mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Tassutulehdus eli / on valitettavan yleinen vaiva koirilla. Tassutulehdus ei ole varsinaisesti itsenäinen sairaus vaan ennemminkin jonkin taustalla olevan sairauden tai tilan ilmenemismuoto. Tämän vuoksi etenkin pitkittyneessä tai toistuvissa tassutulehduksissa on tärkeää päästä taustasyyn jäljille, jotta tulehdukset saadaan pidettyä aisoissa ja mahdollisesti ehkäistyä niiden kehittyminen kokonaan.
Mikä se tassutulehdus siis on?
Tassutulehdus on joko yhdessä tai useammassa tassussa esiintyvä ihotulehdus. Tulehtuneena on usein tassunpohjan eli anturoiden välinen iho sekä varvasvälien iho. Myös kynsivallit, kynnet ja anturat voivat oireilla. Tassutulehdus voi esiintyä vain yhdessä tai useammassa tassussa samanaikaisesti. Kun tassun iho on tulehtunut pinnallisesti, voi kyse olla lievimmillään vielä elimistön tulehdusreaktiosta. Jos oireilu kehittyy pidemmälle, alkavat ihon pinnan normaalit asukkaat eli bakteerit ja hiivat runsastua liikaa ihon pinnassa ja aiheuttavat infektion. Jos infektio etenee ihon syvempiin kerroksiin ja karvatuppiin aiheuttaen kipeitä rakkuloita ja paiseita puhutaan jo nk. furunkuloosista.
Miten tassutulehdus oireilee?
Tassutulehduksen oireet ja niiden voimakkuus vaihtelevat taustasyystä ja siitä miten voimakkaasti iho on tulehtunut. Anturoiden ja varpaiden välissä huomataan usein aluksi
- kutinaa, jota koira helpottaa nuolemalla ja hampailla nykertämällä
- punoitusta
- turvotusta
- kostea iho
- tunkkainen haju
Jos tilanteeseen ei puututa ja koira jatkaa tassujen nuoleskelua, iho on jatkuvasti kosteana ja sen pinta vaurioituu. Tämän seurauksena iholla normaalistikin elävien bakteereiden ja hiivojen määrä alkaa lisääntyä liikaa, koska kostea ja rikkinäinen iho on niille täydellinen ympäristö pistää ranttaliksi. Tilanteen mutkistuminen sekundääriseksi bakteeri- tai hiivatulehdukseksi saa tassut kutisemaan vain entistä pahemmin. Paha kierre on näin valmis ja kun tulehdus etenee ihon pintaa syvempiin kerroksiin, aletaan jo havaita seuraavaa:
- tassukarvat harvenee tai lähtee kokonaan
- tassujen iholla voi näkyä mustapäitä, rakkuloita, paiseita, haavaumia ja voimakkaampaa turvotusta
- tulehtunut iho erittää verensekaista kudosnestettä tai ihan märkäistä tulehduseritettä
- koira aristaa tassujen koskettelua
- koiran ontuu
- tassussa voi näkyä myös valeanturamuodostusta ja arpikudoksen paksuunnuttamaa ihoa, joka ylläpitää tulehdusta ja estää paranemisen

Koiran tassutulehdus voi oireilla eri tavoin.
Mistä tassutulehdus johtuu?
Tassutulehduksen taustalla voi olla useita eri syitä. Tulehduksen aiheuttaja voi antaa viitteitä itsestään riippuen siitä millaista oireilu on ja miten oireilu on edennyt.
Jos yksi tassu oireilee äkillisesti
Jos oireilu alkaa äkillisesti ja vain yhdessä tassussa, voi kyseessä olla tassuväliin tai anturaan tullut haavauma lenkillä, minkä seurauksena koira on alkanut nuolla tassua. Kun iho ympärillä alkaa punoittaa ja tulehtua, alkuperäistä pientä pintahaavaumaa voi olla hankala jälkeenpäin tassusta erottaa, vaikka se olisi alulle paneva tekijä ollutkin.
Joskus äkillisesti yhdessä tassussa alkaneen tulehduksen syyksi voi paljastua myös esimerkiksi vaurioitunut kynsi tai vierasesine, kuten anturaan tai tassunpohjaan uponnut tikun pala ja sen aiheuttama paise.
Jos oireilua on useammassa tassussa ja/tai oireilu on toistuvaa
Jos oireilua on useammassa tassussa, tavallisimpia taustasyitä ovat allergiat. Allergioista tavallisin on atooppinen allergia ja tämän jälkeen ruoka-aineallergia. Atooppisessa allergiassa koira on allerginen ympäristössä esiintyville allergeeneille kuten siitepölylle ja pölypunkeille. Ruoka-aineallergiassa koiran allergiaoireet taas nimensä mukaisesti johtuvat jostain/joistain ruoka-aineista. Allergia voi oireilla vain tassujen kutinana ja -tulehduksena, se onkin esimerkiksi atopiassa yksi tyypillisin oireileva alue kehossa, kts. kuva.
