Koiran kalsiumoksalaattikivet virtsakivet

Koiran kalsiumoksalaattikivet virtsakivet

Koirallani on kalsiumoksalaattikiviä. Mitä se tarkoittaa?

Millaisia virtsakiviä on olemassa?

Virtsakivet ovat kivimäisiä mineraalikertymiä, jotka muodostuvat virtsarakkoon. Rakossa voi olla suuri, yksittäinen kivi tai useita eri kokoisia kiviä.

  • Struviittikivet koostuvat magnesiumista, ammoniumista ja fosfaatista (MgNH4PO4 6H20).
  • Kalsiumoksalaattikivet ovat kalisumin ja oksalaatin tuotos (Kalsiumoksalaatti dihydraatti CaC2O4 2H20). Huom. Kalsiumoksalaatti monohydraattti CaC2O4 • H20 ilmenee virtsassa vain etyleeniglykolimyrkytyksen yhteydessä!)
  • Kystiinikivet koostuvat kystiinistä ((SCH2CHNH2COOH)2).
  • Puriinikivissä erotetaan uraattikivet jotka koostuvat
    • ammoniumuraatista (NH4 C5H4N4O3)  ksantiinitiinista (C5H4N4O2)).

 

Mikä aiheuttaa kalsiumoksalaattikivien muodostumisen?

Koiran kalsiumoksalaattikivet eli virtsakivet ovat melko yleinen vaiva pienillä koirilla. Munuaisten ja virtsan kautta poistetaan keholle tarpeettomia tuotteita ja siksi virtsa sisältää aineenvaihdunnan jätetuotteita, kuten mm. liuenneita mineraaleja. Nämä mineraalisuolat pysyvät liuenneena virtsaan niin kauan kuin virtsan pH pysyy normaalina ja virtsa ei tiivisty liikaa. Jos pH-arvo on alle 6 on virtsa hapanta ja yli 7 on virtsa emäksistä. Ihmisillä virtsan pH-arvon rajat ovat todella suuret ja pH 4,5-8 tulkitaan normaaliksi. Koiran virtsan pH-arvon tulee olla 7.0–7.5 ja kissan 6.3–6.6, eli normaalin rajat ovat hyvin kapeat. Kalsiumoksalaattikivien muodostuminen on monimutkaista eikä sitä tunneta kunnolla. Runsaasti kalsiumia, sitraatteja tai oksalaatteja sisältävä ja hapan virtsa (toistuvasti alle 6,5) altistaa lemmikin kalsiumoksalaattikiteille ja -kiville, mutta miten näitä asioita voitaisiin ehkäistä on epäselvää. Tiedossa on kuitenkin, että kalsiumoksalaattikiviä havaitaan nykyään enemmän, kuin aikaisemmin. Asiaan vaikuttaa ennen kaikkea liian vähäinen nesteensaanti, jos lemmikki syö yksinomaan kuivamuonaa eikä juo riittävästi. Kalsiumoksalaattikivien syntymiseen vaikuttaa mahdollisesti myös suolistomikrobiston häiriintyminen mm. antibioottikuurien myötä. Lihaville eläimille kehittyy todennäköisemmin kalsiumoksalaattikiviä. Lihavat lemmikit eivät välttämättä liiku eli virtsaa riittävän usein, muun muassa koska heillä voi olla muitakin liikkumishalukkuuteen vaikuttavia haasteita, kuten nivelkipuja. Ylipainoiset lemmikit voivat kokea haasteita virtsaamisaennon ottamisessa ja täten virtsata harvoin, eli tyhjentää rakkonsa epätäydellisesti. Lisäksi suuri määrä vatsaontelon sisäistä rasvaa painaa rakkoa alaspäin ja voi mekaanisesti haitata virtsarakon tyhjenemistä, jolloin virtsarakkoon jää aina konsentroitunutta eli tiivistä virtsaa. Kalsiumoksalaattikivien syntymiselle on epäilty olevan geneettistä alttiutta. Kissoista mm. persialaisilla, burmilla ja himalajankissoilla on rotualttius kalsiumoksalaattikiville. Koiran kalsiumoksalaattikivet eli virtsakivet ovat melko yleinen vaiva pienillä koirilla. Koirarotuja, jotka ovat alttiimpia kehittymään kalsiumoksalaattivirtsakivitaudille, ovat:

  • Bichon Frise
  • Cairninterrieri
  • Chihuahua
  • Jack Russellin Terrieri
  • Keeshond
  • Kääpiösnautseri
  • Lhasa Apso
  • Maltalankoira
  • Mäyräkoira
  • Papillon
  • Pomeranian
  • Shih Tzu
  • Snautseri
  • Valkoinen länsiylämaanterrieri
  • Villakoira, kääpiö- ja toy
  • Yorkshiren terrieri

Kalsiumoksalaattikiviä on kivitutkimuksissa havaittu uroskoirilla enemmän kuin naaraskoirilla (73,1 % vs. 26,9 %), ja ne olivat yleisempiä kastroiduilla (85,5 %) kuin intakteilla koirilla (14,5 %). Uroksilla on 12 kertaa suurempi todennäköisyys kalsiumoksalaattikivlle, kuin naaraskoirilla.

Kuinka yleisiä kalsiumoksalaattikivet ovat?

Kalsiumoksalaattikivet ovat toiseksi yleisin kivilaji, struviittien jälkeen. Struviitit ja kalsiumoksalaatit muodostavat yhdessä yli 85 % kaikista koiran virtsakivistä. Kivianalyysien perusteella on todettu, että koirilla struviittikivien määrä on vähentynyt, kun taas kalsiumoksalaattikivien määrä on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Struviittikivet olevan yleisempiä naaraskoirilla ja kalsiumoksalaattikivet uroksilla.

