mennessä ELL Eva Kaisti | touko 24, 2023 | Ohjeet
Gerbiilit ovat viehättäviä ja aktiivisia jyrsijöitä, jotka ovat suosittuja lemmikkejä monissa perheissä. Näillä pikkuisilla kavereilla on pitkä häntä, joka auttaa heitä tasapainon säilyttämisessä sekä kommunikoinnissa toisten gerbiilien kanssa.
Valitettavasti gerbiilit voivat kuitenkin kärsiä häntävaurioista, jotka aiheuttavat niille usein myös kipua, epämukavuutta ja muita terveysongelmia. Tässä artikkelissa tutustumme gerbiilien häntävaurioihin, niiden syihin ja mahdollisiin hoitokeinoihin.
Gerbiilien häntävaurioiden syyt voivat vaihdella, ja niitä voi esiintyä eri tilanteissa. Yleisimpiä syitä ovat:
- Hännän pureminen tai repiminen. Gerbiilit saattavat purra tai repiä häntäänsä stressin, ahdistuksen tai tylsistymisen vuoksi.
- Traumaperäinen vamma. Gerbiilit voivat vahingoittaa häntäänsä hypätessään korkeilta paikoilta tai joutuessaan kiinni ahtaissa tiloissa.
Gerbiilien häntävauriot voivat oireilla eri tavoin. Häntä voi näyttää epänormaalilta, lyhyemmältä tai vahingoittuneelta. Gerbiilit saattavat myös nuolla tai purra häntäänsä jatkuvasti, mikä voi aiheuttaa ihon ärsytystä ja haavoja ja täten pahentaa tilannetta.
Gerbiilin häntä vaurioituu helposti.
Hoito
Gerbiilin häntävaurion hoito riippuu pitkälti siitä, kuinka vakava vaurio on kyseessä. Hoitoon vaikuttaa myös vaurion muodostumisen syy. Lievissä tapauksissa eläinlääkäri neuvoo miten gerbiilin elinympäristöä voi muokata lajille sopivammaksi. Vakavammissa vaurioissa esimerkiksi leikkaus tai muut toimenpiteet voivat olla tarpeen, jotta häntävaurio saadaan korjattua ja parannettua. Joissain tapauksissa häntä täytyy myös amputoida.
Joka tapauksessa gerbiilin hännässä olevat haavat puhdistetaan ja tarvittaessa suojataan siteellä, jotta häntä voi parantua rauhassa ilman tulehdusriskiä. Eläinlääkäri antaa myös ohjeita kivunlievityksestä ja mahdollisista lääkkeistä, joita gerbiili voi tarvita toipuakseen.
Ennaltaehkäisy
Ennaltaehkäisy on avainasemassa gerbiilien häntävaurioissa. Gerbiileille tulee tarjota riittävästi virikkeitä ja aktiviteetteja, jotta ne pysyvät henkisesti ja fyysisesti virkeinä ja terveinä. Eläinten käyttäytymistä ja ympäristöä on hyvä tarkkailla, jotta mahdolliset stressitekijät havaitaan mahdollisimman pian. Näin ongelmiin voidaan puuttua nopeasti. Gerbiilien häkki tulee pitää puhtaana, turvallisena ja lajille sopivana, jotta häntä ei vaurioidu eläimen liikkuessa tai hyppiessä.
Gerbiilien häntävauriot ovat vaativat huolellista hoitoa. Eläinlääkärin apu on tärkeää oikean diagnoosin ja hoidon saamiseksi. Gerbiilit ovat pieniä ja herkkiä olentoja, ja niiden hyvinvointi tulee aina olla etusijalla.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 24, 2023 | Ohjeet
Koirien omistajina meidän vastuullamme on huolehtia eläinten turvallisuudesta ja terveydestä. Etenkin kesämökeillä ja muilla syrjäisillä seuduilla yksi yleisin huolenaihe on, jos koira pääsee syömään rotanmyrkkyä. Rotanmyrkky sisältää erilaisia myrkyllisiä aineita, joita käytetään tuhoeläinten torjunnassa.
