mennessä ELL Eva Kaisti | touko 31, 2023 | Ohjeet
Voiko eläin tuntea surua menettäessään lajitoverin, läheisen eläimen tai ihmisen? Tämä kysymys on herättänyt kiinnostusta tutkijoiden keskuudessa. Aihe on monimutkainen, mutta tutkimustulokset viittaavat siihen, että eläimillä on kyky tuntea surua tai surun kaltaisia tunteita.
Miten suru ilmenee eläimillä?
Suru on monimutkainen tunne, joka liittyy menetykseen tai muuhun muutokseen eläimen läheisessä suhteessa. Sosiaalisilla lajeilla, kuten norsuilla, delfiineillä, koirilla ja kissoilla on havaittu muutoksia niiden käyttäytymisessä, kun ne ovat menettäneet lajitoverin tai läheisen ihmisen.
Eläinten kyky kokea surua on yhteydessä niiden sosiaalisuuteen ja tunne-elämään. Eläimet, jotka ovat läheisessä vuorovaikutuksessa toisten yksilöiden kanssa ja joilla on vahvat sosiaaliset siteet, ovat alttiimpia tuntemaan surua tai kaipuuta. Tämä ei tarkoita, että kaikki eläimet kokevat surua samalla tavalla tai yhtä voimakkaasti. On hyvä muistaa, että jotkut käyttäytymismuutokset tai reaktiot voivat olla seurausta stressistä tai ympäristön muutoksista eivätkä välttämättä liity suoranaisesti suruun.
Tutkimukset viittaavat siihen, että eläimet voivat tuntea surua menettäessään esimerkiksi lajitoverin.
Norsut
Yksi vahva esimerkki eläinten surusta on havaittu norsuilla. Norsut ovat tunnettuja sosiaalisista kyvyistään ja vahvoista perhesiteistään. Kun norsu menettää lajitoverin, se voi osoittaa surun merkkejä, kuten vetäytymistä laumasta ja sillä voi olla alentunut ruokahalu. Norsu voi pitää jopa itkun kaltaista ääntelyä. Tutkijat ovat havainneet, että norsut voivat kokoontua yhteen ja olla hiljaa pitkään aikaa lajitoverin kuoleman jälkeen. Käyttäytyminen muistuttaa ihmisten tapaa kunnioittaa menetettyä yksilöä.
Delfiinit
Myös delfiinit ovat osoittaneet merkkejä surusta. Ne ovat älykkäitä ja sosiaalisia eläimiä, joilla on vahvat siteet toisiinsa. Kun delfiinit menettävät kumppanin tai perheenjäsenen, on niillä havaittu samankaltaisia käyttäytymismalleja kuin norsuilla. Menetyksen kokenut yksilö on usein vaisumpi, eikä se ole yhtä leikkisä kuin normaalisti. Delfiinien uskotaan myös olevan kykeneväisiä pitämään huolta toisistaan ja muu lauma vaikuttaisi tukevan surevaa yksilöä.
Koirat ja kissat
Koirat ja kissat, jotka ovat läheisessä vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, voivat kokea surua, jos niille läheinen ihminen menehtyy. Sama pätee myös eläinkumppanin menetystä. Usein eläinten kerrotaan vetäytyvän tai kieltäytyvän ruoasta. Toisaalta surevilla yksilöillä voi olla myös lisääntynyt läheisyyden tarve.
Yhteenveto
On hyvä tiedostaa, että eläimet voivat tuntea surua ja tunnistaa siihen liittyvät käyttäytymismallit. Tällöin voimme antaa eläimille asianmukaista tukea ja hoitoa menetyksen hetkinä. Vaikka eläimet kykenevät sopeutua uusiin tilanteisiin ja muutoksiin, tulee niille antaa mahdollisuus toipua lajitoverin tai läheisen ihmisen menetyksestä.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 31, 2023 | app
Ihmiset voivat surra menetystä ja suru voi vaikuttaa meihin syvästikin. Tietyissä tilanteissa surun tunteminen on myös tärkeä osa tapahtumien prosessoimista. Eläinten ja kohdalla kuitenkin pohditaan usein, voivatko ne kokea samanlaisia tunteita? Voiko eläin tuntea surua menettäessään lajitoverin, läheisen eläimen tai ihmisen? Nämä kysymykset ovat herättäneet kiinnostusta tutkijoiden keskuudessa. Aihe on kuitenkin monimutkainen, mutta tutkimustulokset viittaavat siihen, että eläimillä on kyky tuntea surua tai surun kaltaisia tunteita.
