mennessä ELL Eva Kaisti | touko 24, 2023 | app
Gerbiilit ovat viehättäviä ja aktiivisia jyrsijöitä, jotka ovat suosittuja lemmikkejä monissa perheissä. Näillä pikkuisilla kavereilla on pitkä häntä, joka auttaa heitä tasapainon säilyttämisessä sekä kommunikoinnissa toisten gerbiilien kanssa.
Valitettavasti gerbiilit voivat kuitenkin kärsiä häntävaurioista, jotka aiheuttavat niille usein myös kipua, epämukavuutta ja muita terveysongelmia. Tässä artikkelissa tutustumme gerbiilien häntävaurioihin, niiden syihin ja mahdollisiin hoitokeinoihin.
Gerbiilien häntävaurioiden syyt voivat vaihdella, ja niitä voi esiintyä eri tilanteissa. Yleisimpiä syitä ovat:
- Hännän pureminen tai repiminen. Gerbiilit saattavat purra tai repiä häntäänsä stressin, ahdistuksen tai tylsistymisen vuoksi. Tämä voi johtua esimerkiksi ympäristön muutoksista, puutteellisesta virikkeistä tai sosiaalisesta eristäytymisestä. Toiset gerbiilit voivat myös purra toistensa häntiä, mikäli ne joutuvat elämään liian ahtaasti samassa tilassa.
- Traumaperäinen vamma. Gerbiilit voivat vahingoittaa häntäänsä hypätessään korkeilta paikoilta tai joutuessaan kiinni ahtaissa tiloissa. Häntä voi taittua, murtua tai jopa irrota kokonaan. Nämä vammat voivat aiheuttaa kipua ja infektioita.
Gerbiilien häntävauriot voivat oireilla eri tavoin. Häntä voi näyttää epänormaalilta, lyhyemmältä tai vahingoittuneelta. Gerbiilit saattavat myös nuolla tai purra häntäänsä jatkuvasti, mikä voi aiheuttaa ihon ärsytystä ja haavoja ja täten pahentaa tilannetta. Jos gerbiilin käyttäytymisessä havaitaan näitä piirteitä ja/tai hännässä on nähtävissä haavoja tai muita epänormaaleja piirteitä, tulee eläimen kanssa hakeutua eläinlääkärin vastaanotolle.
Gerbiilien häntä on altis vaurioille.
Hoito
Gerbiilin häntävaurion hoito riippuu pitkälti siitä, kuinka vakava vaurio on kyseessä. Hoitoon vaikuttaa myös vaurion muodostumisen syy. Useimmiten eläinlääkäri suorittaa kattavan yleisen tutkimuksen gerbiilin terveydentilasta ja arvioi häntävaurion vakavuuden.
Lievissä tapauksissa eläinlääkäri neuvoo miten gerbiilin elinympäristöä voi muokata lajille sopivammaksi. Hän saattaa suositella tiettyjä virikkeitä, joilla gerbiili saa enemmän mielenkiintoista tekemistä. Tietyissä tapauksissa gerbiililauman kokoonpanon sopivuutta tulee myös pohtia, jotta eläimillä olisi vähemmän stressiä ja sen aiheuttamia häntävaurioita.
Vakavammissa vaurioissa esimerkiksi leikkaus tai muut toimenpiteet voivat olla tarpeen, jotta häntävaurio saadaan korjattua ja parannettua. Joissain tapauksissa häntä täytyy myös amputoida.
Joka tapauksessa gerbiilin hännässä olevat haavat puhdistetaan ja tarvittaessa suojataan siteellä, jotta häntä voi parantua rauhassa ilman tulehdusriskiä. Eläinlääkäri antaa myös ohjeita kivunlievityksestä ja mahdollisista lääkkeistä, joita gerbiili voi tarvita toipuakseen.
Ennaltaehkäisy
Ennaltaehkäisy on avainasemassa gerbiilien häntävaurioissa. Gerbiileille tulee tarjota riittävästi virikkeitä ja aktiviteetteja, jotta ne pysyvät henkisesti ja fyysisesti virkeinä ja terveinä. Eläinten käyttäytymistä ja ympäristöä on hyvä tarkkailla, jotta mahdolliset stressitekijät havaitaan mahdollisimman pian. Näin ongelmiin voidaan puuttua nopeasti. Gerbiilien häkki tulee pitää puhtaana, turvallisena ja lajille sopivana, jotta häntä ei vaurioidu eläimen liikkuessa tai hyppiessä.
Gerbiilien häntävauriot ovat vaativat huolellista hoitoa. Eläinlääkärin apu on tärkeää oikean diagnoosin ja hoidon saamiseksi. Gerbiilit ovat pieniä ja herkkiä olentoja, ja niiden hyvinvointi tulee aina olla etusijalla.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 24, 2023 | Ohjeet
Koirien omistajina meidän vastuullamme on huolehtia eläinten turvallisuudesta ja terveydestä. Etenkin kesämökeillä ja muilla syrjäisillä seuduilla yksi yleisin huolenaihe on, jos koira pääsee syömään rotanmyrkkyä. Rotanmyrkky sisältää erilaisia myrkyllisiä aineita, joita käytetään tuhoeläinten torjunnassa.