Rotanmyrkky voi olla erittäin haitallista koirille, ja jopa pienet määrät voivat aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Myrkytys voi tapahtua, kun koira nielee myrkkyä suoraan tai syö myrkytetyn jyrsijän. Myrkyt voivat aiheuttaa vakavia vaurioita koiran sisäelimille, kuten maksalle, munuaisille ja hermostolle.
Oireet
Rotanmyrkky voi aiheuttaa erilaisia oireita koirilla riippuen myrkyn tyypistä ja määrästä, jolle koira on altistunut. Yleisimpiä oireita, joita rotanmyrkky voi aiheuttaa ovat:
- Ruoansulatuskanavan oireet
- Verenvuoto ja veren hyytymishäiriöt
- Neurologiset oireet
- Maksavauriot
Hoito
Jos epäilet koirasi syöneen rotanmyrkkyä, on tärkeää toimia nopeasti ja hakea välittömästi apua eläinlääkäriltä. Älä yritä hoitaa kotona tai anna koiralle mitään lääkkeitä ilman eläinlääkärin ohjeita. Vääränlaiset toimenpiteet voivat pahentaa tilannetta ja viivästyttää asianmukaisen hoidon aloittamista.
Eläinlääkäri pystyy arvioimaan tilanteen vakavuuden ja suorittamaan tarvittavat toimenpiteet koiran hoitamiseksi. Seuraavat toimenpiteet voivat olla osa eläinlääkärin suorittamaa hoitoa:
- Oireiden hallinta
- Pahoinvoinnin hallinta
- Seuranta ja jatkohoito
On aina vakava tilanne, jos koira syö rotanmyrkkyä!
K-vitamiini
K-vitamiini on tärkeä vitamiini, joka osallistuu veren hyytymisprosessiin. Rotanmyrkyt usein vaikuttavat estämällä veren hyytymistä, jolloin jyrsijä lopulta vuotaa kuiviin. Jos koira altistuu rotanmyrkylle, voi se aiheuttaa vakavia verenvuotoja. K-vitamiinilla on kyky edistää veren hyytymistä ja korjata K-vitamiinin puutoksesta johtuvia hyytymishäiriöitä ja se voi olla osa koiran kokonaisvaltaista hoitoa.
Myrkytys on vakava tilanne ja koiran hoito tulisi jättää ammattilaisen vastuulle. Älä epäröi ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, vaikka et olisikaan varma altistumisen määrästä tai myrkyn tyypistä. Aikainen hoito voi olla ratkaisevan tärkeää koiran hyvinvoinnin ja toipumisen kannalta.
Ennaltaehkäisy
Ennaltaehkäisy on avainasemassa rotanmyrkyn aiheuttamien ongelmien välttämisessä. Pidä rotanmyrkky aina poissa koiran ulottuvilta ja harkitse turvallisempia vaihtoehtoja jyrsijöiden torjuntaan kotona.
Tässä muutamia tärkeitä toimenpiteitä, joita voit toteuttaa:
- Estä pääsy rotanmyrkylle
- Käytä turvallisia torjuntamenetelmiä, kuten jyrsijöiden loukuttamista.
- Valvo koiran ulkoilua
- Opeta koiralle ”älä syö” tai ”jätä” -käsky
- Tunnista oireet ja hae apua
Näillä tiedoilla ja vinkeillä voidaan toivottavasti parantaa koirien turvallisuutta ja ennaltaehkäistä mahdollisia myrkytystapauksia.
mennessä ELL Eva Kaisti | huhti 28, 2023 | Ohjeet
Perianaalialueen rauhaskasvain eli perianaalikasvain on kiinteä patti, joka löytyy koirien peräaukon läheltä. Toisinaan patteja voi myös olla useampia tai ne ovat lokeroisia ja makkaramaisia tai helminauhamaisia. Pahalaatuiset patit ovat joskus myös invasiivisiä ja imeytyvät lähistöllä olevaan kudokseen.
Perianaalirauhasten kasvaimia on kahta tyyppiä:
- perianaaliadenoomat, jotka ovat hyvänlaatuisia
- perianaalirauhasten adenokarsinoomat, jotka ovat pahanlaatuisia.