Usein kuitenkin kutinoita ja ihottumaa on myös jonkinasteisena myös muualla kropassa. Ruoka-aineallergiassa taas lisänä voi olla myös toistuvat ruuansulatuskanavaoireet kuten närästys ja löysät/ripuliulosteet.
Tuki- ja liikuntaelimistöstä peräisin olevat tekijät
Tassutulehduksen tausta voi olla myös luustosta tai nivelistä ja niiden sairauksista peräisin.
Jos koiralla on ylipainoa (tutkimuksesta riippuen joka toinen tai vähintään joka kolmas koira länsimaissa on ylipainoinen), se on muuten kovin raskasrakenteiseksi jalostettu tai paino jakautuu esimerkiksi synnynnäisen jalan virheasennon vuoksi väärin tassun karvojen peittämälle iholle eikä nätisti kulutusta kestäville polkuanturoille kuten kuuluisi, tassun iho on jatkuvasti vääränlaisessa rasituksessa. Vaikka koira olisi normaalipainoinen ja syntymässä saanut terveet ja suorat jalat, voi paino vanhemmiten alkaa jakaantua väärin sen vuoksi, että raajoihin kehittyy nivelrikkoa tai selkään rappeumaa. Kipua helpottaakseen koira astuu erilailla, mikä helpottaa ehkä hetkellisesti kipua nivelessä, mutta altistaa taas tassun tulehtumiselle.
Kun paino sitten jakautuu väärin kulutusta kestävien anturoiden ulkopuolelle, tassun karvainen iho alkaa paksuuntua, sen karvat tippuvat pois ja kehittyy nk. valeantura. Tämä näkyy keskimmäisten varpaiden yhdistymisenä takaosastaan yhdeksi, jolloin tassussa on kahden erillisen keskimmäisen varvasanturan tilalla ikään kuin yksi sydämenmuotoinen antura.
Valeanturan paksuuntuneen ihon rauhaset tukkeutuvat ja karvatupet tulehtuvat, minkä seurauksena varvasväleihin kehittyy nk. furunkkeleja eli tulehtuneen karvatupen muodostamia kipeitä rakkuloita ja paiseita. Painon väärin jakautumista ja valeanturan muodostumista voi esiintyä yhdessä tai useammassa tassussa.
Muita mahdollisia tassutulehduksen taustalla olevia syitä:
- Sikaripunkkisairaus eli demodikoosi ja sen aiheuttama furunkuloosi. Tassuoireiden lisäksi koiralla voi olla myös muualla ihossa kaljuja ja tulehtuneita ihoalueita, joita liiallisesti runsastuneet sikaripunkit aiheuttavat saadessaan karvatupet tulehtumaan ja karvat tippumaan, mutta oireilu voi olla rajoittunut vain tassuihinkin.
- Autoimmuunisairaudet, joista yleisin on pemphigus foeliacus. Silloin tulehdusmuutoksia oireita nähdään erityisesti anturoissa, usein kuitenkin myös pään alueella korvissa, silmien ympäristössä, kuonossa ja kirsussa.
- Endokrinologiset sairaudet eli hormoneja tuottavien elinten sairaudet, jolloin elimistön vastustuskyky laskee ja sairaus voi ilmetä mm. ihotulehdus-oireina, karvan harvenemisena, lisääntyneenä juomisena ja pissaamisena, lihomisena ja väsymyksenä. Koirien tavallisimpia endokrinologisia sairauksia ovat kilpirauhasen vajaatoiminta tai Cushingin tauti.

Tassutulehduksen aiheuttajia on useita.
Millaiset koirat ovat alttiimpia saamaan tassutulehduksen?
Tassutulehdusta voi esiintyä kaikilla koirilla iästä ja rodusta riippumatta.
Koska pitkittyneiden ja toistuvien tassutulehdusten taustasyynä on useimmiten allergia ja allergioille kuten atopialle on perinnöllinen alttius, on atopialle alttiit rodut suurimmassa riskiryhmässä. Atopialle alttiimpia rotuja ovat esimerkiksi labradorinnoutaja, kultainennoutaja, saksanpaimenkoira, valkoinen länsiylämaanterrieri, jackrusselinterrieri, bullterrieri, staffordshirenbullterrieri dalmatiankoira, bostoninterrieri, bokseri ja mopsi.
Koska yksi tavallisimpia syitä allergioiden lisäksi on ylipainon, raskaan rakenteen ja tuki- ja liikuntaelinten ongelmien aiheuttamat tassutulehdukset tassun vääränlaisen painonjakautumisen vuoksi, myös ne yksilöt ovat suuremmassa riskissä. Tällaisia rotuja ovat esim. labradorinnoutaja, bernhardinkoira, pyreneittenkoira, bullmastiffi , bulldoggit ja lyhytraajaiset rodut kuten mäyräkoirat.
Miten tassutulehdus diagnosoidaan?
Tassutulehduksen diagnosointi on kliininen eli se tehdään oireiden perusteella.
