mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Ihmisillä käytettävät tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni, parasetamoli, aspiriini ja naprokseeni voivat aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia lemmikeille. Nämä lääkeaineet aiheuttavat vatsavaivoja, verenvuotoa, munuaisten vajaatoimintaa ja pahimmillaan jopa kuoleman, jos niitä annetaan lemmikeille. On siis tärkeää, että lemmikeillä ja eläimillä käytetään aina niille tarkoitettuja tulehduskipulääkkeitä. Yleisimpiä eläimille sopivia lääkeaineita ovat esimerkiksi meloksikaami tai karprofeeni. Lääkkeen sopivuudesta ja oikeasta annoksesta eläimelle tulee aina keskustella eläinlääkärin kanssa.
Ihmisille suositellut tulehduskipulääkkeet ovat usein huomattavasti vahvempia kuin lemmikeille tarkoitetut lääkkeet, koska ihmisten keho pystyy käsittelemään lääkkeitä tehokkaammin. Lemmikki voi saada helposti siis todella vaarallisen annoksen lääkeainetta jo yhdestä tabletista.
Määrät
Ibuprofeeni
- 50-125 mg/kg elopainokilo voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan ongelmia
- yli 175 mg/kg elopainokilo voi aiheuttaa munuaisvaurion
- 400 mg/kg elopainokilo annokset voivat aiheuttaa keskushermosto-oireita
Parasetamoli
- kissoilla 10 mg/kg elopainokilo aiheuttanut kuolemaan johtavan myrkytyksen → toksinen annos!
- kissoilla havaitaan yleisimmin oireita, jos ne saavat yli 50-100 mg/kg elopainoa
- Koirilla haitallinen annos on yli 100 mg/kg elopainokiloa
Ihmisten ja eläinten lääkeaineet tulee säilyttää erillään ja niin, etteivät eläimet pääse niihin käsiksi.
Oireet
Jos lemmikki on ottanut tulehduskipulääkkeitä, sen oireita ovat oksentelu, ripuli, verinen virtsa, musta uloste, vatsakipu ja haluttomuus syödä tai juoda. Nämä oireet voivat ilmetä jo muutamassa tunnissa lääkkeen ottamisen jälkeen.
Hoito
Jos lemmikki on (vahingossa) syönyt ihmisten tulehduskipulääkkeitä, tulee ottaa heti yhteys eläinlääkäriin. Usein hoitoon kuuluu oireiden hoito ja elintoimintojen tukeminen tarvittaessa esimerkiksi nesteytyksellä. Tulehduskipulääkkeiden vaikutusta voidaan myös lieventää.
On hyvä muistaa, että lemmikkien lääkkeet ovat erilaisia kuin ihmisten lääkkeet, ja että lemmikkien lääkkeiden annokset on mukautettava niiden painon ja koon mukaan. Eläinlääkäriltä kannattaa aina kysyä neuvoja, jos eläin tarvitsee lääkkeitä tai jos niiden käytöstä ilmenee epäselvyyksiä. Ihmisten tulehduskipulääkkeet tulisi säilyttää poissa eläinten ulottuvilta ja lääkkeitä ei tule antaa ilman eläinlääkärin ohjeistusta.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Osa ihmisille täysin harmittomista kasveista saattaa olla lemmikkieläimille haitallisia, tai suorastaan myrkyllisiä. Onkin hyvä perehtyä siihen, mitä kasveja kotona on ja selvittää, onko niistä jokin haitallinen samassa taloudessa asuvalle lemmikille. Eläimet ovat evoluution aikana kehittäneet erilaisia keinoja välttää myrkyllisiä kasveja, esimerkiksi tunnistamalla niiden hajun, maun tai ulkonäön. Tämä taito on kotieläimillä kuitenkin heikentynyt ja kaikki eläimet eivät itse enää osaa arvioida kasvin haitallisuutta.
Yleisimmät koirille myrkylliset kasvit:
- Liljat: Liljat ovat erittäin myrkyllisiä koirille, erityisesti kissan liljat. Jopa pienen määrän syöminen voi aiheuttaa vakavia munuaisvaurioita, mikä voi olla kohtalokasta koiralle.
