mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Oksentaminen on yksi yleisimmistä koiraa vaivaavista sairauden oireista.
Miksi koira siis oksentaa? Oksentaminen on yleisoire ja siksi sen taustalla voi olla hyvin monia eri syitä. Usein oksentaminen tulee ja menee ohi kertarykäisyllä, kun pikku-ahmatti nielaisee ruokakipollisen nappuloita pureskelematta yhdellä hotkaisulla, tai parilla lattian luuttuamisella, jos aiheuttajana on jokin bioroskiksesta ongittu pidempään siellä marinoitunut kielletty herkkupala. Joskus oksentelu voi kuitenkin olla merkki myös äkillisesti alkavasta henkeä uhkaavasta tilasta, kuten vierasesineen aiheuttamasta suolitukoksesta tai pidemmän aikaa pinnan alla kehittyneestä systeemisairaudesta tai ruokavalioon liittyvistä ongelmista.
Mitä oksentaminen on?
Oksentamisella tarkoitetaan tahdotonta mahalaukun sisällön, ja joskus myös ohutsuolen alkuosan sisällön nousemista ylös ja ulos voimakkaiden lihassupistusten seurauksena. Usein oksentamista edeltää pahoinvointi. Kun koira voi pahoin, se alkaa usein kuolata, nieleskellä ja nuoleskella huuliaan. Koira saattaa olla myös levoton ja hakeutua ulkoilmaan ja syömään ruohoa ennen oksentamista.
On tärkeää erottaa, onko kyseessä oksentaminen vai niin kutsuttu regurgitaatio, eli ruokasulan nouseminen mahasta takaisin ruokatorveen ja edelleen suuhun passiivisesti, koska tämä voi antaa lisätietoa oireiden aiheuttajasta. Regurgitaatio on ns. passiivista, koska sitä ei edellä voimakas vatsalihaksilla pumppaaminen kuten oksentamisessa, vaan syöty ruoka ikään kuin vain valahtaa takaisin väärään suuntaan ja pulautetaan ulos ilman mahan kouristelua tai pahoinvointia. Vähän kuten pienet imeväisikäiset ihmisvauvat tekevät herkästi syötyään.
Miksi koira oksentaa?
Oksentelu voidaan kestonsa puolesta jakaa äkilliseen eli akuuttiin oksenteluun ja pitkittyneeseen eli krooniseen oksenteluun. Akuutti oksentelu loppuu yleensä päivässä tai parissa, kun aiheuttajana on esimerkiksi jonkin pilaantuneen syöminen. Jos oksentelu jatkuu useita päiviä tai ilmenee toistuvasti, puhutaan kroonisesta oksentelusta.
Syitä, miksi koira oksentaa äkillisesti on esimerkiksi:
- pilaantuneen ruuan syöminen
- mahatautia aiheuttavat virukset ja bakteerit esim. toisen koiran jätöksiä haistelemalla tai syömällä
- sopimattoman ruuan syöminen (rasvainen, mausteinen, juuri tälle yksilölle sopimaton esim. ruoka-aineyliherkkyyden tai ruoka-aineallergian vuoksi)
- ruuan ahmiminen liian nopeasti
- ylensyöminen
- raju liikunta heti syömisen jälkeen
- jokin mahalaukkua mekaanisesti ärsyttävän syöminen (ruoho, kepin palat jne)
- jonkin ruuansulatuskanavan limakalvoja ärsyttävän syöminen (huonekasvit, kasvit ulkoa, kodin kemikaalit)
- erilaiset myrkytykset (suklaa, ksylitoli, sinilevä jne.)
- mahalukun dilataatio tai kiertymä (suurirotuiset syvärintaiset koirarodut kuten tanskandoggi, setterit, dobermanni)
- suolitukos (suolen tukkiva vierasesine, kuten sukka, pehmolelu, maissintähkä, käpy jne)
- suolen tuppeuma (pennut alttiimpia)
- akuutti haimatulehdus eli pankreatiitti
- kohtutulehdus eli pyometra
Syitä, miksi koiran oksentelu (tai regurgitaatio) pitkittyy tai se esiintyy toistuvasti eli oksentelu on kroonista, on esimerkiksi:
- ruoka-aineyliherkkyys
- ruoka-aineallergia
- IBD eli tulehduksellinen suolistosairaus
- sisäloiset
- megaesofagus eli ruokatorven laajentuma
- lisämunuaisen vajaatoiminta eli Addisonin tauti
- krooninen haimatulehdus eli pankreatiitti
- mahalaukun vierasesine (jos vierasesine ei mahdu etenemään mahalaukusta eteenpäin ohutsuoleen, se voi jäädä pyörimään mahalaukkuun viikoiksi ja kuukausiksi, jopa vuosiksi)
- sappiteiden sairaudet
- maksasairaudet
- munuaissairaudet
- kasvaimet
Koiran oksentaminen on yleistä ja se voi johtua monesta syystä.
Miten oksentelun aiheuttaja diagnosoidaan?
Koska oksentelulle on niin monia eri syitä, hyvin tärkeää oksentelu oireiden arvioinnissa on esitiedot. Tulee selvittää:
- onko kyseessä oksentelu vai regurgitaatio
- mitä koira oksentaa
- miten voimakasta oksentelu on
- miten kauan oireet ovat kestäneet
- mikä koiran yleisvointi on
- mitä muita mahdollisia sairauden oireita koiralla on
- onko koiran nestetasapaino järkkynyt
Jos yleisvointi on hyvä ja pysyy koko oksentelun ajan hyvänä, muita oireita ei ole mahdollisen ripulioireen lisäksi ja koira on perusterve, poissulkee tämä jo usein vakavampia aiheuttaja. Tällöin usein riittää tarkka seuranta ja oireenmukainen hoito kotona, jos koira saadaan pidettyä hyvin nesteytettynä.
Jos yleisvointi on huono, oksentelu on voimakasta, koiralla on muita huolestuttavia oireita tai koiran nestetasapaino on järkkynyt eikä nesteytys ole kotona suun kautta mahdollista, tulee tilannetta tutkia lisää klinikalla. Klinkalla koiralle tehdään yleistutkimus. Tilanteesta riippuen otetaan verinäytteet veriarvojen tarkistamiseksi (saadaan viitteitä kuinka voimakkaasti koira on kuivunut, onko elinten toiminnassa poikkeavaa eli esim. maksa, munuaiset, lisämunuaiset, haima, tulehdusarvot). Lisäksi voidaan ottaa röntgenkuvaa vatsaontelosta tai tehdä vatsaontelon elinten ultraäänitutkimus.
Klinikalla koiralle annetaan myös oireenmukaista tukihoitoa eli nesteytystä ja esimerkiksi pahoinvoinninestolääkettä, mahalaukun limakalvoa suojaavia valmisteita ja tilanteesta riippuen kipulääkitystä.
Kinkkisissä tapauksissa diagnoosiin ei päästä heti näillä tutkimuksilla, vaan joskus joudutaan esimerkiksi tähystämään mahalaukku tähystimellä, ottamaan mahalaukusta tai suolesta koepaloja tai tekemään laparotomia, jolloin vatsaontelo avataan leikkauksellisesti oireiden taustasyyn selvittämiseksi. Laparotomiaan päädytään usein, jos on vahva epäily esimerkiksi vierasesineen aiheuttamasta suolitukoksesta, mutta röntgenillä eikä ultraäänitutkimuksella ei pystytä sitä vielä täysin varmistamaan tai poissulkemaan.
Milloin yhteys etäeläinlääkäriin?
Jos koira oksentaa, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Jos koiran yleisvointi on hyvä ja oksentaminen on maltillista, etäeläinlääkäri auttaa mahdollisen taustasyyn selvittelyssä taustatietojen kartoittamisen ja mahdollisten kotona tehtävien tutkimusten avulla. Etäeläinlääkäri antaa ohjeet mahdolliseen tukihoitoon kotona sekä arvion, milloin tulee tarvittaessa hakeutua klinikalle juuri sinun lemmikkisi tapauksessa.
Huonovointinen koira on usein apea ja väsynyt.
Milloin yhteys suoraan klinikalle?
Jos koiralla on esiintyy seuraavia oireita, tulee kuitenkin ottaa yhteyttä suoraan klinkalle:
- oksentelu on poikkeuksellisen voimakasta
- koira oksentaa toistuvasti ja mitään ei vaan tule, paitsi ehkä vaahtoa ja/tai limaa (mahdollinen suolitukos)
- koira nieleskelee tai kuolaa jatkuvasti (voimakas pahoinvointi, voi viitata myös ruokatorven vierasesineeseen tai pahoihin suun/ruokatorven limakalvovaruoihin)
- jos koira oksentaa kaiken eli vedenkin (voi viitata mahalaukun laajentumaan, kiertymään tai suolitukokseen)
- jos oksennus on vaaleanpunaista, punaista, pelkkää verta, ruskeaa eikä syöty ruoka vastaa väriltään oksennuksen ruskeaa väriä tai kuin kahvinporoa (viittaavat verenvuotoon mahalaukussa tai ohutsuolen alkuosassa)
- jos koira on vaisu, unelias, väsynyt, apaattinen, vetäytyväinen, kipeän oloinen tai hyvin levoton (koira voi olla kuivunut, elektrolyyttitasapaino häiriintynyt, koiralla voi olla muita vakavia taustasyitä oksentamiselle)
- jos epäilet, että koira on syönyt vierasesineen, joka todennäköisesti ei mahdu itsestään normaalia reittiä ulos
- jos epäilet, että koira on syönyt/juonut/nuollut myrkytyksen aiheuttavia aineita
- jos koiran maha on turvonnut
- jos koira aristaa mahaa voimakkaasti
- jos koiran suun limakalvot ovat sormella kokeiltuna tosi tahmeat ja/tai punakat (koira on kuivunut)
- koira ei pissaa (koira on kuivunut)
- ei ulosta 1-2 päivään (koiralla voi olla suolitukos)
- koiralla on samanaikaisesti ripuli (koira on suuressa riskissä kuivua)
- koiralla on peräsuolesta mitattuna >39,3 astetta kuumetta
- koira ei syö tai juo
- koiralla on vakavia perussairauksia, kuten maksan tai munuaisten vajaatoiminta, vakava sydämen vajaatoiminta, diabetes jne.