Rotanmyrkky voi olla erittäin haitallista koirille, ja jopa pienet määrät voivat aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Myrkytys voi tapahtua, kun koira nielee myrkkyä suoraan tai syö myrkytetyn jyrsijän. Myrkyt voivat aiheuttaa vakavia vaurioita koiran sisäelimille, kuten maksalle, munuaisille ja hermostolle.
Oireet
Rotanmyrkky voi aiheuttaa erilaisia oireita koirilla riippuen myrkyn tyypistä ja määrästä, jolle koira on altistunut. Yleisimpiä oireita, joita rotanmyrkky voi aiheuttaa ovat:
- Ruoansulatuskanavan oireet
- Verenvuoto ja veren hyytymishäiriöt
- Neurologiset oireet
- Maksavauriot
Hoito
Jos epäilet koirasi syöneen rotanmyrkkyä, on tärkeää toimia nopeasti ja hakea välittömästi apua eläinlääkäriltä. Älä yritä hoitaa kotona tai anna koiralle mitään lääkkeitä ilman eläinlääkärin ohjeita. Vääränlaiset toimenpiteet voivat pahentaa tilannetta ja viivästyttää asianmukaisen hoidon aloittamista.
Eläinlääkäri pystyy arvioimaan tilanteen vakavuuden ja suorittamaan tarvittavat toimenpiteet koiran hoitamiseksi. Seuraavat toimenpiteet voivat olla osa eläinlääkärin suorittamaa hoitoa:
- Oireiden hallinta
- Pahoinvoinnin hallinta
- Seuranta ja jatkohoito
On aina vakava tilanne, jos koira syö rotanmyrkkyä!
K-vitamiini
K-vitamiini on tärkeä vitamiini, joka osallistuu veren hyytymisprosessiin. Rotanmyrkyt usein vaikuttavat estämällä veren hyytymistä, jolloin jyrsijä lopulta vuotaa kuiviin. Jos koira altistuu rotanmyrkylle, voi se aiheuttaa vakavia verenvuotoja. K-vitamiinilla on kyky edistää veren hyytymistä ja korjata K-vitamiinin puutoksesta johtuvia hyytymishäiriöitä ja se voi olla osa koiran kokonaisvaltaista hoitoa.
Myrkytys on vakava tilanne ja koiran hoito tulisi jättää ammattilaisen vastuulle. Älä epäröi ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, vaikka et olisikaan varma altistumisen määrästä tai myrkyn tyypistä. Aikainen hoito voi olla ratkaisevan tärkeää koiran hyvinvoinnin ja toipumisen kannalta.
Ennaltaehkäisy
Ennaltaehkäisy on avainasemassa rotanmyrkyn aiheuttamien ongelmien välttämisessä. Pidä rotanmyrkky aina poissa koiran ulottuvilta ja harkitse turvallisempia vaihtoehtoja jyrsijöiden torjuntaan kotona.
Tässä muutamia tärkeitä toimenpiteitä, joita voit toteuttaa:
- Estä pääsy rotanmyrkylle
- Käytä turvallisia torjuntamenetelmiä, kuten jyrsijöiden loukuttamista.
- Valvo koiran ulkoilua
- Opeta koiralle ”älä syö” tai ”jätä” -käsky
- Tunnista oireet ja hae apua
Näillä tiedoilla ja vinkeillä voidaan toivottavasti parantaa koirien turvallisuutta ja ennaltaehkäistä mahdollisia myrkytystapauksia.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 24, 2023 | app
Koirien omistajina meidän vastuullamme on huolehtia eläinten turvallisuudesta ja terveydestä. Etenkin kesämökeillä ja muilla syrjäisillä seuduilla yksi yleisin huolenaihe on, jos koira pääsee syömään rotanmyrkkyä. Rotanmyrkky sisältää erilaisia myrkyllisiä aineita, joita käytetään tuhoeläinten torjunnassa.
Rotanmyrkky voi olla erittäin haitallista koirille, ja jopa pienet määrät voivat aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Myrkytys voi tapahtua, kun koira nielee myrkkyä suoraan tai syö myrkytetyn jyrsijän. Myrkyt voivat aiheuttaa vakavia vaurioita koiran sisäelimille, kuten maksalle, munuaisille ja hermostolle. Oireet voivat vaihdella lievistä ruoansulatuskanavan häiriöistä vakaviin neurologisiin oireisiin, kuten vapinaan, kohtauksiin ja jopa kuolemaan johtaviin tiloihin.
Oireet
Rotanmyrkky voi aiheuttaa erilaisia oireita koirilla riippuen myrkyn tyypistä ja määrästä, jolle koira on altistunut. Yleisimpiä oireita, joita rotanmyrkky voi aiheuttaa ovat:
- Ruoansulatuskanavan oireet: Koiralla voi ilmetä oksentelua, ripulia, ruokahaluttomuutta ja mahakipua.
- Verenvuoto ja veren hyytymishäiriöt: Joillain rotanmyrkyillä on antikoagulantti- eli veren hyytymistä estävä vaikutus. Tämä voi johtaa verenvuotoihin, mustelmiin, nenäverenvuotoihin, veren virtsaamiseen ja verenvuotoihin ikenissä tai vatsaontelossa.