Millaisia oireita ilmenee, jos koiralla on kalsiumoksalaattikiviä?

  • verta virtsassa
  • kipua virtsatessa
  • virtsaamisongelmia kuten jatkuva yrittäminen ilman että virtsaa tulee paljoa tai virtsasuihku on heikko tai pumppaava
  • virtsaamattomuus jos tulee virtsaumpi

Miten kalsiumoksalaattikivet diagnosoidaan?

Virtanäytteessä voidaan havaita kalsiumoksalaattikiteitä. Usein virtsarakon kivet voidaan havaita röntgen- tai ultraäänitutkimuksella. Kalsiumoksalaattikivet voidaan lähes aina nähdä tavallisessa röntgenkuvassa ja kiviä voidaan havaita niin virtsarakossa kuin virtsaputkessa, mihin ne etenkin uroskoirilla jäävät jumiin. Ainoa tapa varmistaa, että virtsarakkokivi on kalsiumoksalaattikivi, on analysoida kivi erillisessä laboratoriossa.

Voiko kalsiumoksalaattikiteitä ja -kiviä ennaltaehkäistä?

  1. Koirat, jotka kuluvat yllä mainittuihin riskirotuihin, olisi hyvä tutkia ajoissa. Ensimmäisen havainto kalsiumoksalaattikivistä tehdään usein 7,5 ± 3 vuoden iässä. Prekliinisten eli ennen oireiden ilmenemistä saatavien terveyshyötyjen saavuttamiseksi rodut, joilla on suuri CaOx-virtsakivitaudin riski, olisi hyvä seuloa vuosittain alkaen n. 5-6-vuotiaana, eli 2–3 vuotta ennen kliinisen virtsakivitaudin todennäköistä kehittymistä. 1 Eli olisi hyvä varata aika vatsaontelon röntgenkuvaukseen sekä virtsatutkimuksiin. Koska samaisilla pienikokoisilla koiraroduilla on usein heikohko tilanne hammaskiven ja parodontiitin kanssa, voi röntgenkuvat ja virtsatutkimuksen yhdistää esimerkiksi vuosittaiseen hammaskivenpoistoon.
  2. Koiran tulee syödä erikoisruokaa. Lopun elämää. Uusiutumistiheyttä on koirilla, ja 48–57 % tapauksista uusiutuu 3 vuoden sisällä. 2,3 Kalsiumoksalaattikiviä ei virallisesti voi liottaa ruokavaliolla, toisin kuin struviittikiteitä, mutta jos kyseessä on sekakiteet / -kivet, voidaan ruokavaliolla mahdollisesti saada pientä lisähyötyä liottamisen suhteen ja sen avulla saada pienimmät kivet ulos normaalia reittiä. Liukenemishoidon keskimääräinen kesto koirilla on 3-3,6 kuukautta ja vaihteluväli 2-5 kuukautta. Kalisumoksalaattikivien kohdalla tärkeintä on ennaltaehkäistä, ettei niitä synny uudestaan, jos niitä on kerran ollut. Eli potilas, jolla on ollut kiviä, syö lopun ikäänsä erikoisruokaa. Valmisruuat tähän tarkoitukseen:
    • Royal Canin Urinary s/o
    • Virbac Urology Dissolution & Prevention koiralle
    • Trovet Rid renal&oxalate
    • Vet Concept Dog Low Mineral koiralle
    • Hills u/d
    • Hills w/d
  3. Koiran tulee juoda riittävästi. Normaalina pidetään 25-50ml/kg/24h eli 10 kg koiran tulisi saada vuorokaudessa n. 250-500 ml vettä. Jos virtsakiteitä tai kiviä on havaittu, tulee juomisen olla tuolla yläpäässä. Helpoiten vettä saa lisättyä niin kissan, kuin koiran ruokavalioon, kun lemmikki syö märkäruokaa.
  4. Älkää antako c-vitamiini tai d-vitamiinilisiä konsultoimatta eläinlääkäriä. C-vitamiini muuttaa virtsan pH-arvoa ja hajotessaan C-Vitamiini tuottaa oksalaattia. D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen. Liika D-vitamiini voi johtaa liialliseen kalsiumin poistoon, jolloin kalsium ei voi sitoa oksalaattia ja sen pitoisuudet nousevat. D-vitamiinia voi olla kalanmaksaöljytyotteissa, välttäkää niitä.
  5. Monitoroikaa virtsan pH-arvoa, sen tulisi olla 7.0–7.5
  6. Monitoroikaa virtsan tiiviyttä/laimeutta. Virtsan ominaispaino Urine specific gravitys USG tulee olla alle 1.020.
  7. Älkää antako ruokia, missä on paljon oksalaattia. Esim.
  1. VÄLTTÄKÄÄ TURHIA SUUN KAUTTA ANNETTAVIA ANTIBIOOTTIKUUREJA! Nisäkkäillä ei ole oksalaatin metaboloimiseen tarvittavia entsyymejä. Suoliston mikrobisto hoitaa oksalaatin pilkkomisen. Antibioottien liiallinen käyttö vähentää mm. suoliston Oxalobacter formigenes -bakteerien määrää. Nämä suolistobakteerit käyttävät ravintonaan oksalaattia. Koirilla, joilla on vähän Oxalobacter-bakteereja suolistossa, ylimäärä oksalaattia erittyy virtsaan ja voi siten lisätä kalsiumoksalaattikiviriskiä. 4 Ikävä kyllä useista tutkimuksista huolimatta ei olla voitu todistaa että probiootit kuten Lactobacillus voisivat auttaa lisäämään oksalaattia pilkkovien bakteerien määrää. Tästä huolimatta on varmasti monellakin tapaa hyödyllistä, jos virtsakiville alttiit koirat saavat lisäravinteena mm. Lactobacillus-pitoista tuotetta.
Eläinlääketieteen holistinen toimintaperiaate