- Tomaatit ja perunat: Vaikka tomaatit ja perunat ovat turvallisia ihmisille, ne voivat olla myrkyllisiä koirille. Kasvin lehdet ja varret sisältävät solaniinia, joka voi aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä ja muita oireita, kuten oksentelua ja ripulia.
- Syklaamit: Syklaamit ovat yleisiä huonekasveja, jotka ovat erittäin myrkyllisiä koirille. Kasvin juuri ja mukula sisältävät glykosideja, jotka voivat aiheuttaa oksentelua, ripulia, sydämen rytmihäiriöitä ja jopa kooman.
- Siperianunikko: Siperianunikko on kaunis kasvi, mutta sen siemenet ovat myrkyllisiä koirille. Ne voivat aiheuttaa kohtauksia, kooman ja jopa kuoleman.
- Amaryllis: Amarylliksen sipulit ovat myrkyllisiä koirille ja voivat aiheuttaa oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
Yleisimmät kissoille myrkylliset kasvit:
- Liljat: Liljat ovat erittäin myrkyllisiä kissoille, erityisesti tiikerililjat. Jopa pienen määrän syöminen voi aiheuttaa vakavia munuaisvaurioita, mikä voi olla kohtalokasta kissalle.
- Joulutähti: Joulutähti on yleinen joulukasvi, joka voi olla myrkyllinen kissoille. Kasvin maitiaisneste voi aiheuttaa ihon ärsytystä, silmien vuotamista ja nielemisvaikeuksia.
- Syklaamit: Syklaamit ovat yleisiä huonekasveja, jotka ovat erittäin myrkyllisiä koirille. Kasvin juuri ja mukula sisältävät glykosideja, jotka voivat aiheuttaa oksentelua, ripulia, sydämen rytmihäiriöitä ja jopa kooman.
- Amaryllis: Amarylliksen sipulit ovat myrkyllisiä kissoille ja voivat aiheuttaa oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
- Kiinanruusu: Kiinanruusu, eli hibiskus, on kaunis kasvi, mutta sen kukkien ja lehtien syöminen voi aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä, kuten oksentelua ja ripulia, sekä sydämen rytmihäiriöitä kissoille.
On hyvä muistaa, että näissä listauksissa on mainittu vain yleisimmät haitalliset kasvit. Omassa kodissa olevien kasvien myrkyllisyys kannattaakin tarkistaa aina tapauskohtaisesti ja sen mukaan, mikä lemmikkieläin kodissa asuu.
Monet kotitalouksien kasvit eivät sovellu eläimille.
Miten toimia jos lemmikki on syönyt myrkyllistä kasvia?
Jos epäilet, tai tiedät, että lemmikkisi on syönyt sille haitallista kasvia, tulee ottaa välittömästi yhteys eläinlääkäriin. Yleisimpiä myrkytyksen oireita ovat pahoinvointi, oksentelu ja ripuli. Vakavissa tapauksissa eläimellä saattaa olla jopa hengitysvaikeuksia ja kouristuksia. Myrkytys voi vaikuttaa useisiin sisäelimiin, mutta erityisesti maksan, munuaisten ja sydämen toiminta voi kärsiä.
Eläinlääkäri hoitaa eläintä myrkytyksen vakavuuden mukaan. Jos eläin on syönyt myrkyllistä kasvia ja sillä on vain lieviä oireita, kuten oksentelua tai ripulia, hoito voi olla kotona lepäämistä, tarkkailua ja runsasta nesteytystä. Vakavammissa tapauksissa, joissa eläin on syönyt suuren määrän myrkyllistä kasvia tai sillä on vakavia oireita, kuten hengitysvaikeuksia tai kouristuksia, hoito voi sisältää lääkitystä, nesteytystä, oksennuksen estolääkkeitä, verikokeita ja hoitoa eläinlääkäriasemalla. Hoidon tarve päätetään aina tapauskohtaisesti eläinlääkärin toimesta.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Alabama rot on sairaus, joka tunnetaan myös nimellä idiopaattinen ihon ja munuaisten vajaatoiminta (IRIS). Tauti on saanut nimensä Alabaman osavaltiosta Yhdysvalloista, missä se havaittiin ensimmäistä kertaa 1980-luvulla. Taudin tarkka alkuperä ei ole kuitenkaan tiedossa. Se on toistaiseksi vielä harvinainen, mutta kuitenkin hyvin vakava sairaus. Tautia on toistaiseksi havaittu vain koirilla.