- Neurologiset oireet: Joillakin myrkyillä voi olla neurologisia vaikutuksia, ja ne voivat aiheuttaa vapinaa, koordinaatio-ongelmia, kouristuksia ja tajunnan menetystä.
- Maksavauriot: Tietyt rotanmyrkyt voivat aiheuttaa maksavaurioita ja maksan toimintahäiriöitä. Tämä voi ilmetä keltaisuutena (keltaiset ikenet tai silmät), yleistilan heikkoutena, letargiana ja ruokahaluttomuutena.
Hoito
Jos epäilet koirasi syöneen rotanmyrkkyä, on tärkeää toimia nopeasti ja hakea välittömästi apua eläinlääkäriltä. Älä yritä hoitaa kotona tai anna koiralle mitään lääkkeitä ilman eläinlääkärin ohjeita. Vääränlaiset toimenpiteet voivat pahentaa tilannetta ja viivästyttää asianmukaisen hoidon aloittamista.
Eläinlääkäri pystyy arvioimaan tilanteen vakavuuden ja suorittamaan tarvittavat toimenpiteet koiran hoitamiseksi. Seuraavat toimenpiteet voivat olla osa eläinlääkärin suorittamaa hoitoa:
- Oireiden hallinta: Hoito voi sisältää oireiden lievittämistä, nesteiden antamista nestehukan estämiseksi ja tarvittaessa verensiirtoa verenvuodon hallitsemiseksi.
- Pahoinvoinnin hallinta: Jos koiralla on oksentelua tai ripulia, eläinlääkäri voi määrätä lääkkeitä tai antaa neuvoja koiran pahoinvoinnin hallitsemiseksi.
- Seuranta ja jatkohoito: Koiran tilaa tarkkaillaan huolellisesti ja eläinlääkäri arvioi, tarvitseeko koira jatkohoitoa. Jatkohoito voi sisältää muun muassa maksan toiminnan tukemista, veren hyytymistä parantavien lääkkeiden antamista tai muita tarvittavia toimenpiteitä.
Kyse on aina vakavasta tilanteesta, jos koira pääsee syömään rotanmyrkkyä!
K-vitamiini
K-vitamiini on tärkeä vitamiini, joka osallistuu veren hyytymisprosessiin. Rotanmyrkyt usein vaikuttavat estämällä veren hyytymistä, jolloin jyrsijä lopulta vuotaa kuiviin. Jos koira altistuu rotanmyrkylle, voi se aiheuttaa vakavia verenvuotoja. K-vitamiinilla on kyky edistää veren hyytymistä ja korjata K-vitamiinin puutoksesta johtuvia hyytymishäiriöitä.
Eläinlääkäri saattaa määrätä K-vitamiinilisää koiralle. K-vitamiinin antaminen auttaa palauttamaan veren hyytymisen normaaliksi ja estämään tai korjaamaan mahdollisia verenvuotoja. On kuitenkin tärkeää noudattaa eläinlääkärin antamia ohjeita K-vitamiinin käytöstä. Annostus ja hoidon kesto voivat vaihdella altistumisen vakavuuden ja koiran yksilöllisten tarpeiden perusteella. K-vitamiinin käyttö voi olla osa koiran kokonaisvaltaista hoitoa.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että K-vitamiinihoito yksinään ei riitä hoitamaan rotanmyrkkyaltistusta. Eläinlääkäri arvioi koiran tilan ja määrittelee tarvittavat hoitotoimenpiteet, kuten oireiden hallinnan, nesteytyksen ja tarvittaessa muita lääkkeitä. Aikainen eläinlääkärin hoito ja seuranta ovat keskeisiä tekijöitä koiran toipumisessa rotanmyrkkyaltistuksesta.
Myrkytys on vakava tilanne ja koiran hoito tulisi jättää ammattilaisen vastuulle. Älä epäröi ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, vaikka et olisikaan varma altistumisen määrästä tai myrkyn tyypistä. Aikainen hoito voi olla ratkaisevan tärkeää koiran hyvinvoinnin ja toipumisen kannalta.
Ennaltaehkäisy
Ennaltaehkäisy on avainasemassa rotanmyrkyn aiheuttamien ongelmien välttämisessä. Pidä rotanmyrkky aina poissa koiran ulottuvilta ja harkitse turvallisempia vaihtoehtoja jyrsijöiden torjuntaan kotona.
Tässä muutamia tärkeitä toimenpiteitä, joita voit toteuttaa:
- Estä pääsy rotanmyrkylle: Pidä rotanmyrkyt aina poissa koirien ulottuvilta. Säilytä ne lukitussa kaapissa tai varastossa, johon koirat eivät pääse.
- Käytä turvallisia torjuntamenetelmiä: Pyri käyttämään muita turvallisempia tapoja torjua jyrsijöitä kotona, kuten loukuttamista. Jos myrkyn käyttäminen on välttämätöntä, hae neuvoa turvallisista käyttötavoista.
- Valvo ulkoilua: Jos tiedät alueellasi olevan rotanmyrkkyä, valvo koirasi ulkoilua erityisen tarkasti. Vältä alueita, joilla rotanmyrkkyä on käytetty, ja pidä koira kytkettynä ulkoillessa.
- Opeta koiralle ”älä syö” tai “jätä” -käsky: Kouluta koirasi välttämään syömistä maasta tai vieraiden esineiden tutkimista. Tämä auttaa estämään myrkyllisten aineiden nielemistä.