Eläinlääketieteen holistinen toimintaperiaate

Eläinlääketieteen alalla on tapahtumassa muutos, jonka ansiosta holistisen, eli kokonaisvaltaisen lähestymistavan tärkeyttä on alettu korostaa hoidoissa. Eläinlääkäriklinikat huomioivat yhä useammin eläimen fyysisen terveyden lisäksi myös emotionaalisen hyvinvoinnin. Tässä artikkelissa pohditaan holistisen eläinlääketieteen periaatteita, hyötyjä ja positiivista vaikutusta eläimiin ja niiden omistajiin. Holistinen lähestymistapa mullistaa eläinlääketieteen käytäntöjä ja edistää lemmikkien kokonaisvaltaista terveyttä ja hyvinvointia sisällyttämällä esimerkiksi integroivia hoitomuotoja, ravitsemusneuvontaa ja käyttäytymiskoulutusta hoitosuunnitelmiin. 

Holistisen eläinlääketieteen periaatteet

Holistinen eläinlääketiede perustuu periaatteeseen, jonka pohjalta hoidetaan koko eläintä – ottaen huomioon sen mieli ja keho. Holistinen eläinlääketiede huomioi, että fyysiset vaivat voivat olla yhteydessä emotionaalisiin haasteisiin tai käyttäytymisongelmiin. Hoidon painopiste on ennaltaehkäisevässä toiminnassa ja hyvinvoinnissa. Samalla keskitytään taustalla olevien syiden käsittelemiseen, pelkkien oireiden hoitamisen sijaan. Holistisesti hoitavat eläinlääkärit yhdistävät konventionaalisen eläinlääketieteen täydentäviin hoitomuotoihin tarjotakseen parasta mahdollista hoitoa.

Kattavat terveystarkastukset

Holistiset eläinlääkärit tekevät laajoja terveystarkastuksia saadakseen kattavan ymmärryksen eläimen yksilöllisistä tarpeista. He luovat räätälöityjä hoitosuunnitelmia, jotka ottavat huomioon eläimen elinympäristön, elämäntavat ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Ravintoneuvonta on yksi tärkeä osa-alue näissä terveystarkastuksissa. Mahdollisia käyttäytymisongelmia tai emotionaalista epävakautta pohditaan ja niihin etsitään vastauksia monipuolisesti.

Täydentävät hoidot ja vaihtoehtoiset menetelmät

Holistinen eläinlääketiede sisältää erilaisia täydentäviä hoitoja ja vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden tarkoituksena on tukea eläimen hyvinvointia ja terveyttä. Hoitomuotoihin voi kuulua esimerkiksi akupunktio, jonka tarkoituksena on stimuloida kehon tiettyjä pisteitä ja täten aktivoida kehoa parantumaan ja lieventämään kipua. Kiropraktiikka taas keskittyy selkärangan tasapainoon parantaakseen kokonaisvaltaista terveyttä. Kasviperäistä lääketiedettä ja luonnonmukaisia hoitokeinoja käytetään tukemaan kehon omia parantumismekanismeja.

Holistisessa eläinlääketieteessä huomioidaan koko eläin, mukaan lukien sen elinympäristö.

Ravinnon rooli holistisessa hoidossa

Ravitsemus on holistisen hoidon kulmakivi. Eläimelle sopivia ja tasapainoinen ravitsemus edistää terveyttä ja voi ennaltaehkäistä sairauksia. Ravintoa voidaan hyödyntää myös sairauksien hoidossa. Holistiset eläinlääkärit tarjoavat yksilöllisiä ravitsemissuunnitelmia, jotka perustuvat eläimen erityistarpeisiin. Suunnitelmissa otetaan huomioon muun muassa eläimen ikä, rotu, aktiivisuustaso ja terveydentila. Eläimen ravitsemuksellisia tarpeita voidaan täydentää erilaisilla täydennysrehuilla tarvittaessa. 

Emotionaalisen hyvinvoinnin edistäminen

Holistinen eläinlääketiede tunnistaa emotionaalisen hyvinvoinnin merkityksen. Stressin minimointi tai lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistava ympäristö ovat tärkeitä tekijöitä eläimen hyvinvoinnille. Ahdistuneille, huolissaan oleville tai traumatisoituneille eläimille tarjotaan tukea ja niiden vointia pyritään parantamaan monipuolisilla toimilla. Hoidoissa voidaan keskittyä esimerkiksi ihmisen ja eläimen välisen yhteyden rakentamiseen ja vahvistamiseen, mikä taas edistää eläimen luottamusta ja turvallisuuden tunnetta.

Yhteistyöhön perustuva hoito ja konsultointi

Holistisesti toimivat eläinlääkärit osallistavat aktiivisesti eläinten omistajia. Diagnoosin ja hoitosuunnitelman teossa kuunnellaan myös omistajia ja heidän näkemyksiään. Eläinlääkärit tekevät ennemminkin yhteistyötä omistajien kanssa, jotta eläimen hoito olisi toimiva ja mahdollinen toteuttaa. Tarvittaessa omistajia koulutetaan ja neuvotaan ennaltaehkäisevistä hoidoista. Myös lemmikin elinympäristön muokkaamisen ja elämäntapojen muuttamisen luomista mahdollisuuksista keskustellaan. Näin omistajat saavat arvokasta tietoa lemmikkien hyvinvoinnista ja voivat sen pohjalta tehdä eläimen terveyttä edistäviä päätöksiä päivittäisessä toiminnassaan. 

