lisääntynyt äänekkyys
- muutokset unirytmissä
- ruokahaluttomuus
- muutokset hiekkalaatikkotottumuksissa
- muuttunut sosiaalinen käyttäytyminen.
Nämä oireet voivat vaihdella vakavuudeltaan ja ilmaantua vähitellen ajan myötä.
Jos epäilet, että kissasi voi kärsiä kognitiivisen tilan heikkenemistä eli dementiaoireista, on tärkeää neuvotella eläinlääkärisi kanssa. Eläinlääkärit voivat auttaa diagnosoimaan tilan tai ainakin asettamaan oletusdiagnoosin. Eläinlääkärit suosittelevat hallintastrategioita kissasi elämänlaadun parantamiseksi. Jotkut hoitovaihtoehdot voivat sisältää ruokavalion muutoksia, lääkitystä, ympäristön monipuolistamista ja käyttäytymisen muutoksia tai jopa reseptilääkkeitä.
Muut mahdolliset syyt
Ensisijaisen tärkeää on poissulkea muut vaihtoehdot, kuten
- maksa- ja munuaisongelmat
- kilpirauhasen liikatoiminta
- nivelrikko
- hammassyöpymät (FORL)
- virtsakiteet ja kivet
- krooniset kivut
- jne.
Hyvä kliininen tutkimus ja melko laajat verikokeet ovat siis aina tarpeen. Jos ne kaikki ovat ok, voidaan miettiä jatkoa, kuten dementian lääkityskokeilua.
Jos kissa on vanha ja haahuilevainen ja höpsähtänyt ja pissaa vääriin paikkoihin mutta virtsanäytteessä ei nähdä muutoksia, tulee huomioida mm. onko hänellä kipuja mm. minkä takia rakko ei tyhjene oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan.
Kissan dementia voi oireilla monella eri tavalla. Outoon käytökseen voi olla myös useita muita syitä kuin dementia.
Nivelrikko
Eikä kissasi enää hyppää?
Onko hän kankea ja jäykkä?
Hänet tulee tutkia eläinlääkärissä. Kissallasi voi melko todennäköisesti olla nivelrikkoa ja kipuja.
Nivelrikko on iäkkäällä kissalla aika mahdollinen ja kipulääkekokeilu olisi mahdollinen vaihtoehto, jos veriarvot ovat ok eikä jatkuvalle lääkitykselle ole estettä.
Virtsatie- ja suolisto-ongelmat
Pissaako tai kakkaako kissasi yhtäkkiä vääriin paikkoihin?
Hänet tulee tutkia eläinlääkärissä. Kissallasi voi olla vaikeuksia löytää hyvä pissa- tai kakka-asento, koska hänellä on esimerkiksi selkä- tai lonkkakipuja. Kissallasi voi olla ongelmia virtsarakossa, kuten virtsakiteitä tai virtsakiviä tai ongelmaa suolessa, kuten megacolon eli laajentunut paksusuoli.
Kun kissa ikääntyy, ovat jokaisen tarpeet erilaiset. Vrt. terve nuori ihminen vs. liikuntarajoitteinen / vanha ihminen: eri kokoinen vessa on tarpeen, iän tullen isompi vessa. Lisäksi vessan tulee olla eri apujen kera, mm. kaiteet ihmiselle, kissalle taas matalat laidat, että pääsee yli eikä kattoa, ettei ahdista. Vessa voi olla liian pieni liikkua vaivaiselle eli ei tee sinne kaikkea.
Vessan pitää olla 1,5xkissan pituus eli iso. Myös leveä, että siellä mahtuu pyörähtämään. Ei kattoa, matala reuna että pääsee sisään. Vessoja tulee myös olla riittävä määrä (1 per kissa plus yksi ylimääräinen!) ja riittävän hyvin paikoissa missä kissa liikkuu, että ehtii vessaan.
Mahdollisen dementian hoito
Jos kissa
- ei ole kivulias (hyppäämisvaikeudet)
- ei oireile virtsatieongelmilla (pissaa vääriin paikkoihin)
- ei huutele lisääntyneesti etenkin öisin tai äänessä ole muutoksia kuten käheyttä (kilpirauhasen liikatoiminta)
- ei juo ja pissaa lisääntyneesti ja laihdu (munuaisten vajaatoiminta)
- ei pissaa vääriin paikkoihin tai ole kivulias virtsaamisen yhteydessä (virtsakiteet ja virtsakivet, tulehdus, kasvain)
ja hänet on tutkittu klinikalla, mutta hän vaan vain haahuilee etenkin öisin, voi kokeilla dementian hoitoon ravintolisiä. Lisäksi on hyvä hankkia useampi yövalo paikkoihin missä kissa liikkuu öisin.
