Lannerangan alueelta taaksepäin kulkevia hermojuuria kutsutaan cauda equinaksi
(selkäytimen hännäksi). Lumbosakraalistenoosi on selkärangankanavan tai nikamaväliaukon
ahtauma. Lumbosakraalistenoosi johtaa selkäydinhermojen puristumiseen ja sen seurauksena voimakkaaseen kipuun.
Cauda equina on tuskallinen neurologinen tila, joka on erityisen yleinen suurilla, keski-ikäisillä koirilla. Tyyppirotu on saksanpaimenkoira. Cauda equina-oireyhtymässä havaitaan myös hermopuutoksia.
Lumbosakraalistenoosin tai Cauda Equinen oireet
Koirien lumbosakraalistenoosi ja sen oireet ovat hyvin samanlaiset kuin ihmisillä.
Cauda equina -oireyhtymää sairastavat koirat kärsivät pääasiassa kivusta.
Tyypillisesti sairastuneet koirat oireilevat seuraavasti:
- ovat vähemmän aktiivisia
- eivät halua hypätä
- osoittavat kipua epämääräisesti takaraajoissa / lonkkien alueella
- osoittavat kipua lumbosakraalialueen eli ristiluuliitoksen alueen tunnustelussa
- takaraajojen liikerata on suppeampi
- saattavat seistä jalat enemmän ruumiin alla, keskiselkä köyryssä.
- saattavat seistä alaselkä pikkasen köyryllä, voivat ontua
Jos selkäytimessä on hermokompressiosta eli ”lytyssä olevia hermoja”, on kyseessä Cauda equina-oireyhtymä. Tällöin potilaat esim. raahaavat toista tai molempia takaraajoja. Neurologisen vajaatoiminnan laajuudesta riippuen voidaan havaita jopa hännän heikentynyttä toimimista. Vakavissa tapauksissa voi esiintyä virtsan- ja ulosteenpidätyskyvyttömyyttä.
Tyypillisesti oireet ilmaantuvat, kun selkärangan hännän alue on kuormitettu, eli seisoessa, kiivetessä portaita tai hypätessä (esim. auto, sohva). Yleensä ontuminen tulee selvemmäksi pitkäaikaisessa rasituksessa.
Saksanpaimenkoirilla on tyypillisesti selkäongelmia.
Diagnoosi
Klinikalla tehdään ensin neurologinen tutkimus. Oireiden avulla paikallistetaan lokalisaatio. Sen jälkeen voidaan alaselästä ottaa röntgenkuvia.
Seuraavat muutokset voidaan mahdollisesti havaita röntgenkuvissa:
- pienentynyt tai romahtanut nikamaväli L7-S1
- ventraalinen tai lateraalinen spondyloosi
- skleroosia nikamien päätylevyissä
- ristiluun ventraalinen subluksaatio suhteessa seitsemänteen lannenikamaan
- ristiluun katto ulottuu seitsemännen lannenikaman kaudaalikaaren alle.
Tavanomaisissa röntgentutkimuksissa ei voida näyttää selkäydinhermoja eikä välilevymateriaalia havaita kunnolla, ellei se ole varsin kalkkeutunutta.
Tästä syystä diagnoosin vahvistamiseksi tarvitaan useimmiten CT- tai magneettikuvat.
Selkäytimessä havaitaan tällöin mm.
- välilevyn pullistuminen
- hermokudoksen tai välilevyn luiskahdus
- epiduraalirasvan väheneminen
Hoito
Saatavilla on konservatiivisia ja kirurgisia vaihtoehtoja, joita täydentävät toimenpiteet, kuten painonpudotus (tarvittaessa), fysioterapia sekä tulehdus- ja (hermo-)kipulääkkeiden käyttö.
Vaihtoehdoista kannattaa keskustella lisää eläinlääkärin kanssa. Eläinlääkäri voi myös tehdä lähetteen eläinfysioterapeutille. Ihmisten lääketieteessä erinäisiä selkävaivoja leikataan yhä harvemmin. Eläinpuolellakaan leikkausta ei kannata pitää aina ensisijaisena toimena, vaan kuntoutusta ja kivunhallintaa.
Altistavia tekijöitä
Välimuotoisen lanneristinikaman tiedetään olevan yhteydessä cauda equina -oireyhtymän, lonkan kasvuhäiriön ja lumbosakraalistenoosin kanssa.