- Tunnista oireet ja hae apua: Jos epäilet koirasi altistuneen rotanmyrkylle, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Oireet voivat vaihdella, mutta tärkeintä on saada nopeasti ammattilaisen apua ja hoitoa.
Näillä tiedoilla ja vinkeillä voidaan toivottavasti parantaa koirien turvallisuutta ja ennaltaehkäistä mahdollisia myrkytystapauksia.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
Mikä on kohtutulehdus?
Narttukoiran kohtutulehdus on yleisesti esiintyvä ja vakava bakteeriperäinen tulehdus kohdussa. Kohtutulehduksessa kohtuun päässeet bakteerit aiheuttavat tulehduksen, minkä seurauksena kohtuun kehittyy märkäeritettä. Koiran kohtutulehdusta kutsutaankin siksi myös märkäkohduksi. Märkäkohdun lääketieteellinen nimitys on pyometra; ‘pyo’ tarkoittaa märkäeritettä ja ‘metra’ kohtua.
Hoitamattomana kohtutulehdus voi johtaa kuolemaan bakteereiden levitessä kohdusta verenkiertoon, aiheuttaen tulehdusreaktion myös laajemmin muualla elimistössä ja sen seurauksena elinten toimintahäiriön ja vaurioitumisen. Märkäeritteestä äärimmilleen täyttynyt kohtu voi myös revetä ja vuotaa vatsaonteloon.
Mistä kohtutulehdus johtuu?
Märkäkohdun eli pyometran kehittyminen on hormonaalisten sattumusten summa.
Kun narttukoira tulee kiimaan, kohdun limakalvo alkaa paksuuntua progesteronihormonin vaikutuksesta, jotta mahdollisen parittelun ja munasolujen hedelmöitymisen seurauksena syntyneet alkiot pystyisivät kiinnittymään kohdun seinämään ja tiineys voisi alkaa.
Aina limakalvon muutokset eivät kuitenkaan etene normaalisti, vaan kehittyy niin sanottu kystinen endometriumin hyperplasia eli kohdun limakalvon rakkulainen liikakasvu. Limakalvon limaa tuottavat rauhaset kasvavat suuremmiksi ja niiden määrä lisääntyy. Näin paksuuntunut ja usein normaalia enemmän limaa erittävä limakalvo tarjoaa entistäkin paremman kasvualustan bakteereille.
Kohtu on normaalisti steriili ympäristö, bakteerit eivät sinne kuulu. Elimistö kykeneekin tavallisesti eliminoimaan kohtuun livahtaneet bakteerit nopeasti ja tehokkaasti. Bakteerit pääsevät kohtuun erityisen hyvin juoksujen aikaan avoinna olevaa kohdunkaulaa pitkin emättimestä, missä bakteereiden esiintyminen taas on täysin normaalia.
Kiiman aikana kohoava progesteroni vaikuttaa kuitenkin myös elimistön vastustuskykyyn: valkosolut, jotka tavallisesti tuhoavat kohtuun päässeet bakteerit, eivät nartun ollessa kiimassa pysty toimimaan yhtä tehokkaasti, jotta ne eivät samalla tappaisi mahdollisessa parittelussa kohtuun päässeitä, kohti munasoluja matkaavia siittiöitä ja estäisi näin myös hedelmöittymistä.
Kohdun limakalvon paksuuntumisen ja siellä olevien valkosolujen toiminnan heikentymisen lisäksi, progesteronihormoni vähentää kohdunseinämän lihaskudoksen aktiivisuutta, minkä seurauksena mahdolliset kohtuun päässeet bakteerit sekä limakalvon rauhasista erittyvä lima eivät myöskään yhtä tehokkaasti vuoda kohdusta ulos.
Näin bakteerit pääsevät kohtuun, lisääntyvät niille suotuisissa olosuhteissa ja aiheuttavat kohdun tulehtumisen ja märkäeritteen muodostumisen.
Minkäikäinen narttu voi sairastua kohtutulehdukseen?
Koska kohdun limakalvo kokee muutoksia joka juoksussa ja mahdollisen rakkulaisen liikakasvun muutokset kasaantuvat, nousee narttukoiran alttius kohtutulehdukseen sairastumiselle näin jokaisen kiimakierron myötä. Tämän vuoksi keski-ikäiset ja sitä vanhemmat nartut ovat suurimmassa riskissä sairastua. Jopa noin 25 % leikkaamattomista narttukoirista sairastuu kohtutulehdukseen ennen kymmentä ikävuottaan.
Märkäkohtua voi kuitenkin esiintyä myös nuorilla nartuilla, joskus harvoin jopa ensimmäisen juoksun yhteydessä.
Milloin koira voi saada kohtutulehduksen?
Tyypillinen ajankohta märkäkohdun kehittymiselle on 1-2 kuukautta edellisten juoksujen loppumisesta. Se osuu siis samaan hetkeen kuin valeraskaus.
