Totta se on – syksy saapuu ja tuo mukanaan monia haasteita eläimille. Vaikka syksy voi olla monille lemmikeille miellyttävä vuodenaika, se tuo mukanaan myös joitakin terveys- ja hyvinvointihaasteita. Tässä artikkelissa tarkastellaan muutamia tärkeitä asioita, joihin kannattaa näin syksyisin erityisesti kiinnittää huomiota.
Luonnon haasteet
Sääolosuhteet voivat muuttua nopeasti syksyn aikana ja esimerkiksi ulkolämpötilan vaihtelut voivat olla suuria. Kannattaakin kaivaa mahdolliset takit ja tossut hyvissä ajoin esille kesävarastoista ja mahdollistaa lemmikille lämpimiä makuupaikkoja sisällä ja ulkona.
Jotkin Suomen metsistä löytyvät sienet voivat olla vaarallisia lemmikeille. Lemmikit eivät yleensä syö sieniä itsestään, mutta joskus ne voivat erehtyä maistamaan niitä. Jos eläin on syönyt haitallisen sienen, oireilee se yleisimmin oksentamalla ja ripuloimalla. Lemmikillä voi esiintyä myös vatsakipua, vapinaa ja kohtauksia. Tässä tapauksessa tulee ottaa välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.
Ruokinta
Syksy voi vaikuttaa eläinten ruokahaluun ja energiatasoon. Jos lemmikki on ollut paljon ulkona kesän ajan, on sen energiantarve todennäköisesti myös lisääntynyt. Jos aktiivisuus vähenee syksyn tullen, on hyvä tasapainottaa lemmikin ruokinta sen aktiivisuustasoon sopivaksi. Lisäksi, kun sää viilenee, on tärkeää varmistaa, että lemmikki saa tarpeeksi vettä. Lämpimänä kesänä lemmikit saattavat juoda enemmän vettä kuin syksyllä, jolloin niiden juominen saattaa vähentyä. On tärkeää varmistaa, että lemmikin vesiastia on aina täynnä ja puhdas. Autamme ja neuvomme ruokinta-asioissa mielellämme.
Syksy tuo monia muutoksia ja haasteita eläinten arkeen.
Päivän pituus
Syksyn tullen päivät lyhenevät ja pimeys lisääntyy. Tämä voi vaikuttaa lemmikin rutiineihin ja käyttäytymiseen samalla tavalla kuin meillä ihmisilläkin. Eläimet voivat olla rauhallisempia ja nukkua enemmän. Toisaalta ne saattavat olla levottomampia, jos liikunnan määrä vähenee selkeästi syksyisin. Onkin hyvä tarkistaa, käykö eläimen kanssa tarpeeksi lenkeillä ja tarjoaako riittävästi muita aktiviteetteja.
Hyönteiset, kirput ja loiset
Kirppujen ja muiden hyönteisten elinkaari koostuu aikuisten hyönteisten munivien munien kehittymisestä toukiksi, koteloiksi ja aikuisiksi hyönteisiksi. Jos lämpötila laskee nollan celsiusasteen tienoille, ei missään elinkaaren vaiheessa oleva hyönteinen voi selvitä, ellei se ole löytänyt isäntäeläintä, eli koti- tai villieläintä. Sen takia syksy on erityisen riskialtista aikaa lemmikkien loistartunnoille. Monet lemmikinomistajat myös lopettavat hyönteiskarkotteiden käytön syksyisin. Lemmikille sopivasta lois- ja hyönteistorjunnasta kannattaakin keskustella eläinlääkärin kanssa ja hoitoa tulisi jatkaa tarpeeksi pitkään syksyllä.
Täi voi aiheuttaa kutinaa. Jos täitä on vain vähän, ei kutinaa välttämättä ilmene. Jos koira kutisee, raapii hän myös itseään eli syntyy haavaumia ja kutina lisääntyy.
Täin sekä sen munat voi erottaa paljaalla silmällä. Valkoisen läpinäkyvät munat ovat kiinni karvoissa. Erityisesti pään ja korvien alue kannattaa tutkia hyvin, samaten rinta.
Kissoilla ei esiinny täitä. Ihmisen täi ei tartu koiraan. Koiran täi ei tartu ihmiseen, mutta tarttuu koirasta koiraan, eli kaikki perheen koirat ja lähikontaktissa olleet kaverikoirat tulee tutkia ja tarvittaessa hoitaa.
Täi ei elä kauaa koiran ulkopuolella, mutta ympäristö on hyvä imuroida ja petivaatteet pestä 60 asteessa tai pitää pari tuntia 60-asteisessa saunassa.