Sairaus aiheuttaa punaisia haavaumia, jotka ilmenevät yleensä koiran jaloissa. Taudin oireisiin kuuluvat myös rakkulat, joita voi esiintyä koiran suussa, ikenissä ja kielellä. Koiran virtsaamisen ja ulostamisen on myös raportoitu muuttuneen ennen muiden oireiden ilmenemistä. Haavaumia voi havaita jalkojen lisäksi muuallakin eläimen kehossa. Erityisen vaarallisen sairaudesta tekee se, että nämä haavaumat voivat johtaa munuaisten vajaatoimintaan, joka voi olla kohtalokas koirille.
Mistä Alabama rot johtuu?
Alabama rot -taudin tarkkaa syytä ei vielä tunneta, mutta sen arvellaan johtuvan bakteeri-infektiosta ja liittyvän ulkoiluun kosteilla alueilla. Tarkemmin sanottuna kyseessä on gramnegatiivinen bakteeri, jonka nimi on Cutibacterium (aiemmin Proteus) marinum. Antibiooteilla ei ole tehoa Alabama rot -sairauden hoidossa, koska taudinaiheuttaja tuottaa myrkkyjä, jotka vahingoittavat verisuonten seinämiä ja aiheuttavat kudoksen kuolemista.
Antibiootit eivät pysty neutraloimaan näitä myrkkyjä, ja siksi hoito perustuu oireiden hallintaan ja tukevaan hoitoon, kuten neste- ja elektrolyyttitasapainon ylläpitämiseen. Taudin hoito on vaikeaa ja se johtaa usein kuolemaan, vaikka hoito aloitettaisiin nopeasti. Alabama rot -tartunnan voi saada vuoden ympäri. Erityisesti tautitapauksia on havaittu talvisin ja keväisin.
Alabama rot -tautia ei olla vielä havaittu Suomessa.
Missä Alabama rot -tautia esiintyy?
Tarkkaa tietoa globaalista Alabama rot -tapausten määrästä ei ole saatavilla, sillä tauti on harvinainen eikä kaikkialla sitä ehkä tunnisteta tai raportoida. Sairauden ensimmäiset tapaukset havaittiin Yhdysvalloissa 1980-luvulla, ja sen jälkeen sitä on raportoitu myös Euroopassa ja Isossa-Britanniassa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa vuonna 2020 raportoitiin 19 tapausta, mutta määrä vaihtelee vuosittain ja alueittain.
Mihin koiranomistajien kannattaa kiinnittää huomiota?
On hyvä muistaa, että Alabama rot on edelleen erittäin harvinainen sairaus ja että koiranomistajien ei tarvitse olla liian huolestuneita siitä. Koiran terveydentilaa on syytä tarkkailla päivittäin ja ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiran ihossa huomataan haavaumia tai muita oireita. Suomessa on raportoitu muutama Alabama rot -epäilytapaus, mutta kaikki tapaukset ovat osoittautuneet negatiivisiksi. Ensimmäinen epäilyksiä herättänyt tapaus oli vuonna 2017, ja vuonna 2018 ilmoitettiin kaksi epäilyä. Varmistuneita tapauksia ei ole ollut Suomessa.
Koirien omistajien on hyvä olla tietoisia Alabama rot -taudista ja lemmikkinsä ihon kuntoa ja yleistä terveydentilaa kannattaa tarkkailla. Jos koirassa huomataan ihon haavaumia tai muita oireita, on asia hyvä käydä selvittämässä eläinlääkärillä. Varhainen diagnoosi ja hoito ovat tärkeitä. Koska Suomessa ei olla varmistettu yhtään tautitapausta, on hyvin todennäköistä, että koiran iho-ongelmat johtuvat kuitenkin jostain muusta kuin Alabama rot -taudista.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Mitä tarkoittaa hammaskiven poisto lemmikeillä?