Miten suru ilmenee eläimillä?
Suru on monimutkainen tunne, joka liittyy menetykseen tai muuhun muutokseen eläimen läheisessä suhteessa. Eläimet voivat osoittaa merkkejä surusta eri tavoin, riippuen eläinlajista. Myös yksilöiden välillä on eroja. Sosiaalisilla lajeilla, kuten norsuilla, delfiineillä, koirilla ja kissoilla on havaittu muutoksia niiden käyttäytymisessä ja niillä on havaittu olevan tunteellisia reaktioita, kun ne menettävät lajitoverin tai läheisen ihmisen. On kuitenkin hyvä muistaa, että ihminen on tulkinnut ja määritellyt nämä reaktiot tunteellisiksi.
Eläinten kyky kokea surua on yhteydessä niiden sosiaalisuuteen ja tunne-elämään. Eläimet, jotka ovat läheisessä vuorovaikutuksessa toisten yksilöiden kanssa ja joilla on vahvat sosiaaliset siteet, ovat alttiimpia tuntemaan surua tai kaipuuta. Tämä ei tarkoita, että kaikki eläimet kokevat surua samalla tavalla tai yhtä voimakkaasti.
Surun tarkkaa mekanismia ja ymmärtämistä eläinten keskuudessa on vaikea tutkia. Tutkijat perustavat havaintonsa eläinten käyttäytymisestä ja reaktioista erilaisissa tilanteissa. On hyvä muistaa, että jotkut käyttäytymismuutokset tai reaktiot voivat olla seurausta stressistä tai ympäristön muutoksista eivätkä välttämättä liity suoranaisesti suruun.
Tutkimukset viittaavat siihen, että eläimet voivat tuntea surua.
Norsut
Yksi vahva esimerkki eläinten surusta on havaittu norsuilla. Norsut ovat tunnettuja sosiaalisista kyvyistään ja vahvoista perhesiteistään. Kun norsu menettää lajitoverin, se voi osoittaa surun merkkejä, kuten vetäytymistä laumasta ja sillä voi olla alentunut ruokahalu. Norsu voi pitää jopa itkun kaltaista ääntelyä. Tutkijat ovat havainneet, että norsut voivat kokoontua yhteen ja olla hiljaa pitkään aikaa lajitoverin kuoleman jälkeen. Käyttäytyminen muistuttaa ihmisten tapaa kunnioittaa menetettyä yksilöä.
Delfiinit
Myös delfiinit ovat osoittaneet merkkejä surusta. Ne ovat älykkäitä ja sosiaalisia eläimiä, joilla on vahvat siteet toisiinsa. Kun delfiinit menettävät kumppanin tai perheenjäsenen, on niillä havaittu samankaltaisia käyttäytymismalleja kuin norsuilla. Menetyksen kokenut yksilö on usein vaisumpi, eikä se ole yhtä leikkisä kuin normaalisti. Delfiinien uskotaan myös olevan kykeneväisiä pitämään huolta toisistaan ja muu lauma vaikuttaisi tukevan surevaa yksilöä.
Koirat ja kissat
Koirat ja kissat, jotka ovat läheisessä vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, voivat kokea surua, jos niille läheinen ihminen menehtyy. Sama pätee myös eläinkumppanin menetystä. Usein eläinten kerrotaan vetäytyvän tai kieltäytyvän ruoasta. Toisaalta surevilla yksilöillä voi olla myös lisääntynyt läheisyyden tarve.
Yhteenveto
On hyvä tiedostaa, että eläimet voivat tuntea surua ja tunnistaa siihen liittyvät käyttäytymismallit. Tällöin voimme antaa eläimille asianmukaista tukea ja hoitoa menetyksen hetkinä. Eläinten tunne-elämän ymmärtäminen voi auttaa meitä luomaan vielä parempia suhteita ja syvällisempää yhteyttä eläimiin. Vaikka eläimet kykenevät sopeutua uusiin tilanteisiin ja muutoksiin, tulee niille antaa mahdollisuus toipua lajitoverin tai läheisen ihmisen menetyksestä.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 26, 2023 | app
Nykyään lemmikkikauppojen ruokahyllyt ovat täynnä erilaisia vaihtoehtoja. Myös päivittäistavarakaupassa lemmikkiruokien valikoima on kasvanut viime vuosina hurjasti. Voi tuntua ylivoimaiselta päättää, mikä koiran tai kissan ruoka on parasta lemmikillesi. Lisäksi päätöksentekoa hankaloittavat niin kutsutut erikoisruoat, joita on saatavilla lemmikeille.