- koira on iäkäs (herkempi kuivumiselle, iäkkäillä koiralla myös suurempi riski erilaisille vakaville perussairauksille ja esim. kasvainsairauksille, jotka voivat olla oireiden aiheuttajana)
- koira on pieni pentu (herkkä kuivimiselle ja verensokerin liialliselle laskulle)
- koira on pieni kääpiörodun edustaja (herkkä verensokerin liialliselle laskulle)
Miten voin helpottaa koiran oksentelua kotikonstein?
Jos koiran oksenteluoireet ovat lieviä ja yleisvointi on hyvä, voidaan oksentelua seurata päivän ajan ja rauhoittaa mahaa seuraavasti:
- Anna koiralle helposti sulavaa eli vellimäistä/pehmeää/muussattua vähärasvaista ruokaa hyvin pieninä annoksina ja usein pitkin päivää. Esimerkiksi runsaassa vedessä keitetty riisi tai kaurapuuro sopii monille.
- Koira tarvitsee n. 0,5 dl nestettä/painokilo/vrk. Kun koira oksentaa, voi nesteentarve olla jopa 1,5-2 kertainen.
- Nyrkkisääntönä on kuitenkin antaa mahan rauhoittua hetki oksentamisen jälkeen. Annetaan siis koiralle juotavaa vasta kun oksentelusta on kulunut noin yksi tunti, ruokaa kun oksentelusta on kulunut noin kaksi tuntia. Kylmä vesi voi ärsyttää mahaa enemmän, joten juomavesi kannattaa olla ennemmin haaleaa.
Ota yhteyttä etäeläinlääkäriin, joka voi arvioida tarvitaanko yllämainitun tukihoidon tehostamiseksi lisätoimia.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Tassutulehdus eli / on valitettavan yleinen vaiva koirilla. Tassutulehdus ei ole varsinaisesti itsenäinen sairaus vaan ennemminkin jonkin taustalla olevan sairauden tai tilan ilmenemismuoto. Tämän vuoksi etenkin pitkittyneessä tai toistuvissa tassutulehduksissa on tärkeää päästä taustasyyn jäljille, jotta tulehdukset saadaan pidettyä aisoissa ja mahdollisesti ehkäistyä niiden kehittyminen kokonaan.
Mikä se tassutulehdus siis on?
Tassutulehdus on joko yhdessä tai useammassa tassussa esiintyvä ihotulehdus. Tulehtuneena on usein tassunpohjan eli anturoiden välinen iho sekä varvasvälien iho. Myös kynsivallit, kynnet ja anturat voivat oireilla. Tassutulehdus voi esiintyä vain yhdessä tai useammassa tassussa samanaikaisesti. Kun tassun iho on tulehtunut pinnallisesti, voi kyse olla lievimmillään vielä elimistön tulehdusreaktiosta. Jos oireilu kehittyy pidemmälle, alkavat ihon pinnan normaalit asukkaat eli bakteerit ja hiivat runsastua liikaa ihon pinnassa ja aiheuttavat infektion. Jos infektio etenee ihon syvempiin kerroksiin ja karvatuppiin aiheuttaen kipeitä rakkuloita ja paiseita puhutaan jo nk. furunkuloosista.
Miten tassutulehdus oireilee?
Tassutulehduksen oireet ja niiden voimakkuus vaihtelevat taustasyystä ja siitä miten voimakkaasti iho on tulehtunut. Anturoiden ja varpaiden välissä huomataan usein aluksi
- kutinaa, jota koira helpottaa nuolemalla ja hampailla nykertämällä
- punoitusta
- turvotusta
- kostea iho
- tunkkainen haju
Jos tilanteeseen ei puututa ja koira jatkaa tassujen nuoleskelua, iho on jatkuvasti kosteana ja sen pinta vaurioituu. Tämän seurauksena iholla normaalistikin elävien bakteereiden ja hiivojen määrä alkaa lisääntyä liikaa, koska kostea ja rikkinäinen iho on niille täydellinen ympäristö pistää ranttaliksi. Tilanteen mutkistuminen sekundääriseksi bakteeri- tai hiivatulehdukseksi saa tassut kutisemaan vain entistä pahemmin. Paha kierre on näin valmis ja kun tulehdus etenee ihon pintaa syvempiin kerroksiin, aletaan jo havaita seuraavaa:
- tassukarvat harvenee tai lähtee kokonaan
- tassujen iholla voi näkyä mustapäitä, rakkuloita, paiseita, haavaumia ja voimakkaampaa turvotusta
- tulehtunut iho erittää verensekaista kudosnestettä tai ihan märkäistä tulehduseritettä
- koira aristaa tassujen koskettelua
- koiran ontuu
- tassussa voi näkyä myös valeanturamuodostusta ja arpikudoksen paksuunnuttamaa ihoa, joka ylläpitää tulehdusta ja estää paranemisen
Koiran tassutulehdus voi oireilla eri tavoin.
Mistä tassutulehdus johtuu?
Tassutulehduksen taustalla voi olla useita eri syitä. Tulehduksen aiheuttaja voi antaa viitteitä itsestään riippuen siitä millaista oireilu on ja miten oireilu on edennyt.
Jos yksi tassu oireilee äkillisesti
Jos oireilu alkaa äkillisesti ja vain yhdessä tassussa, voi kyseessä olla tassuväliin tai anturaan tullut haavauma lenkillä, minkä seurauksena koira on alkanut nuolla tassua. Kun iho ympärillä alkaa punoittaa ja tulehtua, alkuperäistä pientä pintahaavaumaa voi olla hankala jälkeenpäin tassusta erottaa, vaikka se olisi alulle paneva tekijä ollutkin.
Joskus äkillisesti yhdessä tassussa alkaneen tulehduksen syyksi voi paljastua myös esimerkiksi vaurioitunut kynsi tai vierasesine, kuten anturaan tai tassunpohjaan uponnut tikun pala ja sen aiheuttama paise.
Jos oireilua on useammassa tassussa ja/tai oireilu on toistuvaa
Jos oireilua on useammassa tassussa, tavallisimpia taustasyitä ovat allergiat. Allergioista tavallisin on atooppinen allergia ja tämän jälkeen ruoka-aineallergia. Atooppisessa allergiassa koira on allerginen ympäristössä esiintyville allergeeneille kuten siitepölylle ja pölypunkeille. Ruoka-aineallergiassa koiran allergiaoireet taas nimensä mukaisesti johtuvat jostain/joistain ruoka-aineista. Allergia voi oireilla vain tassujen kutinana ja -tulehduksena, se onkin esimerkiksi atopiassa yksi tyypillisin oireileva alue kehossa, kts. kuva.
Usein kuitenkin kutinoita ja ihottumaa on myös jonkinasteisena myös muualla kropassa. Ruoka-aineallergiassa taas lisänä voi olla myös toistuvat ruuansulatuskanavaoireet kuten närästys ja löysät/ripuliulosteet.
Tuki- ja liikuntaelimistöstä peräisin olevat tekijät
Tassutulehduksen tausta voi olla myös luustosta tai nivelistä ja niiden sairauksista peräisin.
Jos koiralla on ylipainoa (tutkimuksesta riippuen joka toinen tai vähintään joka kolmas koira länsimaissa on ylipainoinen), se on muuten kovin raskasrakenteiseksi jalostettu tai paino jakautuu esimerkiksi synnynnäisen jalan virheasennon vuoksi väärin tassun karvojen peittämälle iholle eikä nätisti kulutusta kestäville polkuanturoille kuten kuuluisi, tassun iho on jatkuvasti vääränlaisessa rasituksessa. Vaikka koira olisi normaalipainoinen ja syntymässä saanut terveet ja suorat jalat, voi paino vanhemmiten alkaa jakaantua väärin sen vuoksi, että raajoihin kehittyy nivelrikkoa tai selkään rappeumaa. Kipua helpottaakseen koira astuu erilailla, mikä helpottaa ehkä hetkellisesti kipua nivelessä, mutta altistaa taas tassun tulehtumiselle.