Hammaskiven poisto lemmikeillä on eläinlääkärin suorittama anestesiassa tehtävä hammaskiven poistava tai ainakin sen määrää huomattavasti vähentävä toimenpide.
Hammaskiven poisto tehdään ensin hampaiden pintaan sekä ienrajaan. Toimenpiteen aikana eläintenhoitaja tai eläinlääkäri puhdistavat kaikki hammaspinnat ultraäänilaitteella.
Eläinlääkäri kaapii hammaskiven pois ienrajasta ja erityisesti sen alta erikoisvälineillä sinne kertyneen plakin ja hammaskiven poistamiseksi. Hampaan pinta kiillotetaan uuden plakin kiinnittymisen vaikeuttamiseksi. Samalla tarkastetaan ja mitataan ientaskut.
Usein otetaan digitaaliset hammasröntgenkuvat piilevien vaurioiden, kuten hampaiden pulpiitin eli hammasytimen tulehduksen sekä leukaluun paiseiden havaitsemiseksi. Kuvien perusteella voidaan arvioida, onko tarvetta poistaa hampaita tai tehdä juurihoitoja, jotta lemmikin suuontelon terveys ja siten kokonaisterveys säilyisi mahdollisimman pitkään mahdollisimman hyvänä.
Hammaskivenpoisto tulee aina tehdä yleisanestesiassa, missä lemmikki on intuboitu, eli henkitorvessa on tuubi ja hän hengittää sen kautta anestesiakaasuja ja happea. Lisäksi lemmikkiin on kytketty erinäisiä valvontamonitoreja eli hoitotoimenpide on sekä turvallinen, että vaikuttava.
Mitä tapahtuu, jos hammaskiveä ei poista?
Hammaskiven kertyminen johtaa ientulehduksiin sekä parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudosten tulehtumiseen. Tulehdus johtaa leukaluiden ongelmiin, jos sitä ei hoideta. Luu mätänee ja tulehdus voi edetä hyvin pitkälle. Yläleuassa hampaan juuren ympärille kertynyt tulehdus voi puhkaista leukaluun katon ja aiheuttaa paiseen silmän taakse tai sierainonteloon, tuhoten laajoja alueita luuta. Alaleuassa hampaan juuren ympärille kertynyt tulehdus tai juuripaise voivat haperoittaa luuta niin pahasti, että alaleuka katkeaa.
Mitä eroja on hammaskiven poistoissa?
Ultraäänihammaspesu
Erinäiset yritykset tarjoavat ultraäänihammaspesua tai hereillä olevalle potilaalle suoritettavaa hammaskivenpoistoa. Sitä mainostetaan hiljaisena ja täysin kivuttomana toimenpiteenä.
Toimenpiteitä suoritetaan usein trimmaamoissa tai ihmisten kotona ja hotellihuoneissa. Ne ovat näennäisesti varsin edullisia, mutta jos niitä tehdään esimerkiksi kahden kuukauden välein ja hinta on noin 50-80€ per kerta, kertyy niistäkin aika moinen vuosisumma.
Suurin ongelma on, että hammaskivenpoisto on mahdollista tehdä vain hampaan pinnalle ja tarkemmin ottaen yksinomaan ulkopinnalle.
Yleensä poskihampaita on vaikea huoltaa, samaten alahampaita on vaikeampi puhdistaa, kuin ylähampaita, jotka tulevat siihen päälle.
Hampaiden välejä ei voi puhdistaa lemmikin ollessa hereillä.
Ientaskuja ei voi puhdistaa lemmikin ollessa hereillä.
Hampaiden sisäpintoja ei voi puhdistaa lemmikin ollessa hereillä.
Se on vähän sama kuin jos seinissä on hometta ja laitetaan vaan aina uutta maalia pintaan. Siellä se home edelleen muhii rakenteissa ja jatkaa matkaansa yhä syvemmälle tuhoten koko talon.
