mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Rokote on valmiste, joka sisältää joko heikennettyjä tai kuolleita taudinaiheuttajia tai niiden osia. Nämä eivät aiheuta varsinaista sairautta, mutta stimuloivat elimistön immuunijärjestelmää tunnistamaan ja muodostamaan puolustuskyvyn tiettyä taudinaiheuttajaa vastaan. Rokotteen kautta keho altistuu taudinaiheuttajalle ilman, että sairautta todellisuudessa puhkeaa.
Altistuminen käynnistää elimistön puolustusjärjestelmän, joka kehittää vasta-aineita, jotka taas tunnistavat ja tuhoavat taudinaiheuttajan, jos niitä pääsee myöhemmin elimistöön. Kerran muodostettu puolustuskyky mahdollistaa tehokkaan ja nopean torjunnan mahdollisia taudinaiheuttajia vastaan.
Rokotteet eivät anna täydellistä suojaa taudinaiheuttajia vastaan, mutta ne vähentävät merkittävästi sairastumisriskiä. Rokotukset ovatkin erittäin tärkeä tapa ehkäistä tartuntatauteja ja suojelevat samalla yksilöä ja yhteisöä. Rokotteiden teho perustuu siihen, että ne stimuloivat immuunijärjestelmää tunnistamaan ja torjumaan tietyn taudinaiheuttajan, kuten viruksen tai bakteerin.
Rokotteiden ansiosta tiettyjä tauteja, kuten polio, kurkkumätä ja hinkuyskä, on saatu lähes kokonaan häviämään tai vähenemään merkittävästi. Rokotukset ovat auttaneet estämään taudin leviämistä yhteisössä, mikä vähentää myös taudinaiheuttajan leviämistä populaatiossa. Kun tarpeeksi moni yksilö on rokotettu, taudinaiheuttajan leviäminen populaatiossa vähenee niin paljon, että se ei enää pysty aiheuttamaan epidemioita. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä laumaimmuniteetti.
Toimiva rokotesuunnitelma auttaa vähentämään leviäviä tauteja.
Allergisten reaktioiden oireet
Eläimet voivat saada allergisia reaktioita rokotuksista, vaikka se ei ole kovin yleistä. Allergisia reaktioita voi esiintyä minkä tahansa rokotteen yhteydessä, mutta yleisimmin ne liittyvät rokotteisiin, jotka sisältävät useita eri komponentteja, kuten esimerkiksi rabiesrokotteisiin.
Allerginen reaktio rokotteelle voi olla lievä tai vakava. Lievissä tapauksissa eläin voi saada esimerkiksi ihottumaa, kutinaa tai nokkosihottumaa, mutta yleensä oireet häviävät itsestään muutaman päivän kuluessa. Vakavammissa tapauksissa eläin voi saada anafylaktisen sokkitilan, joka on hengenvaarallinen tila ja vaatii välitöntä lääkärinhoitoa.
Allergiset reaktiot ovat harvinaisia ja rokotteet ovat yleisesti ottaen turvallisia ja tehokkaita tapoja suojella lemmikkejä erilaisilta sairauksilta. Jos kuitenkin huomaat, että lemmikkisi käyttäytyy oudosti tai oireilee rokotuksen jälkeen, kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Hoito
Jos eläimellä on lieviä rokotusreaktioita, hoitoon voidaan käyttää oireenmukaista hoitoa. Esimerkiksi kipulääkettä voidaan antaa, jos lemmikki tuntuu olevan kivulias pistoskohdassa. Kylmäpakkausta voidaan käyttää turvotuksen ja kivun lievittämiseen.