Johtopäätökset

Holistisessa eläinlääketieteessä otetaan huomioon koko eläin ja yhdistetään eri hoitomuotoja. Hoidon painopiste on ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä. Holistinen lähestymistapa muuttaa yleisiä eläinlääketieteellisiä toimintamalleja ja mahdollistaa täten eläimen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden huomioimisen. Hoitosuunnitelmat ovat yksilöllisiä ja ravitsemussuunnittelu on holistisen eläinlääketieteen tärkeimpiä osa-alueita. Kokonaisvaltaiset hoitomuodot voivat paitsi parantaa eläinten elämänlaatua, myös vahvistaa ihmisen ja lemmikin välistä sidettä. 

Helteet ja lemmikit

Helteet ja lemmikit

Kesä on täällä, ja helteet vaikuttavat paitsi meihin ihmisiin myös lemmikkeihimme. Korkeat lämpötilat voivat olla haitallisia lemmikkien terveydelle, ja siksi on tärkeää huolehtia heistä asianmukaisesti helteellä. Näiden vinkkien avulla voit huolehtia siitä, että lemmikkisi voi hyvin myös helteellä ja minimoit lämpöhalvauksen riskit.

Älä jätä lemmikkiä autoon


Tämä on äärimmäisen tärkeää! Vaikka aiheesta muistutetaan säännöllisesti, puhutaan lehdissä silti joka kesä kuumaan auton jätetyistä lapsista ja lemmikeistä. Pahimmillaan lapsi tai eläin on menehtynyt ylikuumenemisen seurauksena. 

Auton sisälämpötila voi kohota vaaralliseksi erittäin lyhyessä ajassa. Journal of Emergency Medical Services -lehden mukaan sisälämpötila autossa nousee kymmenessä minuutissa yli kymmenen celsiusastetta. Auton sisälämpötila voi siis kohota eläimille tai ihmisille vaaralliseksi myös pilvisinä päivinä, tai vaikka ulkona ei olisikaan helle.

Älä jätä lemmikkiä yksin autoon kesällä, vaikka ikkunat olisivat raollaan tai auto olisi varjossa. Koira saa lämpöhalvauksen huomattavasti helpommin kuin ihminen, koska se ei pysty säätelemään kehon lämpötilaa hikoilemalla. Erityisen herkkiä lämpötilan kohoamiselle ovat muun muassa lyhytkuonoiset koirat, sydänvikaiset koirat, pennut sekä vanhat koirat. Jos autosi ilmastoinnin voi jättää päälle vaikka auto olisi sammuksissa, on siitä hyvä ilmoittaa esimerkiksi lapulla ikkunassa, jotta ohikulkevat ihmiset eivät huolestu. 

Tarjoa riittävästi raikasta vettä 

Varmista, että lemmikkisi saa aina raikasta ja puhdasta vettä. Koiralle kannattaa varata oma vesipullo mukaan joka paikkaan. Kuumalla säällä eläimet voivat saada nestehukan nopeammin. Voit myös harkita jääpalojen lisäämistä vesisäiliöön pitämään veden viileänä pidempään. Eläimen ei tulisi kuitenkaan juoda aivan jääkylmää vettä. 

Lämpöhalvaus on koirille vaarallinen.

Pidä lemmikki viileässä

Varmista, että lemmikkisi pääsee viettämään aikaa viileässä sisätilassa. Pidä mahdollisuuksien mukaan ilmastointi päällä ja ohjaa eläin talon tai asunnon viileisiin paikkoihin. 

Huomioi auringon kuumentamat pinnat

Kuumalla säällä asfaltti, hiekka ja jopa auton istuimet voivat lämmetä erittäin kuumiksi ja pahimmillaan aiheuttaa palovammoja ihoon tai eläinten tassuihin. Vältä kävelyä kuumalla asfaltilla tai käytä tarvittaessa kenkiä/tossuja eläimen tassuissa.

Viilennä lemmikki

Lemmikin voi pitää viileänä uittamalla tai haaleilla suihkuilla. Jos eläin ei halua uida, voi vedessä seisominenkin jo auttaa. Huomioi kuitenkin, että vedessä, jossa on sinilevää, ei tule uida! Nykyään eläimille on olemassa erilaisia viilennyspeittoja, joista voidaan saada apua. Erilaisia jäisiä herkkuja voidaan myös antaa. Ihmisen jäätelö ei kuitenkaan sovellu eläimille! 

Lemmikin turkin leikkaaminen

Pitkä turkki voi lämmittää, mutta toisaalta myös viilentää eläintä. Se, kannattaako turkkia leikata, riippuu koiran rodusta ja turkin laadusta. Ohutturkkisten ja karvattomien lemmikkien iho tulee suojata palamiselta.

Ajoita ulkoilu oikein

Ulkoile eläimen kanssa vuorokauden viileinä hetkinä. Keskipäivän porottavassa auringossa ei tule lenkkeillä lemmikin kanssa, vaan ulkoilut kannattaa suorittaa aikaisin aamulla ja myöhempään illalla.

Seuraa lemmikin kuntoa

Pidä lemmikkiäsi silmällä ja tarkkaile sen käyttäytymistä. Jos huomaat merkkejä lämpöhalvauksesta, ota yhteyttä eläinlääkäriin välittömästi. Tyypillisimpiä oireita ovat liiallinen läähättäminen, letargia, apatia, oksentelu ja alentunut ruokahalu. Lämpöhalvauksen saaneen eläimen limakalvot ovat kirkkaan punaiset. Jos eläin menee shokkiin ja tajuttomaksi, on tila hengenvaarallinen.

