Lemmikkien ulkoloiset

Lemmikkien ulkoloiset

Täi

Täi voi aiheuttaa kutinaa, tai olla pienissä määrin aiheuttamatta. Täin sekä sen munat erottaa paljaalla silmällä. Erityisesti pään ja korvien alue kannattaa tutkia hyvin, samaten rinta.

Ihmisen täi ei tartu koiraan.

Hoito täitartunnassa:

Reseptivapaat lääkkeet apteekista tehoavat. Ympäristö tulee imuroida tarkasti ja petivaatteet pestä 60 asteessa tai pitää pari tuntia 60-asteisessa saunassa. Kissoilla ei esiinny täitä. 

Väive

Väive voi aiheuttaa kutinaa, tai olla pienissä määrin aiheuttamatta. Väive ei ime verta.

Esiintyy kissoilla melko yleisesti, koirilla harvinainen.

Hoito väivetartunnassa:

Reseptivapaat lääkkeet apteekista tehoavat. Ympäristö tulee imuroida tarkasti ja petivaatteet pestä 60 asteessa tai pitää pari tuntia 60-asteisessa saunassa.

Hilsepunkki

Hilsepunkki on pieni vaaraton eläin, joka elää ihon pintakerroksessa. Koiran hilsepunkki viihtyy koirassa, kissassa ja kanissa. Hilsepunkki voi aiheuttaa ihmisille ihonäppyjä.  

Hoito hilsepunkkitartunnassa:

Hilsepunkin häätöön ei ole rekisteröityä lääkettä, mutta reseptivapaat lääkkeet apteekista tehoavat, ellei kyseessä ole kennelissä oleva epidemia. Ympäristö tulee imuroida tarkasti ja petivaatteet pestä 60 asteessa tai pitää pari tuntia 60-asteisessa saunassa.

Kirppu

Koirassa tai kissassa oleileva kirppu on Suomessa usein siilikirppu tai lintukirppu. Kissan- tai koirankirput ovat Suomessa toistaiseksi harvinaisia. Kirpun puremat kutisevat ja allergisilla yksilöillä oireet voivat olla rajuja. Kirput erottaa paljaalla silmällä ja niiden ulosteen, tummat muruset iholla karvojen seassa, löytää myös helposti.

Hoito kirpputartunnassa:

Reseptivapaat lääkkeet apteekista tehoavat. Ympäristö tulee imuroida tarkasti ja petivaatteet pestä 60 asteessa tai pitää pari tuntia 60-asteisessa saunassa. 

Ulkoloisia on useita erilaisia. Yleensä ne aiheuttavat kutinaa.

Korvapunkki

Ulkoilevilla kissoilla ja etenkin pentukissoilla esiintyy korvapunkkia. Se aiheuttaa korvissa kahvinporomaista eritettä ja voimakasta korvien ja pään alueen kutinaa. 

Hoito korvapunkkitartunnassa:

Reseptivapaat tipat auttavat korvapunkin häädössä, ja samalla aineella tulee häätää kaikki perheen kissat sekä varmuuden vuoksi koirat.

Korvapunkkilääkkeet

Suomessa myydään myös korvapunkin häätöön rekisteröityjä lääkkeitä. Tarvittaessa tulee käydä eläinlääkärissä ja siirtyä reseptilääkkeisiin.

Nenäpunkki

Nenäpunkki on nenäkuorikoissa elävä hyvin pieni hämähäkkieläin. Nenäpunkissa ääni on yleensä ennemmin nenästä kuuluvaa röhkimistä, nk. reversed sneezing. 

Hoito nenäpunkkitartunnassa:

Jos kyseessä on nenäpunkki, tarvitaan eläinlääkäristä reseptilääke. Jos koira on ollut tekemisissä monien koirien kanssa, tulisi heillekin kertoa asiasta ja heidän hakeutua eläinlääkäriin saamaan reseptilääke.

Syyhypunkki, eli kapi

Yleensä aiheuttaa äkillisen valtavan kutinan. Etenkin kuono, korvanlehdet, silmänympärykset, kantapäät, kyynärpäät, sekä hännän tyvi ovat ensimmäisiä paikkoja, jotka kutisevat. Kissoilla ja ihmisillä oireet ovat lieviä. Kapi tarttuu etenkin ketuista ja supikoirista sekä niiden luolastoista, mutta myös kapia kantavasta koirasta tai nukkumapaikkojen välityksellä.

Eläinlääkäri voi ottaa ihosta syvän raapenäytteen, mutta aina punkkeja ei silti saada näytteeseen ja päädytään kokeiluhoitoon.

