Perianaalikasvaimet

Perianaalikasvaimet

mennessä | huhti 28, 2023 | Ohjeet

Perianaalialueen rauhaskasvain eli perianaalikasvain on kiinteä patti, joka löytyy koirien peräaukon läheltä. Toisinaan patteja voi myös olla useampia tai ne ovat lokeroisia ja makkaramaisia tai helminauhamaisia. Pahalaatuiset patit ovat joskus myös invasiivisiä ja imeytyvät lähistöllä olevaan kudokseen.

Perianaalirauhasten kasvaimia on kahta tyyppiä:

  •       perianaaliadenoomat, jotka ovat hyvänlaatuisia
  •       perianaalirauhasten adenokarsinoomat, jotka ovat pahanlaatuisia.

Molemmissa on testosteronireseptoreita, mikä selittää miksi perianaalirauhasen adenoomat ovat kolme kertaa todennäköisempiä leikkaamattomilla uroskoirilla kuin naarailla, ja perianaalirauhasten adenokarsinoomat ovat kymmenen kertaa yleisempiä uroksilla kuin naarailla. (The Merck Veterinary Manual. 2006. “Hepatoid gland tumours”).

 Hyvänlaatuiset adenoomat muodostavat onneksi n. 91 prosenttia perianaalirauhasten kasvaimista.

 

Molemmat kasvaintyypit tulee kuitenkin poistaa ja lähettää patologille tunnistamista varten. Lähes kaikki perianaaliadenoomat häviävät koiran kastroimisen jälkeen, joten usein uroskoira kastroidaan samalla, kun kasvainmassa poistetaan.

Adenokarsinooma on melko harvinainen ja aggressiivinen pahanlaatuinen kasvain. Peräaukon adenokarsinoomilla on vahva taipumus metastasoitua eli lähettää etäpesäkkeitä alueellisiin imusolmukkeisiin, pernaan ja lopulta keuhkoihin ja harvemmin luihin. Koirat, joilla on pahanlaatuinen adenokarsinooma, tulee niin halutessa hoitaa aggressiivisella leikkauksella ja tarvittaessa sädehoidolla ja kemoterapialla.

Lemmikin tuonti Suomeen

Lemmikin tuonti Suomeen

mennessä | huhti 28, 2023 | Ohjeet

Mitä pitää huomioida, kun tuon koiran tai kissan Suomeen?

Pieneläimiä voi tuoda vapaasti Suomeen, mutta osa lentoyhtiöistä ei anna tuoda jyrsijöitä matkustamossa. Eksoottisia eläimiä kuten matelijoita ja lintuja koskevat myös omat säännöt. Koiria, kissoja ja frettejä koskevat säädökset ovat tiukat ja sisältävät muun muassa seuraavat seikat:

Lemmikillä pitää olla

  • Lemmikin oma passi
  • mikrosiru
  • raivotautirokotus
  • koiralle annettu ekinokokkimadotus
eläinlääkäri-helsinki.

Eläimen kanssa matkustaessa tulee muistaa monta asiaa.

Mitä pitää huomioida, kun tuon koiran tai kissan Suomeen? 

1. Tunnistusmerkintä eli mikrosiru 

Eläimen on oltava mikrosirutettu. Mikrosirun tulee olla tietyn ISO standardin mukainen, jotta se voidaan lukea rajalla. Tatuoinnit hyväksytään vain, jos lemmikki on tatuoitu ennen kesää 2011. Tatuointinumeron lisäksi ilmoitetaan tatuoinnin sijainti ja lukemispäivä. Eläinlääkärin on aina luettava mikrosiru eläimestä sekä tarkistettava se passista joka kerta, kun lemmikkieläinpassiin tehdään uusia merkintöjä. 

2. Raivotautirokotus

Alle 12 viikon ikäistä eläintä ei saa rokottaa raivotautia vastaan, vaan eläimen on oltava rokottamispäivänä vähintään 12 viikon ikäinen. Raivotautirokotus on annettava vähintään 21 vuorokautta eli kolme viikkoa ennen tuontia. Voimassaolon alkamispäivä lasketaan olevan 21 vrk rokotuspäivästä, jolloin lemmikillä on riittävä immuniteettisuoja. Eläinlääkäri merkitsee raivotautirokotuksen viimeisen voimassaolopäivän lemmikkieläinpassiin. 