Kuinka voit tietää, onko kaupallinen lemmikkiruoka riittävä vai tarvitseeko lemmikkisi erikoisruokaa? Ennen päätöksentekoa on hyödyllistä ymmärtää, mitä erikoisruoat ovat ja milloin niitä suositellaan.
Mitä erikoisruoat ovat?
Erikoisruoat ovat useimmiten eläinlääkäreiden kehittämiä ja niitä voi ostaa eläinlääkäriasemilta. Näistä ruoista puhutaankin usein eläinlääkäriruokina. Suomessa erikoisruokia voi ostaa myös erilaisista nettikaupoista sekä lemmikkiliikkeistä. Erikoisruoat on kehitetty hallitsemaan tiettyjä sairauksia, jotka on diagnosoitu eläinlääkärin toimesta. Huomioitavaa onkin, että erikoisruokia tulisi antaa lemmikille vain eläinlääkärin suosituksesta.
Erikoisruokavalio voi olla sopiva seuraavien oireiden hallinnassa:
- Lihavuus
- Munuaiskivet
- Ruoka-allergiat
- Nivelrikko
- Hammassairaudet
- Krooninen munuaissairaus
- Lemmikin ikä
Erikoisruoan ainesosat ja ravintoaineiden suhteet on räätälöity hallitsemaan tiettyä sairautta. Esimerkiksi erikoisruoka, joka on tarkoitettu pitkälle edenneen kroonisen munuaissairauden hallintaan kissoilla, sisältää vähemmän proteiinia kuin muut ruoat. Munuaiset eivät enää pysty tehokkaasti suodattamaan haitta-aineita elimistöstä, jolloin vähäisempi proteiinipitoisuus ei rasita munuaisia niin paljon.
Erikoisruoat ruoka-allergioiden hallintaan sisältävät uusia proteiinin lähteitä, kuten kengurua, joille lemmikki ei ole aiemmin altistunut. Täten uusi proteiini ei yleisesti aiheuta allergista reaktiota elimistössä.
Ylipainoisille lemmikeille kehitetyissä ruoissa taas on vähemmän kaloreita kuin normaaleissa ruoissa. Niissä on silti optimoidut ravintoainepitoisuudet, minkä ansiosta eläin saa muun muassa tarvitsemansa kivennäis- ja hivenaineet.
Erityisesti kissoille ja koirille on olemassa runsaasti ruokavaihtoehtoja ja erikoisruokia.
Monoproteiini
Monoproteiiniruoka sisältää vain yhtä eläinproteiinin lähdettä ja se on suunniteltu erityisesti lemmikeille, joilla on ruoka-allergioita tai -intoleransseja. Monoproteiiniruoka auttaa rajoittamaan lemmikin altistumista erilaisille proteiineille ja vähentää allergisten reaktioiden riskiä. Se voi auttaa omistajia tunnistamaan, mikä proteiininlähde sopii parhaiten lemmikilleen ja auttaa pitämään allergiaoireet hallinnassa.
Näissä ruoissa käytetään useimmiten proteiinia, joka on harvinaisempi tai kokonaan uusi lemmikin ruokavaliossa, kuten esimerkiksi kani, ankka, kalkkuna tai hirvi. Myös poron tai hevosenlihaa käytetään.
Hydrolysoitu proteiini
Hydrolysoitu proteiini on proteiinin muoto, joka on käynyt läpi hydrolyysi-prosessin. Hydrolyysi tarkoittaa proteiinin hajottamista pienempiin osiin käyttämällä vettä ja entsyymejä. Tämä prosessi pilkkoo proteiinimolekyylit peptideiksi ja aminohapoiksi, mikä tekee niistä helpommin sulavia ja vähemmän allergisoivia.
Hydrolysoitu proteiini on erityisen hyödyllinen lemmikeille, joilla on ruoka-aineallergioita tai yliherkkyyksiä. Proteiinit ovat usein yleisiä allergian aiheuttajia, ja hydrolysoitu proteiini auttaa vähentämään niiden allergisuutta. Hydrolyysi-prosessin ansiosta proteiinirakenteet ovat pienempiä ja vähemmän tunnistettavissa immuunijärjestelmälle, mikä vähentää allergisen reaktion todennäköisyyttä. Hydrolysoitu proteiini ei kuitenkaan sovi kaikille. Jotkin yksilöt voivat saada allergisia reaktiota hydrolyysistä huolimatta.