Kun paino sitten jakautuu väärin kulutusta kestävien anturoiden ulkopuolelle, tassun karvainen iho alkaa paksuuntua, sen karvat tippuvat pois ja kehittyy nk. valeantura. Tämä näkyy keskimmäisten varpaiden yhdistymisenä takaosastaan yhdeksi, jolloin tassussa on kahden erillisen keskimmäisen varvasanturan tilalla ikään kuin yksi sydämenmuotoinen antura.
Valeanturan paksuuntuneen ihon rauhaset tukkeutuvat ja karvatupet tulehtuvat, minkä seurauksena varvasväleihin kehittyy nk. furunkkeleja eli tulehtuneen karvatupen muodostamia kipeitä rakkuloita ja paiseita. Painon väärin jakautumista ja valeanturan muodostumista voi esiintyä yhdessä tai useammassa tassussa.
Muita mahdollisia tassutulehduksen taustalla olevia syitä:
- Sikaripunkkisairaus eli demodikoosi ja sen aiheuttama furunkuloosi. Tassuoireiden lisäksi koiralla voi olla myös muualla ihossa kaljuja ja tulehtuneita ihoalueita, joita liiallisesti runsastuneet sikaripunkit aiheuttavat saadessaan karvatupet tulehtumaan ja karvat tippumaan, mutta oireilu voi olla rajoittunut vain tassuihinkin.
- Autoimmuunisairaudet, joista yleisin on pemphigus foeliacus. Silloin tulehdusmuutoksia oireita nähdään erityisesti anturoissa, usein kuitenkin myös pään alueella korvissa, silmien ympäristössä, kuonossa ja kirsussa.
- Endokrinologiset sairaudet eli hormoneja tuottavien elinten sairaudet, jolloin elimistön vastustuskyky laskee ja sairaus voi ilmetä mm. ihotulehdus-oireina, karvan harvenemisena, lisääntyneenä juomisena ja pissaamisena, lihomisena ja väsymyksenä. Koirien tavallisimpia endokrinologisia sairauksia ovat kilpirauhasen vajaatoiminta tai Cushingin tauti.
Tassutulehduksen aiheuttajia on useita.
Millaiset koirat ovat alttiimpia saamaan tassutulehduksen?
Tassutulehdusta voi esiintyä kaikilla koirilla iästä ja rodusta riippumatta.
Koska pitkittyneiden ja toistuvien tassutulehdusten taustasyynä on useimmiten allergia ja allergioille kuten atopialle on perinnöllinen alttius, on atopialle alttiit rodut suurimmassa riskiryhmässä. Atopialle alttiimpia rotuja ovat esimerkiksi labradorinnoutaja, kultainennoutaja, saksanpaimenkoira, valkoinen länsiylämaanterrieri, jackrusselinterrieri, bullterrieri, staffordshirenbullterrieri dalmatiankoira, bostoninterrieri, bokseri ja mopsi.
Koska yksi tavallisimpia syitä allergioiden lisäksi on ylipainon, raskaan rakenteen ja tuki- ja liikuntaelinten ongelmien aiheuttamat tassutulehdukset tassun vääränlaisen painonjakautumisen vuoksi, myös ne yksilöt ovat suuremmassa riskissä. Tällaisia rotuja ovat esim. labradorinnoutaja, bernhardinkoira, pyreneittenkoira, bullmastiffi , bulldoggit ja lyhytraajaiset rodut kuten mäyräkoirat.
Miten tassutulehdus diagnosoidaan?
Tassutulehduksen diagnosointi on kliininen eli se tehdään oireiden perusteella.
Jos taustasyyksi epäillään allergiaa eikä oireilu pysy poissa pelkällä paikallishoidolla, tai erityisesti jos tassuoireiden lisäksi koiralla on kutina- ja tulehdusoireita myös muualla kehossa, kokeillaan usein atooppista kutinaa rauhoittavia lääkkeitä. Ruoka-aineallergian poissulkemiseksi eliminaatiodieetti.
Jos epäillään tuki-ja liikuntaelimistöstä peräisin olevaa ongelmaa, voidaan yleistutkimuksen lisäksi tehdä myös tarkempi ortopedinen tutkimus ja ottaa tarvittaessa röntgenkuvaa siitä alueesta, jonne mahdollinen kipu paikantuu.
Jos taustasyyksi epäillään sikaripunkkitautia, voidaan ihosta ottaa raapenäyte ja tutkia se mikroskoopilla. Jos epäillään autoimmuunisairautta voidaan tassuista ottaa koepala, joka lähetetään eläinlaboratorioon patologin tutkittavaksi. Jos koiralla on endokrinologisiin sairauksiin viittaavia yleisoireita ja/tai iho-oireita tassuoireiden lisäksi, otetaan koiralta verinäytteitä näiden sairauksien poissulkemiseksi.
Miten tassutulehdusta hoidetaan?
Itse tassutulehdus täytyy rauhoittaa paikallishoidolla.
Jos oireilu alkoi äkillisesti ja on viitteitä kynsivauriosta, voidaan lisäksi kynnen revennyt sarveisosa joutua poistamaan klinikalla rauhoituksessa. Samoin jos epäillään vierasesinettä ja sen aiheuttamaa paisetta, paise pitää avata klinikalla ja huuhdella, jotta vierasesine saadaan poistettua.
Tassutulehduksen pääkohdat ovat:
- tassun desinfiointi esim. bakteereita ja hiivoja tappavalla shampoolla
- tassun käsittely tulehtuneen ihon paranemista nopeuttavalla hoitavalla valmisteella
- tassun käsittely kutinaa lievittävä kortisonivalmisteella
Lisäksi ehdottoman tärkeää tassutulehduksen hoidossa on tassujen pito kuivana ja puhtaana eli nuolemisen esto kaulurilla ja suojaus alussa ulkona esim. tossuilla. Pesut, hoidossa käytettävät muut paikallisvalmisteet, niiden annostelukerrat ja kuurien pituudet riippuvat oireista.
Riippuen taustasyystä, täytyy toki myös itse taustasyytä hoitaa. Esimerkiksi allergian kohdalla atopialääkkeellä, ruoka-aineallergian kohdalla sopivalla ruokavaliolla, ylipainon kohdalla painon pudotuksella, tuki-ja liikuntaelinongelmien kohdalla tarvittaessa erilaisilla kipulääkityksillä, nivelten tukivalmisteilla, lihashuollolla, koirahieronnalla ja fysioterapialla ja muiden taustasairauksien kohdalla sairauden hoitoon tarvittavilla lääkkeillä.
Milloin eläinlääkäriin?
Ota yhteyttä etäeläinlääkäriin, jos koiralla on tassuoireita. Eläinlääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä ajoissa, koska tassuvaivat pahenevat usein nopeasti, tassut kun ovat suurimman osan päivää liikkeessä ja rasituksessa sijaintinsa vuoksi. Etäeläinlääkäri käy koirasi oireet ja niiden keston kanssasi läpi huolellisesti sanoin ja kuvin, antaa arvion tassutulehduksen taustasyystä, paikallishoito-ohjeet ja muut hoito-ohjeet taustasyyn mukaan ja suosittelee tarvittaessa lisätutkimuksia klinikalla.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
“Yök, älä! Meneppä hei alas nyt!”
Jos joudut kääntämään pään pois ja nenän kohti kattoa koiran pahanhajuisen hengityksen vuoksi karvakuonon vääntäytyessä kainaloosi pusuttelemaan, on syytä kuitenkin katsoa suuhun tarkemmin.
Aikuisella koiralla on 42 kappaletta hampaita. Terveet hampaat ovat valkoiset ja tukevasti oikealla paikallaan. Ikenet ovat tasaisen vaaleanpunaiset. Terveet ikenet eivät siis punoita tai turvota, ole vetäytyneet tai vuoda herkästi verta. Terve suu ei koirallakaan kuulu haista pahalta. Terve koiran suu näyttää tältä.
Tavallisin syy koiran pahanhajuiseen hengitykseen on hammaskivi ja sen aiheuttama ientulehdus ja hampaiden kiinnityskudosten tulehdus. Hammaskiveä ei aina selkeästi näe vaan se voi olla salakavalasti näkymättömissä ientaskuissa ja ikenissä näkyviä tulehdukseen viittaavia muutoksia omistajat eivät itse koiralta havaitse, minkä vuoksi jopa yli 80 %:lla kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista koirista on jonkinasteisia tulehdusmuutoksia ikenissä tai syvemmällä hampaita ympäröivissä kudoksissa.
Mitä hammaskivi on ja mistä sitä tulee?
Hammaskivi on hampaan pintaan kovettunutta plakkia. Plakki taas on hampaiden pinnalle kertyvä, lukemattomasta määrästä suun bakteereista ja niiden erittämästä limasta muodostuva kalvo. Plakkia alkaa muodostua jo muutaman tunnin kuluttua hampaiden pesusta tai plakin ja hammaskivenpoistosta. Plakki irtoaa huolellisella harjauksella. Vuorokauden kuluessa hampaan pintaan muodostunut plakki alkaa jo hiljalleen kovettua syljen sisältämien mineraalien vaikutuksesta.
