Anaalirauhaset ja anaalirauhasvaivat
Mikä on anaalirauhanen?
Anaalirauhaset ovat pienet, noin viinirypäleen kokoiset rauhaspussit, joka sijaitsevat peräaukon molemmin puolin noin klo 4:ssä ja klo 8:ssa peräaukon sulkijalihasten välillä. Monilla nisäkkäillä on anaalirauhaset, näin myös koirilla ja kissoilla. Anaalirauhaset erittävät rauhaspussiin jatkuvasti nestemäistä anaalirauhaseritettä, jota kulkeutuu anaalirauhastiehyttä pitkin peräaukon suulle pieni määrä eläimen ulostaessa ja eteenpäin ulosteeseen. Anaalirauhaseritteen haju on yksilölle ominainen ja sen tarkoitus onkin eläimelle merkitä omaa reviiriään. Joskus rauhaset voivat myös tyhjentyä lemmikin säikähtäessä. Anaalirauhaseritteen väri, koostumus ja haju vaihtelevat. Väri voi vaihdella keltaisesta ruskeaan, koostumukseltaan se voi olla hyvin vetistä tai paksumpaa, joskus jopa aivan hiekkamaista tahnaa. Anaalirauhaserite on tyypillisesti ihmisen nenään voimakkaan ja epämiellyttävän hajuinen.
Anaalirauhastukos
Jos anaalirauhaset eivät tyhjene tehokkaasti, voivat ne tukkeutua. Tyhjenemistä voi heikentää ulosteiden löysyys, jolloin uloste tulee ulos liian vauhdikkaasti ilman anaalirauhasten tyhjenemistä edistävää pientä ponnistelua tai vaihtoehtoisesti ummetus ja sen aiheuttama ulostuskertojen harveneminen. Myös krooniset ihovaivat voivat altistaa anaalirauhasongelmille. Joskus tiehyet voivat olla luonnostaan hyvin ahtaat. Anaalirauhasvaivoja tavataankin koirista erityisesti kääpiörotujen edustajilla. Liiallisen anaalirauhaseritteen pakkautuminen anaalirauhaspussiin ja eritteen paksuuntuminen johtaa rauhasen ylitäyttymiseen, mikä aiheuttaa kutinaa ja kipua. Monesti lemmikki oireilee anaalirauhastukosta nuolemalla peräaukkoa epätavallisen paljon tai raahaamalla peppuaan lattiaa vasten. Myös ulostaminen voi olla vaikeaa ja kivuliasta. Kissat voivat anaalirauhastukoksen vuoksi alkaa myös ulostamaan hiekkalaatikon ulkopuolelle tai säntäillä ja sinkoilla äkisti ympäriinsä selkänahkaa värisyttäen.
Anaalirauhaset voivat vaivata sekä koiria että kissoja.
Anaalirauhastukoksen hoito
Alkuhoito sisältää yleensä anaalirauhasten päivittäistä intensiivistä suihkuttamista.
Toisinaan voidaan käyttää myös paikallisia limakalvoille soveltuvia kortisonivalmisteita, joiden käytössä etäeläinlääkäri voi neuvoa.
Joskus tilanne vaatii rauhasten manuaalisen tyhjentämisen, useimmiten klinikalla. Jos alue ei ole hirmuisen kipeä, onnistuu se yleensä lemmikin ollessa hereillä. Joskus omistaja onnistuu tekemään toimenpiteen itse kotioloissa, meiltä löytyy siihen kattava suomenkielinen video-ohje.
Toimenpiteen toistamisen tiheys riippuu tilanteesta ja potilaan yksilöllisestä epämukavuuden asteesta, mutta tyhjentämisen tarve voi vaihdella viikoittaisesta tyhjentämisestä muutaman kuukauden välein tapahtuvaan tyhjentämiseen.
Anaalirauhastulehdus ja anaalirauhasfisteli
Jos tukkeutunut anaalirauhanen ei tyhjene ajoissa ja eritteen määrä pussissa vain kasvaa kasvamistaan, anaalirauhanen tulehtuu ja lopulta keho etsii eritteelle uuden ulospääsyn. Anaalirauhaspussi puhkeaa ja erite purkautuu ympäröiviin kudoksiin ja ihon läpi. Peräaukon ympäristön iholla havaitaan tällöin kipeä turvotusalue ja erittävä kraaterimainen haavauma. Puhutaan anaalirauhasfistelistä. Usein paineen ja kivun tunne helpottaa hetkeksi paiseen puhjettua, mutta alueen nuoleminen voi kiihtyä entisestään ja tulehdus pahentua.
Eläinklinikalla anaalirauhastulehduksen tai -fistelin hoito voi sisältää useinn rauhoituksessa tehdyn anaalirauhasen ja paiseen huuhtelemisen, joskus toistuvasti esim. viikon välein. Etenkin jos tämä ei riitä, saatetaan rauhaseen injisoida samalla paikallisesti kortisoniliuosta. Jos anaalirauhaspaise on purkautunut pahasti esim. ihon alle ja lihasten välissä on voimakasta tulehdusta, saattaa tilanne vaatia antibioottikuurin. Pelkissä tukoksissa ja tulehduksissa ilman fistelöitymistä se harvoin on tarpeen.
Toistuvat anaalirauhasvaivat
Jos anaalirauhaset tukkeutuvat toistuvasti, tulee selvittää mahdollisen tulokseen johtavan oireen kuten ulosteidenn jatkuvan löysyyden taustasyy.
Anaalirauhaset voidaan myös poistaa kirurgisesti. Tämä tehdään yleensä kuitenkin vain toistuvien intensiiviseen perushoitoon vastaamattomien infektioiden kohdalla tai peräaukon adenokarsinooman eli pahanlaatuisen kasvaimen esiintymisen vuoksi. Mahdollisia komplikaatioita ovat useimmiten onneksi ohimenevä ulosteen pidätyskyvyttömyys, tenesmus eli jatkuva peräaukon supistelu arven ja mahdollisen ahtauman muodostumisesta, joskus myös krooniset fistelit ja tulehdukset.