Jos taustasyyksi epäillään allergiaa eikä oireilu pysy poissa pelkällä paikallishoidolla, tai erityisesti jos tassuoireiden lisäksi koiralla on kutina- ja tulehdusoireita myös muualla kehossa, kokeillaan usein atooppista kutinaa rauhoittavia lääkkeitä. Ruoka-aineallergian poissulkemiseksi eliminaatiodieetti.
Jos epäillään tuki-ja liikuntaelimistöstä peräisin olevaa ongelmaa, voidaan yleistutkimuksen lisäksi tehdä myös tarkempi ortopedinen tutkimus ja ottaa tarvittaessa röntgenkuvaa siitä alueesta, jonne mahdollinen kipu paikantuu.
Jos taustasyyksi epäillään sikaripunkkitautia, voidaan ihosta ottaa raapenäyte ja tutkia se mikroskoopilla. Jos epäillään autoimmuunisairautta voidaan tassuista ottaa koepala, joka lähetetään eläinlaboratorioon patologin tutkittavaksi. Jos koiralla on endokrinologisiin sairauksiin viittaavia yleisoireita ja/tai iho-oireita tassuoireiden lisäksi, otetaan koiralta verinäytteitä näiden sairauksien poissulkemiseksi.
Miten tassutulehdusta hoidetaan?
Itse tassutulehdus täytyy rauhoittaa paikallishoidolla.
Jos oireilu alkoi äkillisesti ja on viitteitä kynsivauriosta, voidaan lisäksi kynnen revennyt sarveisosa joutua poistamaan klinikalla rauhoituksessa. Samoin jos epäillään vierasesinettä ja sen aiheuttamaa paisetta, paise pitää avata klinikalla ja huuhdella, jotta vierasesine saadaan poistettua.
Tassutulehduksen pääkohdat ovat:
- tassun desinfiointi esim. bakteereita ja hiivoja tappavalla shampoolla
- tassun käsittely tulehtuneen ihon paranemista nopeuttavalla hoitavalla valmisteella
- tassun käsittely kutinaa lievittävä kortisonivalmisteella
Lisäksi ehdottoman tärkeää tassutulehduksen hoidossa on tassujen pito kuivana ja puhtaana eli nuolemisen esto kaulurilla ja suojaus alussa ulkona esim. tossuilla. Pesut, hoidossa käytettävät muut paikallisvalmisteet, niiden annostelukerrat ja kuurien pituudet riippuvat oireista.
Riippuen taustasyystä, täytyy toki myös itse taustasyytä hoitaa. Esimerkiksi allergian kohdalla atopialääkkeellä, ruoka-aineallergian kohdalla sopivalla ruokavaliolla, ylipainon kohdalla painon pudotuksella, tuki-ja liikuntaelinongelmien kohdalla tarvittaessa erilaisilla kipulääkityksillä, nivelten tukivalmisteilla, lihashuollolla, koirahieronnalla ja fysioterapialla ja muiden taustasairauksien kohdalla sairauden hoitoon tarvittavilla lääkkeillä.
Milloin eläinlääkäriin?
Ota yhteyttä etäeläinlääkäriin, jos koiralla on tassuoireita. Eläinlääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä ajoissa, koska tassuvaivat pahenevat usein nopeasti, tassut kun ovat suurimman osan päivää liikkeessä ja rasituksessa sijaintinsa vuoksi. Etäeläinlääkäri käy koirasi oireet ja niiden keston kanssasi läpi huolellisesti sanoin ja kuvin, antaa arvion tassutulehduksen taustasyystä, paikallishoito-ohjeet ja muut hoito-ohjeet taustasyyn mukaan ja suosittelee tarvittaessa lisätutkimuksia klinikalla.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Oksentaminen on yksi yleisimmistä koiraa vaivaavista sairauden oireista.
Miksi koira siis oksentaa? Oksentaminen on yleisoire ja siksi sen taustalla voi olla hyvin monia eri syitä. Usein oksentaminen tulee ja menee ohi kertarykäisyllä, kun pikku-ahmatti nielaisee ruokakipollisen nappuloita pureskelematta yhdellä hotkaisulla, tai parilla lattian luuttuamisella, jos aiheuttajana on jokin bioroskiksesta ongittu pidempään siellä marinoitunut kielletty herkkupala. Joskus oksentelu voi kuitenkin olla merkki myös äkillisesti alkavasta henkeä uhkaavasta tilasta, kuten vierasesineen aiheuttamasta suolitukoksesta tai pidemmän aikaa pinnan alla kehittyneestä systeemisairaudesta tai ruokavalioon liittyvistä ongelmista.
Mitä oksentaminen on?
Oksentamisella tarkoitetaan tahdotonta mahalaukun sisällön, ja joskus myös ohutsuolen alkuosan sisällön nousemista ylös ja ulos voimakkaiden lihassupistusten seurauksena. Usein oksentamista edeltää pahoinvointi. Kun koira voi pahoin, se alkaa usein kuolata, nieleskellä ja nuoleskella huuliaan. Koira saattaa olla myös levoton ja hakeutua ulkoilmaan ja syömään ruohoa ennen oksentamista.
