Pica on tila, jossa eläin alkaa pakonomaisesti syödä epätavallisia aineita, kuten likaa, soraa, kiviä, puuta, kangasta tai muita ei-ruokaa olevia esineitä. Pica-ilmiöön eivät kuulu satunnainen ruohon syönti tai lelun nakertaminen, vaan eläin etsii pakonomaisesti jotain ravinnoksi kelpaamatonta, mitä se sitten syö.
Pica-käyttäytyminen on yleistä monilla eri eläinlajeilla, mukaan lukien koirilla, kissoilla, hevosilla ja jyrsijöillä. Pican syyt voivat vaihdella riippuen eläinlajista ja yksilöstä, ja ne voivat sisältää fyysisiä, emotionaalisia tai ympäristöön liittyviä tekijöitä. Pica-oireyhtymä voi aiheuttaa terveysriskejä eläimille, ja sen syitä ja hoitomenetelmiä tutkitaan aktiivisesti.
Yleiset oireet
Pica-oireyhtymän tunnusomaisin piirre on epätavallisen esineiden syöminen. Eläin saattaa esimerkiksi syödä kiviä, hiekkaa, kumia, kangasta tai muita vieraita esineitä. Tämä käyttäytyminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista, ja se voi vaihdella lievästä vakavaan. Eläinten pica-oireyhtymään liittyvät yleiset oireet voivat sisältää ruoansulatushäiriöitä, oksentelua, ripulia, vatsakipua ja ravintoaineiden puutostiloja.
Syyt
Eläinten pica-oireiden ymmärtäminen ja hoitaminen voi olla haastavaa, koska syyt voivat olla moninaiset. Jotkut mahdolliset syyt pican kehittymiselle voivat olla:
Ravitsemukselliset puutokset
Stressi ja ahdistus
Kivunlievitys
Ympäristön tekijät
Opittu käyttäytyminen
Satunnainen ruohon syönti on normaalia, eikä kuulu pica-ilmiöön.
Hoito
Pica-oireiden hoito riippuu syistä ja yksilöllisistä tarpeista. On tärkeää kuulla eläinlääkäriä, joka voi auttaa selvittämään pican syyn ja kehittämään sopivan hoitosuunnitelman. Oleellista on ymmärtää pica-käyttäytymisen muodostumisen syyt. Joissain tilanteissa ulostenäytetutkimukset, koepalojen otto, tai kuvantaminen on tarpeellista.
Yleisesti hoito koostuu yhdestä tai useammasta seuraavista osa-alueista:
Ruokavalion muutokset: Eläinten pica-oireita voidaan hoitaa muuttamalla niiden ruokavaliota tasapainoisemmaksi ja eläimelle sopivaksi.
Ympäristön muokkaaminen: Eläimen ympäristöstä kannattaa poistaa kaikki esineet, joita se pakonomaisesti yrittää syödä. Etenkin myrkylliset kasvit tulee sijoittaa niin, että eläin ei pääse niihin käsiksi.
Lääkitys: Vaikeissa pica-tapauksissa eläinlääkäri voi harkita lääkityksen käyttöä helpottamaan eläimen stressiä ja ahdistusta.
Käyttäytymisterapia: Käyttäytymisterapia voi olla hyödyllinen pica-oireiden hoidossa. Tämä voi sisältää esimerkiksi positiivisen vahvistuksen käyttämistä.
On hyvä muistaa, että jokainen lemmikki on yksilöllinen, ja hoitomuodot voivat vaihdella tapauskohtaisesti.
Pica voi aiheuttaa vakavia terveysriskejä eläimille, kuten ruoansulatuskanavan tukkeutumisen, suolen puhkeamisen, tulehduksia ja myrkytystiloja. Siksi on tärkeää estää pica-käyttäytyminen valvomalla lemmikin ympäristöä, tarjoamalla sille riittävästi sopivaa ruokaa, leluja ja aktiviteetteja sekä ottaa eläinlääkäriin yhteyttä, jos eläimen käyttäytyminen viittaa pica-ilmiöön.
Pica on tila, jossa eläin alkaa pakonomaisesti syödä epätavallisia aineita, kuten likaa, soraa, kiviä, puuta, kangasta tai muita ei-ruokaa olevia esineitä. Pica-ilmiöön eivät kuulu satunnainen ruohon syönti tai lelun nakertaminen, vaan eläin etsii pakonomaisesti jotain ravinnoksi kelpaamatonta, mitä se sitten syö.