Vakavissa allergisissa reaktioissa eläinlääkäri voi antaa antihistamiinilääkkeitä tai kortikosteroideja (kortisonia) allergisen reaktion lievittämiseksi. Jos reaktio on erittäin vakava, eläinlääkäri voi antaa adrenaliinia, joka on voimakas allergiaoireiden hoitoon käytetty lääke. Joskus voidaan tehdä myös allergiatestejä, joiden avulla selvitetään, onko lemmikillä allergia tiettyä rokotetta tai sen ainesosia kohtaan. On tärkeää, että lemmikkiä seurataan tarkasti rokotteen antamisen jälkeen ja että eläinlääkärille ilmoitetaan välittömästi, jos havaitaan vakavan allergisia reaktioita oireita.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 15, 2023 | app
Suomessa yleisimpiä hyönteisiä ovat hyttyset, paarmat, punkit ja ampiaiset. Hyttyset ja paarmat ovat aktiivisimmillaan kesäkuusta elokuuhun, kun taas punkit ovat liikkeellä yleensä maalis-lokakuussa, riippuen ulkolämpötilasta. Ampiaiset puolestaan ovat aktiivisimpia kesä-heinäkuussa.
Hyttysten ja paarmojen puremat voivat aiheuttaa ihmisillä ja eläimillä ihoärsytyksiä ja kutinaa. Lisäksi hyttyset voivat levittää taudinaiheuttajia, mutta tätä ei olla ainakaan vielä havaittu Suomessa. Punkit voivat tartuttaa Borrelia-bakteeria, joka aiheuttaa borrelioosia sekä puutiaisaivokuumetta aiheuttavaa TBE-virusta. Myös muiden tautien, kuten Länsi-Niilin viruksen, ennustetaan saapuvan Suomeen lähivuosina johtuen etenkin ilmaston lämpenemisestä.
Ampiaisten pistot voivat olla kivuliaita ja jopa vaarallisia, jos henkilö tai eläin on allerginen ampiaisen myrkylle. Piston vaarallisuuteen vaikuttaa myös pistokohta. Lähellä hengitysteitä olevat pistot aiheuttavat usein ongelmia, kun taas raajoissa olevat pistot yleisesti ovat helpompia hoitaa.
Miksi pistot sattuvat ja kutiavat?
Hyönteisten pistot aiheuttavat kutinaa, koska hyönteiset ruiskuttavat pistäessään ihoon sylkeä, joka sisältää erilaisia aineita, kuten proteiineja ja entsyymejä. Näiden aineiden tarkoituksena on edistää hyönteisen veren imemistä, mutta ne voivat aiheuttaa myös allergisia reaktioita ihmisten ja eläinten elimistössä. Tämä allerginen reaktio vapauttaa histamiinia, joka aiheuttaa kutinaa, punoitusta ja turvotusta pistoskohdassa. Puremisesta aiheutuvat reaktiot ovat hyvin yksilöllisiä.
Ampiainen ja paarma pistävät pistimellä, joka erittää myrkyllistä ainetta, apitoksiinia, puremakohdassa. Sitä erittyy pistosta suoraan ihmiseen tai eläimeen. Myrkyn tarkoituksena on toimia puolustusmekanismina, mistä johtuen apitoksiini voi aiheuttaa voimakasta kipua, turvotusta, kutinaa ja jopa allergisia reaktioita ihmisille ja eläimille.
Oireet
Hyönteisten ja ampiaisten puremat voivat aiheuttaa paikallista kipua, turvotusta, kutinaa ja joskus purema- tai pistokohta voi tulehtua. Puremat voivat johtaa myös allergisiin reaktioihin, kuten anafylaksiaan, joka on vakava ja hengenvaarallinen tila.
Allergisia reaktioita aiheuttavat puremat ovat harvinaisia, mutta voivat olla erittäin vakavia. Oireita voivat olla kasvojen, kielen tai huulten turvotus, hengitysvaikeudet, oksentelu tai ripuli. Jos lemmikillä on allerginen reaktio, on tärkeää välittömästi konsultoida eläinlääkäriä ja saada eläin hoitoon.
Hyönteiset voivat aiheuttaa useita ongelmia lemmikeille.
Hoito
Jos lemmikkiä on purrut tai pistänyt hyönteinen ja ihoon on jäänyt selkeä haava, on tärkeää puhdistaa puremakohta ja pitää silmällä mahdollisten infektio-oireiden, kuten punoituksen tai turvotuksen varalta. Joissakin tapauksissa puremakohta voi tulehtua ja vaatia antibioottikuuria.