Tätä kovettunutta hampaan pintaan paksuksikin kerrokseksi kerrostuvaa bakteerimassaa kutsutaan siis hammaskiveksi. Hammaskiven karhea ja huokoinen pinta muodostaa entistä paremman tarttumisalustan jälleen uusille bakteereille. Hammaskivi on väriltään kellertävää, harmahtavaa tai ruskeaa tai kaikkea tältä väliltä. Herkimmin hammaskiveä yleensä kertyy yläleuan poskihampaiden ulkopinnoille. Plakki ja hammaskivi voivat olla näkyvillä ienrajassa hampaan pinnalla, mutta myös näkymättömissä ienrajan alla. Toisin kuin plakki, kova ja tiukasti hampaan pinnassa kiinni oleva hammaskivi ei enää harjaamalla lähde, vaan irrottamiseksi tarvitaan hammaslääkärin välineistöä klinikalla.
Miksi hammaskivi on haitallista?
Ientulehdus eli gingiviitti
Ikenen läheisyyteen kertyvä plakki ja hammaskivi, aiheuttaa ikenen tulehtumisen eli gingiviitin. Tulehtuneet ikenet punoittavat, turvottavat, vuotavat herkästi verta ja ovat kipeät. Gingiviitti paranee, kun hammaskivi poistetaan asianmukaisesti klinikalla nukutuksessa tehtävässä hammaskivenpoistossa huolellisesti ientaskuja myöten. Tämän vuoksi kovassa buumissa ollut hereillä tehtävä Emmi-Pet ulträänihammasharjahoito, ei korvaa eläinlääkärissä nukutuksessa tehtävää hampaiden tarkastusta ja puhdistusta. Päinvastoin, se ehkä poistaa hampaan näkyvästä osasta enimmät hammaskivet, mutta ientaskuun piiloon jäävä hammaskivi tekee rauhassa ja näkymättömissä tuhojaan ja perusteelliseen hampaanhoitoon hakeutuminen viivästyy.
Hampaiden kiinnityskudosten tulehdus eli parodontiitti
Kun ientulehdus etenee syvemmälle hampaita ympäröiviin kudoksiin, kudokset alkavat tuhoutua. Ensin ientulehdusoireet voimistuvat ja ikenet alkavat vetäytyä. Lopulta hampaan juuret alkavat paljastua, hampaat alkavat heilua tai huomataan, että hampaita on tippunut jo itsestään pois. Toisin kuin ientulehdus, parodontiitti ei enää parane. Mikäli muutokset ovat voimakkaat, ainoa hoito on hampaan poisto. Parodontiitista kärsivän koiran hengitys haisee erityisen pahalle. Pahimmillaan seurauksena voi olla myös esimerkiksi hammasjuuripaiseen kehittyminen tai jopa leukaluun murtuminen.
Suun terveys vaikuttaa koko elimistön terveyteen
Sairaat hampaat voivat aiheuttaa kivun lisäksi myös muita koko elimistöä koskettavia ongelmia. Jos hampaissa on tulehdusta, voivat niissä tulehduksen aiheuttaneet bakteerit levitä verenkierron mukana laajemmalle, kuten esimerkiksi sydämeen, maksaan ja munuaisiin. Sydämeen joutuessaan, ne voivat aiheuttaa endokardiitin eli sydämen sisäseinämiä vuoraavan kalvon ja siitä muodostuvien sydänläppien tulehduksen. Tulehdusmuutokset voivat johtaa läppävian kehittymiseen. Maksa ja munuaiset ovat elimiä, joiden tehtävänä on muun muassa puhdistaa verta. Ne ovat siten alttiita suun kautta verenkiertoon pääsevien bakteereiden aiheuttamille tulehduksille ja esimerkiksi tulehduksen seurauksena kehittyvälle vajaatoiminnalle.
Terve suu – terve koira. Suunterveys vaikuttaa koiran kokonaisvaltaiseen terveyteen huomattavasti.
Voiko kaikille koirille muodostua hammaskiveä?
Kaikille koirille voi tulla hammaskiveä. Hammaskivi ja sen aiheuttamat ientulehdus ja hampaiden kiinnityskudosten tulehdus ovat yksi koiran yleisimmistä sairauksista. Jopa yli 80 %:lla kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista koirista on jonkinasteisia tulehdusmuutoksia ikenissä tai syvemmällä hampaita ympäröivissä kudoksissa.
Hammaskiven muodostumiselle ja hampaita ympäröivien kudosten tulehtumiselle on altistavia tekijöitä:
- hampaiden harjaamattomuus
- pehmeä ruoka
- toy- ja kääpiörotu
- ikä, keski-ikäisillä ja vanhoilla koirilla enemmän ongelmia kuin pennuilla ja nuorilla koirilla
- ahtaat hammasvälit, purentaviat, kiertyneet hampaat, irtoamattomat maitohampaat
- erilaiset tilat ja systeemisairaudet, jotka voivat huonontaa suun luonnollista vastustuskykyä ja kudosten paranemista, esimerkiksi:
- sokeritauti eli diabetes
- kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi
- munuaisten vajaatoiminta
- erilaiset autoimmuunisairaudet kuten pemfigus ja niiden hoitoon käytettävät elimistön vastustuskykyä laskeva kortisonilääkitys
- tiineys
Koska suun terveys vaikuttaa koko elimistön terveyteen, on tärkeää, että erityisesti niillä koirilla, joilla on suurentunut riski hammaskiven muodostumiselle ja gingiviitin ja parodontiitin kehittymiselle tai koirilla joilla on jokin sairaus, jota suun tulehduksen voivat edelleen pahentaa (esim. sydänsairaudet ja maksasairaudet), huolehditaan hyvästä hammashygieniasta, säännöllisistä hammastarkastuksista eläinlääkärissä ja tarvittaessa säännöllisestä hammaskivenpoistosta.
Miten voin estää hammaskiven muodostumista?
Hampaiden harjauksella!
Aivan ehdottomasti paras ja tehokkain keino estää hammaskiven muodostumista on koiran hampaiden säännöllinen harjaus päivittäin! Koska plakkia alkaa tosiaan muodostua jo tunneissa hammaskiven poistosta ja plakki alkaa jo kovettua vuorokaudessa, jää ilo hammaskivenpoistosta lyhyeksi, jos hampaiden hoitoa ei aleta reippaasti jatkamaan hammaskivenpoiston jälkeen.
Hampaat harjatessa päivittäin huomaa myös nopeasti suussa mahdollisesti tapahtuvat eläinlääkärin tekemää hammastarkastusta vaativat muutokset.
Koira tulee opettaa ja totuttaa harjaamiseen vaiheittain. Helpointa on aloittaa harjoittelu ihan pikkupennusta, mutta kyllä se vanhempikin koira oppii uusia temppuja vaikka muuta väitetään.
Hampaiden harjaukseen on olemassa erilaisia ja erikokoisia harjoja, joista voi valita itselle ja koiralle mieluisimman. On tavallisia ihmisten harmmasharjaa muistuttavia yksipäisiä harjoja, kaksipäisiä harjoja, kahden vastakkain asetetun harjaosan harjoja, joilla saadaan pestyä hammasrivistöä samanaikaisesti sekä kielen että posken/huulten puolelta, ja sormeen asetettavia putkimaisia harjoja.
Koirilla hampaiden harjaukseen ei saa käyttää ihmisten fluoritahnoja, mutta halutessaan voi käyttää hyvänmakuisia koirille suunniteltuja hammastahnoja. Osa niistä sisältää myös tutkitusti toimivaa plakin muodostumisen ehkäisyä bakteereita tappavaa entsyymiä, tällaisia ovat esim. Virbac C.E.T. hammastahna
Ohessa Ylen sivuilla julkaistu suomenkielinen artikkeli koiran hampaiden pesusta ja sen tärkeydestä, jossa vinkkejä hampaiden pesun opettamiseen sekä valokuvia miltä koiran pahasti tulehtunut suu voi näyttää: https://yle.fi/a/3-10554519
Jos hampaiden pesun opettelu kotona yksin ei tuota tulosta, kannattaa avuksi kysyä mukaan koulutuksen ammattilainen, esimerkiksi täältä: https://www.elaintenkouluttajat.com/
Muut jipot
Mikäli hampaiden harjaus ei jostain syystä kuitenkaan onnistu, voi hammaskiven muodostumista jossain määrin ehkäistä antamalla koiralle säännöllisesti puruluita. Hyviä luita ovat esimerkiksi pehmeämmät, mutta silti työstämistä vaativat naudannahasta valmistetut puruluut. Aidot luut maistuu monelle, mutta ei ole valitettavasti harvinaista, että koira saa hampaan poistoa vaativia hammasmurtumia pureskellessaan niitä ahnaasti.
Koirille on myös kehitetty plakin poistoon kehitettyä suurinappulaista kuivamuonaa. Tällaisia ovat esim Hill’s t/d Dental Care tai Royal Canin Dental.
Kaikki markkinoilla olevat plakin ja hammaskiven muodostumista ehkäisevät hammastahnat, puruluut ja nappulat eivät ole tutkittuja, eli mainoslauseet eivät välttämättä aina lunasta lupauksiaan.
Alla olevasta listasta näkyy Veterinary Oral Health Councilin hyväksymät tuotteet, joiden teho on oikeasti tutkittu:
http://www.vohc.org/all_accepted_products.html
ja sieltä tuotelista tarkemmin:
http://www.vohc.org/VOHCAcceptedProductsTable_Dogs.pdf
Milloin hammastarkastukseen?
Hampaat kannattaa tarkistaa vuosittain esimerkiksi rokotusten yhteydessä.