Erikoisruokien kustannukset
Erikoisruoat ovat pääsääntöisesti kalliimpia kuin tavalliset kaupalliset ruoat. Erikoisruokien kehitystyö edellyttää laajaa testausta ja kattavaa tietämystä lemmikkien ravitsemuksesta. Sen lisäksi nostavat harvinaiset, ja osittain myös keskivertoa laadukkaammat ravintoaineet, kuten monoproteiinit, ruokien hintaa.
Yhteenveto
Erikoisruoat voivat olla suureksi avuksi sairaan lemmikin hoidossa. Ravitsemus on avainasemassa lemmikkien hyvinvoinnissa ja terveydessä. Sopivalla ruokinnalla voidaan tietyissä tapauksissa esimerkiksi vähentää tai lopettaa lääkkeiden käyttö ja tukea eläimen terveyttä luonnollisella tavalla.
Erikoisruokavaliosta tulee aina keskustella eläinlääkärin kanssa, jotta eläin saa varmasti sille sopivaa ravintoa. Samalla eläinlääkäri voi seurata lemmikin sairauden tai oireiden paranemista ruokavalion aikana.
Autamme mielellämme ravitsemukseen liittyvissä kysymyksissä – ota rohkeasti yhteyttä.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 26, 2023 | Ohjeet
Nykyään lemmikkikauppojen ruokahyllyt ovat täynnä erilaisia vaihtoehtoja. Myös päivittäistavarakaupassa lemmikkiruokien valikoima on kasvanut viime vuosina hurjasti. Voi tuntua ylivoimaiselta päättää, mikä koiran tai kissan ruoka on parasta lemmikillesi. Lisäksi päätöksentekoa hankaloittavat niin kutsutut erikoisruoat, joita on saatavilla lemmikeille. Onkin hyvä ymmärtää, mitä erikoisruoat ovat ja milloin niitä suositellaan.
Mitä erikoisruoat ovat?
Erikoisruoat ovat useimmiten eläinlääkäreiden kehittämiä ja niitä voi ostaa eläinlääkäriasemilta. Näistä ruoista puhutaankin usein eläinlääkäriruokina. Suomessa erikoisruokia voi ostaa myös erilaisista nettikaupoista sekä lemmikkiliikkeistä. Erikoisruoat on kehitetty hallitsemaan tiettyjä sairauksia, jotka on diagnosoitu eläinlääkärin toimesta. Huomioitavaa onkin, että erikoisruokia tulisi antaa lemmikille vain eläinlääkärin suosituksesta.
Erikoisruokavalio voi olla sopiva seuraavien oireiden hallinnassa:
- Lihavuus
- Munuaiskivet
- Ruoka-allergiat
- Nivelrikko
- Hammassairaudet
- Krooninen munuaissairaus
- Lemmikin ikä
Erikoisruoan ainesosat ja ravintoaineiden suhteet on räätälöity hallitsemaan tiettyä sairautta. Erikoisruoat ruoka-allergioiden hallintaan sisältävät uusia proteiinin lähteitä, joille lemmikki ei ole aiemmin altistunut, kun taas ylipainoisille lemmikeille kehitetyissä ruoissa on vähemmän kaloreita kuin normaaleissa ruoissa. Niissä on silti optimoidut ravintoainepitoisuudet, minkä ansiosta eläin saa muun muassa tarvitsemansa kivennäis- ja hivenaineet.
Etenkin kissojen ja koirien ruokavalikoima on kattava.
Monoproteiini
Monoproteiiniruoka sisältää vain yhtä eläinproteiinin lähdettä ja se on suunniteltu erityisesti lemmikeille, joilla on ruoka-allergioita tai -intoleransseja. Monoproteiiniruoka auttaa rajoittamaan lemmikin altistumista erilaisille proteiineille ja vähentää allergisten reaktioiden riskiä.
Hydrolysoitu proteiini
Hydrolysoitu proteiini on proteiinin muoto, joka on käynyt läpi hydrolyysiprosessin. Hydrolyysi tarkoittaa proteiinin hajottamista pienempiin osiin käyttämällä vettä ja entsyymejä. Tämä prosessi pilkkoo proteiinimolekyylit peptideiksi ja aminohapoiksi, mikä tekee niistä helpommin sulavia ja vähemmän allergisoivia. Hydrolysoitu proteiini ei kuitenkaan sovi kaikille. Jotkin yksilöt voivat saada allergisia reaktiota hydrolyysistä huolimatta.