Hilsepunkki on pieni vaaraton eläin, joka elää ihon pintakerroksessa.
Jos koira hilseilee voimakkaasti etenkin pään aja selän alueelta, voi hilsettä harjata mustalle alustalle ja tarkastella, liikkuuko hilse.
Koiran hilsepunkki viihtyy koirassa, kissassa ja kanissa ja perheen kaikki koirat, kissat ja kanit tulee hoitaa samanaikaisesti. Lisäksi tulee hoidattaa eläimet, jotka ovat olleet mahdollisen hilsepunkin kantajan kanssa tekemisissä.
Hilsepunkki voi aiheuttaa ihmisen iholle näppyjä. Jos perheeseen on tullut koiranpentu isosta kennelistä ja pentu oireilee kutisemalla ja hilseilemällä ja ihmisellekin ilmenee näppyjä, on syytä epäillä hilsepunkkeja.
Hilsepunkki selviää koiran ulkopuolella, joten ympäristö tulee imuroida tarkasti ja petivaatteet pestä 60 asteessa tai pitää pari tuntia 60-asteisessa saunassa.
Koirassa tai kissassa oleileva kirppu on Suomessa yleensä siilikirppu (Archaeopsylla erinacei) tai lintukirppu (Ceratophyllus gallinae).
Kirppu pomppaa lemmikkiin yleensä luonnosta. Lintukirppu yleisimmin keväällä ja siilikirppu loppukesästä.
Kissakirppu (Ctenocephalides felis) tai koirakirppu (Ctenocephalides canis) ovat Suomessa toistaiseksi harvinaisia.
Kirpun puremat kutisevat. Allergisilla yksilöillä (FAD Flea Allergy Dermatitis) oireet voivat olla voimakkaita. Kutisevien ja punaisia näppyjä ja laikkuja ilmestyy erityisesti takareisiin, mahan alle sekä kylkiin.
Kirput voi erottaa paljaalla silmällä. Kirppujen ulosteen eli kuivuneesta verestä koostuvat tummat muruset (kun kahvinporot) löytää myös aika helposti iholta karvojen seasta Jos ulostetta laittaa vaalealle alustalle (esim. paperi) ja kastelee, huomaa niiden värjäävän ympäristön punaiseksi.
Kirput elävät kantajiensa ulkopuolella ison osan ajasta (jopa 6 kk!) eli ympäristö tulee imuroida tarkasti ja petivaatteet pestä 60 asteessa tai pitää pari tuntia 60-asteisessa saunassa.
Koira- ja kissakirput ovat Pohjoismaiden ulkopuolella yleisiä, huolehdithan reissussa, että lemmikillä on tehokas ulkoloissuoja.
Ulkoilevilla kissoilla ja etenkin kissanpennuilla esiintyy korvapunkkia. Jos koiralla esiintyy korvapunkkia, on tartunta usein tullut saman talouden kissalta.
Korvapunkin yhteydessä korvista löytyy tummaa, kahvinporomaista eritettä. Jos eritettä katselee suurennuslasilla, saattaa nähdä valkoisia liikkuvia punkkeja. Korvapunkit aiheuttavat voimakasta kutinaa korvien ja pään alueella, ja lemmikki saattaa raapia korvien ympäristön ihan verille. Kissat raapivat usein verille joko ohimon tai korvien taustan kallosta, ei välttämättä niinkään itse korvanlehtiä.
Jos yhdellä perheen jäsenellä on korvapunkki, tulee hoitaa kaikki perheen kissat sekä varmuuden vuoksi koirat.
Nenäpunkki (Pneumonyssoideus caninum)
Nenäpunkki on syvällä nenäkuorikoissa elävä hyvin pieni hämähäkkieläin.
Se on todella vaikea diagnosoida ja vaatii yleensä lääkekokeilun.
Nenäpunkkia tuntuu esiintyvän vain pohjoismaissa, ja sen uskotaan olevan vähän liioiteltu ongelma. Jos koirasi aivastelee ja tuhahtelee, voi syy tähän olla vierasesine tai muu ärsyke sierainontelossa, tai ihan vilustuminen.
Asiaa kannattaa seurata muutaman päivän ajan ja tarvittaessa konsultoida etäeläinlääkäriä tai käydä klinikalla. Seurantajakson aikana ei koiran anneta haistella muita kavereita.
Nenäpunkissa selkein oire on nenästä kuuluvaa röhkimistä, nk. reversed sneezing eli väärinpäin aivastamista. Saman kaltainen kuin ihmisten ääni joku vetää oikein kunnolla räkää sisään
Tällaista röhkimistä voi kuulla kohdassa 0:30 sekä 1:00
https://www.youtube.com/watch?v=lG5k9XVlh3c
Jos kyseessä on nenäpunkki, tarvitaan eläinklinikalta reseptilääke, eikä etäeläinlääkäri lääkelain vuoksi saa määrätä reseptilääkkeitä.