Pica-käyttäytyminen on yleistä monilla eri eläinlajeilla, mukaan lukien koirilla, kissoilla, hevosilla ja jyrsijöillä. Pican syyt voivat vaihdella riippuen eläinlajista ja yksilöstä, ja ne voivat sisältää fyysisiä, emotionaalisia tai ympäristöön liittyviä tekijöitä. Pica-oireyhtymä voi aiheuttaa terveysriskejä eläimille, ja sen syitä ja hoitomenetelmiä tutkitaan aktiivisesti.
Yleiset oireet
Pica-oireyhtymän tunnusomaisin piirre on epätavallisen esineiden syöminen. Eläin saattaa esimerkiksi syödä kiviä, hiekkaa, kumia, kangasta tai muita vieraita esineitä. Tämä käyttäytyminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista, ja se voi vaihdella lievästä vakavaan. Eläinten pica-oireyhtymään liittyvät yleiset oireet voivat sisältää ruoansulatushäiriöitä, oksentelua, ripulia, vatsakipua ja ravintoaineiden puutostiloja.
Syyt
Eläinten pica-oireiden ymmärtäminen ja hoitaminen voi olla haastavaa, koska syyt voivat olla moninaiset. Jotkut mahdolliset syyt pican kehittymiselle voivat olla:
Ravitsemukselliset puutokset: Joillakin eläimillä pica voi liittyä ravitsemuksellisiin haasteisiin, kuten mineraalien tai hivenaineiden puutoksiin. Eläimet voivat yrittää täyttää näitä puutteita syömällä epätavallisia aineita.
Stressi ja ahdistus: Eläimet voivat kehittää pican stressaavissa tai ahdistavissa tilanteissa. Epätavallisista ja -sopivien esineiden syöminen voi toimia keinona lievittää stressiä tai luoda turvallisuuden tunnetta.
Kivunlievitys: Joissakin tapauksissa eläimet voivat syödä epätavallisia esineitä kivunlievityksen tavoitteena. Esimerkiksi koirat voivat yrittää syödä ruohoa tai muita kasveja, jos niillä on vatsakipuja tai muita mahasuolikanavan ongelmia.
Ympäristön tekijät: Eläinten ympäristö voi vaikuttaa pican kehittymiseen. Esimerkiksi jyrsijät voivat alkaa syödä häkkinsä materiaaleja, jos ne eivät saa tarpeeksi pureskeltavaa tai muita aktiviteetteja.
Opittu käyttäytyminen: Pica voi myös olla opittua käyttäytymistä. Esimerkiksi pentu saattaa alkaa syödä epätavallisia esineitä, jos se näkee toisen lemmikin tekevän niin.
Satunnainen ruohon syönti on täysin normaalia, eikä kuulu pica-ilmiöön.
Hoito
Pica-oireiden hoito riippuu syistä ja yksilöllisistä tarpeista. On tärkeää kuulla eläinlääkäriä, joka voi auttaa selvittämään pican syyn ja kehittämään sopivan hoitosuunnitelman. Oleellista on ymmärtää pica-käyttäytymisen muodostumisen syyt. Joissain tilanteissa ulostenäytetutkimukset, koepalojen otto, tai kuvantaminen on tarpeellista.
Yleisesti hoito koostuu yhdestä tai useammasta seuraavista osa-alueista:
Ruokavalion muutokset: Eläinten pica-oireita voidaan hoitaa muuttamalla niiden ruokavaliota. Joissain tapauksissa eläinten pica johtuu ruokavalion puutteista tai epätasapainosta. Eläinlääkäri voi suositella ravintolisien tai erityisruokien käyttöä, jotka täyttävät lemmikin ravitsemukselliset tarpeet.
Ympäristön muokkaaminen: Jos eläin syö aina tiettyjä esineitä, on kannattaa nämä esineet sijoittaa niin, etteivät ne ole eläimen saatavilla.