On tärkeää erottaa, onko kyseessä oksentaminen vai niin kutsuttu regurgitaatio, eli ruokasulan nouseminen mahasta takaisin ruokatorveen ja edelleen suuhun passiivisesti, koska tämä voi antaa lisätietoa oireiden aiheuttajasta. Regurgitaatio on ns. passiivista, koska sitä ei edellä voimakas vatsalihaksilla pumppaaminen kuten oksentamisessa, vaan syöty ruoka ikään kuin vain valahtaa takaisin väärään suuntaan ja pulautetaan ulos ilman mahan kouristelua tai pahoinvointia. Vähän kuten pienet imeväisikäiset ihmisvauvat tekevät herkästi syötyään.
Miksi koira oksentaa?
Oksentelu voidaan kestonsa puolesta jakaa äkilliseen eli akuuttiin oksenteluun ja pitkittyneeseen eli krooniseen oksenteluun. Akuutti oksentelu loppuu yleensä päivässä tai parissa, kun aiheuttajana on esimerkiksi jonkin pilaantuneen syöminen. Jos oksentelu jatkuu useita päiviä tai ilmenee toistuvasti, puhutaan kroonisesta oksentelusta.
Syitä, miksi koira oksentaa äkillisesti on esimerkiksi:
- pilaantuneen ruuan syöminen
- mahatautia aiheuttavat virukset ja bakteerit esim. toisen koiran jätöksiä haistelemalla tai syömällä
- sopimattoman ruuan syöminen (rasvainen, mausteinen, juuri tälle yksilölle sopimaton esim. ruoka-aineyliherkkyyden tai ruoka-aineallergian vuoksi)
- ruuan ahmiminen liian nopeasti
- ylensyöminen
- raju liikunta heti syömisen jälkeen
- jokin mahalaukkua mekaanisesti ärsyttävän syöminen (ruoho, kepin palat jne)
- jonkin ruuansulatuskanavan limakalvoja ärsyttävän syöminen (huonekasvit, kasvit ulkoa, kodin kemikaalit)
- erilaiset myrkytykset (suklaa, ksylitoli, sinilevä jne.)
- mahalukun dilataatio tai kiertymä (suurirotuiset syvärintaiset koirarodut kuten tanskandoggi, setterit, dobermanni)
- suolitukos (suolen tukkiva vierasesine, kuten sukka, pehmolelu, maissintähkä, käpy jne)
- suolen tuppeuma (pennut alttiimpia)
- akuutti haimatulehdus eli pankreatiitti
- kohtutulehdus eli pyometra
Syitä, miksi koiran oksentelu (tai regurgitaatio) pitkittyy tai se esiintyy toistuvasti eli oksentelu on kroonista, on esimerkiksi:
- ruoka-aineyliherkkyys
- ruoka-aineallergia
- IBD eli tulehduksellinen suolistosairaus
- sisäloiset
- megaesofagus eli ruokatorven laajentuma
- lisämunuaisen vajaatoiminta eli Addisonin tauti
- krooninen haimatulehdus eli pankreatiitti
- mahalaukun vierasesine (jos vierasesine ei mahdu etenemään mahalaukusta eteenpäin ohutsuoleen, se voi jäädä pyörimään mahalaukkuun viikoiksi ja kuukausiksi, jopa vuosiksi)
- sappiteiden sairaudet
- maksasairaudet
- munuaissairaudet
- kasvaimet

Koiran oksentaminen on yleistä ja se voi johtua monesta syystä.
Miten oksentelun aiheuttaja diagnosoidaan?
Koska oksentelulle on niin monia eri syitä, hyvin tärkeää oksentelu oireiden arvioinnissa on esitiedot. Tulee selvittää:
- onko kyseessä oksentelu vai regurgitaatio
- mitä koira oksentaa
- miten voimakasta oksentelu on
- miten kauan oireet ovat kestäneet
- mikä koiran yleisvointi on
- mitä muita mahdollisia sairauden oireita koiralla on
- onko koiran nestetasapaino järkkynyt
Jos yleisvointi on hyvä ja pysyy koko oksentelun ajan hyvänä, muita oireita ei ole mahdollisen ripulioireen lisäksi ja koira on perusterve, poissulkee tämä jo usein vakavampia aiheuttaja. Tällöin usein riittää tarkka seuranta ja oireenmukainen hoito kotona, jos koira saadaan pidettyä hyvin nesteytettynä.
Jos yleisvointi on huono, oksentelu on voimakasta, koiralla on muita huolestuttavia oireita tai koiran nestetasapaino on järkkynyt eikä nesteytys ole kotona suun kautta mahdollista, tulee tilannetta tutkia lisää klinikalla. Klinkalla koiralle tehdään yleistutkimus. Tilanteesta riippuen otetaan verinäytteet veriarvojen tarkistamiseksi (saadaan viitteitä kuinka voimakkaasti koira on kuivunut, onko elinten toiminnassa poikkeavaa eli esim. maksa, munuaiset, lisämunuaiset, haima, tulehdusarvot). Lisäksi voidaan ottaa röntgenkuvaa vatsaontelosta tai tehdä vatsaontelon elinten ultraäänitutkimus.