Erillistä aikaa hampaiden tarkastukseen kannattaa varata kuitenkin heti, jos suu haisee, koiralla on näkyvää hammaskiveä, ikenissä on punoitusta, turvotusta, ne ovat vetäytyneet ne vuotavat herkästi verta, hampaita heiluu tai niitä puuttuu eli suun tulehdusoireita ilmenee.
Riippuen klinikasta, koiran oireista, iästä ja mahdollisista muista sairauksista, varataan ensin erillinen hammastarkastusaika, jossa tehdään yleistutkimus, johon kuuluu muun muassa sydämen kuuntelu, tarkastetaan suun ja hampaiden tilanne ja otetaan mahdollisesti myös verikokeet. Hereillä tehdyssä tutkimuksessa saadaan annettua karkea arvio suun kunnosta. Kattavasti hampaiden ja ikenien tilanne saadaan kartoitettua kuitenkin vasta nukutetulta koiralta.
Hammastarkastuksen jälkeen varataan hammaskivenpoistoaika, jonka yhteydessä tehdään muita mahdollisia toimenpiteitä kuten hampaiden röntgenkuvaus hammasröntgenlaitteella ja mahdollisia hampaiden poistoja. Hampaiden poisto onnistuu parhaiten klinikalla, jossa käytettävissä on hammastoimenpiteisiin perehtyneen eläinlääkärin ammattitaidon lisäksi käytettävissä myös hammasröntgen ja porayksikkö.
Lemmikin hampaat on hyvä tarkastaa ja hoidattaa säännöllisesti.
Huomaa!
Koira näyttää vain harvoin suun ja hampaiden kipua selkeästi. Ientulehduksen ja parodontiitin aiheuttama kipu on usein kroonista eli pitkään jatkunutta.
Vaikka koiralla olisi useita pahasti tulehtuneita ja heiluvia hampaita, se saattaa silti syödä nappulansa mukisematta ja jaksaa heiluttaa häntäänsä entiseen malliin. Koira ei tiedä, että hammaslääkäreitä on olemassa ja apua tarjolla. Esimerkiksi osa ihmisistä, jotka pystyvät oireensa sanoittamaan ja jotka ovat kipuilleet sekä hammasjuuripaiseen että synnytyksen aiheuttamien kipujen kanssa, ovat arvioineet hammassäryn pahemmaksi kuin 35 cm ympärysmittaisen pään pusertamisen synnytyskanavan läpi avautumisvaiheineen päivineen. Usein omistaja huomaakin eron lemmikin voinnissa vasta jälkikäteen, kun ikäneito tai vanha herra tuntuu nuortuneen vuosia hammastoimenpiteestä toivuttuaan!
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Mikä on kohtutulehdus?
Narttukoiran kohtutulehdus on yleisesti esiintyvä ja vakava bakteeriperäinen tulehdus kohdussa. Kohtutulehduksessa kohtuun päässeet bakteerit aiheuttavat tulehduksen, minkä seurauksena kohtuun kehittyy märkäeritettä. Koiran kohtutulehdusta kutsutaankin siksi myös märkäkohduksi. Märkäkohdun lääketieteellinen nimitys on pyometra; ‘pyo’ tarkoittaa märkäeritettä ja ‘metra’ kohtua.
Hoitamattomana kohtutulehdus voi johtaa kuolemaan bakteereiden levitessä kohdusta verenkiertoon, aiheuttaen tulehdusreaktion myös laajemmin muualla elimistössä ja sen seurauksena elinten toimintahäiriön ja vaurioitumisen. Märkäeritteestä äärimmilleen täyttynyt kohtu voi myös revetä ja vuotaa vatsaonteloon.
Mistä kohtutulehdus johtuu?
Märkäkohdun eli pyometran kehittyminen on hormonaalisten sattumusten summa.
Kun narttukoira tulee kiimaan, kohdun limakalvo alkaa paksuuntua progesteronihormonin vaikutuksesta, jotta mahdollisen parittelun ja munasolujen hedelmöitymisen seurauksena syntyneet alkiot pystyisivät kiinnittymään kohdun seinämään ja tiineys voisi alkaa.
Aina limakalvon muutokset eivät kuitenkaan etene normaalisti, vaan kehittyy niin sanottu kystinen endometriumin hyperplasia eli kohdun limakalvon rakkulainen liikakasvu. Limakalvon limaa tuottavat rauhaset kasvavat suuremmiksi ja niiden määrä lisääntyy. Näin paksuuntunut ja usein normaalia enemmän limaa erittävä limakalvo tarjoaa entistäkin paremman kasvualustan bakteereille.
Kohtu on normaalisti steriili ympäristö, bakteerit eivät sinne kuulu. Elimistö kykeneekin tavallisesti eliminoimaan kohtuun livahtaneet bakteerit nopeasti ja tehokkaasti. Bakteerit pääsevät kohtuun erityisen hyvin juoksujen aikaan avoinna olevaa kohdunkaulaa pitkin emättimestä, missä bakteereiden esiintyminen taas on täysin normaalia.
Kiiman aikana kohoava progesteroni vaikuttaa kuitenkin myös elimistön vastustuskykyyn: valkosolut, jotka tavallisesti tuhoavat kohtuun päässeet bakteerit, eivät nartun ollessa kiimassa pysty toimimaan yhtä tehokkaasti, jotta ne eivät samalla tappaisi mahdollisessa parittelussa kohtuun päässeitä, kohti munasoluja matkaavia siittiöitä ja estäisi näin myös hedelmöittymistä.
Kohdun limakalvon paksuuntumisen ja siellä olevien valkosolujen toiminnan heikentymisen lisäksi, progesteronihormoni vähentää kohdunseinämän lihaskudoksen aktiivisuutta, minkä seurauksena mahdolliset kohtuun päässeet bakteerit sekä limakalvon rauhasista erittyvä lima eivät myöskään yhtä tehokkaasti vuoda kohdusta ulos.
Näin bakteerit pääsevät kohtuun, lisääntyvät niille suotuisissa olosuhteissa ja aiheuttavat kohdun tulehtumisen ja märkäeritteen muodostumisen.
Minkäikäinen narttu voi sairastua kohtutulehdukseen?
Koska kohdun limakalvo kokee muutoksia joka juoksussa ja mahdollisen rakkulaisen liikakasvun muutokset kasaantuvat, nousee narttukoiran alttius kohtutulehdukseen sairastumiselle näin jokaisen kiimakierron myötä. Tämän vuoksi keski-ikäiset ja sitä vanhemmat nartut ovat suurimmassa riskissä sairastua. Jopa noin 25 % leikkaamattomista narttukoirista sairastuu kohtutulehdukseen ennen kymmentä ikävuottaan.
Märkäkohtua voi kuitenkin esiintyä myös nuorilla nartuilla, joskus harvoin jopa ensimmäisen juoksun yhteydessä.
Milloin koira voi saada kohtutulehduksen?
Tyypillinen ajankohta märkäkohdun kehittymiselle on 1-2 kuukautta edellisten juoksujen loppumisesta. Se osuu siis samaan hetkeen kuin valeraskaus.
Valeraskaus on juoksun jälkeen yleinen tila, jossa elimistö kuvittelee, että se on tiine tai juuri saanut pennut. ”Emä” hoitaa fiktiivisiä pentuja, kuten leluja. Narttu voi syödä huonosti, kuten tiineyden loppuvaiheilla. Maitorauhaset turpoavat ja nisistä voi erittyä maitoa. Erotuksena märkäkohtuun voi olla vain hyvin pientä ruumiinlämmön nousua, mutta vain valeraskaana olevalla koiralla ei koskaan ole kuumetta. Koska valeraskaus ja märkäkohtu voivat siis ajoittua samaan ajankohtaan, on oireita hyvä tarkkailla huolella molemmilta kanteilta.
Vaikka tämä ajankohta on tyypillisin aika kohtutulehduksen esiintymiselle, voi märkäkohtu kuitenkin kehittyä missä kiimakierron vaiheessa tahansa.
Valeraskaudessa koira saattaa hoitaa leluja pentunaan. Valeraskaus ja kohtutulehdus kulkevat usein käsi kädessä.
Kohtutulehduksen oireet
Märkäkohdun oireet riippuvat siitä, onko kohdunsuu kiinni vai auki. Jos koiralla on märkäkohtu ja kohdun suu on kiinni, puhutaan suljetusta pyometrasta. Suljetussa pyometrassa emättimestä ei vuoda märkäeritettä ulos, mutta yleisvointi heikkenee ja koiralla esiintyy usein seuraavia oireita:
- vaisu ja kipeän oloinen
- juo paljon
- kuumeinen (peräsuoleta mitattuna ruuminlämpö yli 39,2 C)
- saattaa ripuloida ja oksentaa johtuen elimistön myrkytystilasta
Toisin kuin suljetussa pyometrassa, avoimessa pyometrassa koiran emättimestä vuotaa mätää tai verensekaista tulehduseritettä ulos, jolloin yleinen verenmyrkytys etenee hivenen hitaammin ja oireet eivät ole niin voimakkaat. Silloin kuitenkin yleensä havaitaan, että koira siistii itseään nuolemalla vulvaa poikkeuksellisen paljon ja silti lattioilla tai pedeillä saattaa olla epämääräistä pahanhajuista eritettä. Myös emättimen suulla saatetaan havaita tulehduseritettä.
