Mitä on BARF?

mennessä ELL Eva Kaisti | loka 27, 2023 | Ajankohtaista, Ohjeet

Mitä on BARF?

BARF on raa’an lihan ja lihaisten/rustojen syöttämistä lemmikille.
Barfaaminen on koirien ruokintamuoto, joka sisältää raakaa lihaa, lihaisia luita ja rustoja, vihanneksia, hedelmiä, öljyjä ja ravintolisiä.

Usein puhutaan myös biologisesti lajille sopivasta raakaruokinnasta ja BARFin on tarkoitus edustaa koirien luonnollisen saaliin mallia, sillä sudet ja villikoirat syövät riistaeläimen ruhosta muutakin, kuin lihan. Klassisen saalismallin mukaan tulisi antaa lihaa ja lihaisia luita sekä muuta kuten vihanneksia/marjoja/muuta suhteessa 80:20 – 70:30.
Joissakin tapauksissa ruokavalioon lisätään myös hiilihydraatteja, yleensä keitettyjä perunoita, riisiä tai nuudeleita. Joskus lisätään kananmunia ja maitotuotteita.

Miksi BARF?

Omistajan tärkein motiivi valitessaan lemmikkilleen BARF-ruokavaliota on halu ”luonnollisempaan, terveellisempään ruokaan”.

Usein lemmikin omistajat myös pelkäävät väitteitä, että kaupalliset valmiit ruoat sisältävät vain ”jätteitä” tai ”kemiaa” tai ovat ”liian prosessoituja”.

Halu välttää lisäaineita. Omistajat eivät vain tiedä, että välttämättömät vitamiinit ja hivenaineet kuuluvat ”lisäaine”-termiin, mutta tasapainoisen ruokavalion suunnitteleminen ilman lisäaineita on käytännössä mahdotonta. Myös barffaaja ostavat purkillinen BARF-lisäravinnetta, jos ruokintasuunnitelma tehdään oikein.

On vallalla ihme väite, etteivät viljatuotteet sovellu koirille. Tämä ”Viljaton” on markkinointikikka, jolla eri firmat alussa nokittelivat, ja joka on nyt jokaisessa koiranruuassa joku standardin merkki, mitä ilman ei voi elää. Koirat sietävät vallan hyvin viljoja, koiran suolisto ei ole enää samanlainen kuin suden, kuten ei ole ihan jo paljaalla silmälläkään chihuahua tai mopsi, mäyräkoira ihan lähellä sutta tai villikoiraa. Tunnetuin tutkimus viljojen sulavuudesta: Axelsson E, Ratnakumar A, et al. The genomic signature of dog domestication reveals adaptation to a starch-rich diet. Nature 2013;495:360-364.

Moni hakee raakaruokinnasta myös vastauksia mm. iho-ongelmiin. On tärkeää ymmärtää, että eläimet ja ihmiset ovat allergisia glykoproteiineille ja proteiineille. On ihan sama, onko proteiini raakaliha, pakastettu, keitetty, ilmakuivattu, suolattu vai friteerattu, aidossa allergiassa allergikko reagoi sille. Eli raakaruokinta ei ole vastaus allergioihin, vaan asianmukainen, tiukka ja pitkäjänteinen selvittäminen ja ongelmien poissulkeminen on.

Kuiva- tai tölkkiruoka on kuumennettu ja kuumentamisprosessi tuhoaa ravintoaineet. Tämä on totta. Varsinkaan B-vitamiinit ja A-vitamiini eivät ole lämmönkestäviä. Aminohapoista erityisesti lysiinin saatavuutta heikentää lämpökäsittely. Välttämättömien aminohappojen tuhoutumista kuumennuskäsittelyn seurauksena voi kompensoida käyttämällä alunperin laadukasta eläinproteiinia, jossa on hyvä aminohappokoostumus.

Mitä barfaajat syöttävät?