3. Lemmikkieläinpassi 

Passissa pitää olla 

  • mikrosirunumero ja sen
  • asettamispäivä
  • raivotautirokotusmerkintä
  • merkintä ekinokokkoosilääkityksestä

Lemmikkieläinpassiin voidaan merkitä vain ne rokotukset, jotka on annettu sen jälkeen, kun eläin on sirutettu.

EU:n lemmikkieläinpassi on kaikissa EU:n jäsenvaltioissa sama. Passin saa täyttää vain eläinlääkäri. Tiedot lemmikkieläinpassiin täytetään myös englanniksi. Omistajan allekirjoitus vaaditaan passiin. Norjasta ja Sveitsistä tulevat lemmikit tarvitsevat erilaisen lemmikkipassin.

4. Koirien käsittely ekinokokkoosia vastaan

Lääkitys ekinokokkoosia vastaan vaaditaan ainoastaan koirilta. Kaikki koirat pitää lääkitä ennen niiden saapumista Suomeen. Eläinlääkäri merkitsee annetun lääkkeen lemmikkieläinpassiin.

Lääkitys annetaan 1-5 vrk ennen Suomeen tuloa. Lääkettä ei voi antaa rajalla juuri ennen rajanylitystä, vaan lääke annetaan vähintään 24 tuntia aiemmin.

Ekinokokkilääkitystä ei vaadita, kun koira tulee suoraan Suomeen Norjasta, Irlannista tai Maltalta. Lääkitysvaatimus koskee kuitenkin Ruotsista tuotuja koiria.

Ekinokokkimadotuksesta voit lukea lisää täältä.

Mikä on ekinokokki?

Mikä on ekinokokki?

mennessä | huhti 28, 2023 | Ohjeet

Mikä on ekinokokki ja miksi koirilta vaaditaan madotus ekinokokkia vastaan?

Ekinokokkoosi on zoonoosi eli eläinten ja ihmisten välillä tarttuva tauti.

Suomeen saapuvat koirat tulee madottaa ekinokokkia vastaan, jotta me ihmiset emme saa tartuntaa.

Myyräekinokokki (Echinococcus multilocularis) on oikeasti vaarallinen loinen.

Myyräekinokokkia esiintyy pääosin pohjoisella pallonpuoliskolla. Keski-Euroopassa sitä on melko paljon ketuissa. Ekinokokki on levinnyt Baltian maihin ja sitä esiintyy yleisenä Virossa.

Kun koiraeläin syö myyrän, jolla on toukkarakkuloita, saa se tartunnan.

Aikuiset madot elävät koiraeläimen suolessa. Munat pääsevät ympäristöön kun koiraeläin kakkaa. Näin ne saastuttavat ympäristönsä, kuten marjametsät.

Koirille ei yleensä kehity rakkuloita tai maksasairauden oireita, kuten myyrille ja ihmisille.

Ihminen voi saada tartunnan

  • koiraeläimen ulosteesta
  • ulosteen saastuttaman veden tai elintarvikkeiden kuten marjojen välityksellä
  • ekinokokkia kantavan koiraeläimen turkkiin tarttuneista madon munista

Ekinokokki on vaarallinen loinen.

Miten ekinokokkitartunta oireilee ihmisillä?

Koska kystat kasvavat hitaasti, voi tartunnasta oireisiin mennä 2-15 vuotta.

Ihmisessä toukat kasvavat yleensä maksassa, mihin ne tekevät rakkuloita eli kystia.

Kystien seurauksena voi esiintyä mm. kipua ylävatsan alueella. Oireet voivat jäljitellä maksasyövän ja maksakirroosin oireita. Rakkulat näkyvät usein maksan ultraäänitutkimuksessa.

Loinen voi levitä myös muihin elimiin, kuten aivoihin. Keskushermosto-ongelmia esiintyy 1-3%lla tartunnan saaneista ja sitä pidetään ekinokokkoosin loppuvaiheena.

Leikkaus on ensisijainen hoitomuoto. Leikkauksen jälkeen saattaa potilas tarvita lääkityksiä, jotta kysta ei kasva takaisin. Ihmisillä ekinokokkoosi on usein kallista ja monimutkaista hoitaa ja saattaa vaatia laajaa leikkausta ja/tai pitkäkestoista lääkehoitoa.