Jos havaitsette klassisia kohtutulehduksen oireita eli emätinvuotoa, kuumetta, lisääntynyttä juomista sekä vaisuutta, tulee ottaa saman tien yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin.
Kohtutulehduksen diagnosointi
Kohtutulehdus diagnosoidaan klinikalla kohdun ultraäänitutkimuksella. Ultraäänitutkimuksessa voidaan kohtuontelossa havaita nestekertymä. Koiralta otetaan usein myös verikokeet, kuten tulehdusarvot sekä elinarvot, joissa havaittavat muutokset yhdessä yleisvoinnin kanssa kertovat tilanteen vakavuudesta ja ennusteesta.
Kohtutulehduksen hoito
Kun narttukoiralla on todettu kohtutulehdus, on sen ensisijainen ja ehdottomasti suositeltavin hoito leikkaushoito, jossa kohtu ja munasarjat poistetaan.
Vaihtoehtoisesti joskus, jos leikkaushoito ei jostain syystä ole mahdollista, voidaan kokeilla lääkkeellistä hoitoa kohdun tyhjentävällä hormonipistoksella (Alizin) ja antibioottilääkityksellä. Koiran paraneminen lääkehoidolla on kuitenkin epävarmaa ja komplikaatioiden riski on suuri. Vaikka koira lääkehoidolla paranisikin, märkäkohdun kehittymiselle altistaneet kohdun limakalvomuutokset ovat yhä tallella ja narttu onkin varsin altis saamaan märkäkohdun uudestaan, mahdollisesti heti seuraavassa juoksussa. Tämän vuoksi koira on suositeltavaa leikata hormonaalisesti inaktiivisessa anestruksessa eli valeraskauden jälkeen myöskin niissä tapauksissa, joissa päädytään akuutissa tilanteessa lääkkeelliseen hoitoon.
Jos nartulla havaitaan usein epämääräistä tiputtelua, välivuotoa ja ultrassaäänitutkimuksessa havaitaan niin kutsuttu mukometra eli limakohtu, jolloin kohdun limakalvo on ultraäänellä tutkittuna paksuuntunut ja tuottaa paljon limaa, on tämä tilanne usein hyvin vahvasti märkäkohtua ennakoiva tila.
Tämän takia myös mukometrasta kärsivä narttu on hyvä leikata valeraskauden jälkeen eli n. 3-5 kk juoksujen loppumisesta.
Voiko kohtutulehdusta ehkäistä?
Leikatulle narttukoiralle ei voi tulla kohtutulehdusta, joten leikkaus on ainoa varma keino ehkäistä kohtutulehduksen kehittyminen. Narttu voidaan joko kastroida eli munasarjat ja kohtu leikataan avoleikkauksessa pois tai steriloida. Steriloidessa vain munasarjat poistetaan joko avoleikkauksessa tai tähystysavusteisesti eli pienemmässä operaatiossa. Kastraation ja sterilaation jälkeen narttu ei voi tiinehtyä ja saada pentuja.
Ihmisillä sterilaatioleikkauksessa munasarjojen ja kohdun välinen yhteys yksinomaan katkaistaan lisääntymisen estämiseksi eli munasarjat jätetään naisen kehoon varhaisten vaihdevuosioireiden kehittymisen ehkäisemiseksi. Tätä ei tehdä koirille, sillä aktiivinen munasarjakudos elimistössä jatkaa koiran hormonitoimintaa ja juoksuja, vaikkei koira voikaan lisääntyä. Näin ollen munasarjat koiraan jättävä sterilaatioleikkaus ei poistaisi sitä mahdollisuutta, etteikö koira myöhemmin voisi sairastua niin kutsuttuun stumppipyometraan. Kun kohtu poistetaan, jää vatsaonteloon jäljelle pieni pätkä kohtukudosta poistokohtaan. Jos munasarjakudosta on jäljellä, voi tähän stumppiin kehittyä tulehdus.
Yleisesti munasarjakudoksen jääminen koiraan tulkitaankin siis epätoivotuksi tilanteeksi ja leikkauskomplikaatioksi. Toisinaan minimaalinen määrä eli ihan muutama solu munasarjakudosta voi jäädä narttuun sterilaatioleikkauksen yhteydessä ja nartulle tulee ns. ovarian remnant syndrome. Jos nartulla epäillään ovarian remnant syndromea, tutkitaan progesteroni ja anti-Müller hormoni (AMH) verestä. Jos ne ovat koholla, voidaan narttu mahdollisesti leikata uudestaan etsien jäljelle jäänyttä munasarjakudosta.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Silmä on yksi koiran ja ihmisen elimistön monimutkaisimmista elimistä. Silmä on myös herkkä elin ja sen mahdollistama näkö tärkeä aisti. Lievimmillään silmäoireet, kuten lievä sidekalvon ärsytys voi mennä ohi parin päivän huuhtelukuurilla, mutta pahimmillaan silmän syvemmissä rakenteissa jylläävät tulehdukset ja vakavammat vauriot voivat hoitamattomana johtaa jopa sokeutumiseen. Tämän vuoksi silmäoireisiin on hyvä puuttua ajoissa.
Alla asiaa koiran tavallisimmasta silmävaivasta eli sidekalvontulehduksesta, johon silmätulehduksella usein viitataan.
Silmän anatomia
Käydään läpi ensin vähän silmän rakennetta, jotta sidekalvontulehdusta ja sen oireita on helpompi ymmärtää:
Silmämunan valkoinen osa eli silmänvalkuainen on nimeltään kovakalvo eli skleera. Se on suhteellisen paksu rakenne.
Kovakalvoa peittää ohut kalvo nimeltään sidekalvo eli konjunktiiva aivan sarveiskalvon reunaan asti. Sidekalvo vuoraa myös silmäluomien silmämunan päällä lepäävää sisäluomen sisäpintaa.
Koiran silmän sisänurkassa oleva vilkkuluomi, silmälle lisäsuojaa antava rakenne, josta meillä ihmisillä on vain pieni surkastuma jäljellä, on myös sidekalvon peittämä.
Sarveiskalvo eli kornea on läpinäkyvä kalvo, joka muodostaa värikalvon eli iiriksen eli pyöreän silmän värin antavan osan ja silmän mustuaisen eli pupillin pinnan. Iiriksen tehtävä on pienien lihassäikeiden avulla säädellä silmään tulevan valon määrää pienentämällä pupillia valoisassa pieneksi (näin silmään pääsee vähemmän valoa ja häikäistyminen estetään) ja laajentamalla sitä hämärässä suureksi (näin silmään pääsee enemmän valoa ja näkeminen heikommassakin valaistuksessa mahdollistuu).
Iiriksen takana on silmän linssi. Linssin paksuutta säätelemällä silmä pystyy tarkentamaan katseen joko kauas tai lähelle.
Aivan silmän takana silmämunan sisäpinnalla on verkkokalvo, joka sisältää valoa aistivia soluja, jotka muuttavat valoaistimuksen hermoimpulsseiksi. Hermoimpulssit taas kuljeutuvat näköhermoa pitkin edelleen aivoihin, jossa näköaistimukseksi.
Koko tämä herkkä paketti eli silmämuna on kiinnittynyt kallonluiden muodostamaan silmäkuoppaan pehmytkudosten avulla. Silmäluomet ja ripset räpytysreflekseineen suojaavat silmää ulkoisilta ärsykkeiltä ja yhdessä kyynelnestettä tuottavien kyynelrauhasten ja silmäluomen tukirauhasten avulla pitävät silmän pinnan kosteana.
Mikä aiheuttaa koiran silmätulehduksen?
Sidekalvontulehdus voi johtua monesta syystä. Varsinaiset primääriset infektiot eli elimistön ulkopuoliset tarttuvat silmätulehduksen aiheuttajat kuten virukset, bakteerit ja sienet ovat harvinaisia koiran silmätulehduksen aiheuttajia Suomessa.
Sidekalvon bakteeritulehdukset ovat pääasiassa elimistön omaan normaaliflooraan kuuluvien bakteereiden sekundäärisesti aiheuttamia eli bakteeritulehdus kehittyy vasta jonkin muun silmien ärsytystä aiheuttavan tilan seurauksena.