• Lihaa: rasvapitoisuus mielellään enintään 15 %, sulaa paremmin
• Naudan pötsiä tai satakertaa: Sekoitetaan tai ruokitaan yksittäin
• Sisäelimiä: esim. maksa, munuaiset, sydän, keuhkot, perna – vuorotellen tai sekoitettuna
• Lihaisia ja rustoisia. Luut sisältävät kalsiumia, fosforia ja magnesiumia sekä kuparia ja sinkkiä. Luut tulee aina ruokkia raakana, jolloin ne eivät halkea ja aiheuta suoliston puhkeamisriskiä. Jos luita vältetään, tulee kalsiumia antaa erikseen, esim. BARFaajille tehtynä kananmunankuorijauheena.
• Vihanneksia: kypsentäminen ja pilkkominen lisää sulavuutta. Ei sipulikasveja. Kuidut auttavat hyviä suolistomikrobeja lisääntymään, mm. porkkana on hyvä.
• Hedelmiä: Ei viinirypäleitä. Kuidut auttavat hyviä suolistomikrobeja lisääntymään ja mm. omena on oikein hyvä tuote.
• Hiilihydraatteja/jyviä: Tärkkelystä sisältävä rehu kuten peruna tai bataatti tulee kypsentää ihan pehmeäksi muhjuksi, noin tunnin keittoaika. Riisi tulee keittää. Hiutaleita käytettäessä riittää yleensä niiden liottaminen lämpimässä vedessä.
• Öljyt: Suosittelen omega-3-öljyjen ja omega-6-öljyjen yhdistelmää. On suositeltavaa ruokkia erilaisia eläin- ja kasviöljyjä vaihdellen, sillä niiden koostumus vaihtelee.
• Kalanmaksaöljyä: D- ja A-vitamiinia
• Oluthiivasta saa B-vitamiineja
• BARF-lisäravinnetta, mielellään juuri teille laskettuna. Ne sisältävät mm. jodia, kuparia jasinkkiä.
  Pennulle tulee valita kivennäisaine, joka sisältää mielellään noin 22,5 % kalsiumia ja 10,5 % fosforia, jos tehdään kotiruokaa / raakalihatuotteita jotka eivät koostu valmispullista.

Tavallinen raakaruuan ruokamäärä – koiran aktiivisuudesta ja koosta riippuen – on 2-4 % ruumiinpainosta.
Keskiarvona pidetään 3%. Eli jos koira painaa 20 kiloa, voi se vuorokaudessa syödä 0,6 kg eli 600 grammaa raakaa lihaa, luita ja vihanneksia/hedelmiä/marjoja/muita hiilihydraatteja.
Ruokamäärä on hyvä jakaa useammalle antokerralle, ettei mahalaukku rasitu liikaa ahmimisesta.

Onko barfaaminen helppoa?

Ei ole.
Se vaatii logistiikkaa (kylmäketju, melko suurten ruokamäärien säilytys), hygieniaa ja ruokahuollon suunnittelemista.

BARF-ruokavalio pitää aina suunnitella huolella. Voi olla yllättävän vaikeaa varmistaa koirille tasapainoinen ruokavalio, joka sisältää kaikki tarvittavat ravintoaineet.

Raakaruokinnassa proteiini-, fosfori-, magnesium-, natrium- ja kaliumvaje on harvinaista. Joskus hyvin harvoin, lähinnä jos koira syö paljon sisäelimiä, ongelmaksi voi muodostua vitamiinien yliannostukset.

Mitä riskejä barfaamiseen liittyy?
Huomio hivenaineisiin sekä vitamiineihin.

Useimmiten havaitaan puutoksia kalsiumin, mangaanin, jodin, kuparin, sinkin, B-vitamiinien sekä A- ja D-vitamiinin saannissa.

Haasteena on etenkin pennulle tai kasvavalle koiralle vajavainen kalsium-fosforisuhde sekä hyvin yleisesti aikuistenkin lemmikkien mineraalien ja vitamiinien puutokset.

BARF-ruokavalion tulee käytännössä aina sisältää ruokavalioon sisäänrakennettuna erillisiä lisäravinteita kuten hivenaineita. Lisäksi on yleensä tarpeen antaa omega rasvahappoja ja rasvaliukoisia vitamiineja, joita saa öljyistä, kuten kalanmaksaöljystä.

Mitä riskejä barfaamiseen liittyy?
Huomio mikrobeihin ja hygieniaan.

Eläinlääkäriliito eivät suosittele barfaamista kahdesta syystä:
– puutteelliset hivenaine- ja aminohappopitoisuudet
– hygieniariskit

Esim.
WSAVA World Small Animal Veterinary Association eli maailman eläinlääkäriliiton kannaotto.

Kylmäketjusta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää.
On tärkeää pestä omat kädet sekä käytetyt instrumentit huolella raa’an lihan käsittelemisen jälkeen. Ethän pilko raakalihatuotteita leikkuulaudalla pesemättä sitä välissä, ennekuin työstät ihmisten lautaselle päätyviä raaka-aineita.
Pese koiran ruokakippo aina käytön jälkeen astianpesuaineella.