Hoito kapitartunnassa:

Ulkoloishäätö kahdesti 4 vko välillä. Reseptivapaat lääkkeet EIVÄT tehoa, täytyy käydä eläinlääkärissä saamassa resepti tai lääkkeet.

Sikaripunkki, eli Demodex

Sikaripunkki eli Demodex viihtyy erityisesti pään ja tassujen alueella. Pennuilla ja nuorilla koirilla muutokset usein häviävät itsestään. Sikaripunkkia löytyy kaikkien koirien iholta, mutta se voi yksilöissä, joilla on vastustuskykyä laskeva sairaus tai perinnöllinen alttius. Sairastumiselle geneettinen on alttius, joten yksilöitä, jotka ilmentävät demodikoosia, ei tule käyttää jalostukseen. 

Hoito sikaripunkkitartunnassa:

Eläinlääkäri voi ottaa ihosta syvän raapenäytteen, joskus jopa koepalan. Eläinlääkäri voi määrätä lääkityksen ja auttaa kartoittamaan taustasyitä kliiniselle demodikoosille.

Syksyn tuomat haasteet

Syksyn tuomat haasteet

Totta se on – syksy saapuu ja tuo mukanaan monia haasteita eläimille. Vaikka syksy voi olla monille lemmikeille miellyttävä vuodenaika, se tuo mukanaan myös joitakin terveys- ja hyvinvointihaasteita. Tässä artikkelissa tarkastellaan muutamia tärkeitä asioita, joihin kannattaa näin syksyisin erityisesti kiinnittää huomiota.

Luonnon haasteet

 Sääolosuhteet voivat muuttua nopeasti syksyn aikana ja esimerkiksi ulkolämpötilan vaihtelut voivat olla suuria. Kannattaakin kaivaa mahdolliset takit ja tossut hyvissä ajoin esille kesävarastoista ja mahdollistaa lemmikille lämpimiä makuupaikkoja sisällä ja ulkona. 

Jotkin Suomen metsistä löytyvät sienet voivat olla vaarallisia lemmikeille. Lemmikit eivät yleensä syö sieniä itsestään, mutta joskus ne voivat erehtyä maistamaan niitä. Jos eläin on syönyt haitallisen sienen, oireilee se yleisimmin oksentamalla ja ripuloimalla. Lemmikillä voi esiintyä myös vatsakipua, vapinaa ja kohtauksia. Tässä tapauksessa tulee ottaa välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. 

Ruokinta

Syksy voi vaikuttaa eläinten ruokahaluun ja energiatasoon. Jos lemmikki on ollut paljon ulkona kesän ajan, on sen energiantarve todennäköisesti myös lisääntynyt. Jos aktiivisuus vähenee syksyn tullen, on hyvä tasapainottaa lemmikin ruokinta sen aktiivisuustasoon sopivaksi. Lisäksi, kun sää viilenee, on tärkeää varmistaa, että lemmikki saa tarpeeksi vettä. Lämpimänä kesänä lemmikit saattavat juoda enemmän vettä kuin syksyllä, jolloin niiden juominen saattaa vähentyä. On tärkeää varmistaa, että lemmikin vesiastia on aina täynnä ja puhdas. Autamme ja neuvomme ruokinta-asioissa mielellämme.  

Syksy tuo monia muutoksia ja haasteita eläinten arkeen.

Päivän pituus

 Syksyn tullen päivät lyhenevät ja pimeys lisääntyy. Tämä voi vaikuttaa lemmikin rutiineihin ja käyttäytymiseen samalla tavalla kuin meillä ihmisilläkin. Eläimet voivat olla rauhallisempia ja nukkua enemmän. Toisaalta ne saattavat olla levottomampia, jos liikunnan määrä vähenee selkeästi syksyisin. Onkin hyvä tarkistaa, käykö eläimen kanssa tarpeeksi lenkeillä ja tarjoaako riittävästi muita aktiviteetteja. 

Hyönteiset, kirput ja loiset

Kirppujen ja muiden hyönteisten elinkaari koostuu aikuisten hyönteisten munivien munien kehittymisestä toukiksi, koteloiksi ja aikuisiksi hyönteisiksi. Jos lämpötila laskee nollan celsiusasteen tienoille, ei missään elinkaaren vaiheessa oleva hyönteinen voi selvitä, ellei se ole löytänyt isäntäeläintä, eli koti- tai villieläintä. Sen takia syksy on erityisen riskialtista aikaa lemmikkien loistartunnoille. Monet lemmikinomistajat myös lopettavat hyönteiskarkotteiden käytön syksyisin. Lemmikille sopivasta lois- ja hyönteistorjunnasta kannattaakin keskustella eläinlääkärin kanssa ja hoitoa tulisi jatkaa tarpeeksi pitkään syksyllä.