Lääkitys: Vaikeissa pica-tapauksissa eläinlääkäri voi harkita lääkityksen käyttöä. Esimerkiksi, jos pica-oireet liittyvät ahdistukseen tai stressiin, eläinlääkäri voi määrätä rauhoittavia lääkkeitä tai ahdistusta lievittäviä lääkkeitä.
Käyttäytymisterapia: Käyttäytymisterapia voi olla hyödyllinen pica-oireiden hoidossa. Tämä voi sisältää esimerkiksi positiivisen vahvistuksen käyttämistä, jossa lemmikki palkitaan halutusta käyttäytymisestä. Koulutus ja käyttäytymisen hallinta voivat auttaa vähentämään pica-oireita ja ohjaamaan lemmikin käyttäytymistä turvallisempaan suuntaan.
On hyvä muistaa, että jokainen lemmikki on yksilöllinen, ja hoitomuodot voivat vaihdella tapauskohtaisesti.
Pica voi aiheuttaa vakavia terveysriskejä eläimille, kuten ruoansulatuskanavan tukkeutumisen, suolen puhkeamisen, tulehduksia ja myrkytystiloja. Siksi on tärkeää estää pica-käyttäytyminen valvomalla lemmikin ympäristöä, tarjoamalla sille riittävästi sopivaa ruokaa, leluja ja aktiviteetteja sekä ottaa eläinlääkäriin yhteyttä, jos eläimen käyttäytyminen viittaa pica-ilmiöön.
Ekinokokkoosi on zoonoosi eli eläinten ja ihmisten välillä tarttuva tauti.
Suomeen saapuvat koirat tulee madottaa ekinokokkia vastaan, jotta me ihmiset emme saa tartuntaa.
Myyräekinokokki (Echinococcus multilocularis) on oikeasti vaarallinen loinen.
Myyräekinokokkia esiintyy pääosin pohjoisella pallonpuoliskolla. Keski-Euroopassa sitä on melko paljon ketuissa. Ekinokokki on levinnyt Baltian maihin ja sitä esiintyy yleisenä Virossa.
Myyräekinokokin väli-isäntä on myyrä.
Myyrä syö kasveja, missä on madon munia ja saa tartunnan.
Munista kehittyy toukkia jotka tekevät rakkuloita myyrän maksaan.
Pääisäntiä ovat kettu, supikoira ja koira.
Kun koiraeläin syö myyrän, jolla on toukkarakkuloita, saa se tartunnan.
Aikuiset madot elävät koiraeläimen suolessa. Munat pääsevät ympäristöön kun koiraeläin kakkaa. Näin ne saastuttavat ympäristönsä, kuten marjametsät.
Koirille ei yleensä kehity rakkuloita tai maksasairauden oireita, kuten myyrille ja ihmisille.
Ihminen voi saada tartunnan
koiraeläimen ulosteesta
ulosteen saastuttaman veden tai elintarvikkeiden kuten marjojen välityksellä
Ekinokokki tulee ottaa vakavasti, jotta lemmikkimme voivat jatkossakin hyvin myös Suomessa.
Miten ekinokokkitartunta oireilee ihmisillä?
Koska kystat kasvavat hitaasti, voi tartunnasta oireisiin mennä 2-15 vuotta.
Ihmisessä toukat kasvavat yleensä maksassa, mihin ne tekevät rakkuloita eli kystia.
Kystien seurauksena voi esiintyä mm. kipua ylävatsan alueella. Oireet voivat jäljitellä maksasyövän ja maksakirroosin oireita. Rakkulat näkyvät usein maksan ultraäänitutkimuksessa.
Loinen voi levitä myös muihin elimiin, kuten aivoihin. Keskushermosto-ongelmia esiintyy 1-3%lla tartunnan saaneista ja sitä pidetään ekinokokkoosin loppuvaiheena.
Leikkaus on ensisijainen hoitomuoto. Aina koko loismassan poistaminen ei ole aina mahdollista. Leikkauksen jälkeen saattaa potilas tarvita lääkityksiä, jotta kysta ei kasva takaisin. Ihmisillä ekinokokkoosi on usein kallista ja monimutkaista hoitaa ja saattaa vaatia laajaa leikkausta ja/tai pitkäkestoista lääkehoitoa.