Kissojen allergiat

Kissojen allergiat

Allergiassa immuunijärjestelmä vastaa liian herkästi tiettyyn aineeseen. Tyypillisesti allergeenit, eli allergisen reaktion aiheuttavat aineet, ovat vaarattomia (kuten siitepöly, ruoat tai pöly), mutta joillakin yksilöillä elimistö reagoi liian vahvasti ja aiheuttaa tulehduksellisen reaktion. Tällöin ilmenevät myös allergiaoireet.

Ihmisillä tyypillisiä allergiaoireita ovat kutiavat ja vuotavat silmät, aivastelu ja vuotava nenä. Kissoilla voidaan havaita näiden lisäksi myös yhdistelmiä seuraavista ongelmista: 

  • Iho: Kutiava iho voi saada kissan nuolemaan, hankaamaan ja raapimaan ihoa ja turkkia. Tämä taas voi kohtaa tulehduksiin ja karvanlähtöön. Allergiat vaikuttavat eniten ihoon. 
  • Ruoansulatusjärjestelmä: Oireet näkyvät yleensä oksenteluna tai ripulina.
  • Hengityselimet: Ylemmän ja alemman hengitystien ongelmat, usein yhdistettynä nenävuotoon.
  • Silmät: Allergeenit aiheuttavat usein sidekalvotulehdusta.

Allergiat ovat erittäin yleisiä kissoilla eikä niistä yleensä voi parantua. Allergiat vaikuttavat täten kissan ja omistajan elämänlaatuun ja rutiineihin. Tietyt rodut ovat alttiimpia allergioille,  mutta kaikki kissat voivat saada allergioita. Allergiaoireisiin kannattaa reagoida nopeasti, sillä hoidon aloittaminen varhaisessa vaiheessa on tärkeää pitkällä aikavälillä. Ota yhteyttä eläinlääkäriin heti, jos huomaat kissallasi allergiaan viittaavia oireita. 

Allergiatyypit kissoilla

Termi ”allergia” on yleinen nimitys, mutta eläinlääkärit jaottelevat allergiat kuuden päätyypin mukaan: 

  1. Ruoka-aineallergia
  2. Atooppinen dermatiitti
  3. Kirppuallergia (Suomessa tosin harvinainen)
  4. Allerginen kosketusihottuma
  5. Lääkeaineihottuma
  6. Allerginen bronkiitti eli kissan astma

Allergiaoireet

Kaikki allergiat voivat aiheuttaa samankaltaisia ​​oireita kissoilla. Nämä oireet vaihtelevat voimakkuudeltaan ja voivat muuttua vuosien aikana.

Ruoka-aineallergia

Ruoka-aineallergiat voivat oireilla samalla tavalla kuin atooppinen dermatiitti, joka taas johtuu ympäristön vaikutuksista. Kaikki ruoka-aineallergiat eivät aiheuta ruonasulatuskananavan ongelmia, kuten oksentelua, ripulia, ilmavaivoja tai liiallista syljeneritystä. Usein ruoka-aineallergiat voivatkin ilmetä iho-ongelmina, kuten kutinana pään, kasvojen ja kaulan alueella. Ruoka-aineallergiat oireilevat vuoden ympäri, niin kauan kuin eläin altistuu allergisoivalle ruoalle. 

Atooppinen dermatiitti

Atopia eli ympäristöallergia voi muistuttaa ruoka-aineallergiaa oireiden perusteella. Kutina on yleisin raportoitu oire, mutta atopiaan kuuluvat myös korvatulehdukset, karvanlähtö, karvattomat kohdat ja mätäpaiseet. Usein atopiasta kärsivillä kissoilla on myös sekundäärisiä bakteeri- ja hiivasienitulehduksia. Atopia voi myös aiheuttaa astmaa muistuttavia hengityselinten ongelmia ja sidekalvotulehdusta.

Kirppuallergia

Kirppuallergia vaikuttaa vain ihoon. Tyypillisesti kirppuallergioista kärsivillä kissoilla luonnollinen kyky torjua kirppuja on huono tai sitä ei ole lainkaan. Suomessa kirppuallergia on harvinainen, sillä ulkoloisia ei juuri havaita lemmikkieläimillä. 

Kirppuallergia havaitaan yleisimmin pään ja kaulan alueella, mutta oireita voi olla myös sisäreisissä ja vatsassa. Voimakas kutina voi johtaa jopa itsetuhoiseen käyttäytymiseen, koska kissa yrittää epätoivoisesti saada lievitettyä allergian aiheuttamaa kutinaa. 

Allerginen kosketusihottuma

Allerginen kosketusihottuma ilmenee iholla olevina vaurioina. Siitepöly, hiivasieni tai esimerkiksi punkit voivat laukaista kosketusihottuman ja sen sijainti määräytyy suoraan sen perusteella, mikä osa kehoa on ollut kosketuksissa allergeenin kanssa. Useimmilla kosketusihottumaa sairastavilla kissoilla esiintyy ihon punoitusta, turvotusta, mätäpaiseita ja syyliä. Kutina näissä paikoissa voi olla kohtalaista tai vakavaa.

Lääkeaineihottumat

Lääkeaineihottumat ovat allergisia reaktioita tietyille lääkeaineille. Oireiden esiintyvyys,  sijainti ja vakavuus vaihtelevat. Usein kissoilla havaitaan kutinaa, ihottumaa, punoitusta, turvotusta, tulehduksia tai nokkosihottumaa. Vakavissa tapauksissa iho saattaa irrota levyinä. Tämäntyyppinen allergia on harvinainen kissoilla.