Ultraäänihammaspesu voisi olla ihan hyvä lisä normaaliin päivittäiseen hammaspesurutiiniin ja vuosittaisen eläinlääkärissä tehtävien hammaskivenpoistojen kaveriksi esimerkiksi viikoittain, mutta se ei missään nimessä ole laadukas hammaskivenpoistotoimi.
Kaikille koirille muodostuu hammaskiveä.
Sedaatio, eli rauhoitus
Pelkässä rauhoituksessa eli sedaatiossa ei tule suorittaa hammaskivenpoistoa.
Sedaatio eli rauhoitus on rauhoittavien aineiden aiheuttama vähemmän syvällinen muuttunut tajunnantila. Sedaatio vähentää ahdistusta ja epämukavuutta, mutta koira on silti osin tajuissaan ja herkkä toimenpiteen aikana. Lemmikki tuntee varmasti suurempaa kipua ja voi pahimmillaan tiedostaa asioita ilman, että keho kuitenkaan toimii. Ientaskujen kaapiminen on epämukavaa, ei sitä ole turvallista tehdä pelkässä sedaatiossa. Jos sedaatio on niin syvä, että eläin ei reagoisi kaapimiseen, olisi sedaatio aivan liian syvä ollakseen turvallinen. Jos sedaatio taas on kovin pinnallinen, ei kaapiminen onnistu. Tällöin hammaskivenpoisto ei ole kuin kosmeettista ja bakteerit jatkavan tuhotöitään piilossa ienrajan alla.
Rauhoitetulla potilaalla ei välttämättä ole edes suoniyhteyttä eikä valvontalaitteita.
Jos valvontaa ei ole, on vaikeaa huomata ongelmia. Happivaje voi johtaa niin ongelmiin aivojen hapettumisen, kuin muun muassa munuaisten perfuusion eli läpivirtaamisen kanssa ja elinikäisiin vaurioihin. Jos suoniyhteyttä ei ole, on vaikeampaa puuttua ongelmiin nopeasti.
Yleisanestesia on huomattavasti rauhoitusta turvallisempi vaihtoehto, kun lemmikille suoritetaan pidempikestoisia toimenpiteitä tai lemmikillä on ikää tai perussairauksia.
Yleisanestesia on mahdollista suorittaa myös vanhoille ja sairaillekin eläimille turvallisesti.
Jos hampaita poistetaan, voidaan toimenpiteeseen lisätä paikallispuudutus, minkä avulla rauhoitusaineiden ja anestesia-aineiden määrää voidaan laskea huomattavasti ja herääminen on nopeampaa ja turvallisempaa.
Yleisanestesia (eli nukutus), tai inhalaatioanestesia
Hammaskivenpoisto tulee aina tehdä yleisanestesiassa.
Yleisanestesiassa lemmikki on intuboitu, eli henkitorvessa on tuubi ja hän hengittää sen kautta anestesiakaasuja ja happea.
Tuubi suojaa hengitysteitä, ettei sinne valu limaa, verta ja bakteeripitoista huuhteluvettä.
Lisäksi tuubi tiukentaa henkitorven vieressä kulkevaa ruokatorvea niin, ettei mahalaukusta pääse anestesian takia rentoutuneen mahaportin kautta valumaan mahanesteitä eli happoja ruokatorveen. Ruokatorven limakalvo on erittäin herkkä, eikä kestä happoja. Pidempään ruokatorvessa lilluvat hapot voivat johtaa vakaviin syöpymävaurioihin, joita ei aina saada parannettua vaan äärimmäisen kivulias tila voi johtaa niin vakaviin muutoksiin, että eläin joudutaan lopettamaan.
Koiran yleisanestesia on anestesia-aineiden aiheuttama lääketieteellinen tajuttomuustila, jonka avulla eläimelle voidaan tehdä invasiivisia eli kajoavia toimenpiteitä lemmikin tuntematta kipua tai epämukavuutta.
Yleisanestesian aikana lemmikin elintoimintoja valvotaan tarkasti.