Ravintolisät dementian hoidossa, mieluiten kaikki tai ainakin osa:
Joskus dementiaan tarvitaan reseptilääkitystä, esimerkiksi:
- Selegiini (Eldepryl tai Selegilin Mylan) kerran päivässä.
Nuo ovat 5 mg kapseleita eli melko suuria pienille koirille tai kissalle.
Jos lääkitys ei kahdessa kuukaudessa auta, lopetetaan ja/tai voi kokeilla muuta, kuten esimerkiksi:
- Fluoksetiini (Seronil) kerran päivässä.
Noin puolet kissoista hyötyy lääkityksestä merkittävästi.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Ovatko kanin tai marsun papanat todella pieniä, liian pehmeitä tai isoja lihapullapapanoita?
Lemmikki kärsii todennäköisesti ainakin dysbioosista eli suoliston mikrobiston muutoksesta sekä mahdollisesti useista muistakin kivuliaista vaivoista. Hänet on hyvä tutkia klinikalla mahdollisimman pian!
Dysbioosin muodostuminen
Umpisuolen dysbioosi on patogeenisten eli huonojen/vaarallisten bakteerien liikakasvu.
Bakteerilajeja, kuten Clostridium spp. ja Escherichia colia esiintyy normaalisti vain pieniä määriä kanin umpisuolessa (Cheeke et ai., 1987; Fekete 1989). Clostridium spiriformen leviäminen voi johtaa enterotoksemiaan eli myrkytystilaan, koska ne tuottavat toksiinia eli myrkkyjä (Boriello ja Carman, 1983; Peeters et ai, 1986). Enterotokseemiset kanit masentuvat ja ovat anorektisia eli syömättömiä. Pehmeä uloste voi kehittyä ripuliksi (joka voi olla limaista ja/tai veristä). Kanit ovat usein melko nopeasti alilämpöisiä eli hypotermistä ja voivat kuolla 24–48 tunnin kuluessa (Oglesbee ja Lord, 2021).
Dysbioosin muodostumisen syyt
Liian vähäinen heinänsyönti ja liiallinen sokerin saanti (myslit, herkut, hedelmät) voi johtaa suolen mikrobiston epätasapainoon ja siten ongelmaan umpisuolen kanssa, joka voi ilmetä
- kaasuuntumisena, joka yleisimmin ilmenee voimakkaana kipuna.
Eläimen omistaja havaitsee sen yleensä eläimen vaisuutena ja vetäytymisenä. Pahimmillaan jopa turvonneena ja pinkeänä mahana.
- muuttuneena kuten pehmeinä ulosteina.
Umpisuolen dysbioosi voi johtaa epänormaaliin kakan rakenteeseen kuten pehmeä rakenne, epämiellyttävä haju, todella pienet papanat tai epämuodostuneet kuten liian isot ”lihapullapapanat”.
- muutoksina umpisuolipapanoissa
Lisää liian vähäisestä heinänsyönnistä ja kanin sekä marsun oikeaoppisesta ruokinnasta TÄÄLLÄ.
Dysbioosi on suhteellisen yleinen ja vakava tila.
Umpisuolen dysbioosin tärkeimmät aiheuttajat ovat:
- Vähentynyt ravintokuidun saanti
Tämä liittyy lähes yksinomaan heinän riittämättömään syömiseen.
Eläimet, joille tarjotaan liikaa muuta kuin heinää tai heinä on huonolaatuista, tai eläimet, joilla on hammaskipuja, ovat alttiita dysbioosille.
Riittämätön kuidun saanti aiheuttaa muutoksia umpisuolen pH:ssa ja ruoansulatuskanavan haihtuvien rasvahappojen koostumuksessa ja siten mikrobifloorassa (Varga, 2014).
2. Liiallinen nopeasti sulavien hiilihydraattien saanti
Lisääntynyt sulavien hiilihydraattien saanti ravinnosta voi edistää patogeenisten bakteerien, kuten E. colin ja Clostridium spp., lisääntymistä. Clostridium spp. vaativat glukoosia (joko nieltynä suoraan tai disakkaridin tai tärkkelyksen sulamisen sivutuotteena) tuottaakseen toksiinia (Oglesbee ja Lord, 2021).