Klinikalla koiralle annetaan myös oireenmukaista tukihoitoa eli nesteytystä ja esimerkiksi pahoinvoinninestolääkettä, mahalaukun limakalvoa suojaavia valmisteita ja tilanteesta riippuen kipulääkitystä.
Kinkkisissä tapauksissa diagnoosiin ei päästä heti näillä tutkimuksilla, vaan joskus joudutaan esimerkiksi tähystämään mahalaukku tähystimellä, ottamaan mahalaukusta tai suolesta koepaloja tai tekemään laparotomia, jolloin vatsaontelo avataan leikkauksellisesti oireiden taustasyyn selvittämiseksi. Laparotomiaan päädytään usein, jos on vahva epäily esimerkiksi vierasesineen aiheuttamasta suolitukoksesta, mutta röntgenillä eikä ultraäänitutkimuksella ei pystytä sitä vielä täysin varmistamaan tai poissulkemaan.
Milloin yhteys etäeläinlääkäriin?
Jos koira oksentaa, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Jos koiran yleisvointi on hyvä ja oksentaminen on maltillista, etäeläinlääkäri auttaa mahdollisen taustasyyn selvittelyssä taustatietojen kartoittamisen ja mahdollisten kotona tehtävien tutkimusten avulla. Etäeläinlääkäri antaa ohjeet mahdolliseen tukihoitoon kotona sekä arvion, milloin tulee tarvittaessa hakeutua klinikalle juuri sinun lemmikkisi tapauksessa.

Huonovointinen koira on usein apea ja väsynyt.
Milloin yhteys suoraan klinikalle?
Jos koiralla on esiintyy seuraavia oireita, tulee kuitenkin ottaa yhteyttä suoraan klinkalle:
- oksentelu on poikkeuksellisen voimakasta
- koira oksentaa toistuvasti ja mitään ei vaan tule, paitsi ehkä vaahtoa ja/tai limaa (mahdollinen suolitukos)
- koira nieleskelee tai kuolaa jatkuvasti (voimakas pahoinvointi, voi viitata myös ruokatorven vierasesineeseen tai pahoihin suun/ruokatorven limakalvovaruoihin)
- jos koira oksentaa kaiken eli vedenkin (voi viitata mahalaukun laajentumaan, kiertymään tai suolitukokseen)
- jos oksennus on vaaleanpunaista, punaista, pelkkää verta, ruskeaa eikä syöty ruoka vastaa väriltään oksennuksen ruskeaa väriä tai kuin kahvinporoa (viittaavat verenvuotoon mahalaukussa tai ohutsuolen alkuosassa)
- jos koira on vaisu, unelias, väsynyt, apaattinen, vetäytyväinen, kipeän oloinen tai hyvin levoton (koira voi olla kuivunut, elektrolyyttitasapaino häiriintynyt, koiralla voi olla muita vakavia taustasyitä oksentamiselle)
- jos epäilet, että koira on syönyt vierasesineen, joka todennäköisesti ei mahdu itsestään normaalia reittiä ulos
- jos epäilet, että koira on syönyt/juonut/nuollut myrkytyksen aiheuttavia aineita
- jos koiran maha on turvonnut
- jos koira aristaa mahaa voimakkaasti
- jos koiran suun limakalvot ovat sormella kokeiltuna tosi tahmeat ja/tai punakat (koira on kuivunut)
- koira ei pissaa (koira on kuivunut)
- ei ulosta 1-2 päivään (koiralla voi olla suolitukos)
- koiralla on samanaikaisesti ripuli (koira on suuressa riskissä kuivua)
- koiralla on peräsuolesta mitattuna >39,3 astetta kuumetta
- koira ei syö tai juo
- koiralla on vakavia perussairauksia, kuten maksan tai munuaisten vajaatoiminta, vakava sydämen vajaatoiminta, diabetes jne.
- koira on iäkäs (herkempi kuivumiselle, iäkkäillä koiralla myös suurempi riski erilaisille vakaville perussairauksille ja esim. kasvainsairauksille, jotka voivat olla oireiden aiheuttajana)
- koira on pieni pentu (herkkä kuivimiselle ja verensokerin liialliselle laskulle)
- koira on pieni kääpiörodun edustaja (herkkä verensokerin liialliselle laskulle)
Miten voin helpottaa koiran oksentelua kotikonstein?
Jos koiran oksenteluoireet ovat lieviä ja yleisvointi on hyvä, voidaan oksentelua seurata päivän ajan ja rauhoittaa mahaa seuraavasti:
- Anna koiralle helposti sulavaa eli vellimäistä/pehmeää/muussattua vähärasvaista ruokaa hyvin pieninä annoksina ja usein pitkin päivää. Esimerkiksi runsaassa vedessä keitetty riisi tai kaurapuuro sopii monille.