Valeraskaus on juoksun jälkeen yleinen tila, jossa elimistö kuvittelee, että se on tiine tai juuri saanut pennut. ”Emä” hoitaa fiktiivisiä pentuja, kuten leluja. Narttu voi syödä huonosti, kuten tiineyden loppuvaiheilla. Maitorauhaset turpoavat ja nisistä voi erittyä maitoa. Erotuksena märkäkohtuun voi olla vain hyvin pientä ruumiinlämmön nousua, mutta vain valeraskaana olevalla koiralla ei koskaan ole kuumetta. Koska valeraskaus ja märkäkohtu voivat siis ajoittua samaan ajankohtaan, on oireita hyvä tarkkailla huolella molemmilta kanteilta.
Vaikka tämä ajankohta on tyypillisin aika kohtutulehduksen esiintymiselle, voi märkäkohtu kuitenkin kehittyä missä kiimakierron vaiheessa tahansa.
Valeraskaudessa koira saattaa hoitaa leluja pentunaan. Valeraskaus ja kohtutulehdus kulkevat usein käsi kädessä.
Kohtutulehduksen oireet
Märkäkohdun oireet riippuvat siitä, onko kohdunsuu kiinni vai auki. Jos koiralla on märkäkohtu ja kohdun suu on kiinni, puhutaan suljetusta pyometrasta. Suljetussa pyometrassa emättimestä ei vuoda märkäeritettä ulos, mutta yleisvointi heikkenee ja koiralla esiintyy usein seuraavia oireita:
- vaisu ja kipeän oloinen
- juo paljon
- kuumeinen (peräsuoleta mitattuna ruuminlämpö yli 39,2 C)
- saattaa ripuloida ja oksentaa johtuen elimistön myrkytystilasta
Toisin kuin suljetussa pyometrassa, avoimessa pyometrassa koiran emättimestä vuotaa mätää tai verensekaista tulehduseritettä ulos, jolloin yleinen verenmyrkytys etenee hivenen hitaammin ja oireet eivät ole niin voimakkaat. Silloin kuitenkin yleensä havaitaan, että koira siistii itseään nuolemalla vulvaa poikkeuksellisen paljon ja silti lattioilla tai pedeillä saattaa olla epämääräistä pahanhajuista eritettä. Myös emättimen suulla saatetaan havaita tulehduseritettä.
Jos havaitsette klassisia kohtutulehduksen oireita eli emätinvuotoa, kuumetta, lisääntynyttä juomista sekä vaisuutta, tulee ottaa saman tien yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin.
Kohtutulehduksen diagnosointi
Kohtutulehdus diagnosoidaan klinikalla kohdun ultraäänitutkimuksella. Ultraäänitutkimuksessa voidaan kohtuontelossa havaita nestekertymä. Koiralta otetaan usein myös verikokeet, kuten tulehdusarvot sekä elinarvot, joissa havaittavat muutokset yhdessä yleisvoinnin kanssa kertovat tilanteen vakavuudesta ja ennusteesta.
Kohtutulehduksen hoito
Kun narttukoiralla on todettu kohtutulehdus, on sen ensisijainen ja ehdottomasti suositeltavin hoito leikkaushoito, jossa kohtu ja munasarjat poistetaan.
Vaihtoehtoisesti joskus, jos leikkaushoito ei jostain syystä ole mahdollista, voidaan kokeilla lääkkeellistä hoitoa kohdun tyhjentävällä hormonipistoksella (Alizin) ja antibioottilääkityksellä. Koiran paraneminen lääkehoidolla on kuitenkin epävarmaa ja komplikaatioiden riski on suuri. Vaikka koira lääkehoidolla paranisikin, märkäkohdun kehittymiselle altistaneet kohdun limakalvomuutokset ovat yhä tallella ja narttu onkin varsin altis saamaan märkäkohdun uudestaan, mahdollisesti heti seuraavassa juoksussa. Tämän vuoksi koira on suositeltavaa leikata hormonaalisesti inaktiivisessa anestruksessa eli valeraskauden jälkeen myöskin niissä tapauksissa, joissa päädytään akuutissa tilanteessa lääkkeelliseen hoitoon.
Jos nartulla havaitaan usein epämääräistä tiputtelua, välivuotoa ja ultrassaäänitutkimuksessa havaitaan niin kutsuttu mukometra eli limakohtu, jolloin kohdun limakalvo on ultraäänellä tutkittuna paksuuntunut ja tuottaa paljon limaa, on tämä tilanne usein hyvin vahvasti märkäkohtua ennakoiva tila.
Tämän takia myös mukometrasta kärsivä narttu on hyvä leikata valeraskauden jälkeen eli n. 3-5 kk juoksujen loppumisesta.
Voiko kohtutulehdusta ehkäistä?
Leikatulle narttukoiralle ei voi tulla kohtutulehdusta, joten leikkaus on ainoa varma keino ehkäistä kohtutulehduksen kehittyminen. Narttu voidaan joko kastroida eli munasarjat ja kohtu leikataan avoleikkauksessa pois tai steriloida. Steriloidessa vain munasarjat poistetaan joko avoleikkauksessa tai tähystysavusteisesti eli pienemmässä operaatiossa. Kastraation ja sterilaation jälkeen narttu ei voi tiinehtyä ja saada pentuja.