Oireita voi lievittää viilentämällä puremakohtaa kylmällä vedellä tai kylmäpakkauksilla. Näitä ei kuitenkaan pidetä koskaan suoraa ihoa vasten! Jos puremakohta on erittäin turvoksissa tai aiheuttaa lemmikille voimakasta kipua, kannattaa hakeutua eläinlääkärin hoitoon. Eläinlääkäri voi tarvittaessa määrätä oireita helpottavaa lääkitystä.
Ennaltaehkäisy
Puremien ennaltaehkäisy on tärkeä osa hyönteisten puremien välttämisessä. Esimerkiksi hyttysiä ja paarmoja voi torjua käyttämällä hyönteiskarkotteita tai suojaavia vaatteita. Ampiaisten pistoja voi välttää seuraamalla lemmikkiään ja huolehtimalla, ettei se pääse esimerkiksi maa-ampiaispesän lähelle. Punkkeja vastaan voi suojautua sopivan vaatetuksen lisäksi käyttämällä punkkipantoja tai muita soveltuvia aineita. Punkeista ja punkkikarkotteista voi lukea lisää täältä.
Eläimen keho on hyvä käydä läpi joka päivä mahdollisten puremien varalta. Näin ongelmiin voidaan puuttua nopeasti, eivätkä tilanteet tällöin äidy vakaviksi. Hyönteisten puremat voivat olla vaarallisia, mutta useimmiten niistä selvitään kotikonstein.
mennessä ELL Eva Kaisti | touko 3, 2023 | app
Allergia on immuunijärjestelmän liiallinen reaktio tiettyihin normaalisti vaarattomiin aineisiin, kuten esimerkiksi siitepölyyn, eläinten hilseeseen tai ruoka-aineisiin. Tämä reaktio aiheuttaa tyypillisesti oireita, kuten aivastelua, nenän vuotamista, silmien kutinaa, ihottumaa, hengenahdistusta tai vatsavaivoja. Allergia voi olla perinnöllinen tai se voi kehittyä elämän aikana eri asioille altistumisen myötä.
Allergia ja yliherkkyys ovat samankaltaisia, mutta allergia on tarkempi käsite ja se kuvaa immuunijärjestelmän reaktiota tiettyyn aineeseen, kun taas yliherkkyys voi kuvata laajemmin erilaisia ei-immunologisia reaktioita. Voit lukea lisää allergioiden ja yliherkkyyksien eroista täältä.
Eläinten allergiat
Eläimet voivat olla allergisia siitepölylle, samalla tavalla kuin ihmisetkin. Eläinten allergiset oireet voivat ilmetä esimerkiksi ihon kutiamisena, punoituksena ja tulehduksena, hengitysvaikeuksina, aivasteluna, silmien kutinana ja vuotona sekä korvakäytävien tulehduksina. Eläimet voivat olla allergisia eri kasvilajeille, kuten heinille, koivulle, tammelle, pajuille, ruohoille ja rikkakasveille.
Siitepölyn lisäksi eläimet voivat olla allergisia myös muille eläimille. Esimerkiksi kissojen on havaittu olevan allergisia mm. koirien, hamsterien ja jyrsijöiden hilseelle, höyhenille ja pölylle. Koirat taas voivat olla allergisia muiden koirien, kissojen, hevosten ja lehmien hilseelle sekä punkin puremalle.
Eläinten eri allergioiden yleisyys vaihtelee eläinlajin ja alueen mukaan. Esimerkiksi kissojen arvioidaan olevan yleisesti useammin allergisia kuin koirien. Lisäksi joillakin alueilla on allergioiden esiintyvyys suurempaa kuin toisilla. Monilla allergikoilla oireet voivat olla lieviä ja ne saattavat jäädä huomaamatta, mikä vaikeuttaa allergioiden määrän arvioimista. Eläinten allergiaoireet voivat muistuttaa monia muita sairauksia, joten oikean diagnoosin tekeminen vaatii usein eläinlääkärin tekemän perusteellisen tutkimuksen.