- Koira tarvitsee n. 0,5 dl nestettä/painokilo/vrk. Kun koira oksentaa, voi nesteentarve olla jopa 1,5-2 kertainen.
- Nyrkkisääntönä on kuitenkin antaa mahan rauhoittua hetki oksentamisen jälkeen. Annetaan siis koiralle juotavaa vasta kun oksentelusta on kulunut noin yksi tunti, ruokaa kun oksentelusta on kulunut noin kaksi tuntia. Kylmä vesi voi ärsyttää mahaa enemmän, joten juomavesi kannattaa olla ennemmin haaleaa.
Ota yhteyttä etäeläinlääkäriin, joka voi arvioida tarvitaanko yllämainitun tukihoidon tehostamiseksi lisätoimia.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Lannerangan alueelta taaksepäin kulkevia hermojuuria kutsutaan cauda equinaksi (selkäytimen hännäksi). Degeneratiiviset muutokset eli rappeumamuutokset johtavat lumbosakraalistenoosiin. Lumbosakraalistenoosi on selkärangankanavan tai nikamaväliaukon ahtauma. Lumbosakraalistenoos johtaa selkäydinhermojen puristumiseen ja sen seurauksena voimakkaaseen kipuun.
Cauda equina on tuskallinen neurologinen tila, joka on erityisen yleinen suurilla, keski-ikäisillä koirilla. Tyyppirotu on saksanpaimenkoira. Cauda equina-oireyhtymässä havaitaan myös hermopuutoksia.
LUMBOSAKRAALISTENOOSIN TAI CAUDA EQUINAN OIREET
Koirien lumbosakraalistenoosi ja sen oireet ovat hyvin samanlaiset kuin ihmisillä.
Cauda equina -oireyhtymää sairastavat koirat kärsivät pääasiassa kivusta.
Tyypillisesti sairastuneet koirat oireilevat seuraavasti:
- ovat vähemmän aktiivisia
- eivät halua hypätä
- osoittavat kipua epämääräisesti takaraajoissa / lonkkien alueella
- osoittavat kipua lumbosakraalialueen eli ristiluuliitoksen alueen tunnustelussa
- takaraajojen liikerata on suppeampi
- saattavat seistä jalat enemmän ruumiin alla, keskiselkä köyryssä.
- Esimerkkikuva 33-4: https://veteriankey.com/lumbosacral-spine/
- saattavat seistä alaselkä pikkasen köyryllä
- voivat ontua
Jos selkäytimessä on hermokompressiosta eli ”lytyssä olevia hermoja”, on kyseessä Cauda equina-oireyhtymä. Silloin havaitaan myös neurologisista puutteista. Tällöin potilaat esim. raahaavat toista tai molempia takaraajoja, jolloin kynnet tai jopa tassujen anturanpohjat voivat kulua epätasaisesti.
Muita oireita pitkälle edenneessä tai vakavassa cauda equinassa:
Neurologisen vajaatoiminnan laajuudesta riippuen voidaan havaita jopa hännän heikentynyttä toimimista eli häntä voi olla veltto.
Jotkut koirat myös jättävät tosien takaraajan käytön miltei kokonaan pois ja pitävät sen koukussa (juuriärsytysoireyhtymä).
Vakavissa tapauksissa voi esiintyä virtsan- ja ulosteenpidätyskyvyttömyyttä.
Tyypillisesti oireet ilmaantuvat, kun selkärangan hännän alue on kuormitettu, eli seisoessa, kiivetessä portaita tai hypätessä (esim. auto, sohva).
Yleensä ontuminen tulee selvemmäksi pitkäaikaisessa rasituksessa.

Saksan paimenkoirilla on tyypillisesti selkäongelmia.
DIAGNOOSI
Klinikalla tehdään ensin neurologinen tutkimus.
Oireiden avulla lokalisaation paikallistaminen.
Seuraavat oireet viittaavat vahingoittuneisiin selkäydinhermoihin:
- Patellarefleksin pseudohyperrefleksia: N. femoralis L4-L6
- Vähentynyt tibialis cranialis -refleksi, koukistusrefleksi ja gastrocnemius-refleksi, heikentynyt proprioseptio, lihasatrofia: iskiashermo, L6-S1
- Virtsankarkailu: N. pelvinus ja Nn. sacrales, S1-S3
- Vähentynyt perineaalinen refleksi, virtsan ja ulosteen pidätyskyky: S1-S3
- Hännän hypotonia: Nn. caudales, cd1-cd5
Sen jälkeen voidaan alaselästä ottaa röntgenkuvia.
Seuraavat muutokset voidaan mahdollisesti havaita röntgenkuvissa:
- pienentynyt tai romahtanut nikamaväli L7-S1
- ventraalinen tai lateraalinen spondyloosi
- skleroosia nikamien päätylevyissä
- ristiluun ventraalinen subluksaatio suhteessa seitsemänteen lannenikamaan
- ristiluun katto ulottuu seitsemännen lannenikaman kaudaalikaaren alle.