Hengitystiheyttä ja syvyyttä, sykettä, verenpainetta, elimistön happipitoisuutta sekä uloshengitysilman hiilidioksidipitoisuutta ja EKG:tä eli sydänfilmiä valvoo eläintenhoitaja ja eläinlääkäri tai laillistettu eläinanestesiologi.
Yleisanestesian aikana lemmikin hengittämistä voidaan tarvittaessa avustaa manuaalisesti eli käsin lisähapettamalla tai lemmikki voidaan kytkeä ventilaattoriin eli hengityskoneeseen.
Anestesia-aineiden tyyppi ja antotapa riippuvat koiran iästä, rodusta, koosta ja yleisestä terveydentilasta sekä toimenpiteen luonteesta ja kestosta.
Yleisanestesiaa pidetään yleensä turvallisena, mutta toki siihen liittyy joitain riskejä, kuten komplikaatioita hengitykseen, sykeen ja lämpötilan säätelyn kanssa. Kun lemmikki on yleisanestesiassa ja valvonnan alla, on komplikaatioihin puuttuminen huomattavasti helpompaa, kuin jos potilas on vain rauhoitettu.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Joulu on ihana juhla täynnä iloa ja yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa. Mutta juhlan ilo voi muuttua nopeasti, jos lemmikkisi loukkaantuu tai sairastuu pyhien aikana. Tässä artikkelissa käymme läpi joitakin joulun vaaroja, joihin kannattaa kiinnittää huomiota joulunalusaikana. Näin joulun pyhät pysyvät mukana ja turvallisena aikana myös lemmikeille.
- Suklaa ja muut makeiset
Jouluna syödään usein paljon herkkuja, kuten suklaata, pipareita ja karkkeja. Suklaa on kuitenkin erityisen vaarallista eläimille, etenkin koirille ja kissoille. Suklaa sisältää teobromiinia, joka voi aiheuttaa vakavia myrkytysoireita, kuten oksentelua, ripulia ja vapinaa. Pahimmillaan suklaamyrkytys voi aiheuttaa sydämen sykkeen kiihtymistä, kouristuksia tai kuoleman. Rusinat ja luumut voivat aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa, kun taas saksanpähkinät voivat aiheuttaa hengitysvaikeuksia ja suolitukoksia.
- Koristeet ja joulukuusi
Joulukuusi ja koristeet kuuluvat usean perheen juhlaperinteisiin, mutta niissä piilee riskejä lemmikeille. Eläimet voivat syödä joulukuusen neulasia tai kuusenkoristeita. Ne taas voivat aiheuttaa vatsavaivoja tai jopa tukoksia suolistossa. Lisäksi kuumat jouluvalot voivat aiheuttaa palovammoja, jos lemmikki koskee niihin. Nykyään paljon käytetyt LED-valot eivät kuumene, mutta niidenkin kanssa tulee olla tarkkana, etteivät eläimet pääse valoihin käsiksi.
- Alkoholi.
Joulujuhlat voivat sisältää alkoholia, joka on erittäin vaarallista lemmikeille. Alkoholi voi aiheuttaa myrkytysoireita, kuten oksentelua, ripulia, koordinaatiohäiriöitä ja jopa hengitysvaikeuksia.
- Vierailijat.
Jouluisin kotonasi voi käydä useita eri vieraita. Rutiinien muuttuminen ja vieraat ihmiset voivat stressata lemmikkiä etenkin, jos se on luonteeltaan arka. On tärkeää varmistaa, että lemmikki saa tarpeeksi omaa tilaa ja rauhaa. Vieraita on myös hyvä ohjeistaa siihen, ettei eläimille anneta herkkuja.
- Stressi ja ahdistus.
Jouluajan muutokset, kuten vieraiden määrän lisääntyminen tai juhlien äänet ja valot, voivat aiheuttaa stressiä ja ahdistusta lemmikillesi. On tärkeää antaa lemmikillesi riittävästi omaa tilaa, rauhoittumispaikka ja rauhallinen ympäristö, jotta se voi rentoutua ja välttyä turhalta stressiltä.
Joulun aika voi olla eläimille stressaavaa.