Suomessa ei vielä olla todettu myyräekinokokkia. Suomeen saapuvat koirat pitää lääkitä ekinokokkia vastaan.

Jos tai kun myyräekinokokki huolimattomien ihmisten takia rantautuu Suomeen ja leviää supikoiriin ja kettuihin, ei kukaan voi enää marjastaa ilman pelkoa, että saa loisen joka muuttaa maksaan tai pahimmillaan aivoihin asumaan!

Lue lisää ekinokokkimadotuksesta täältä.

Mikä on Cauda Equina tai Lumbosakraalistenoosi koiralla?

Mikä on Cauda Equina tai Lumbosakraalistenoosi koiralla?

mennessä | huhti 28, 2023 | Ohjeet

Lannerangan alueelta taaksepäin kulkevia hermojuuria kutsutaan cauda equinaksi

(selkäytimen hännäksi). Lumbosakraalistenoosi on selkärangankanavan tai nikamaväliaukon

ahtauma. Lumbosakraalistenoosi johtaa selkäydinhermojen puristumiseen ja sen seurauksena voimakkaaseen kipuun.

Cauda equina on tuskallinen neurologinen tila, joka on erityisen yleinen suurilla, keski-ikäisillä koirilla. Tyyppirotu on saksanpaimenkoira. Cauda equina-oireyhtymässä havaitaan myös hermopuutoksia.

Lumbosakraalistenoosin tai Cauda Equinen oireet

Koirien lumbosakraalistenoosi ja sen oireet ovat hyvin samanlaiset kuin ihmisillä.

Cauda equina -oireyhtymää sairastavat koirat kärsivät pääasiassa kivusta.

Tyypillisesti sairastuneet koirat oireilevat seuraavasti:

  • ovat vähemmän aktiivisia
  • eivät halua hypätä
  • osoittavat kipua epämääräisesti takaraajoissa / lonkkien alueella
  • osoittavat kipua lumbosakraalialueen eli ristiluuliitoksen alueen tunnustelussa
  • takaraajojen liikerata on suppeampi
  • saattavat seistä jalat enemmän ruumiin alla, keskiselkä köyryssä.
  • saattavat seistä alaselkä pikkasen köyryllä, voivat ontua 

Jos selkäytimessä on hermokompressiosta eli ”lytyssä olevia hermoja”, on kyseessä Cauda equina-oireyhtymä. Tällöin potilaat esim. raahaavat toista tai molempia takaraajoja.  Neurologisen vajaatoiminnan laajuudesta riippuen voidaan havaita jopa hännän heikentynyttä toimimista. Vakavissa tapauksissa voi esiintyä virtsan- ja ulosteenpidätyskyvyttömyyttä.

Tyypillisesti oireet ilmaantuvat, kun selkärangan hännän alue on kuormitettu, eli seisoessa, kiivetessä portaita tai hypätessä (esim. auto, sohva). Yleensä ontuminen tulee selvemmäksi pitkäaikaisessa rasituksessa. 

Saksanpaimenkoirilla on tyypillisesti selkäongelmia.

Diagnoosi

Klinikalla tehdään ensin neurologinen tutkimus. Oireiden avulla paikallistetaan lokalisaatio. Sen jälkeen voidaan alaselästä ottaa röntgenkuvia.

Seuraavat muutokset voidaan mahdollisesti havaita röntgenkuvissa:

  • pienentynyt tai romahtanut nikamaväli L7-S1
  • ventraalinen tai lateraalinen spondyloosi
  • skleroosia nikamien päätylevyissä
  • ristiluun ventraalinen subluksaatio suhteessa seitsemänteen lannenikamaan
  • ristiluun katto ulottuu seitsemännen lannenikaman kaudaalikaaren alle. 

Tavanomaisissa röntgentutkimuksissa ei voida näyttää selkäydinhermoja eikä välilevymateriaalia havaita kunnolla, ellei se ole varsin kalkkeutunutta.

Tästä syystä diagnoosin vahvistamiseksi tarvitaan useimmiten CT- tai magneettikuvat. 

Selkäytimessä havaitaan tällöin mm.

  • välilevyn pullistuminen
  • hermokudoksen tai välilevyn luiskahdus
  • epiduraalirasvan väheneminen 

Hoito

Saatavilla on konservatiivisia ja kirurgisia vaihtoehtoja, joita täydentävät toimenpiteet, kuten painonpudotus (tarvittaessa), fysioterapia sekä tulehdus- ja (hermo-)kipulääkkeiden käyttö.