Tavanomaisissa röntgentutkimuksissa ei voida näyttää selkäydinhermoja eikä välilevymateriaalia havaita kunnolla, ellei se ole varsin kalkkeutunutta.
Tästä syystä diagnoosin vahvistamiseksi tarvitaan useimmiten CT- tai magneettikuvat.
Selkäytimessä havaitaan tällöin mm.
- välilevyn pullistuminen
- hermokudoksen tai välilevyn luiskahdus
- epiduraalirasvan väheneminen
HOITO:
Saatavilla on konservatiivisia ja kirurgisia vaihtoehtoja, joita täydentävät toimenpiteet, kuten painonpudotus (tarvittaessa), fysioterapia sekä tulehdus- ja (hermo-)kipulääkkeiden käyttö.
Hoitovaihteohdoista kannattaa keskustella lisää eläinlääkärin kanssa. Eläinlääkäri voi myös tehdä lähetteen eläinfysioterapeutille. Fyssarit saavat usein melko lailla ihmeitä aikaan, eikä leikkausta kannata pitää ensisijaisena toimena, vaan kuntoutusta ja kivunhallintaa.
ALTISTAVIA TEKIJÖITÄ:
Välimuotoisen lanne-ristinikaman tiedetään olevan yhteydessä cauda equina -oireyhtymän, lonkan
kasvuhäiriön ja lumbosakraalistenoosin kanssa.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Ekinokokkoosi on zoonoosi eli eläinten ja ihmisten välillä tarttuva tauti.
Suomeen saapuvat koirat tulee madottaa ekinokokkia vastaan, jotta me ihmiset emme saa tartuntaa.
Myyräekinokokki (Echinococcus multilocularis) on oikeasti vaarallinen loinen.
Myyräekinokokkia esiintyy pääosin pohjoisella pallonpuoliskolla. Keski-Euroopassa sitä on melko paljon ketuissa. Ekinokokki on levinnyt Baltian maihin ja sitä esiintyy yleisenä Virossa.
Myyräekinokokin väli-isäntä on myyrä.
Myyrä syö kasveja, missä on madon munia ja saa tartunnan.
Munista kehittyy toukkia jotka tekevät rakkuloita myyrän maksaan.
Pääisäntiä ovat kettu, supikoira ja koira.
Kun koiraeläin syö myyrän, jolla on toukkarakkuloita, saa se tartunnan.
Aikuiset madot elävät koiraeläimen suolessa. Munat pääsevät ympäristöön kun koiraeläin kakkaa. Näin ne saastuttavat ympäristönsä, kuten marjametsät.
Koirille ei yleensä kehity rakkuloita tai maksasairauden oireita, kuten myyrille ja ihmisille.
Ihminen voi saada tartunnan
- koiraeläimen ulosteesta
- ulosteen saastuttaman veden tai elintarvikkeiden kuten marjojen välityksellä
- ekinokokkia kantavan koiraeläimen turkkiin tarttuneista madon munista
Tässä on hyvä kuva kiertokulusta.

Ekinokokki tulee ottaa vakavasti, jotta lemmikkimme voivat jatkossakin hyvin myös Suomessa.
Miten ekinokokkitartunta oireilee ihmisillä?
Koska kystat kasvavat hitaasti, voi tartunnasta oireisiin mennä 2-15 vuotta.
Ihmisessä toukat kasvavat yleensä maksassa, mihin ne tekevät rakkuloita eli kystia.
Kystien seurauksena voi esiintyä mm. kipua ylävatsan alueella. Oireet voivat jäljitellä maksasyövän ja maksakirroosin oireita. Rakkulat näkyvät usein maksan ultraäänitutkimuksessa.
Loinen voi levitä myös muihin elimiin, kuten aivoihin. Keskushermosto-ongelmia esiintyy 1-3%lla tartunnan saaneista ja sitä pidetään ekinokokkoosin loppuvaiheena.
Leikkaus on ensisijainen hoitomuoto. Aina koko loismassan poistaminen ei ole aina mahdollista. Leikkauksen jälkeen saattaa potilas tarvita lääkityksiä, jotta kysta ei kasva takaisin. Ihmisillä ekinokokkoosi on usein kallista ja monimutkaista hoitaa ja saattaa vaatia laajaa leikkausta ja/tai pitkäkestoista lääkehoitoa.
Lääkärilehti: Myyräekinokokkoosin paras hoito on kirurgia
Suomessa ei vielä olla todettu myyräekinokokkia
Suomeen saapuvat koirat pitää lääkitä ekinokokkia vastaan. Jos tai kun myyräekinokokki huolimattomien ihmisten takia rantautuu Suomeen ja leviää supikoiriin ja kettuihin, ei kukaan voi enää marjastaa ilman pelkoa, että saa loisen joka muuttaa maksaan tai pahimmillaan aivoihin asumaan!
Lue lisää aiheesta artikkelissa Ekinokokkimadotus
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Ihminen ja marsu ovat ainoat nisäkkäät, jotka eivät osaa itse tuottaa C-vitamiinia.