Molemmissa on testosteronireseptoreita, mikä selittää miksi perianaalirauhasen adenoomat ovat kolme kertaa todennäköisempiä leikkaamattomilla uroskoirilla kuin naarailla, ja perianaalirauhasten adenokarsinoomat ovat kymmenen kertaa yleisempiä uroksilla kuin naarailla. (The Merck Veterinary Manual. 2006. “Hepatoid gland tumours”).
Hyvänlaatuiset adenoomat muodostavat onneksi n. 91 prosenttia perianaalirauhasten kasvaimista.
Molemmat kasvaintyypit tulee kuitenkin poistaa ja lähettää patologille tunnistamista varten. Lähes kaikki perianaaliadenoomat häviävät koiran kastroimisen jälkeen, joten usein uroskoira kastroidaan samalla, kun kasvainmassa poistetaan.
Adenokarsinooma on melko harvinainen ja aggressiivinen pahanlaatuinen kasvain. Peräaukon adenokarsinoomilla on vahva taipumus metastasoitua eli lähettää etäpesäkkeitä alueellisiin imusolmukkeisiin, pernaan ja lopulta keuhkoihin ja harvemmin luihin. Koirat, joilla on pahanlaatuinen adenokarsinooma, tulee niin halutessa hoitaa aggressiivisella leikkauksella ja tarvittaessa sädehoidolla ja kemoterapialla.
mennessä ELL Eva Kaisti | huhti 28, 2023 | Ohjeet
Mitä pitää huomioida, kun tuon koiran tai kissan Suomeen?
Pieneläimiä voi tuoda vapaasti Suomeen, mutta osa lentoyhtiöistä ei anna tuoda jyrsijöitä matkustamossa. Eksoottisia eläimiä kuten matelijoita ja lintuja koskevat myös omat säännöt. Koiria, kissoja ja frettejä koskevat säädökset ovat tiukat ja sisältävät muun muassa seuraavat seikat:
Lemmikillä pitää olla
- Lemmikin oma passi
- mikrosiru
- raivotautirokotus
- koiralle annettu ekinokokkimadotus
Eläimen kanssa matkustaessa tulee muistaa monta asiaa.
Mitä pitää huomioida, kun tuon koiran tai kissan Suomeen?
1. Tunnistusmerkintä eli mikrosiru
Eläimen on oltava mikrosirutettu. Mikrosirun tulee olla tietyn ISO standardin mukainen, jotta se voidaan lukea rajalla. Tatuoinnit hyväksytään vain, jos lemmikki on tatuoitu ennen kesää 2011. Tatuointinumeron lisäksi ilmoitetaan tatuoinnin sijainti ja lukemispäivä. Eläinlääkärin on aina luettava mikrosiru eläimestä sekä tarkistettava se passista joka kerta, kun lemmikkieläinpassiin tehdään uusia merkintöjä.
2. Raivotautirokotus
Alle 12 viikon ikäistä eläintä ei saa rokottaa raivotautia vastaan, vaan eläimen on oltava rokottamispäivänä vähintään 12 viikon ikäinen. Raivotautirokotus on annettava vähintään 21 vuorokautta eli kolme viikkoa ennen tuontia. Voimassaolon alkamispäivä lasketaan olevan 21 vrk rokotuspäivästä, jolloin lemmikillä on riittävä immuniteettisuoja. Eläinlääkäri merkitsee raivotautirokotuksen viimeisen voimassaolopäivän lemmikkieläinpassiin.
3. Lemmikkieläinpassi
Passissa pitää olla
- mikrosirunumero ja sen
- asettamispäivä
- raivotautirokotusmerkintä
- merkintä ekinokokkoosilääkityksestä
Lemmikkieläinpassiin voidaan merkitä vain ne rokotukset, jotka on annettu sen jälkeen, kun eläin on sirutettu.
EU:n lemmikkieläinpassi on kaikissa EU:n jäsenvaltioissa sama. Passin saa täyttää vain eläinlääkäri. Tiedot lemmikkieläinpassiin täytetään myös englanniksi. Omistajan allekirjoitus vaaditaan passiin. Norjasta ja Sveitsistä tulevat lemmikit tarvitsevat erilaisen lemmikkipassin.