Allerginen bronkiitti

Allerginen bronkiitti tunnetaan myös kissan astmana. Allergisesta bronkiitista kärsivät kissat yleensä hengittävät vinkuen ja raskaasti, sekä yskivät. 

Kissojen allergiat usein oireilevat iho-ongelmina ja kutinana.

Allergioiden syitä

Ruoka-aineallergiat

Ruoka-aineallergioiden syyt kissoilla ovat vielä epäselviä ja kissat voivat reagoida mille tahansa proteiinille, hiilihydraatille, säilöntä-, lisä- ja väriaineelle. Tyypillisesti kissan immuunijärjestelmä reagoi liian vahvasti proteiinille ja eniten allergiatapauksia on raportoitu naudanlihaan, kalaan ja kanaan liittyen. Kissat voivat olla allergisia myös viljoille, maissille ja gluteenille. Nämä ovat kuitenkin harvinaisempia kuin proteiiniallergiat. Joidenkin tutkimusten mukaan siamilaisilla kissoilla ja alle puolivuotiailla yksilöillä on korkeampi riski kehittää ruoka-aineallergioita. 

Atooppinen dermatiitti

Atooppinen dermatiitti oireilee yleisesti tulehtuneena, kutisevana ihona. Atopian geneettisistä tekijöistä ei ole täyttä selvyyttä, mutta sitä on havaittu eniten abyssinialaisilla ja devon rex -kissoilla sekä alle 3-vuotiailla kotikissoilla. Yleisimmät atopian aiheuttajat ovat:

  • Siitepöly
  • Homesienet
  • Hiiva
  • Pöly ja varastopunkit
  • Eläinten tai ihmisten hilse
  • Kirppuallergia, joka voi ilmetä reaktiona kirpun syljelle

Allerginen kosketusihottuma

Allerginen kosketusihottuma on harvinainen kissoilla. Se oireilee viivästyneenä allergisena reaktiona paikassa, joka on joutunut kosketuksiin seuraavien aineiden kanssa:

  • Kasvit (siitepöly, ruohot, puut)
  • Lääkkeet (paikalliset lääkkeet, korvatipat, saippuat, shampoot, hyönteismyrkyt)
  • Kodin sisustus (kuidut, väriaineet, puhdistusaineet)
  • Muut (riisijauho, kloorattu vesi)

Lääkeaineihottumat

Mikä tahansa lääke voi aiheuttaa ihoreaktion, joka voi ilmetä joko yhden tai vasta usean annoksen jälkeen. Allergisia reaktioita aiheuttavat yleisimmin antibiootit, epilepsia-, tulehduskipu- ja verenpainelääkkeet sekä sydämen rytmihäiriölääkkeet.

Allerginen bronkiitti

Astma ilmenee, kun kissan immuunijärjestelmä herkistyy ilmassa oleville allergeeneille. Tämä taas aiheuttaa tulehduksia ja ahtaumia hengitysteissä. Tupakansavu, huono hygienia, pölyinen kissanhiekka, hiuslakka, homeet, siitepöly, kodin kemikaalit ja ilmanraikastimet voivat laukaista allergioita kissalla. 

Usein kysyttyjä kysymyksiä kissojen allergioista

Mistä tiedän, onko kissalla allergia?

Allergisilla kissoilla on yleensä iho-ongelmia ja kutinaa. Tämä ei automaattisesti tarkoita, että kaikilla iho-ongelmaisilla kissoilla on allergioita, mutta niillä usein on selkeä yhteys. Eläinlääkärin tekemien testien avulla asiaan voidaan saada selvyys. 

Miten voin hoitaa ja tukea kissaa, jolla on allergia?

Keskustele aina eläinlääkärin kanssa ennen kuin annat mitään lääkkeitä tai täydennysrehuja kissalle. Oireista ja allergeenista riippuen, kissoille voidaan suunnitella sopiva ruokavalio ja tukea sitä sopivilla lääkkeillä. Hoitosuunnitelma on aina yksilöllinen ja tapauskohtainen. 

Mitkä ovat yleisimmät allergiat kissoilla?

Yleisimmät allergiat ovat ruoka-aineallergiat sekä atooppinen dermatiitti.

Yleisimmät allergiaoireet koirilla

Yleisimmät allergiaoireet koirilla

Allergiat ovat yleisiä koirilla. Noin 1-2% kaikista koirista kärsii ruoka-aineallergiasta, ja jopa 25:llä prosentilla iho-ongelmaisista koirista, on myös ruoka-aineallergia. Kun näiden lisäksi huomioidaan vielä esimerkiksi siitepöly- ja kirppuallergiat, on selvää, että suurimmalla osalla koirista on jokin allergia. 

Miten voit tietää, onko koirallasi allergioita?

Useat sairaudet voivat oireilla allergioiden tavoin. Sen takia eläinlääkärin on varmistettava, onko kyseessä allergian aiheuttamat oireet, vai onko oireiden taustalla mahdollisesti jokin muu syy. 

Kutina

Yksi yleisimmistä allergiaoireista on kutiseva iho. Kutinan vakavuus voi vaihdella melko lievästä, jolloin iho ja turkki näyttävät pääosin normaaleilta, aina jatkuvaan raapimiseen.

Vaikeimmissa tapauksissa turkista voi puuttua karvoja, ja iho voi näyttää punaiselta, ärtyneeltä ja tulehtuneelta.