Aikuisen marsun päivittäistä C-vitamiinin tarvetta on pidetty noin 10-30 milligrammana per elopainokilo (mg/kg/vrk).
Eli noin 500 grammaa painavalle marsulle voisi normaalitilanteessa, riippuen vihannesten määrästä, antaa lisänä n. 10 mg/pv.
Tiineille naaraille ja sairaille, heikoille tai vanhoille marsuille tulisi antaa päivittäin 20-50 mg/kg.
Tiine, sairas tai vanha 500g painava marsu tarvitsee jopa 20 mg/vuorokausi.
Marsu tarvitsee c-vitamiinia eikä sen elimistö pystyy varastoimaan vesiliukoista C-vitamiinia kuin lyhyen aikaa. C-vitamiini poistuu luonnollisesti virtsan mukana, eikä sitä siten voi antaa aidosti liikaa.
C-vitamiini toki saattaa hapattaa virtsaa ja tämän takia moni marsun omistaja pelkää C-vitamiinilisän voivan johtaa virtsakivien muodostumiseen.
Tämä EI ole syy jättää antamatta C-vitamiinilisää! Virtsakiteiden ja -kivien muodostumiseen vaikuttaa eniten
- kokonaisruokinnan epätasapaino (arkikkelissamme “Marsun ruokinta” lisää tietoa)
- liian vähäinen juominen
- liikkumattomuus
- ylipaino
- erityisesti pellettien huono kalsium-fosfori-suhde
Mikä johtaa C-vitamiinin puutokseen?
Marsu tarvitsee c-vitamiinia, mutta useimmiten ruoka on vääränlaista.
Esimerkiksi.
- Ei anneta riittävästi C-vitamiinipitoisia vihanneksia
- Ei anneta C-vitamiinilisää ruuan joukkoon
- Luotetaan siihen, että pelleteissä olisi lisättyä C-vitamiinia. C-vitamiini häviää rehusta todella nopeasti liian pitkän tai väärän varastoinnin vuoksi. Avatussa pellettipussissa tuskin on C-vitamiinia jäljellä 2-3 kk avaamisen jälkeen.
Myös ruokahaluttomuus lääketieteellisistä syistä (esim. hammassairaudesta tai ruoansulatuskanavan häiriöistä) voi epäsuorasti johtaa C-vitamiinin puutokseen. Antibioottikuurit sekä muu sairastelu lisäävät C-vitamiinin tarvetta, eli jos marsu ei silloin saa extra C-vitamiinia, voi ilmetä puutoksia.
Varsinkin talvella voi puutostaudin oireita ilmaantuvat helpommin, kun marsuille ei tuoda ulkoa ruohoa tai voikukan lehtiä.

Marsut tarvitsevat C-vitamiinia ravinnosta.
Mitä oireita C-vitamiinin puutos aiheuttaa marsuilla?
Marsu tarvitsee c-vitamiinia. C-vitamiinin puutos voi aiheuttaa seuraavia oireita:
- laihtuminen
- Ientulehdus ja verenvuoto ikenissä
- murtumia
- heikentynyt dentiinin eli hammasluun muodostuminen
- huonolaatuinen, harva tai kuiva turkki
- haluttomuus liikkua lihastulehduksen tai niveltulehduksen takia
- heikentynyt haavojen paraneminen
- lisääntynyt infektioherkkyys
- sisäiset verenvuodot ja anemia
Miten C-vitamiinin puutetta voidaan ehkäistä?
C-vitamiinin anto voi tapahtua sekä rehun että juomaveden kautta.
Monesti marsut eivät halua juoda C-vitamiinilla terästettyä vettä, sillä se maistuu kitkerältä.
Lisäksi vitamiini hajoaa nopeasti valossa, eli se voi saada veden vaan maistumaan pahalta ja marsun välttämään juomista ja täten altistaa virtsakiteiden ja -kivien syntymiselle ilman, että se auttaa ehkäisemään C-vitamiinin puutosta.
Marsu tarvitsee c-vitamiinia ja onneksi C-vitamiinivalmisteita on monenlaisia, nestemäisiä sekä jauheita, mitä voi käyttää vaikka kurkun päälle. Ohjeet pakkauksissa.
Järkevintä on ruokkia marsua tasapainoisesti, antaa C-vitamiinipitoisia vihanneksia ja lisätä vihannesten päälle jauhemuotoista tai nestemäistä C-vitamiinia. Jos annatte päivittäin keltaista paprikaa n. 1 tulitikkuaskin kokoisen palan per marsu, ei kovin suuri lisä välttämättä edes ole tarpeen.
Ruuat kuten pelletit tulee säilyttää huoneenlämmössä, kuivassa ja valolta suojattuna.
Kesällä viherrehu ja ruoho toimivat C-vitamiinin lähteinä.
Seuraavat sisältävät erityisen runsaasti C-vitamiinia:
- nokkonen
- parsakaali
- mansikka
- fenkoli
- ruusunmarja
- appelsiini
- paprika (erityisesti keltainen)
- persilja