Suomeen saapuvat koirat pitää lääkitä ekinokokkia vastaan. Jos tai kun myyräekinokokki huolimattomien ihmisten takia rantautuu Suomeen ja leviää supikoiriin ja kettuihin, ei kukaan voi enää marjastaa ilman pelkoa, että saa loisen joka muuttaa maksaan tai pahimmillaan aivoihin asumaan!
Lemmikit välittävät ihmisiin zoonooseja eli tarttuvia tauteja. Lemmikit tartuttavat myös toisiinsa tauteja.
Jos tarttuva tauti tarttuu ihmisen ja eläimen välillä, on kyseessä zoonoosi. Koira voi välittää ihmiseen useita zoonooseja.
Kirjallisuuskatsaus, eläinlääkäri Jenni Rankin lisensiaatin tutkielma Koiran välittämät zoonoosit havainnollistaa hyvin, miten monia zoonooseja koira voi ihmiseen välittää:
Vaarallinen ja helposti vastustettava tauti on ekinokokkoosi.
Ekinokokki on heisimato.
Pääisäntiä ovat koiraeläimet, kuten koira, kettu tai supikoira.
Ekinokokki ei aiheuta pääisännälleen ongelmia.
Väli-isäntiä ovat kasvinsyöjät, kuten myyrät, mutta ihminen voi toimia vahingossa väli-isäntänä. Väli-isäntä kuten ihminen kehittää elimistöönsä heisimatojen ja nesteen täytteisiä kystia.
Niitä voi esiintyä maksassa, keuhkoissa sekä muissa elimissä, kuten aivoissa, ja ekinokokkoosi voi johtaa jopa ihmisen kuolemaan.
Suomessa ei luontaisesti ole myyräekinokokkia, eli E. multiloculari, joten lemmikin madottaminen suomeen tultaessa on olennaista.
Jos ekinokokki leviää meille, on esimerkiksi sienien ja marjojen syöminen vaarallista mahdollisen uloste- ja siten heisimatokontaminaation vuoksi.
Lisätietoja ekinokokeista ja madottamisesta saa Ruokaviraston sivuilta:
Etusivultamme www.vetsy.vet selviää, miten saat helpoiten yhteyden etäeläinlääkäriin ja aina luotettavan eläinlääkärin arvion, oli huolesi kuinka suuri tai pieni tahansa.
Eläinlääkäri Eva Kaisti
Vetsy Oy
Ethän kopioi tekstiä tai mitään sen osia luvatta.
Tarvittaessa esimerkiksi halutessasi siteerata tekstiä ota yhteys kirjoittajaan, asiakaspalvelu@vetsy.vet
Täi voi aiheuttaa kutinaa. Jos täitä on vain vähän, ei kutinaa välttämättä ilmene. Jos koira kutisee, raapii hän myös itseään eli syntyy haavaumia ja kutina lisääntyy.
Täin sekä sen munat voi erottaa paljaalla silmällä. Valkoisen läpinäkyvät munat ovat kiinni karvoissa. Erityisesti pään ja korvien alue kannattaa tutkia hyvin, samaten rinta.
Kissoilla ei esiinny täitä. Ihmisen täi ei tartu koiraan. Koiran täi ei tartu ihmiseen, mutta tarttuu koirasta koiraan, eli kaikki perheen koirat ja lähikontaktissa olleet kaverikoirat tulee tutkia ja tarvittaessa hoitaa.
Täi ei elä kauaa koiran ulkopuolella, mutta ympäristö on hyvä imuroida ja petivaatteet pestä 60 asteessa tai pitää pari tuntia 60-asteisessa saunassa.
Hilsepunkki on pieni vaaraton eläin, joka elää ihon pintakerroksessa.
Jos koira hilseilee voimakkaasti etenkin pään aja selän alueelta, voi hilsettä harjata mustalle alustalle ja tarkastella, liikkuuko hilse.
Koiran hilsepunkki viihtyy koirassa, kissassa ja kanissa ja perheen kaikki koirat, kissat ja kanit tulee hoitaa samanaikaisesti. Lisäksi tulee hoidattaa eläimet, jotka ovat olleet mahdollisen hilsepunkin kantajan kanssa tekemisissä.
Hilsepunkki voi aiheuttaa ihmisen iholle näppyjä. Jos perheeseen on tullut koiranpentu isosta kennelistä ja pentu oireilee kutisemalla ja hilseilemällä ja ihmisellekin ilmenee näppyjä, on syytä epäillä hilsepunkkeja.