4. Koirien käsittely ekinokokkoosia vastaan
Lääkitys ekinokokkoosia vastaan vaaditaan ainoastaan koirilta. Kaikki koirat pitää lääkitä ennen niiden saapumista Suomeen. Eläinlääkäri merkitsee annetun lääkkeen lemmikkieläinpassiin.
Lääkitys annetaan 1-5 vrk ennen Suomeen tuloa. Lääkettä ei voi antaa rajalla juuri ennen rajanylitystä, vaan lääke annetaan vähintään 24 tuntia aiemmin.
Ekinokokkilääkitystä ei vaadita, kun koira tulee suoraan Suomeen Norjasta, Irlannista tai Maltalta. Lääkitysvaatimus koskee kuitenkin Ruotsista tuotuja koiria.
Ekinokokkimadotuksesta voit lukea lisää täältä.
mennessä ELL Eva Kaisti | huhti 28, 2023 | Ohjeet
Mikä on ekinokokki ja miksi koirilta vaaditaan madotus ekinokokkia vastaan?
Ekinokokkoosi on zoonoosi eli eläinten ja ihmisten välillä tarttuva tauti.
Suomeen saapuvat koirat tulee madottaa ekinokokkia vastaan, jotta me ihmiset emme saa tartuntaa.
Myyräekinokokki (Echinococcus multilocularis) on oikeasti vaarallinen loinen.
Myyräekinokokkia esiintyy pääosin pohjoisella pallonpuoliskolla. Keski-Euroopassa sitä on melko paljon ketuissa. Ekinokokki on levinnyt Baltian maihin ja sitä esiintyy yleisenä Virossa.
Kun koiraeläin syö myyrän, jolla on toukkarakkuloita, saa se tartunnan.
Aikuiset madot elävät koiraeläimen suolessa. Munat pääsevät ympäristöön kun koiraeläin kakkaa. Näin ne saastuttavat ympäristönsä, kuten marjametsät.
Koirille ei yleensä kehity rakkuloita tai maksasairauden oireita, kuten myyrille ja ihmisille.
Ihminen voi saada tartunnan
- koiraeläimen ulosteesta
- ulosteen saastuttaman veden tai elintarvikkeiden kuten marjojen välityksellä
- ekinokokkia kantavan koiraeläimen turkkiin tarttuneista madon munista
Ekinokokki on vaarallinen loinen.
Miten ekinokokkitartunta oireilee ihmisillä?
Koska kystat kasvavat hitaasti, voi tartunnasta oireisiin mennä 2-15 vuotta.
Ihmisessä toukat kasvavat yleensä maksassa, mihin ne tekevät rakkuloita eli kystia.
Kystien seurauksena voi esiintyä mm. kipua ylävatsan alueella. Oireet voivat jäljitellä maksasyövän ja maksakirroosin oireita. Rakkulat näkyvät usein maksan ultraäänitutkimuksessa.
Loinen voi levitä myös muihin elimiin, kuten aivoihin. Keskushermosto-ongelmia esiintyy 1-3%lla tartunnan saaneista ja sitä pidetään ekinokokkoosin loppuvaiheena.
Leikkaus on ensisijainen hoitomuoto. Leikkauksen jälkeen saattaa potilas tarvita lääkityksiä, jotta kysta ei kasva takaisin. Ihmisillä ekinokokkoosi on usein kallista ja monimutkaista hoitaa ja saattaa vaatia laajaa leikkausta ja/tai pitkäkestoista lääkehoitoa.
Suomessa ei vielä olla todettu myyräekinokokkia. Suomeen saapuvat koirat pitää lääkitä ekinokokkia vastaan.
Jos tai kun myyräekinokokki huolimattomien ihmisten takia rantautuu Suomeen ja leviää supikoiriin ja kettuihin, ei kukaan voi enää marjastaa ilman pelkoa, että saa loisen joka muuttaa maksaan tai pahimmillaan aivoihin asumaan!
Lue lisää ekinokokkimadotuksesta täältä.
mennessä ELL Eva Kaisti | huhti 28, 2023 | Ohjeet
Lannerangan alueelta taaksepäin kulkevia hermojuuria kutsutaan cauda equinaksi
(selkäytimen hännäksi). Lumbosakraalistenoosi on selkärangankanavan tai nikamaväliaukon
ahtauma. Lumbosakraalistenoosi johtaa selkäydinhermojen puristumiseen ja sen seurauksena voimakkaaseen kipuun.