Ihmisillä sterilaatioleikkauksessa munasarjojen ja kohdun välinen yhteys yksinomaan katkaistaan lisääntymisen estämiseksi eli munasarjat jätetään naisen kehoon varhaisten vaihdevuosioireiden kehittymisen ehkäisemiseksi. Tätä ei tehdä koirille, sillä aktiivinen munasarjakudos elimistössä jatkaa koiran hormonitoimintaa ja juoksuja, vaikkei koira voikaan lisääntyä. Näin ollen munasarjat koiraan jättävä sterilaatioleikkaus ei poistaisi sitä mahdollisuutta, etteikö koira myöhemmin voisi sairastua niin kutsuttuun stumppipyometraan. Kun kohtu poistetaan, jää vatsaonteloon jäljelle pieni pätkä kohtukudosta poistokohtaan. Jos munasarjakudosta on jäljellä, voi tähän stumppiin kehittyä tulehdus.
Yleisesti munasarjakudoksen jääminen koiraan tulkitaankin siis epätoivotuksi tilanteeksi ja leikkauskomplikaatioksi. Toisinaan minimaalinen määrä eli ihan muutama solu munasarjakudosta voi jäädä narttuun sterilaatioleikkauksen yhteydessä ja nartulle tulee ns. ovarian remnant syndrome. Jos nartulla epäillään ovarian remnant syndromea, tutkitaan progesteroni ja anti-Müller hormoni (AMH) verestä. Jos ne ovat koholla, voidaan narttu mahdollisesti leikata uudestaan etsien jäljelle jäänyttä munasarjakudosta.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 16, 2023 | app
“Yök, älä! Meneppä hei alas nyt!”
Jos joudut kääntämään pään pois ja nenän kohti kattoa koiran pahanhajuisen hengityksen vuoksi karvakuonon vääntäytyessä kainaloosi pusuttelemaan, on syytä kuitenkin katsoa suuhun tarkemmin.
Aikuisella koiralla on 42 kappaletta hampaita. Terveet hampaat ovat valkoiset ja tukevasti oikealla paikallaan. Ikenet ovat tasaisen vaaleanpunaiset. Terveet ikenet eivät siis punoita tai turvota, ole vetäytyneet tai vuoda herkästi verta. Terve suu ei koirallakaan kuulu haista pahalta. Terve koiran suu näyttää tältä.
Tavallisin syy koiran pahanhajuiseen hengitykseen on hammaskivi ja sen aiheuttama ientulehdus ja hampaiden kiinnityskudosten tulehdus. Hammaskiveä ei aina selkeästi näe vaan se voi olla salakavalasti näkymättömissä ientaskuissa ja ikenissä näkyviä tulehdukseen viittaavia muutoksia omistajat eivät itse koiralta havaitse, minkä vuoksi jopa yli 80 %:lla kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista koirista on jonkinasteisia tulehdusmuutoksia ikenissä tai syvemmällä hampaita ympäröivissä kudoksissa.
Mitä hammaskivi on ja mistä sitä tulee?
Hammaskivi on hampaan pintaan kovettunutta plakkia. Plakki taas on hampaiden pinnalle kertyvä, lukemattomasta määrästä suun bakteereista ja niiden erittämästä limasta muodostuva kalvo. Plakkia alkaa muodostua jo muutaman tunnin kuluttua hampaiden pesusta tai plakin ja hammaskivenpoistosta. Plakki irtoaa huolellisella harjauksella. Vuorokauden kuluessa hampaan pintaan muodostunut plakki alkaa jo hiljalleen kovettua syljen sisältämien mineraalien vaikutuksesta.
Tätä kovettunutta hampaan pintaan paksuksikin kerrokseksi kerrostuvaa bakteerimassaa kutsutaan siis hammaskiveksi. Hammaskiven karhea ja huokoinen pinta muodostaa entistä paremman tarttumisalustan jälleen uusille bakteereille. Hammaskivi on väriltään kellertävää, harmahtavaa tai ruskeaa tai kaikkea tältä väliltä. Herkimmin hammaskiveä yleensä kertyy yläleuan poskihampaiden ulkopinnoille. Plakki ja hammaskivi voivat olla näkyvillä ienrajassa hampaan pinnalla, mutta myös näkymättömissä ienrajan alla. Toisin kuin plakki, kova ja tiukasti hampaan pinnassa kiinni oleva hammaskivi ei enää harjaamalla lähde, vaan irrottamiseksi tarvitaan hammaslääkärin välineistöä klinikalla.
Miksi hammaskivi on haitallista?
Ientulehdus eli gingiviitti
Ikenen läheisyyteen kertyvä plakki ja hammaskivi, aiheuttaa ikenen tulehtumisen eli gingiviitin. Tulehtuneet ikenet punoittavat, turvottavat, vuotavat herkästi verta ja ovat kipeät. Gingiviitti paranee, kun hammaskivi poistetaan asianmukaisesti klinikalla nukutuksessa tehtävässä hammaskivenpoistossa huolellisesti ientaskuja myöten. Tämän vuoksi kovassa buumissa ollut hereillä tehtävä Emmi-Pet ulträänihammasharjahoito, ei korvaa eläinlääkärissä nukutuksessa tehtävää hampaiden tarkastusta ja puhdistusta. Päinvastoin, se ehkä poistaa hampaan näkyvästä osasta enimmät hammaskivet, mutta ientaskuun piiloon jäävä hammaskivi tekee rauhassa ja näkymättömissä tuhojaan ja perusteelliseen hampaanhoitoon hakeutuminen viivästyy.