Tyypillisesti kutina keskittyy seuraaviin alueisiin:

  • Rinta
  • Kainalot
  • Vatsa
  • Tassut (erityisesti etutassut)
  • Korvat
  • Silmät
  • Suu
  • Nivuset
  • Peräaukon ympäristö

On hyvä tiedostaa, että kutina alaselässä, erityisesti hännän juuressa, on kirppuallergian tunnusmerkki. Ajan myötä nämä kutiavat alueet voivat muuttua ”hyperpigmentoituneiksi” eli tummuvat väriltään. Iho voi olla voimakkaasti haiseva ja tuntua huomattavasti erilaiselta.

Jos koirasi turkki on vaalea, saatat huomata tassuissa ”karvan värjäytymistä”, oireena, jossa turkki saa tummanpunaisen, kuparisen värin koiran syljen takia.

Haisevat tassut

 

Useat ihmiset uskovat, että koirien tassujen haju on täysin normaalia, mutta yleensä se johtuu ihotulehduksista, jotka ovat joko bakteerien (mm. stafylokokki) tai sienten (mm. hiivasieni) aiheuttamia. 

Miten tämä oire sitten liittyy allergioihin?

Allergioiden aiheuttama tulehdus hajottaa ajan myötä normaalin ihon suojakerroksen. Tämän seurauksena mikrobit, kuten hiiva ja bakteerit, pääsevät syvemmälle ihoon, jossa ne aiheuttavat tulehduksia ja muita ongelmia. Pääsääntöisesti näitä sekundäärisiä tulehduksia voidaan hoitaa helposti ja se onkin yksi ensimmäisistä eläinlääkärin tekemistä toimenpiteistä. Jotta tulehdukset pysyvät poissa, on kuitenkin tärkeää hoitaa myös tulehdusten pääsyy. 

Kutina on yksi allergioiden yleisimmistä oireista.

Krooniset korvatulehdukset

Monella allergioista kärsivistä koirista on usein toistuvia korvatulehduksia, jotka eivät tunnut koskaan paranevan kokonaan. Kuten tassutulehduksien kohdalla, myös korvatulehdukset voivat olla sekundäärisiä tulehduksia, jotka johtuvat allergioista. Koirilla voi tietenkin olla korvatulehduksia, jotka eivät liity allergioihin. 

Koirilla, joilla on vuosia kestäneitä, diagnosoimattomia tai hoitamattomia allergioita, on usein korvat, joiden iho on verinen, tulehtunut tai paksuuntunut. Korvat myös haisevat. Vaikeissa tapauksissa korvatulehdukset voivat kestää niin pitkään, että korvakäytävä täytyy poistaa operatiivisesti. Jotta tällaiselta tilanteelta vältytään, on tärkeää viedä koira eläinlääkärin tutkittavaksi heti, kun epäilet koiran kärsivän allergioista tai korvatulehduksista.

Toistuvat hot spot -oireet

Virallisesti ”pyotraumaattinen dermatiitti”, hot spot -oireet ovat yleisiä koirilla, erityisesti kultaisillanoutajilla, labradorinnoutajilla ja berninpaimenkoirilla. Kuten korvatulehdukset, hot spot -oireet voivat ilmetä itsenäisesti tai ne voivat olla taustalla olevien allergioiden seurausta. Jos koirallasi on jatkuvasti hot spot- oireita, kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa mahdollisista allergioista.  

Krooninen ripuli

Allergiat vaikuttavat usein koirien ihoon, mutta ruoansulatuskanava voi yhtä lailla kärsiä, jos koiran allergioita ei tiedosta ja hoida.

Ruoansulatuskanavan allergiaoireita ovat:

  • Ripuli
  • Useammat ulostamiskerrat
  • Vaikeudet ulostaa
  • Oksentelu
  • Ruoansulatuskanavan äänet
  • Asteittainen painonlasku
  • Lisääntynyt syljeneritys
  • Kaasunpoisto
  • Vatsakipu

Koiran silmät punoittavat

Koirilla allergiat ilmenevät harvemmin silmissä, mutta se on kuitenkin mahdollista. Jos silmän tietty osa punottaa ja on tulehtunut, ja etenkin jos ongelmia havaitaan molemmissa silmissä, voi kyseessä olla allergian aiheuttama tulehdustila. Tätä tilaa kutsutaan allergiseksi sidekalvontulehdukseksi. Punoituksen voi liittyä myös silmien räpyttelyä tai tassujen hankaamista kasvoihin.

Koira yskii

Yskä ilman limaneritystä, joka pahenee liikunnan aikana, voi olla merkki allergioista. Tätä tilaa kutsutaan allergiseksi keuhkoputkentulehdukseksi. Se on yleisempi ja vakavampi kissalla, mutta myös koirilla on tätä havaittu.

Keskustele eläinlääkärin kanssa

Kuten aina, keskustele eläinlääkärin kanssa, jos epäilet, että koirallasi on allergioita. Eläinlääkärit voivat tehdä testejä sulkeakseen pois yleisemmät tai vakavammat sairaudet, ja selvittää oireiden aiheuttajan.

Eläinlääkäri ottaa myös huomioon:

  • Milloin oireet ovat alkaneet. Ympäristöön liittyvät allergiat ilmenevät yleensä koiran ensimmäisten kolmen elinvuoden aikana, kun taas ruoka-allergiat havaitaan 5-7-vuotiailla koirilla
  • Koiran rodun
  • Oireiden kausiluonteisuuden
  • Aiemmat ja nykyiset ruokavaliot

Autamme mielellämme allergioihin liittyvissä tapauksissa – ota yhteyttä tai varaa suoraan aika!

Eläinten pica-ilmiö

Eläinten pica-ilmiö

Pica on tila, jossa eläin alkaa pakonomaisesti syödä epätavallisia aineita, kuten likaa, soraa, kiviä, puuta, kangasta tai muita ei-ruokaa olevia esineitä. Pica-ilmiöön eivät kuulu satunnainen ruohon syönti tai lelun nakertaminen, vaan eläin etsii pakonomaisesti jotain ravinnoksi kelpaamatonta, mitä se sitten syö. 