Siitepölyallergian kriittiset ajat Suomessa
Suomessa siitepölykausi alkaa yleensä keväällä huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa ja kestää aina heinäkuun loppupuolelle asti. Osalla kasveista siitepölykausi voi kestää jopa elo-syyskuun vaihteeseen. Pahimmillaan siitepölykausi Suomessa on yleensä kesäkuun alussa, jolloin erityisesti heinä- ja koivupuiden siitepölyä on runsaasti ilmassa.
Siitepölyä vapautuu ilmaan, kun kasvit kukkivat ja niiden siitepöly leviää tuulen mukana. Lämmin ja aurinkoinen sää edistää siitepölyn vapautumista, kun taas sade vähentää siitepölyn määrää ilmassa. Myös kasvupaikka vaikuttaa siitepölyn määrään, esimerkiksi metsäisillä alueilla siitepölymäärät ovat yleensä pienemmät kuin kaupunkialueilla.
Suomessa eniten allergisoivia kasveja ovat koivu, timotei, nurminata, erilaiset heinät ja pujo. Koivun siitepölykausi alkaa yleensä huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa ja kestää noin kuukauden. Timotein siitepölykausi alkaa pääsääntöisesti heinäkuun alussa ja nurminadan heinäkuun lopussa. Muiden heinäkasvien, kuten heinän ja pujon siitepölykausi kestää heinä-elokuun vaihteesta syyskuun alkuun. Ilmastonmuutoksen myötä siitepölykauden alkamisajankohta ja kesto voivat vaihdella hieman vuosittain.
Siitepöly voi aiheuttaa myös eläimille allergioita.
Mitkä tekijät vaikuttavat eläinten allergioiden muodostumiseen?
Eläinten allergioiden muodostumiseen vaikuttavat useat tekijät, kuten geneettinen alttius, ympäristötekijät, altistuminen allergeeneille ja immuunijärjestelmän toiminta. Eläin voi periä tiettyjä geenivariantteja, jotka lisäävät allergian riskiä. Toisaalta eläin saattaa elinympäristössään altistua esimerkiksi ilmansaasteille tai homeelle, jotka taas heikentävät eläimen immuunijärjestelmän toimintaa ja altistavat allergeeneille. Immuunijärjestelmä voi heikentyä myös ihoon tai ruokaan liittyvien allergeenien kautta. Terve immuunijärjestelmä on tärkeä, sillä pääsääntöisesti allergiareaktiot tapahtuvat silloin, kun elimistön puolustusmekanismi reagoi liian voimakkaasti tiettyyn allergeeniin.
Eläinten jalostus voi vaikuttaa joidenkin allergioiden syntymiseen ja esiintyvyyteen. Esimerkiksi tiettyjen koirarotujen kohdalla on havaittu enemmän allergioita joissakin linjoissa. Allergioiden esiintyvyyttä on saatu myös pienemmäksi tasokkaalla jalostustyöllä.
Allergian monimutkaiset synty- ja kehittymismekanismit kuitenkin rajoittavat jalostustyön mahdollisuuksia allergioiden hallinnassa. Useat tekijät vaikuttavat allergiaoireisiin, ja vaikka jalostuksella voidaan pyrkiä vähentämään allergian esiintyvyyttä, on yksilön alttius allergioille kuitenkin monimutkainen ja monitekijäinen. Allergioiden muodostumiseen ei ole yhtä selkeää ratkaisua.
Hoito
Allergioiden hoito riippuu allergian vakavuudesta ja oireiden luonteesta. Hoitokeinot voivat sisältää lääkitystä, kuten antihistamiineja, kortikosteroideja tai immunoterapiaa (eli desensibilisaatiota). Immunoterapiassa eläimelle annetaan pieniä annoksia allergeeneja pitkällä aikavälillä. Tavoitteena on, että eläimen immuunijärjestelmä tottuu allergeeneihin ja lopettaa yliherkän reaktion.