Jouluruoat
Jouluruoat voivat olla erityisen houkuttelevia lemmikeille, mutta jotkin niistä voivat olla haitallisia tai jopa vaarallisia niiden terveydelle. Erityisesti joulukinkku sisältää runsaasti suolaa ja rasvaa, mikä ei sovi eläinten ruoansulatukselle. Suuri määrä suolaa voi aiheuttaa nestehukkaa, oksentelua, ripulia ja jopa epileptisiä kohtauksia. Kinkun rasvaisuus rasittaa haimaa runsaasti, mikä taas pahimmillaan voi aiheuttaa jopa vaarallisen haimatulehduksen.
Kissat ja joulukuusi
Kissat ovat luonnostaan uteliaita ja seikkailunhaluisia eläimiä, joille joulukuusi tarjoaa monia mielenkiintoisia elementtejä tutkittavaksi. Joulukuusi muodostaa kissalle uuden ja jännittävän ympäristön, joka on täynnä erilaisia hajujen, äänien ja tekstuurien yhdistelmiä. Kissan mielenkiintoa voi lisätä vielä lisää joulukoristeiden kiiltävät ja heiluvat pallot sekä hohtavat jouluvalot, jotka voivat houkutella kissan leikkimään ja kiipeämään puuhun.
Kissat ovat luonnostaan kiipeilijöitä, ja joulukuusi tarjoaa uusia haasteita ja mahdollisuuksia kiipeilyyn ja tasapainoiluun. Kissat voivat kiivetä korkealle joulukuusessa saadakseen paremman näköalan ympäristöönsä.
Jotta joulukuusi ei aiheuta turhia vaaratilanteita kissoille, kannattaa kiinnittää ainakin näihin seikkoihin huomiota, jos kissa ja joulukuusi ovat samassa taloudessa:
- Neulaset: Joulukuusen neulaset ovat teräviä ja kovia, eivätkä ne sovellu kissan syötäviksi. Ne voivat aiheuttaa ruoansulatusongelmia tai jopa vatsavaurioita. Pidä joulukuusen alusta ja lattia aina siistinä, jotta kissa ei pääse syömään neulasia.
- Koristeet: Kissat ovat kiinnostuneita kirkkaista ja kiiltävistä esineistä, joten koristeet voivat houkutella niitä. Varmista, että kissa ei pudota koristeita ja leiki niiden kanssa.
- Sähköjohdot: Jouluvalot ovat upea lisä joulukuuseen, mutta sähköjohdot voivat olla vaarallisia kissalle. Johdot joutuvat usein kissojen hampaisiin, mikä aiheuttaa eläimelle terveysriskin ja asunnolle paloturvallisuusriskin.
Kaiken kaikkiaan joulun aika voi olla eläimille yhtä iloinen ja turvallinen juhlapyhä kuin meillekin, kunhan huomioimme niiden tarpeet ja pidämme huolen turvallisuudesta. Muutamalla yksinkertaisella varotoimenpiteellä voimme varmistaa, että lemmikkimme voivat nauttia yhdessäolosta ja rauhallisesta joulusta kanssamme.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Suklaa sisältää teobromiinia, joka on myrkyllistä useimmille eläimille, kuten koirille, kissoille ja jyrsijöille. Suklaan sisältämä kofeiini on myös vaarallista eläimille. Suuret määrät suklaata voivat aiheuttaa vakavia terveysongelmia, kuten sydämen rytmihäiriöitä, vapinaa, kohtauksia, hengitysvaikeuksia ja jopa kuoleman. Teobromiini ei ole yhtä vaarallista ihmisille kuin eläimille, koska ihmisen aineenvaihdunta käsittelee teobromiinia nopeammin. Ihmiset pystyvät myös käsittelemään suurempia määriä teobromiinia, ennen kuin se vaikuttaa heidän terveyteensä.
Suklaan vaarallisuus riippuu syödystä suklaan määrästä ja eläimen koosta. Tällöin pienemmille eläimille jo vähäinen määrä suklaata voi olla haitallinen. Tumma suklaa sisältää korkean kaakaopitoisuutensa takia paljon teobromiinia, ja siksi se on eläimille vaarallisinta. Valkosuklaassa ei ole miltei lainkaan teobromiinia tai kofeiinia. Se ei silti sovellu eläinten ruokavalioon!
