Kyyt
Kyykäärmeet (Viperidae) ovat pitkiä ja ohuita matelijoita, joita esiintyy laajalti eri puolilla maailmaa. Niillä on tavallisesti kapea, pitkänomainen pää ja pyöreä runko, joka kapenee häntää kohti. Kyykäärmeitä on monenlaisia ja niiden koko voi vaihdella pienistä muutaman senttimetrin mittaisista lajeista suuriin, jopa seitsemän metrin pituisiin yksilöihin.
Kyyt Suomessa
Suomessa esiintyy yksi myrkyllinen kyykäärmeen laji, kyy (Vipera berus). Kyyt ovat yleisiä metsissä, pensaikoissa ja niittyjen reunoilla. Kyy on yleensä ruskea tai harmaa ja sillä on tummat uurteet selässä. Kyyt ovat kylmän veren eläimiä, joten ne ovat aktiivisimpia lämpiminä aikoina ja lepäävät kylminä päivinä.
Kyyt heräävät talvihorroksesta Suomessa yleensä maaliskuun loppupuolella tai huhtikuun alussa, kun lämpötilat alkavat kohota ja päivät pitenevät. Kyyt ovat kylmänarkoja matelijoita ja ne hakeutuvat talvella talvehtimispaikkoihin, kuten kivien väleihin, kannonkoloihin tai rakennusten alle. Talvihorros on tärkeä lepo- ja energiansäästötila kyylle. Se auttaa sitä selviytymään kevään ja kesän haasteista, kuten lisääntymisestä ja ravinnon etsinnästä. Kyyt voivat herätä talvihorroksesta myös tilapäisesti, jos lämpötilat nousevat tarpeeksi korkeiksi. Ne jatkavat horrostaan heti, kun lämpötilat taas laskevat.
Suomessa on useita käärmelajeja, mutta kyy on ainoa myrkyllinen käärme.
Kyyn purema
Kyyt voivat olla vaarallisia ihmisille ja lemmikeille, koska niiden puremasta saattaa välittyä myrkkyä elimistöön. Kyyt eivät kuitenkaan yleensä hyökkää ihmisten tai eläinten kimppuun, vaan purevat pääsääntöisesti puolustautuakseen. Pienempiä eläimiä ne taas saalistavat. Kyyt ovat arkoja ja yrittävät ensisijaisesti paeta, kun ne havaitsevat ihmisen tai eläimen lähestyvän.
Kyyn purema voi aiheuttaa erilaisia oireita riippuen siitä, kuinka paljon myrkkyä ehtii pureman aikana siirtyä kyystä purrun elimistöön. Vaikutuksen vahvuus riippuu myös ihmisen tai eläimen koosta, mahdollisista muista sairauksista ja allergiaherkkyydestä. Lapsille kyyn purema on vaarallisempi kuin aikuisille, joille myrkky harvemmin aiheuttaa hengenvaarallisia oireita. Myrkyn toksisuus vaihtelee myös alueittain ja yksilöittäin. Kyyn ensimmäinen puolustuspurema saattaa jopa olla täysin myrkytön.
Yleisimpiä oireita kyyn pureman jälkeen ovat turvotus, kipu, punoitus ja verenpurkauma puremakohdassa, huimaus, pahoinvointi, oksentelu ja kuumetta. Vaikeissa tapauksissa kyy voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia ja sydämen rytmihäiriöitä. Oireet ovat samankaltaisia ihmisillä ja eläimillä.
Koiria kyyt purevat useimmiten tassuihin tai kuonoon. Jos kyy on purrut lemmikkiä, tulee ottaa välittömästi yhteys eläinlääkäriin. Myös ihmisiä kannustetaan hakeutumaan herkästi lääkärin vastaanotolle pureman jälkeen.
Hoito
Kyyn purema on lemmikille aina vakava tilanne ja se tulisi hoidattaa eläinlääkärillä. Eläimen liikkumista ja liikuttamista tulisi välttää, jotta myrkky ei pääse leviämään elimistössä. Mahdollisuuksien mukaan eläin tulisi kantaa eläinlääkärille. Kyypakkausta ei pääsääntöisesti suositella annettavaksi eläimille, ja ihmisilläkin sen teho on kyseenalainen. Lääkkeiden annosta tuleekin aina keskustella eläinlääkärin kanssa.
Eläinlääkärillä yleensä puhdistetaan puremakohta, ja hoito on pääsääntöisesti elintoimintoja tukevaa, eli sisältää nesteytystä, kivun ja tulehduksen hoitoa. Tarvittaessa myös eläimen hengitystä tuetaan. Eläinlääkäri voi antaa vastamyrkkyä, mutta sen tarve arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Hoidon tarve voi olla jopa useita vuorokausia, sillä myrkytysoireet saattavat pahentua muutaman päivän jälkeen.