On epäselvää, voiko sulavien hiilihydraattien liiallinen nauttiminen yksin aiheuttaa umpisuolen dysbioosia vai onko siihen liittyvä suhteellinen kuidun saannin väheneminen todellinen syy. Varga (2014) havaitsi, että kanit, joilla on terveellinen ja monipuolinen ruokavalio ja oletettavasti terve suoliston mikrobisto, näyttävät olevan vähemmän alttiita äkillisille muutoksille sulavan hiilihydraattien nauttimisessa kuin kanit, joiden ruokavalio ei ole ihanteellinen.
3. Muut syyt
Hännän tyven ja peräaukon seudun likaantuminen voi johtua ruokavaliosta, mutta muita pehmeitä ulosteita aiheuttavia enteriitin eli suolistotulehduksen syitä voivat olla myös
- antibioottien käyttö (mm. ampisilliini, amoksisilliini, klindamysiini, kefalosporiini, erytromysiini)
- kipu
- stressi
- infektio
ja jopa
- geneettinen taipumus (Oglesbee ja Lord, 2021).
Ravinnolla on valtava rooli kanien ja marsujen ruokinnassa.
Kun asiakas ilmoittaa, että hänen kani tai marsu kieltäytyy syömästä heinää tai ”ei pidä heinästä” tai, on syytä tutkia lemmikin ruokavaliota ja koko eläin huolella.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Talvi on monen lemmikin lempivuodenaika, kun lumi tuo mukanaan paljon hauskaa puuhaa ja seikkailuja. Mutta syksy ja talven ensimmäiset kuukaudet tuovat mukanaan myös märkiä loskakelejä, jotka voivat aiheuttaa lemmikeille ja niiden omistajille päänvaivaa. Märkä ja liukas sää ovat haasteellisia erityisesti paljon ulkoileville yksilöille.
Märkä ja mutainen maasto rasittaa lemmikin tassuja, koska mutaisella alustalla kävely voi olla epämukavaa, ja lopulta se voi johtaa tassujen ihoärsytyksiin. Kosteus lisää bakteerien ja sienten kasvua, mikä oireilee tassujen sieni-infektioina. Siksi on tärkeää huolehtia siitä, että lemmikin tassut pysyvät puhtaina ja kuivina.
Sade ja märkä lumi voivat myös vaikuttaa lemmikin turkkiin ja ihoon. Märkä turkki on alttiimpi tulehduksille, kuten hot spotille, joka voi olla hyvinkin kipeä ja epämukava. Lue hot spot -tulehduksesta lisää täältä. Märkä turkki voi myös lisätä mahdollisuuksia ulkoloisten, kuten kirppujen ja punkkien tarttumista lemmikin iholle. Ulkoloisten häätöä kannattaakin jatkaa pitkälle syksyyn. Aiheesta lisää täältä. Lemmikin turkki onkin hyvä pitää puhtaana ja kuivata se huolellisesti aina tarpeen mukaan.
Oireet
Jos tassut tai turkki ovat jatkuvasti kosteita, luo se otollisen kasvualustan mikrobeille ja bakteereille. Usein sen seurauksena voi olla tassu- ja/tai ihotulehdus. Tassutulehduksista voi lukea lisää täältä. Iho- ja tassutulehdusten yleisimpiin oireisiin kuuluvat muun muassa:
- Kutina: Iho-ongelmat voivat aiheuttaa lemmikille voimakasta kutinaa, joka voi ilmetä raapimisena, nuolemisena tai puremisena. Tämä voi johtaa ihoärsytykseen ja mahdollisesti tulehduksiin.
- Punoitus ja turvotus: Iho-ongelmat voivat myös aiheuttaa ihon punoitusta ja turvotusta erityisesti alueilla, jotka ovat herkkiä, kuten kasvot, tassut ja korvat.
- Karvanlähtö: Iho-ongelmat voivat aiheuttaa lemmikin karvapeitteen muutoksia, kuten karvanlähtöä ja kaljujen kohtien muodostumista.
- Kuivuus ja hilseily: Iho-ongelmat voivat johtaa ihon kuivumiseen ja hilseilyyn, joka voi aiheuttaa ihon ärsytystä ja kutinaa.