Myrkytyksen oireet
Suklaamyrkytyksen oireita ovat muun muassa
- oksentelu
- vatsakivut
- ripuli
- lisääntynyt juominen
- levottomuus
- jopa sydämen rytmihäiriöt
- kouristukset
- kooma
Suklaamyrkytyksen oireet ilmenevät tavallisesti 4–24 tunnin kuluttua suklaan syömisestä.
Vakavat oireet voivat alkaa viiveellä vasta 2-3 vrk kuluttua.
Miten paljon suklaata on vaarallisia?
Suklaan myrkyllisyys koirille vaihtelee, koska teobromiinin sietokyky on yksilöllistä.
Myrkytysoireita aiheuttava annos teobromiinia on yleensä noin 20 mg elopainokiloa kohti.
Suklaata ei saa antaa eläimille.
Lieviä oireita aiheuttaa (karkeasti arvioituna):
- 12-40 g/kg hyvin vaaleaa maitosuklaata tai konvehteja (alle 25% kaakaota)
- 8-12 g/kg maitosuklaata, jossa kaakaota 30% (esim. Fazerin sininen)
- 2,5-4 g/kg ns. leivontasuklaata tai taloussuklaata eli tummaa suklaata, jossa on 40-55% kaakaota, esim. Fazerin taloussuklaa 44% kaakaota, tumma leivontasuklaa 55% kaakaota
- 1,5-3 g/kg todella tummaa suklaata, jossa kaakaota 70%
- alle 1 g/kg tummaa leivontakaakaojauhetta
Yhden suklaapalan paino on noin 6 g. Täten 10 kg painava koira voi saada myrkytysoireita syötyään esimerkiksi:
- 120-400 g hyvin vaaleaa maitosuklaata eli 1-4 levyä riippuen levyn koosta
- 80-120 g Fazerin sinistä eli 13-20 palaa
- 25-40 g taloussuklaata/leivontasuklaata eli 4-7 palaa
- 15 g hyvin tummaa suklaata eli pari palaa
- 100–150 g maitosuklaata tai
- 25-50 g tummaa suklaata, riippuen suklaan kaakaopitoisuudesta
Yhteenveto vaarallisuudesta ja oireista
Lieviä oireita voi esiintyä, kun syöty teobromiinin määrä on noin 20 mg/kg elopainoa. Tällöin havaitaan oksentelua, ripulia ja mahakipuja. Yleisesti ottaen edellä mainitut annosesimerkit riittävät aiheuttamaan lieviä oireita.
Vakavia oireita voi esiintyä, kun syöty teobromiinin määrä lähenee 40-50 mg/kg elopainoa. Tällöin ilmenevät sydämentykytys sekä rytmihäiriöt. Eläimen tulee syödä tuplasti edellä mainittuja annoksia, jotta teobromiinin määrä on vakava.
Henkeä uhkaavia oireita aiheutuu annoksella 60 mg/kg teobromiinia. Tällöin havaitaan kramppeja ja koomaan vaipumista. Edellä mainittujen annosten kertominen kolmella antaa arvion siitä, millainen annos vaaditaan, jotta teobromiinin määrä on hengenvaarallinen.
Täältä löytyy yleinen suklaamyrkytyslaskuri.
Mitä pitää tehdä, jos syöty annos on myrkyllinen?
Jos eläimesi on syönyt suklaata, ota aina yhteyttä eläinlääkäriin. Ensiapuna eläin yleensä oksetetaan 1-2 tunnin sisällä eläinlääkärillä siihen tarkoitetulla lääkeaineella. Eläimen voi oksettaa kotona vetyperoksidilla. Tähän tulee pyytää ohjeet eläinlääkäriltä. Hoitoon voi kuulua myös lääkehiilen antaminen 2-4 kertaa päivässä 1-3 vuorokauden ajan. Tärkeää on myös runsas juomaan houkutteleminen ja nestetasapainon ylläpito.