Sidekalvontulehduksen taustasyitä ovat esimerkiksi seuraavat:
- Allergiat
- juveniili rakkulainen sidekalvontulehdus eli pennuilla ja nuorilla noin alle 18 kk ikäisillä koirilla esiintyvä sidekalvontulehdus, joka johtuu silmien allergisesta reagoinnista ulkoisilla ärsykkeille. Tulehdukselle on tyypillistä sidekalvolla olevien silmää puolustavien valkosoluryhmittyminen reagointi allergeeneihin kuten siitepölyyn ja huonepölyyn, bakteereihin sekä vieraaseen materiaaliin → valkosoluryhmittyvät suurenevat ja muodostavat ns. rakkuloita ja alkavat itse näin mekaanisesti ärsyttää silmää lisää
- allerginen sidekalvontulehdus allergisilla koirilla iästä riippumatta (erityisesti koirat joilla on atopia, myös ruoka-aineallergikoilla voi esiintyä)
- allerginen reaktio esimerkiksi hyönteisen pistoon silmien läheisyydessä
- Silmän vierasesineet: roskat, kuten irtokarvat ja lenkillä silmiin joutuneet pienet kasvinosat, jotka jäävät jumiin silmäluomen tai vilkkuluomen alle
- Silmän traumat: esim. risukossa juostessa, kaverikoirien tai kissojen kanssa leikkiessä
- Kuivasilmäisyys: kun silmää suojaavan ja silmään joutunutta vierasmateriaalia (siitepöly, pöly, roskat, bakteerit jne.) poistavan kyynelnesteen tuotanto on riittämätön tai kyynelnesteen laatu heikko, silmä on alttiimpi ärtymään ja tulehtumaan. Kuivasilmäisyydelle on altistavia tekijöitä kuten esim. jotkin autommuunisairaudet, kilpirauhasen vajaatoiminta, kyynelrauhasia hermottavan aivohermon vaurio esim. kroonisten korvatulehdusten seurauksena. Tietyt rodut ovat kuivasilmäisyydelle alttiimpia: esim. amerikancockerspanieli, valkoinen länsiylämaanterrieri, cavalier kingcharlesinspanieli, mopsi, kääpiösnautseri
- Sisäänpäin kääntyvät (entropion) tai ulospäin kiertyvät (ektropion) silmäluomet: Kun silmäluomi kääntyy sisäänpäin, ei silmän pinnan kanssa kosketuksissa ole siihen tarkoitettu sidekalvon vuoraama silmäluomen sisäpinta, vaan luomen ulkopinta karvoineen. Entropionia tavataan monella rodulla, esim. lyhytkuonoisilla roduilla kuten mopsilla ja bulldogeilla sekä noutajilla ja chow chowlla.
Ektropionissa taas silmäluomi roikkuu, eikä sidekalvo yhtä suojattu vaan paljastuu, jolloin luomivakoon kertyy helpommin vierasesineitä. Myös silmää suojaava kyynelneste vuotaa helpommin ulos ja näin sidekalvo kuivuu ja on herkempi ärsytyksille. Ektropionia esiintyy esim. basseteilla, spanieleilla ja tanskandogeilla. Joillain koirilla entropion ja ektropion voi esiintyä eri osassa silmäluomea samanaikaisesti, esim. mastiffit, bernhardilaiset, berninpaimenkoirat ja newfoundlandinkoirat alttiita.
- Ylimääräiset silmää ärsyttävät väärin kasvavat ripset (distichiasis ja ektooppinen cilia): eivät kasva normaalisti ripsirajasta liian lähellä silmää tai sidekalvon pinnasta ja hankaavat silmän pintaa. Ylimääräisille ripsille alttiita rotuja: cockerspanieli, villakoirat, shetlanninlammaskoira, yorkshirenterrieri, mäyräkoirat
- Silmäluomien ja kasvojen alueen (mahdollisesti suurissa silmien läheisissä ihopoimuissa kasvavat) silmiin ulottuvat ja niitä ärsyttävät karvat: tavataan esim. villakoirilla, bichon friséllä, shih tzulla ja mopsilla.
Koiran silmä on yksi monipuolisimmista ja herkimmistä elimistä.
Miten koiran silmätulehdus oireilee?
Sidekalvontulehdukselle tyypillisimpiä oireita ovat silmien normaalia voimakkaampi rähminen ja sidekalvon punoitus. Oireiden voimakkuus vaihtelee. Kaikkia oireita ei tarvitse esiintyä:
- silmä rähmii limaista tai tahmaavaa silmäluomiin tarttuvaa harmahtavaa, keltaista tai jopa vihertävää eritettä
- sidekalvo punoittaa
- sidekalvo on turvonnut
- koira voi räpytellä silmää normaalia enemmän
- silmä voi kutista ja koira pyrkii helpottamaan kutinaa hankaamalla silmää tassulla tai hankaamalla kasvoja esimerkiksi mattoon
Sidekalvontulehdus voi olla vain toisessa silmässä tai molemmissa silmissä samanaikaisesti. Esimerkiksi allerginen oireilu koskettaa usein molempia silmiä, mutta toki oireilu voi joskus alkaa hieman eri aikaan, esimerkiksi niin, että tänään oireilee yksi silmä ja huomenna jo molemmat.
Jos oireilu on toispuoleista on silloin mahdollisten vierasesineiden, silmän traumojen kuten sarveiskalvohaavaumien todennäköisyys suurempi. Siksi erityisesti toispuoleisessa oireilussa, jos oireisiin liittyy silmän siristely, tulee ottaa huomioon sidekalvotulehduksen lisäksi myös esim. silmässä edelleen olevan vieraesineen ja sarveiskalvohaavan mahdollisuus.
Sidekalvontulehduksen lisäksi, koiralla voi olla myös muita silmänrakenteita koskettavia tulehduksia ja tiloja. Niillä voi olla yhteisiä oireita sidekalvontulehduksen kanssa. Osa niistä, kuten juuri sarveiskalvohaavat ja silmän syvempien rakenteiden eli suonikalvoston tulehdus eli uveiitti, vaatii välitöntä hoitoon hakeutumista.
Milloin yhteyttä eläinlääkäriin?
Jos koiralla on yllämainittuja silmäoireita tai muita silmäoireita, ota aina yhteyttä eläinlääkäriin. Etäeläinlääkäri osaa antaa hyvän tilannearvion kuvien ja yhdessä etäeläinlääkärin ohjeistuksella tehtävän silmätutkimuksen avulla. Monia lieväoireisia tilapäisiä ärsytyksiä tai sidekalvontulehduksia voidaan aloittaa hoitamaan kotona huuhtelulla ja tilanteesta riippuen erilaisilla silmää kostuttavilla tipoilla. Silmähuuhteeksi sopii esimerkiksi keittosuolaliuos. Kostutustipoista useimpiin lieviin sidekalvon ärsytyksiin ja tulehuksiin riittävä on hylauronihappopitonen säilöntäaineeton tippa.
Mikäli silmässä voin voimakasta kipua ja koira pitää silmää kiinni, siristää tai hankaa sitä voimakkaasti, silmänvalkuainen on voimakkaan punainen tai muita voimakkaita oireita ilmenee, ota yhteyttä suoraan klinikalle päivystävään eläinlääkäriin.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Koiran ripuli on yksi yleisimmistä vaivoista, miksi koiran kanssa hakeudutaan eläinlääkäriin. Useimmiten äkillisesti alkanut akuutti ripuli rauhoittuu tehokkaalla tukihoidolla kotona, jos koiran yleisvointi on muuten hyvä ja koira saadaan pidettyä nesteytettynä.
Jos ripulioireet ovat hyvin voimakkaat ja koira kuivuu, saattaa koira tarvita nestehoitoa ja muuta tukihoitoa klinkalla. Tarkempaa taustasyyn selvitystä tarvitaan myös silloin, jos koiralla on myös muita sairauden oireita tai ripulioire pitkittyy.
Mikä on ripuli?
Ripuli tarkoittaa tilaa, jossa suolisto ei toimi normaalisti ja tämän vuoksi uloste on muuttunut kiinteästä löysäksi tai vetiseksi. Usein ulostamistiheys on myös kasvanut eikä koira välttämättä pysty normaaliin tapaan pidättämään.
Mistä ripuli johtuu?
Koska ripuli on yleisoire, mahdollisia taustasyitä on monia. Ripulia voi aiheuttaa:
- virukset ja bakteerit (ulkoa koiran löytämistä “herkuista” esim. toisten koirien kakat, raadot)
- suolistoloiset (alkueläimet kuten giardia tai madot kuten suolinkainen)
- sopimaton ruoka:
- pilaantunut ruoka (esim. bakteerit, bakteereiden tuottamat myrkyt ja homeet ja niiden aiheuttamat myrkyt)
- rasvainen ruoka
- mausteinen ruoka
- ylensyöminen
- ruoka-aine-epäsopivuus
- ruoka-aineallergia
- IBD eli inflammatory bowel disease eli tulehduksellinen suolistosairaus
- suolta ärsyttävät vierasesineet (esim. kepinpalat, hiekka)
- suolta/suolen tukkivat vierasesineet eli suolitukos
- stressi
- lääkkeet (esim. tulehduskipulääkkeet kuten Metacam ja Rimadyl)
- maha-suolikanavan kasvaimet
- haimatulehdus eli pankreatiitti
- haiman vajaatoiminta eli EPI
- lisämunuaisen vajaatoiminta eli Addisonin tauti
- maksasairaudet
- myrkytys
- kohtutulehdus tai muu vakava elimistön infektio
- yliherkkyysreaktio
Kun puhutaan yleisimmästä vaivasta eli koiran akuutista eli äkillisesti alkaneesta ripulista, syynä on monesti jonkin uuden tai sopimattoman satunnainen asian syönti eli esimerkiksi uudet namit tai uusi ruoka, bioroskiksesta pöllitty pilaantunut herkkupala tai lenkillä haisteltu ja maisteltu lajitoverin jätös. Aina ei kuitenkaan aiheuttajan jäljille akuutissa ripulissa päästä. Kroonisessa ripulissa taustasyynä on useimmiten ruokavalioon liittyvät ongelmat, loiset tai tulehduksellinen suolistosairaus tai muu systeemisairaus.