Allergioiden hoidossa voidaan käyttää myös muita hoitomuotoja, kuten ruokavalion muutoksia, hygieniatoimenpiteitä tai ympäristön muutoksia. On tärkeää, että eläinlääkäri arvioi eläimen tilan ja suosittelee sopivia hoitovaihtoehtoja.
mennessä ELL Eva Kaisti | huhti 27, 2023 | Ohjeet
Allergiset reaktiot rokotteista
Rokote on valmiste, joka sisältää joko heikennettyjä tai kuolleita taudinaiheuttajia tai niiden osia. Nämä eivät aiheuta varsinaista sairautta, mutta stimuloivat elimistön immuunijärjestelmää tunnistamaan ja muodostamaan puolustuskyvyn tiettyä taudinaiheuttajaa vastaan. Rokotteen kautta keho altistuu taudinaiheuttajalle ilman, että sairautta todellisuudessa puhkeaa.
Altistuminen käynnistää elimistön puolustusjärjestelmän, joka kehittää vasta-aineita, jotka taas tunnistavat ja tuhoavat taudinaiheuttajan, jos niitä pääsee myöhemmin elimistöön. Kerran muodostettu puolustuskyky mahdollistaa tehokkaan ja nopean torjunnan mahdollisia taudinaiheuttajia vastaan.
Rokotteet eivät anna täydellistä suojaa taudinaiheuttajia vastaan, mutta ne vähentävät merkittävästi sairastumisriskiä. Rokotukset ovatkin erittäin tärkeä tapa ehkäistä tartuntatauteja ja suojelevat samalla yksilöä ja yhteisöä. Rokotteiden teho perustuu siihen, että ne stimuloivat immuunijärjestelmää tunnistamaan ja torjumaan tietyn taudinaiheuttajan, kuten viruksen tai bakteerin.
Nuorille ja aikuisille koirille on omat rokotusohjelmansa, joita kannattaa noudattaa.
Allergisten reaktioiden oireet
Eläimet voivat saada allergisia reaktioita rokotuksista, vaikka se ei ole kovin yleistä. Allergisia reaktioita voi esiintyä minkä tahansa rokotteen yhteydessä, mutta yleisimmin ne liittyvät rokotteisiin, jotka sisältävät useita eri komponentteja, kuten esimerkiksi rabiesrokotteisiin.
Allerginen reaktio rokotteelle voi olla lievä tai vakava. Lievissä tapauksissa eläin voi saada esimerkiksi ihottumaa, kutinaa tai nokkosihottumaa, mutta yleensä oireet häviävät itsestään muutaman päivän kuluessa. Vakavammissa tapauksissa eläin voi saada anafylaktisen sokkitilan, joka on hengenvaarallinen tila ja vaatii välitöntä lääkärinhoitoa.
Hoito
Jos eläimellä on lieviä rokotusreaktioita, hoitoon voidaan käyttää oireenmukaista hoitoa. Esimerkiksi kipulääkettä voidaan antaa, jos lemmikki tuntuu olevan kivulias pistoskohdassa. Kylmäpakkausta voidaan käyttää turvotuksen ja kivun lievittämiseen.
Vakavissa allergisissa reaktioissa eläinlääkäri voi antaa antihistamiinilääkkeitä tai kortikosteroideja (kortisonia) allergisen reaktion lievittämiseksi. Jos reaktio on erittäin vakava, eläinlääkäri voi antaa adrenaliinia, joka on voimakas allergiaoireiden hoitoon käytetty lääke. On tärkeää, että lemmikkiä seurataan tarkasti rokotteen antamisen jälkeen ja että eläinlääkärille ilmoitetaan välittömästi, jos havaitaan vakavan allergisia reaktioita oireita.
mennessä ELL Eva Kaisti | huhti 26, 2023 | Ohjeet
Mitä eroa on allergialla ja yliherkkyydellä?