Pica-käyttäytyminen on yleistä monilla eri eläinlajeilla, mukaan lukien koirilla, kissoilla, hevosilla ja jyrsijöillä. Pican syyt voivat vaihdella riippuen eläinlajista ja yksilöstä, ja ne voivat sisältää fyysisiä, emotionaalisia tai ympäristöön liittyviä tekijöitä. Pica-oireyhtymä voi aiheuttaa terveysriskejä eläimille, ja sen syitä ja hoitomenetelmiä tutkitaan aktiivisesti.

Yleiset oireet

Pica-oireyhtymän tunnusomaisin piirre on epätavallisen esineiden syöminen. Eläin saattaa esimerkiksi syödä kiviä, hiekkaa, kumia, kangasta tai muita vieraita esineitä. Tämä käyttäytyminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista, ja se voi vaihdella lievästä vakavaan. Eläinten pica-oireyhtymään liittyvät yleiset oireet voivat sisältää ruoansulatushäiriöitä, oksentelua, ripulia, vatsakipua ja ravintoaineiden puutostiloja.

Syyt

Eläinten pica-oireiden ymmärtäminen ja hoitaminen voi olla haastavaa, koska syyt voivat olla moninaiset. Jotkut mahdolliset syyt pican kehittymiselle voivat olla:

  1. Ravitsemukselliset puutokset: Joillakin eläimillä pica voi liittyä ravitsemuksellisiin haasteisiin, kuten mineraalien tai hivenaineiden puutoksiin. Eläimet voivat yrittää täyttää näitä puutteita syömällä epätavallisia aineita.
  2. Stressi ja ahdistus: Eläimet voivat kehittää pican stressaavissa tai ahdistavissa tilanteissa. Epätavallisista ja -sopivien esineiden syöminen voi toimia keinona lievittää stressiä tai luoda turvallisuuden tunnetta.
  3. Kivunlievitys: Joissakin tapauksissa eläimet voivat syödä epätavallisia esineitä kivunlievityksen tavoitteena. Esimerkiksi koirat voivat yrittää syödä ruohoa tai muita kasveja, jos niillä on vatsakipuja tai muita mahasuolikanavan ongelmia. 
  4. Ympäristön tekijät: Eläinten ympäristö voi vaikuttaa pican kehittymiseen. Esimerkiksi jyrsijät voivat alkaa syödä häkkinsä materiaaleja, jos ne eivät saa tarpeeksi pureskeltavaa tai muita aktiviteetteja.
  5. Opittu käyttäytyminen: Pica voi myös olla opittua käyttäytymistä. Esimerkiksi pentu saattaa alkaa syödä epätavallisia esineitä, jos se näkee toisen lemmikin tekevän niin. 

Satunnainen ruohon syönti on täysin normaalia, eikä kuulu pica-ilmiöön.

Hoito

Pica-oireiden hoito riippuu syistä ja yksilöllisistä tarpeista. On tärkeää kuulla eläinlääkäriä, joka voi auttaa selvittämään pican syyn ja kehittämään sopivan hoitosuunnitelman. Oleellista on ymmärtää pica-käyttäytymisen muodostumisen syyt. Joissain tilanteissa ulostenäytetutkimukset, koepalojen otto, tai kuvantaminen on tarpeellista.

Yleisesti hoito koostuu yhdestä tai useammasta seuraavista osa-alueista:

  1. Ruokavalion muutokset: Eläinten pica-oireita voidaan hoitaa muuttamalla niiden ruokavaliota. Joissain tapauksissa eläinten pica johtuu ruokavalion puutteista tai epätasapainosta. Eläinlääkäri voi suositella ravintolisien tai erityisruokien käyttöä, jotka täyttävät lemmikin ravitsemukselliset tarpeet.
  2. Ympäristön muokkaaminen: Jos eläin syö aina tiettyjä esineitä, on kannattaa nämä esineet sijoittaa niin, etteivät ne ole eläimen saatavilla. 
  3. Lääkitys: Vaikeissa pica-tapauksissa eläinlääkäri voi harkita lääkityksen käyttöä. Esimerkiksi, jos pica-oireet liittyvät ahdistukseen tai stressiin, eläinlääkäri voi määrätä rauhoittavia lääkkeitä tai ahdistusta lievittäviä lääkkeitä.
  4. Käyttäytymisterapia: Käyttäytymisterapia voi olla hyödyllinen pica-oireiden hoidossa. Tämä voi sisältää esimerkiksi positiivisen vahvistuksen käyttämistä, jossa lemmikki palkitaan halutusta käyttäytymisestä. Koulutus ja käyttäytymisen hallinta voivat auttaa vähentämään pica-oireita ja ohjaamaan lemmikin käyttäytymistä turvallisempaan suuntaan.

On hyvä muistaa, että jokainen lemmikki on yksilöllinen, ja hoitomuodot voivat vaihdella tapauskohtaisesti. 

Pica voi aiheuttaa vakavia terveysriskejä eläimille, kuten ruoansulatuskanavan tukkeutumisen, suolen puhkeamisen, tulehduksia ja myrkytystiloja. Siksi on tärkeää estää pica-käyttäytyminen valvomalla lemmikin ympäristöä, tarjoamalla sille riittävästi sopivaa ruokaa, leluja ja aktiviteetteja sekä ottaa eläinlääkäriin yhteyttä, jos eläimen käyttäytyminen viittaa pica-ilmiöön.