Yhteenveto
Erikoisruoat voivat olla suureksi avuksi sairaan lemmikin hoidossa. Ravitsemus on avainasemassa lemmikkien hyvinvoinnissa ja terveydessä. Sopivalla ruokinnalla voidaan tietyissä tapauksissa esimerkiksi vähentää tai lopettaa lääkkeiden käyttö ja tukea eläimen terveyttä luonnollisella tavalla.
Erikoisruokavaliosta tulee aina keskustella eläinlääkärin kanssa, jotta eläin saa varmasti sille sopivaa ravintoa. Samalla eläinlääkäri voi seurata lemmikin sairauden tai oireiden paranemista ruokavalion aikana.
Autamme mielellämme ravitsemukseen liittyvissä kysymyksissä – ota rohkeasti yhteyttä.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 24, 2023 | Ohjeet
Gerbiilit ovat viehättäviä ja aktiivisia jyrsijöitä, jotka ovat suosittuja lemmikkejä monissa perheissä. Näillä pikkuisilla kavereilla on pitkä häntä, joka auttaa heitä tasapainon säilyttämisessä sekä kommunikoinnissa toisten gerbiilien kanssa.
Valitettavasti gerbiilit voivat kuitenkin kärsiä häntävaurioista, jotka aiheuttavat niille usein myös kipua, epämukavuutta ja muita terveysongelmia. Tässä artikkelissa tutustumme gerbiilien häntävaurioihin, niiden syihin ja mahdollisiin hoitokeinoihin.
Gerbiilien häntävaurioiden syyt voivat vaihdella, ja niitä voi esiintyä eri tilanteissa. Yleisimpiä syitä ovat:
- Hännän pureminen tai repiminen. Gerbiilit saattavat purra tai repiä häntäänsä stressin, ahdistuksen tai tylsistymisen vuoksi.
- Traumaperäinen vamma. Gerbiilit voivat vahingoittaa häntäänsä hypätessään korkeilta paikoilta tai joutuessaan kiinni ahtaissa tiloissa.
Gerbiilien häntävauriot voivat oireilla eri tavoin. Häntä voi näyttää epänormaalilta, lyhyemmältä tai vahingoittuneelta. Gerbiilit saattavat myös nuolla tai purra häntäänsä jatkuvasti, mikä voi aiheuttaa ihon ärsytystä ja haavoja ja täten pahentaa tilannetta.
Gerbiilin häntä vaurioituu helposti.
Hoito
Gerbiilin häntävaurion hoito riippuu pitkälti siitä, kuinka vakava vaurio on kyseessä. Hoitoon vaikuttaa myös vaurion muodostumisen syy. Lievissä tapauksissa eläinlääkäri neuvoo miten gerbiilin elinympäristöä voi muokata lajille sopivammaksi. Vakavammissa vaurioissa esimerkiksi leikkaus tai muut toimenpiteet voivat olla tarpeen, jotta häntävaurio saadaan korjattua ja parannettua. Joissain tapauksissa häntä täytyy myös amputoida.
Joka tapauksessa gerbiilin hännässä olevat haavat puhdistetaan ja tarvittaessa suojataan siteellä, jotta häntä voi parantua rauhassa ilman tulehdusriskiä. Eläinlääkäri antaa myös ohjeita kivunlievityksestä ja mahdollisista lääkkeistä, joita gerbiili voi tarvita toipuakseen.
Ennaltaehkäisy
Ennaltaehkäisy on avainasemassa gerbiilien häntävaurioissa. Gerbiileille tulee tarjota riittävästi virikkeitä ja aktiviteetteja, jotta ne pysyvät henkisesti ja fyysisesti virkeinä ja terveinä. Eläinten käyttäytymistä ja ympäristöä on hyvä tarkkailla, jotta mahdolliset stressitekijät havaitaan mahdollisimman pian. Näin ongelmiin voidaan puuttua nopeasti. Gerbiilien häkki tulee pitää puhtaana, turvallisena ja lajille sopivana, jotta häntä ei vaurioidu eläimen liikkuessa tai hyppiessä.
Gerbiilien häntävauriot ovat vaativat huolellista hoitoa. Eläinlääkärin apu on tärkeää oikean diagnoosin ja hoidon saamiseksi. Gerbiilit ovat pieniä ja herkkiä olentoja, ja niiden hyvinvointi tulee aina olla etusijalla.