Cauda equina on tuskallinen neurologinen tila, joka on erityisen yleinen suurilla, keski-ikäisillä koirilla. Tyyppirotu on saksanpaimenkoira. Cauda equina-oireyhtymässä havaitaan myös hermopuutoksia.
Lumbosakraalistenoosin tai Cauda Equinen oireet
Koirien lumbosakraalistenoosi ja sen oireet ovat hyvin samanlaiset kuin ihmisillä.
Cauda equina -oireyhtymää sairastavat koirat kärsivät pääasiassa kivusta.
Tyypillisesti sairastuneet koirat oireilevat seuraavasti:
- ovat vähemmän aktiivisia
- eivät halua hypätä
- osoittavat kipua epämääräisesti takaraajoissa / lonkkien alueella
- osoittavat kipua lumbosakraalialueen eli ristiluuliitoksen alueen tunnustelussa
- takaraajojen liikerata on suppeampi
- saattavat seistä jalat enemmän ruumiin alla, keskiselkä köyryssä.
- saattavat seistä alaselkä pikkasen köyryllä, voivat ontua
Jos selkäytimessä on hermokompressiosta eli ”lytyssä olevia hermoja”, on kyseessä Cauda equina-oireyhtymä. Tällöin potilaat esim. raahaavat toista tai molempia takaraajoja. Neurologisen vajaatoiminnan laajuudesta riippuen voidaan havaita jopa hännän heikentynyttä toimimista. Vakavissa tapauksissa voi esiintyä virtsan- ja ulosteenpidätyskyvyttömyyttä.
Tyypillisesti oireet ilmaantuvat, kun selkärangan hännän alue on kuormitettu, eli seisoessa, kiivetessä portaita tai hypätessä (esim. auto, sohva). Yleensä ontuminen tulee selvemmäksi pitkäaikaisessa rasituksessa.
Saksanpaimenkoirilla on tyypillisesti selkäongelmia.
Diagnoosi
Klinikalla tehdään ensin neurologinen tutkimus. Oireiden avulla paikallistetaan lokalisaatio. Sen jälkeen voidaan alaselästä ottaa röntgenkuvia.
Seuraavat muutokset voidaan mahdollisesti havaita röntgenkuvissa:
- pienentynyt tai romahtanut nikamaväli L7-S1
- ventraalinen tai lateraalinen spondyloosi
- skleroosia nikamien päätylevyissä
- ristiluun ventraalinen subluksaatio suhteessa seitsemänteen lannenikamaan
- ristiluun katto ulottuu seitsemännen lannenikaman kaudaalikaaren alle.
Tavanomaisissa röntgentutkimuksissa ei voida näyttää selkäydinhermoja eikä välilevymateriaalia havaita kunnolla, ellei se ole varsin kalkkeutunutta.
Tästä syystä diagnoosin vahvistamiseksi tarvitaan useimmiten CT- tai magneettikuvat.
Selkäytimessä havaitaan tällöin mm.
- välilevyn pullistuminen
- hermokudoksen tai välilevyn luiskahdus
- epiduraalirasvan väheneminen
Hoito
Saatavilla on konservatiivisia ja kirurgisia vaihtoehtoja, joita täydentävät toimenpiteet, kuten painonpudotus (tarvittaessa), fysioterapia sekä tulehdus- ja (hermo-)kipulääkkeiden käyttö.
Vaihtoehdoista kannattaa keskustella lisää eläinlääkärin kanssa. Eläinlääkäri voi myös tehdä lähetteen eläinfysioterapeutille. Ihmisten lääketieteessä erinäisiä selkävaivoja leikataan yhä harvemmin. Eläinpuolellakaan leikkausta ei kannata pitää aina ensisijaisena toimena, vaan kuntoutusta ja kivunhallintaa.
Altistavia tekijöitä
Välimuotoisen lanneristinikaman tiedetään olevan yhteydessä cauda equina -oireyhtymän, lonkan kasvuhäiriön ja lumbosakraalistenoosin kanssa.