Hilsepunkki selviää koiran ulkopuolella, joten ympäristö tulee imuroida tarkasti ja petivaatteet pestä 60 asteessa tai pitää pari tuntia 60-asteisessa saunassa.
Koirassa tai kissassa oleileva kirppu on Suomessa yleensä siilikirppu (Archaeopsylla erinacei) tai lintukirppu (Ceratophyllus gallinae).
Kirppu pomppaa lemmikkiin yleensä luonnosta. Lintukirppu yleisimmin keväällä ja siilikirppu loppukesästä.
Kissakirppu (Ctenocephalides felis) tai koirakirppu (Ctenocephalides canis) ovat Suomessa toistaiseksi harvinaisia.
Kirpun puremat kutisevat. Allergisilla yksilöillä (FAD Flea Allergy Dermatitis) oireet voivat olla voimakkaita. Kutisevien ja punaisia näppyjä ja laikkuja ilmestyy erityisesti takareisiin, mahan alle sekä kylkiin.
Kirput voi erottaa paljaalla silmällä. Kirppujen ulosteen eli kuivuneesta verestä koostuvat tummat muruset (kun kahvinporot) löytää myös aika helposti iholta karvojen seasta Jos ulostetta laittaa vaalealle alustalle (esim. paperi) ja kastelee, huomaa niiden värjäävän ympäristön punaiseksi.
Kirput elävät kantajiensa ulkopuolella ison osan ajasta (jopa 6 kk!) eli ympäristö tulee imuroida tarkasti ja petivaatteet pestä 60 asteessa tai pitää pari tuntia 60-asteisessa saunassa.
Koira- ja kissakirput ovat Pohjoismaiden ulkopuolella yleisiä, huolehdithan reissussa, että lemmikillä on tehokas ulkoloissuoja.
Ulkoilevilla kissoilla ja etenkin kissanpennuilla esiintyy korvapunkkia. Jos koiralla esiintyy korvapunkkia, on tartunta usein tullut saman talouden kissalta.
Korvapunkin yhteydessä korvista löytyy tummaa, kahvinporomaista eritettä. Jos eritettä katselee suurennuslasilla, saattaa nähdä valkoisia liikkuvia punkkeja. Korvapunkit aiheuttavat voimakasta kutinaa korvien ja pään alueella, ja lemmikki saattaa raapia korvien ympäristön ihan verille. Kissat raapivat usein verille joko ohimon tai korvien taustan kallosta, ei välttämättä niinkään itse korvanlehtiä.
Jos yhdellä perheen jäsenellä on korvapunkki, tulee hoitaa kaikki perheen kissat sekä varmuuden vuoksi koirat.
Nenäpunkki (Pneumonyssoideus caninum)
Nenäpunkki on syvällä nenäkuorikoissa elävä hyvin pieni hämähäkkieläin.
Se on todella vaikea diagnosoida ja vaatii yleensä lääkekokeilun.
Nenäpunkkia tuntuu esiintyvän vain pohjoismaissa, ja sen uskotaan olevan vähän liioiteltu ongelma. Jos koirasi aivastelee ja tuhahtelee, voi syy tähän olla vierasesine tai muu ärsyke sierainontelossa, tai ihan vilustuminen.
Asiaa kannattaa seurata muutaman päivän ajan ja tarvittaessa konsultoida etäeläinlääkäriä tai käydä klinikalla. Seurantajakson aikana ei koiran anneta haistella muita kavereita.
Nenäpunkissa selkein oire on nenästä kuuluvaa röhkimistä, nk. reversed sneezing eli väärinpäin aivastamista. Saman kaltainen kuin ihmisten ääni joku vetää oikein kunnolla räkää sisään
Tällaista röhkimistä voi kuulla kohdassa 0:30 sekä 1:00
https://www.youtube.com/watch?v=lG5k9XVlh3c
Jos kyseessä on nenäpunkki, tarvitaan eläinklinikalta reseptilääke, eikä etäeläinlääkäri lääkelain vuoksi saa määrätä reseptilääkkeitä.
Jos perheessä on muita koiria ja epäillään nenäpunkkia, pitää nekin hoidattaa. Myös läheiset kaverikoirat kannattaa hoidattaa.