Ripuli on yleinen vaiva ja sen voi aiheuttaa moni asia.
Ripulin tyypit
Ripuli jaetaan ripulioireiden perusteella paksusuoliperäiseksi ja ohutsuoliperäiseksi ripuliksi.
Koiran suolisto koostuu ohutsuolesta ja paksusuolesta. Ohutsuoli rajoittuu alkupäästään mahalaukkuun ja loppupäästään paksusuoleen. Paksusuoli taas ohutsuoleen ja peräaukkoon. Ohutsuoli- ja paksusuoliperäisestä ripulista paksusuoliperäinen ripuli on yleisempää. Joskus ripuli voi olla myös näiden kahden tyypin välimuoto.
Paksusuoliperäinen ripuli
Paksusuoliperäisessä ripulissa koiran ripulioireilu on seuraavanlaista:
- ulostaa pieniä määriä
- ulostaa tiheästi
- ulosteet ovat limaisia
- ulosteissa voi olla pieniä määriä kirkkaanpunaista verta
- pinnistelee kakkausasennossa vielä tarpeiden tekemisen jälkeenkin vaikka mitään ei vaikuttaisi enää tulevan ulos, eli koiralla on nk. tenesmus eli ulostuspakko eli tunne siitä, että kakattavaa vielä olisi
Jotta paksusuoliperäisen ripulin oireita voi ymmärtää, täytyy ymmärtää miten paksusuoli normaalisti toimii. Paksusuolen tärkein tehtävä on ottaa ruokasulasta talteen nestettä, jotta elimistö ei kuivu. Tämän vuoksi se ikään kuin varastoi ulostetta niin kauan, kuin homma on hoidettu ja ulostemassa on valmis kuvattavaksi. Jotta uloste etenisi reippaasti vielä nesteen sitomisen jälkeenkin, tuottaa paksusuoli myös limaa ulosteen ympärille, jolloin uloste liikkuu suolessa paremmin eteenpäin eikä jämähdä kiinni. Kun paksusuoli sitten tulehtuu, neste ei ehdi imeytyä eikä uloste ehdi varastoitua, joten koira kakkaa tiheästi pieniä määriä vetisiä ulosteita. Koska tulehtunut paksusuoli tuottaa myös normaalia enemmän limaa, on ripuliuloste paksusuoliperäisessä ripulissa tämän vuoksi usein tavallista limaisempaa.
Tehokkaan nesteen imeytymisen varmistamiseksi, paksusuolessa on runsaasti hyvin suolen limakalvon pinnassa olevia verisuonia. Ärtyneen paksusuolen limakalvon pienet pinnalliset verisuonet rikkoutuvat herkästi jatkuvan ulostamisen ja voimakkaan ulostuspakosta johtuvan pinnistelyn vuoksi. Näiden seikkojen vuoksi paksusuoliripulissa havaitaankin usein pieniä määriä kirkkaan punaista verta, mikä voi säikäyttää, mutta ei ole pieninä määrinä vaarallista.
Jos verta esiintyy kuitenkin enemmän ja uloste on pelkkää marjapuuroa, veristä limaa tai pelkkää verta, silloin on syytä hakeutua klinikalle.
Ohutsuoliperäinen ripuli
Ohutsuolen tehtävä taas on pilkkoa ja ottaa talteen ruuasta saatavia ravintoaineita. Jos ohutsuoli ei toimi, ravintoaineet eivät imeydy. Ohutsuoliperäisestä ripulista kärsivä koira oireilee usein seuravasti:
- ulostaa suuria määriä
- ulostamiskertojen määrä on normaali
- uloste on usein rasvaista
- ulosteessa on harvoin limaa tai verta
- pinnistelyä kakkaamisen lopuksi eli ulostuspakkoa ei esiinny
- jos ohutsuoliperäinen ripuli pitkittyy, voi ravintoaineiden huono imeytyminen alkaa pikkuhiljaa ilmetä seuraavasti:
- koira laihtuu vaikka syö hyvin ja vähintään saman määrän samaa ruokaa kuin ennenkin
- turkki huononee
- koira saattaa alkaa muuttua myös väsyneemmäksi
Ripulin kesto: akuutti ja krooninen
Akuutti, eli äkillinen ripuli tarkoittaa ripulia, joka alkaa äkillisesti ja johtuu usein jonkin sopimattoman syömisestä. Jos koiran yleisvointi on hyvä, äkillinen ripuli alkaa rauhoittua yleensä parissa vuorokaudessa hyvällä ja tehokkaalla tukihoidolla.
Kroonisella eli pitkittyneellä ripulilla tarkoitetaan ripulia joka jatkuu kolme viikkoa tai pidempään tai esiintyy toistuvasti.
Ripulin tyyppejä on erilaisia ja niiden alkuperä myös vaihtelee.
Ripulin diagnoosi
Ripulin diagnoosi on kliininen eli se perustuu oireisiin ja niiden kestoon.
Äkillisessä ripulissa koiran voinnin ollessa muuten hyvä, hoidetaan ripulia oireenmukaisesti. Taustasyy on usein jonkin sinänsä vaarattoman, mutta koiralle sopimattoman syöminen.
Jos äkilliseen ripuliin liittyy muita oireita, kuten huono yleisvointi, voimakasta oksentelua tai vatsakipua, täytyy poissulkea muita vakavampia aiheuttajia, kuten esim. vierasesineen aiheuttama suolitukos (esim. yleistutkimus ja vatsaontelon röntgen) tai akuutti haimatulehdus (yleistutkimus ja verikokeet).
Kroonisen ripulin syytä täytyy myöskin selvitellä lisää. Erityisesti kroonisessa ripulissa on tärkeää määritellä ripulioireen tyyppi ja voimakkuus ja ottaa tarkat esitiedot koskien koiran muita oireita, ruokavaliota ja sen mahdollisia muutoksia, loishäätöhistoriaa, lääkityksiä, elintapoja jne.
Yleistutkimuksen lisäksi tutkitaan ulostenäyte sisäloisten poissulkemiseksi ja otetaan verikokeita (esim. verenkuva, elinarvot, haima-arvot, folaatti ja B12-vitamiini). Usein kroonisessa ripulissa aloitetaan myös suolistoystävällinen hypoallergeninen ruokavalio tai tehdään eliminaatiodieetti, mikäli oireilun oletetaan olevan ruokavalioon tai krooniseen tulehdukselliseen suolistosairauteen liittyvä oire.
Miten koiran ripulia voi helpottaa kotona?
Koiran ripulioireita voidaan hoitaa kotona 2 vrk jos yleisvointi on hyvä ja ripulioireet ovat maltilliset. Siinä ajassa oireilu alkaa tehokkaalla tukihoidolla usein rauhoittumaan.
Hyvä yleisvointi tarkoittaa, että koiran pitää olla iloinen oma itsensä, syödä ja juoda normaalisti, pissata normaalisti, kiinnostua ihmisten askareista ja ulkoilusta, pennun ollessa kyseessä, myös leikkien pitää maittaa normaaliin tapaan. Suun limakalvot täytyy olla kosteat ja nätin vaaleanpunaiset eikä maha saa olla aristava sitä tunnusteltaessa.
Ruokinta vatsaystävällisellä helposti sulavalla ruualla:
Korvataan omasta ruuasta osa esim. runsaassa vedessä keitetyllä riisillä tai kaurapuurolla ja annetaan ruokaa pieniä annoksia useita kertojan päivässä. Palataan vähitellen omaan ruokaan parin päivän sisällä oireiden rauhoittuessa. Jos koiralla on ruoka-aineallergioita tai epäsopivuuksia tai jos kyseessä on pieni pentu, silloin on parempi jatkaa omalla ruualla ja pelata enemmän tukivalmisteilla. Jos koira syö raakaruokaa, sitä ei kuitenkaan ripulin aikana suositella, liha annetaan kypsennettynä.
- Ripulitukivalmisteet ulosteen kiinteyttämiseksi ja suoliston tasapainottamiseksi: Ripulitukivalmisteet ovat reseptivapaita ja niitä on useita erilaisia. Vetisessä ripulissa vaaditaan voimaakkaammin kiinteyttävä valmiste, lievemmässä oireilussa riittää usein vähemmän kiinteyttävä maitohappobakteereita, prebiootteja ja kuituja sisältävä valmiste
- Lisänesteytys
Ripulissa koira menettää nestettä, joten nesteensaantia täytyy lisätä. Se onnistuu helpoiten lisäämällä nesteen määrää ruuassa.
Milloin yhteys eläinlääkäriin?
Ripulioireita voidaan hoitaa kotona 2 vrk jos yleisvointi on hyvä. Kun yleisvointi on hyvä eikä muita oireita ole, sulkee se pois vakavampia aiheuttajia. Siinä ajassa oireilu alkaa tehokkaalla tukihoidolla usein rauhoittumaan. Etäeläinlääkäri voi antaa lisävinkkejä etäeläinkääkäriltä tukihoidossa juuri teidän tilanteessanne.
Jos ripulioireet ovat voimakkaat, koiralla on myös muita oireita kuten oksentelua, koira ei syö tai juo, koira on vaisu, vetäytyvä tai levoton tai koira aristaa mahaa, tulee aina ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