Vaihtoehdoista kannattaa keskustella lisää eläinlääkärin kanssa. Eläinlääkäri voi myös tehdä lähetteen eläinfysioterapeutille. Ihmisten lääketieteessä erinäisiä selkävaivoja leikataan yhä harvemmin. Eläinpuolellakaan leikkausta ei kannata pitää aina ensisijaisena toimena, vaan kuntoutusta ja kivunhallintaa. 

Altistavia tekijöitä

Välimuotoisen lanneristinikaman tiedetään olevan yhteydessä cauda equina -oireyhtymän, lonkan kasvuhäiriön ja lumbosakraalistenoosin kanssa.

Marsun C-vitamiinin tarve

Marsun C-vitamiinin tarve

mennessä | huhti 28, 2023 | Ohjeet

Ihminen ja marsu ovat ainoat nisäkkäät, jotka eivät osaa itse tuottaa C-vitamiinia.

Aikuisen marsun päivittäistä C-vitamiinin tarvetta on pidetty noin 10-30 milligrammana per elopainokilo (mg/kg/vrk). Tiineille naaraille ja sairaille, heikoille tai vanhoille marsuille tulisi antaa päivittäin 20-50 mg/kg.

Marsu ei pystyy varastoimaan vesiliukoista C-vitamiinia kuin lyhyen aikaa. C-vitamiini poistuu luonnollisesti virtsan mukana, eikä sitä siten voi antaa liikaa. C-vitamiini toki saattaa hapattaa virtsaa ja tämän takia moni marsun omistaja pelkää C-vitamiinilisän voivan johtaa virtsakivien muodostumiseen. Tämä EI ole syy jättää antamatta C-vitamiinilisää! Virtsakiteiden ja -kivien muodostumiseen vaikuttaa enneminkin esimerkiksi pellettien huono kalsium-fosfori-suhde (Lue lisää artikkelistamme ”Marsun ruokinta”).

Mikä johtaa C-vitamiinin puutokseen?

Marsu tarvitsee c-vitamiinia, mutta usein ei saa sitä rehustuksesta. Usein marsuille ei anneta riittävästi C-vitamiinipitoisia vihanneksia, C-vitamiinia ei anneta täydennysrehuna, tai luotetaan siihen, että pelleteissä on lisättyä C-vitamiinia. Se kuitenkin haihtuu rehuista nopeasti pitkän tai vääränlaisen varastoinnin vuoksi.

Muita C-vitamiinin puutokseen johtavia syitä voivat olla esimerkiksi hammassairaudet, antibioottikuurit tai ruonasulatuskanavan häiriöt. Varsinkin talvella voi puutostaudin oireita ilmaantuvat helpommin, kun marsuille ei tuoda ulkoa ruohoa tai voikukan lehtiä.

Marsut tarvitsevat C-vitamiinia ravinnosta.

Mitä oireita C-vitamiinin puutos aiheuttaa marsuilla?

C-vitamiinin puutos voi aiheuttaa seuraavia oireita:

  • laihtuminen
  • Ientulehdus ja verenvuoto ikenissä
  • murtumia
  • heikentynyt hammasluun muodostuminen
  • huonolaatuinen, harva tai kuiva turkki
  • haluttomuus liikkua lihastulehduksen tai niveltulehduksen takia
  • heikentynyt haavojen paraneminen
  • lisääntynyt infektioherkkyys
  • sisäiset verenvuodot ja anemia

Miten C-vitamiinin puutetta voidaan ehkäistä?

C-vitamiinin anto voi tapahtua sekä rehun että juomaveden kautta, joskin marsut eivät yleensä juo C-vitamiinilla terästettyä vettä mielellään. C-vitamiinivalmisteita on monenlaisia, nestemäisiä sekä jauheita, joita voi käyttää esimerkiksi vihannesten päälle. Ohjeet löytyvät pakkauksissa. Kesällä viherrehu ja ruoho toimivat C-vitamiinin lähteinä.

Seuraavat sisältävät erityisen runsaasti C-vitamiinia:

  • nokkonen
  • parsakaali
  • mansikka
  • fenkoli
  • ruusunmarja
  • appelsiini
  • paprika (erityisesti keltainen)
  • persilja