- Haavat ja ruvet: Jos lemmikki raapii tai nuolee ihoaan liikaa, se voi johtaa haavojen ja rupien muodostumiseen, jotka voivat olla kivuliaita ja alttiita infektioille.
Syystalvi tuo mukanaan omat haasteensa eläimille.
Hoito
Märkyydestä aiheutuvat iho-ongelmat voivat johtaa mikrobien lisääntymiseen ja ihon tulehtumiseen. Asianmukainen hoito on siis tärkeää. Märkä turkki tulee kuivata huolella, jotta kosteus ei jää ihon pinnalle. Jos iho-ongelmat ovat vakavia tai pitkittyneitä, on tärkeää hakeutua eläinlääkärin hoitoon. Tässä on muutamia yleisimpiä hoitotoimenpiteitä, joita voidaan käyttää lemmikkien iho-ongelmien hoidossa:
- Pesu: Säännöllinen pesu auttaa pitämään lemmikkisi ihon puhtaana ja terveenä. On tärkeää käyttää lemmikillesi sopivaa shampoota, joka ei ärsytä tai kuivata ihoa. Liiallista pesua on hyvä välttää, koska sekin voi kuivattaa ihoa turhan paljon. Joissain tapauksissa hoidettavaa aluetta täytyy kuitenkin pestä esimerkiksi päivittäin.
- Ruokavalion muutos: Ruokavalio on tärkeä osa ihon terveyttä ja hyvinvointia. Sopivalla rehustuksella voidaan tukea ihoa ja iho-ongelmien paranemista. Autamme asiassa mielellämme.
- Kortisonihoito: Jos lemmikkisi iho-ongelmat ovat vakavia, eläinlääkäri voi määrätä kortisonihoitoa. Kortisoni auttaa vähentämään tulehdusta ja kutinaa.
- Antibiootit: Jos iho-ongelmat johtuvat bakteeri-infektiosta, eläinlääkäri voi määrätä antibiootteja. Antibiootit auttavat tappamaan bakteereja ja vähentämään tulehdusta. Turhaa antibioottien käyttöä tulee kuitenkin välttää, jotta antibioottiresistenssiä ei muodostu.
- Paikallishoidot: Paikallishoitoja, kuten voiteita tai suihkeita voidaan käyttää lemmikkien iho-ongelmien hoitoon. Nämä voivat auttaa kutinan ja tulehduksen lievittämisessä ja haavojen paranemisessa. Voiteilla voidaan myös ylläpitää ihon kosteustasapainoa.
On tärkeää muistaa, että lemmikkien iho-ongelmien hoito voi olla haastavaa ja vaatia kärsivällisyyttä ja sitoutumista hoitoon.
Ennaltaehkäisy
Syystalven märkä loskakeli voi olla haasteellista aikaa lemmikeille. Omistajat voivat toteuttaa useita toimenpiteitä minimoidakseen märän sään aiheuttamia ongelmia. Tässä muutamia toimenpiteitä, joilla voit minimoida syksy-talven märkien loskakelien vaikutukset lemmikkiisi:
- Pidä lemmikin tassut puhtaina ja kuivina. Kuivaa tassut ja varpaanvälit lenkkien jälkeen. Tarkista myös tassujen välit kivi- ja jääpalojen varalta. Tarvittaessa tassut on hyvä huuhdella tai pestä.
- Vältä kylmiä paikkoja ja pintoja. Jäätävät pinnat voivat aiheuttaa paleltumia ja kipua lemmikin tassuille.
- Varmista, että eläimellä on kuiva ja lämmin peti.
- Vältä turhaa kastumista ja pidä esimerkiksi sadetakit käden ulottuvilla.
- Pidä lemmikin turkki hyvin hoidettuna. Säännöllinen harjaaminen ja turkin pesu auttavat pitämään lemmikin turkin terveenä ja vähentävät infektioriskiä.
- Harrasta lemmikin kanssa myös sisätiloissa.
Vaikka syystalven märät loskakelit voivat olla hankalia lemmikin omistajalle, huolellisuus ja varovaisuus voivat auttaa välttämään mahdollisia riskejä. Muista, että lemmikkisi terveys ja hyvinvointi ovat tärkeitä, ja että pienet toimenpiteet voivat auttaa pitämään sen turvassa ja onnellisena kaikkina vuodenaikoina.