Nenäpunkki tarttuu, joten epäiltäessä nenäpunkkia ei saa haistella muita koiria reilu pariin viikkoon.
Syyhypunkki eli kapi (Sarcoptes scabiei)
Syyhypunkki eli kapi aiheuttaa yleensä äkillisen valtavan kutinan.
Jos koira on aiemmin sairastanut kapin ja allergisoitunut sille, voi kutina alkaa seuraavalla kerralla jopa tunneissa.
Etenkin kuono, korvanlehdet, silmänympärykset, kantapäät, kyynärpäät, sekä hännän tyvi ovat ensimmäisiä paikkoja, jotka kutisevat. Kutina johtaa maaniseen raapimiseen ja sen seurauksena karvanlähtöön ja ihon punoitukseen sekä haavaumiin. Pidempiaikaisena ongelmana ilmenee ihon paksuuntumista ja karvattomuutta.
Kissoilla ja ihmisillä oireet ovat lieviä, ohimeneviä kutisevia näppylöitä voidaan harvoin tavata.
Kapi tarttuu etenkin ketuista ja supikoirista ja niiden luolastoissa. Kapi voi tarttua myös kapia kantavasta koirasta tai tarvikkeiden välityksellä.
Eläinlääkäri voi ottaa ihosta syvän raapenäytteen, mutta aina punkkeja ei silti saada näytteeseen ja päädytään kokeiluhoitoon. Jos epäillään kapia, tarvitaan eläinklinikalta reseptilääke, eikä etäeläinlääkäri lääkelain vuoksi saa määrätä reseptilääkkeitä.
Perheen kaikki koirat, kissat ja kanit tulee hoitaa. Muihin eläimiin ei saa olla ainakaan kahteen viikkoon lähikontaktissa ja mahdollisen kapin kantajan kanssa tekemisissä olleet kaverit tulee hoidattaa.
Sikaripunkki (Demodex canis ja Demodex injai)
Sikaripunkkia löytyy kaikkien koirien iholta, sillä se asuu normaalistikin ihon karvatuppien sisällä. Demodex siirtyy emästä pentuun jo pikkupentuna. Sikaripunkki voi lisääntyä enemmän pennuissa tai aikuisissa, joilla on ongelmia vastustuskyvyn kanssa tai perinnöllinen alttius.
Sairastumiselle löytyy geneettinen alttius. Näinpä yksilöitä, jotka ilmentävät demodikoosia, ei tule käyttää jalostukseen.
Sikaripunkki viihtyy erityisesti pään ja tassujen alueella ja ilmenee usein harmaina, yleensä max. kolikon kokoisina hilseilevinä läntteinä. Karvattomat hilseilevät rinkulat silmien ympärillä ovat usein sikaripunkin aiheuttamia, mutta myös kapi voin asettua tälle alueelle. Voimakkaassa tartunnassa laajempikin alue voi olla täysin karvaton ja paksun hilsekarstan peitossa. Läntit harvoin kutisevat, elleivät tulehdu.
Jos sikaripunkkia ilmenee enemmänkin, puhutaan demodikoosista, mikä on yleisintä alle parivuotiailla koirilla. Yleistyneeksi demodikoosiksi tulkitaan tilanne, missä yksittäisiä laikkuja on > 5 kpl tai isot alueet ovat karstan peitossa.
Pennuilla ja nuorilla koirilla muutokset usein häviävät itsestään.
Eläinlääkäri voi ottaa ihosta syvän raapenäytteen, joskus jopa koepalan.
Eläinlääkäri voi tarvittaessa määrätä lääkityksen ja auttaa kartoittamaan taustasyitä kliiniselle yleistyneelle demodikoosille.
Etusivultamme www.vetsy.vet selviää, miten saat helpoiten yhteyden etäeläinlääkäriin ja aina luotettavan eläinlääkärin arvion, oli huolesi kuinka suuri tai pieni tahansa.
Eläinlääkäri Eva Kaisti
Vetsy Oy
Ethän kopioi tekstiä tai mitään sen osia luvatta.
Tarvittaessa esimerkiksi halutessasi siteerata tekstiä ota yhteys kirjoittajaan, asiakaspalvelu@vetsy.vet