Immuunijärjestelmän tehtävänä on tunnistaa tietyt aineet vieraiksi ja mahdollisesti haitallisiksi ja immuunijärjestelmä on evoluution myötä kehittynyt suojaamaan elimistöä haitallisilta aineilta, kuten bakteereilta ja viruksilta. Allergisessa reaktiossa immuunijärjestelmä reagoi johonkin tavallisesti vaarattomaan aineeseen ja alkaa tuottaa vasta-aineita ja muita tulehdusvälittäjäaineita. Siitä seuraa allergiaoireita, kuten kutinaa, turvotusta ja hengitysvaikeuksia.
Yliherkkyys taas tarkoittaa, että elimistö kyllä reagoi johonkin aineeseen, mutta ei samalla tavalla tai yhtä voimakkaasti kuin allergiassa. Yliherkkyys voi johtua tietyn ruoka-aineen huonosta sulamisesta tai imeytymisestä, tai se voi olla seurausta esimerkiksi ruoansulatuskanavan tulehduksesta, herkästä suolistosta tai muusta elimistön ärsytystilasta.
Lemmikkien ruoka-aineongelmat
Lemmikkien ruoka-aineongelmien yleisyydestä ei ole tarkkaa tilastotietoa, mutta eläinlääkäreiden raporttien perusteella lemmikkien määrä, joilla jotkin ruoka-aineet aiheuttavat ongelmia, on jatkuvasti nousussa. Lisäksi eläinten omistajat ovat nykyään entistä tietoisempia lemmikkiensä ruokinnasta ja terveydestä. Tämä voi osaltaan vaikuttaa siihen, että lemmikkien ruoka-aineongelmia havaitaan ja niistä keskustellaan.
Eläinten ruoka-aineongelmat voivat johtua allergioista tai yliherkkyyksistä. Usein käytetäänkin termiä ”ruoka-aineintoleranssi” kuvaamaan yleisesti kaikkia eläinten reaktioita ruoka-aineisiin, olivatpa ne sitten allergisia tai ei-allergisia. Eläinten ruoka-aineallergiat ovat melko harvinaisia ja yliherkkyydet ovat yleisempiä.
Oireet
Ruoka-aineintoleranssin oireet voivat olla samankaltaisia, johtuivat ne sitten allergiasta tai yliherkkyydestä. Oireet ovat yksilöllisiä ja niissä saattaa olla suurta vaihtelua yksilöiden välillä. Yleisiä oireita ovat esimerkiksi iho-ongelmat, kuten kutina, punoitus, hilseily tai hot spot -ilmiö, joka on koirilla esiintyvä akuutti ihoärsytys. Myös vatsa- ja suolistovaivat, kuten ripuli, oksentelu, ummetus tai ilmavaivat voivat olla merkkejä ruoka-aineintoleranssista. Lisäksi lemmikki voi olla yleisesti väsynyt tai masentunut, ja sen turkki voi olla huonokuntoinen ja likaisen näköinen. Joillakin lemmikeillä allergia voi myös aiheuttaa hengitystieoireita, kuten yskää, aivastelua ja hengityksen vinkumista.
Hoito
On tärkeää, että ruoka-aineongelmien kanssa hakeudutaan eläinlääkäriin. Diagnosointi voi olla haastavaa, koska oireet saattavat johtua monesta eri syystä. Eläinlääkäri saattaa suorittaa allergiatestin ja joissain tapauksissa etäeläinlääkrillä käynti riittää. Ruoka-aineintoleranssien hoito perustuu yleensä ruokavalion muutoksiin. Eläinlääkäri voi suositella tiettyä hypoallergeenista tai eliminointiruokavaliota. Tarkoituksena on välttää ruoka-aineita, jotka aiheuttavat oireita lemmikille.
Jos ruokavalion muutokset eivät auta tai oireet ovat vakavia, eläinlääkäri voi määrätä lääkkeitä oireiden hoitoon. Esimerkiksi antihistamiineja, tulehduskipulääkkeitä tai kortisonivalmisteita voidaan käyttää. Lääkehoidon käytöstä päätetään kuitenkin aina tapauskohtaisesti eläinlääkärin arvion perusteella.