Hampaiden kiinnityskudosten tulehdus eli parodontiitti
Kun ientulehdus etenee syvemmälle hampaita ympäröiviin kudoksiin, kudokset alkavat tuhoutua. Ensin ientulehdusoireet voimistuvat ja ikenet alkavat vetäytyä. Lopulta hampaan juuret alkavat paljastua, hampaat alkavat heilua tai huomataan, että hampaita on tippunut jo itsestään pois. Toisin kuin ientulehdus, parodontiitti ei enää parane. Mikäli muutokset ovat voimakkaat, ainoa hoito on hampaan poisto. Parodontiitista kärsivän koiran hengitys haisee erityisen pahalle. Pahimmillaan seurauksena voi olla myös esimerkiksi hammasjuuripaiseen kehittyminen tai jopa leukaluun murtuminen.
Suun terveys vaikuttaa koko elimistön terveyteen
Sairaat hampaat voivat aiheuttaa kivun lisäksi myös muita koko elimistöä koskettavia ongelmia. Jos hampaissa on tulehdusta, voivat niissä tulehduksen aiheuttaneet bakteerit levitä verenkierron mukana laajemmalle, kuten esimerkiksi sydämeen, maksaan ja munuaisiin. Sydämeen joutuessaan, ne voivat aiheuttaa endokardiitin eli sydämen sisäseinämiä vuoraavan kalvon ja siitä muodostuvien sydänläppien tulehduksen. Tulehdusmuutokset voivat johtaa läppävian kehittymiseen. Maksa ja munuaiset ovat elimiä, joiden tehtävänä on muun muassa puhdistaa verta. Ne ovat siten alttiita suun kautta verenkiertoon pääsevien bakteereiden aiheuttamille tulehduksille ja esimerkiksi tulehduksen seurauksena kehittyvälle vajaatoiminnalle.
Terve suu – terve koira. Suunterveys vaikuttaa koiran kokonaisvaltaiseen terveyteen huomattavasti.
Voiko kaikille koirille muodostua hammaskiveä?
Kaikille koirille voi tulla hammaskiveä. Hammaskivi ja sen aiheuttamat ientulehdus ja hampaiden kiinnityskudosten tulehdus ovat yksi koiran yleisimmistä sairauksista. Jopa yli 80 %:lla kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista koirista on jonkinasteisia tulehdusmuutoksia ikenissä tai syvemmällä hampaita ympäröivissä kudoksissa.
Hammaskiven muodostumiselle ja hampaita ympäröivien kudosten tulehtumiselle on altistavia tekijöitä:
- hampaiden harjaamattomuus
- pehmeä ruoka
- toy- ja kääpiörotu
- ikä, keski-ikäisillä ja vanhoilla koirilla enemmän ongelmia kuin pennuilla ja nuorilla koirilla
- ahtaat hammasvälit, purentaviat, kiertyneet hampaat, irtoamattomat maitohampaat
- erilaiset tilat ja systeemisairaudet, jotka voivat huonontaa suun luonnollista vastustuskykyä ja kudosten paranemista, esimerkiksi:
- sokeritauti eli diabetes
- kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi
- munuaisten vajaatoiminta
- erilaiset autoimmuunisairaudet kuten pemfigus ja niiden hoitoon käytettävät elimistön vastustuskykyä laskeva kortisonilääkitys
- tiineys
Koska suun terveys vaikuttaa koko elimistön terveyteen, on tärkeää, että erityisesti niillä koirilla, joilla on suurentunut riski hammaskiven muodostumiselle ja gingiviitin ja parodontiitin kehittymiselle tai koirilla joilla on jokin sairaus, jota suun tulehduksen voivat edelleen pahentaa (esim. sydänsairaudet ja maksasairaudet), huolehditaan hyvästä hammashygieniasta, säännöllisistä hammastarkastuksista eläinlääkärissä ja tarvittaessa säännöllisestä hammaskivenpoistosta.
Miten voin estää hammaskiven muodostumista?
Hampaiden harjauksella!
Aivan ehdottomasti paras ja tehokkain keino estää hammaskiven muodostumista on koiran hampaiden säännöllinen harjaus päivittäin! Koska plakkia alkaa tosiaan muodostua jo tunneissa hammaskiven poistosta ja plakki alkaa jo kovettua vuorokaudessa, jää ilo hammaskivenpoistosta lyhyeksi, jos hampaiden hoitoa ei aleta reippaasti jatkamaan hammaskivenpoiston jälkeen.
Hampaat harjatessa päivittäin huomaa myös nopeasti suussa mahdollisesti tapahtuvat eläinlääkärin tekemää hammastarkastusta vaativat muutokset.
Koira tulee opettaa ja totuttaa harjaamiseen vaiheittain. Helpointa on aloittaa harjoittelu ihan pikkupennusta, mutta kyllä se vanhempikin koira oppii uusia temppuja vaikka muuta väitetään.
Hampaiden harjaukseen on olemassa erilaisia ja erikokoisia harjoja, joista voi valita itselle ja koiralle mieluisimman. On tavallisia ihmisten harmmasharjaa muistuttavia yksipäisiä harjoja, kaksipäisiä harjoja, kahden vastakkain asetetun harjaosan harjoja, joilla saadaan pestyä hammasrivistöä samanaikaisesti sekä kielen että posken/huulten puolelta, ja sormeen asetettavia putkimaisia harjoja.