Raakaruuassa korostuu mikrobien aiheuttamat riskit, kun ruokaa ei kuumenneta eli mikrobeja tapeta. Etenkin ulkomaisessa raakalihassa huomattavia riskejä ovat mm. salmonella-, yersinia-, listeria-, kampylobakteeri- ja E.coli-infektiot. Kotimaisessa lihassa ylipäätään, kuten myös lemmikkien raakalihassa, on kansainvälisesti tarkasteltuna melko vähäinen määrä mikrobeja eli taudinaiheuttajia. Ihan pieni riski ei kuitenkaan ole, vaikka mikrobimäärät ovatkin alhaisia, joten jos taloudessa on immuunisupremoituja tai infektiolle alttiita ihmisiä, kuten vanhuksia, sairaita, elinsiirtopotilaita tai esim. syöpähoitoja saavia perheenjäseniä, on hygienian kanssa oltava älyttömän tarkkana tai harkittava onko raakaruoka paras vaihtoehto perheeseenne.

Kooste Ruokaviraston (silloinen Evira) vuoden 2018 tutkimuksesta kotimaisista lemmikin raakaruokatuotteista:
27%ssa näytteistä enterobakteerien määrä ylitti EU-lainsäädännön mukaisen raja-arvon.
41%ssa näytteistä todettiin antibiooteille multiresistenttiä MRSA-bakteeria.
27%ssa näytteistä oli STEC E.coli-bakteereita.
16%ssa näytteistä oli ESBL- tai AmpC-β-laktamaasientsyymiä tuottavia E. coli -bakteereita. ESBL-entsyymit pystyvät tuhoamaan beetalaktaamiantibiootteja eli yleisiä ihmisten ja eläinten antibiootteja.
Yhdessäkään tuotteessa ei todettu salmonellaa.

Globaalin antibioottiresistenssiongelman valossa etenkinMRSA- ja ESBL-löydökset ovat huolestuttavia, eikä niitä tule väheksyä. Esim. STECin aiheuttama veriripuli onkin pahempi tilanne, jos suolistoon pääsee sen kaveriksi bakteerikanta, jonka ansiosta antibiootit eivät tehoa eläimen tai ihmisen infektioihin. Antibioottien tehoamattomuuden seurauksena kuolee nyt jo yksinomaan EU:ssa n. 30 000 ihmistä vuodessa. Antibioottien liikakäyttöön ja resistenttien kantojen leviämisen ihmisten ja eläinten sekä elintarvikkeiden välillä on syytä kiinnittää huomiota.

Erityinen huomio pentujen raakaruokintaan, se ei ole helppoa

Pennut, toisin kuin aikuiset koirat, eivät pysty säätelemään hyvin sitä, miten paljon kalsiumia ravinnosta imeytyy suoliston kautta elimistöön.
Puutteellinen kalsiumin saanti kasvuvaiheen aikana voi aiheuttaa sekundaaristaravitsemuksellista hyperparatyreoosia, jonka seurauksena luut ovat heikot ja alttiita murtumille.

Joskus pennut saavat ja imeyttävät liikaa kalsiumia, mikä voi aiheuttaa luuston epämuodostumia, muun muassa koska liiallinen kalsiumin saanti aiheuttaa fosforin, sinkin ja kuparin puutetta. Etenkin forforin puutos voi johtaa käyriin jalkoihin ja muihin kasvuhäiriöihin.

Ikävä kyllä valmiit pakasteesta ostettavat seokset eivät aina ole optimaalisia pennuille.
Niissä ilmenee ongelmia varsinkin, jos lemmikki saa näiden ruokien lisäksi luita ja rustoja tai sillä on juuri intensiivinen kasvupyrähdys käynnissä.
Pakkauksessa ilmoitettu kalsium jaetaan fosforilla.

Kalsium:fosfori tulee olla pennulla ideaalitilanteessa 1.1:1 – 1.4:1, keskiarvo 1.3:1.
Isommalla pensselillä vedettäessä suhteen tulee mennä väliin 1:1 – 2:1.
Valmistuotteissa näkee suhdelukuja 1.5:1 – 1.7:1, eli kyllähän ne menettelevät mutta eivät ole optimaalisia.

Aikuisille 1.1 – 1.4:1 on ok.

Raakaruokkiminen voi toimia hyvin, jos siihen paneutuu huolehtien

• raakalihan ja rustoisten jäisten luiden kotimaisuudesta
• kylmäketjusta ja hygieniasta
• oikeasta ruokintasuunnitelmasta, missä ei ehkä ihan kirjekurssin opit riitä, vaan ravintosuunnitelma tulee aidosti laskea ja huolehtia lisäravinteista