Jos perheessä on muita koiria ja epäillään nenäpunkkia, pitää nekin hoidattaa. Myös läheiset kaverikoirat kannattaa hoidattaa.
Nenäpunkki tarttuu, joten epäiltäessä nenäpunkkia ei saa haistella muita koiria reilu pariin viikkoon.
Syyhypunkki eli kapi (Sarcoptes scabiei)
Syyhypunkki eli kapi aiheuttaa yleensä äkillisen valtavan kutinan.
Jos koira on aiemmin sairastanut kapin ja allergisoitunut sille, voi kutina alkaa seuraavalla kerralla jopa tunneissa.
Etenkin kuono, korvanlehdet, silmänympärykset, kantapäät, kyynärpäät, sekä hännän tyvi ovat ensimmäisiä paikkoja, jotka kutisevat. Kutina johtaa maaniseen raapimiseen ja sen seurauksena karvanlähtöön ja ihon punoitukseen sekä haavaumiin. Pidempiaikaisena ongelmana ilmenee ihon paksuuntumista ja karvattomuutta.
Kissoilla ja ihmisillä oireet ovat lieviä, ohimeneviä kutisevia näppylöitä voidaan harvoin tavata.
Kapi tarttuu etenkin ketuista ja supikoirista ja niiden luolastoissa. Kapi voi tarttua myös kapia kantavasta koirasta tai tarvikkeiden välityksellä.
Eläinlääkäri voi ottaa ihosta syvän raapenäytteen, mutta aina punkkeja ei silti saada näytteeseen ja päädytään kokeiluhoitoon. Jos epäillään kapia, tarvitaan eläinklinikalta reseptilääke, eikä etäeläinlääkäri lääkelain vuoksi saa määrätä reseptilääkkeitä.
Perheen kaikki koirat, kissat ja kanit tulee hoitaa. Muihin eläimiin ei saa olla ainakaan kahteen viikkoon lähikontaktissa ja mahdollisen kapin kantajan kanssa tekemisissä olleet kaverit tulee hoidattaa.
Sikaripunkki (Demodex canis ja Demodex injai)
Sikaripunkkia löytyy kaikkien koirien iholta, sillä se asuu normaalistikin ihon karvatuppien sisällä. Demodex siirtyy emästä pentuun jo pikkupentuna. Sikaripunkki voi lisääntyä enemmän pennuissa tai aikuisissa, joilla on ongelmia vastustuskyvyn kanssa tai perinnöllinen alttius.
Sairastumiselle löytyy geneettinen alttius. Näinpä yksilöitä, jotka ilmentävät demodikoosia, ei tule käyttää jalostukseen.
Sikaripunkki viihtyy erityisesti pään ja tassujen alueella ja ilmenee usein harmaina, yleensä max. kolikon kokoisina hilseilevinä läntteinä. Karvattomat hilseilevät rinkulat silmien ympärillä ovat usein sikaripunkin aiheuttamia, mutta myös kapi voin asettua tälle alueelle. Voimakkaassa tartunnassa laajempikin alue voi olla täysin karvaton ja paksun hilsekarstan peitossa. Läntit harvoin kutisevat, elleivät tulehdu.
Jos sikaripunkkia ilmenee enemmänkin, puhutaan demodikoosista, mikä on yleisintä alle parivuotiailla koirilla. Yleistyneeksi demodikoosiksi tulkitaan tilanne, missä yksittäisiä laikkuja on > 5 kpl tai isot alueet ovat karstan peitossa.
Pennuilla ja nuorilla koirilla muutokset usein häviävät itsestään.
Eläinlääkäri voi ottaa ihosta syvän raapenäytteen, joskus jopa koepalan.
Eläinlääkäri voi tarvittaessa määrätä lääkityksen ja auttaa kartoittamaan taustasyitä kliiniselle yleistyneelle demodikoosille.
Etusivultamme www.vetsy.vet selviää, miten saat helpoiten yhteyden etäeläinlääkäriin ja aina luotettavan eläinlääkärin arvion, oli huolesi kuinka suuri tai pieni tahansa.
Eläinlääkäri Eva Kaisti
Vetsy Oy
Ethän kopioi tekstiä tai mitään sen osia luvatta.
Tarvittaessa esimerkiksi halutessasi siteerata tekstiä ota yhteys kirjoittajaan, asiakaspalvelu@vetsy.vet