Koirilla hampaiden harjaukseen ei saa käyttää ihmisten fluoritahnoja, mutta halutessaan voi käyttää hyvänmakuisia koirille suunniteltuja hammastahnoja. Osa niistä sisältää myös tutkitusti toimivaa plakin muodostumisen ehkäisyä bakteereita tappavaa entsyymiä, tällaisia ovat esim. Virbac C.E.T. hammastahna
Ohessa Ylen sivuilla julkaistu suomenkielinen artikkeli koiran hampaiden pesusta ja sen tärkeydestä, jossa vinkkejä hampaiden pesun opettamiseen sekä valokuvia miltä koiran pahasti tulehtunut suu voi näyttää: https://yle.fi/a/3-10554519
Jos hampaiden pesun opettelu kotona yksin ei tuota tulosta, kannattaa avuksi kysyä mukaan koulutuksen ammattilainen, esimerkiksi täältä: https://www.elaintenkouluttajat.com/
Muut jipot
Mikäli hampaiden harjaus ei jostain syystä kuitenkaan onnistu, voi hammaskiven muodostumista jossain määrin ehkäistä antamalla koiralle säännöllisesti puruluita. Hyviä luita ovat esimerkiksi pehmeämmät, mutta silti työstämistä vaativat naudannahasta valmistetut puruluut. Aidot luut maistuu monelle, mutta ei ole valitettavasti harvinaista, että koira saa hampaan poistoa vaativia hammasmurtumia pureskellessaan niitä ahnaasti.
Koirille on myös kehitetty plakin poistoon kehitettyä suurinappulaista kuivamuonaa. Tällaisia ovat esim Hill’s t/d Dental Care tai Royal Canin Dental.
Kaikki markkinoilla olevat plakin ja hammaskiven muodostumista ehkäisevät hammastahnat, puruluut ja nappulat eivät ole tutkittuja, eli mainoslauseet eivät välttämättä aina lunasta lupauksiaan.
Alla olevasta listasta näkyy Veterinary Oral Health Councilin hyväksymät tuotteet, joiden teho on oikeasti tutkittu:
http://www.vohc.org/all_accepted_products.html
ja sieltä tuotelista tarkemmin:
http://www.vohc.org/VOHCAcceptedProductsTable_Dogs.pdf
Milloin hammastarkastukseen?
Hampaat kannattaa tarkistaa vuosittain esimerkiksi rokotusten yhteydessä.
Erillistä aikaa hampaiden tarkastukseen kannattaa varata kuitenkin heti, jos suu haisee, koiralla on näkyvää hammaskiveä, ikenissä on punoitusta, turvotusta, ne ovat vetäytyneet ne vuotavat herkästi verta, hampaita heiluu tai niitä puuttuu eli suun tulehdusoireita ilmenee.
Riippuen klinikasta, koiran oireista, iästä ja mahdollisista muista sairauksista, varataan ensin erillinen hammastarkastusaika, jossa tehdään yleistutkimus, johon kuuluu muun muassa sydämen kuuntelu, tarkastetaan suun ja hampaiden tilanne ja otetaan mahdollisesti myös verikokeet. Hereillä tehdyssä tutkimuksessa saadaan annettua karkea arvio suun kunnosta. Kattavasti hampaiden ja ikenien tilanne saadaan kartoitettua kuitenkin vasta nukutetulta koiralta.
Hammastarkastuksen jälkeen varataan hammaskivenpoistoaika, jonka yhteydessä tehdään muita mahdollisia toimenpiteitä kuten hampaiden röntgenkuvaus hammasröntgenlaitteella ja mahdollisia hampaiden poistoja. Hampaiden poisto onnistuu parhaiten klinikalla, jossa käytettävissä on hammastoimenpiteisiin perehtyneen eläinlääkärin ammattitaidon lisäksi käytettävissä myös hammasröntgen ja porayksikkö.
Lemmikin hampaat on hyvä tarkastaa ja hoidattaa säännöllisesti.
Huomaa!
Koira näyttää vain harvoin suun ja hampaiden kipua selkeästi. Ientulehduksen ja parodontiitin aiheuttama kipu on usein kroonista eli pitkään jatkunutta.
Vaikka koiralla olisi useita pahasti tulehtuneita ja heiluvia hampaita, se saattaa silti syödä nappulansa mukisematta ja jaksaa heiluttaa häntäänsä entiseen malliin. Koira ei tiedä, että hammaslääkäreitä on olemassa ja apua tarjolla. Esimerkiksi osa ihmisistä, jotka pystyvät oireensa sanoittamaan ja jotka ovat kipuilleet sekä hammasjuuripaiseen että synnytyksen aiheuttamien kipujen kanssa, ovat arvioineet hammassäryn pahemmaksi kuin 35 cm ympärysmittaisen pään pusertamisen synnytyskanavan läpi avautumisvaiheineen päivineen. Usein omistaja huomaakin eron lemmikin voinnissa vasta jälkikäteen, kun ikäneito tai vanha herra tuntuu nuortuneen vuosia hammastoimenpiteestä toivuttuaan!
