Lemmikkien laboratoriotutkimukset
Lemmikkien laboratoriotutkimukset eläinlääkärissä Helsingissä
Lemmikkien laboratoriotutkimukset
Lemmikkien laboratoriotutkimukset ovat tärkeä osa lemmikkien terveydenhoitoa, ja ne voivat auttaa eläinlääkäreitä diagnosoimaan sairauksia ja määrittämään sopivan hoidon.
Lemmikkien laboratoriotutkimukset vaativat yleensä veri-, virtsa-, uloste- tai ihosolunäytteen ottamisen.
Vetsyn oma laboratorio
Iso osa näytteistä tutkitaan Vetsy-klinikan omassa laboratoriossa.
Vetsyssä on IDEXX-laitteet, joilla voidaan tutkia kliinisen hematologian asioita eli mm.
- maksa-arvoja Alat ja Afos ja gamma-glutamyylitransferaasi GGT sekä kolesteroli
- munuaisarvoja kuten Urea, Crea ja varhainen munuaisen vajaatominnan mittari SDMA
- totaaliproteiinit ja albumiini sekä globuliini
- elektrolyytit Na, K, Cl,
- kilpirauhasarvo T4
- puna- ja valsosoluarvot
Virtsa- ja iho- sekä korvanäytteet mikroskopoimme itse.
Erikoistutkimukset lähetetään ulkoiseen laboratorioon analysoitavaksi. Tulokset voivat olla valmiita muutaman päivän kuluessa, jonka jälkeen eläinlääkäri voi arvioida lemmikin terveydentilaa ja tarvittaessa aloittaa hoidon.
Verikokeet ja iho- tai korvanäytteet ottaa klinikkaeläinhoitaja tai eläinlääkäri.
Kystosenteesillä otetut virtsanäytteet ottaa eläinlääkäri.
Ohutneulanäytteet ottaa eläinlääkäri.
Yleisimpiä laboratoriotutkimuksia lemmikkien osalta ovat:
- verikokeet
- virtsakokeet
- ulostekokeet
- iho- ja korvanäytteet
- ohutneulanäytteet ja biopsiat eli koepalat
- topsinäytteet mm. virusten tutkimiseen esim. silmä- tai sieraineritteestä
- bakteeriviljely- ja antibioottiresistenssinäytteet
- erilaiset solunnäytteet geenitestejä varten
Laboratoriotutkimukset kertovat meille lemmikkisi terveydestä
Verikokeet voivat antaa tietoa esimerkiksi lemmikin verensokeritasosta, maksan toiminnasta, munuaisten toiminnasta ja anemiasta.
Virtsakokeet puolestaan voivat auttaa havaitsemaan virtsateiden infektioita ja muita terveysongelmia, kuten virtsakiteitä sekä viitteitä munuaisten toimintahäiriöön.
Ulostekokeet auttavat löytämään sisäloisia.
Iho- ja korvanäytteistä etsitään yleisimmin. tulehdussoluja, bakteereja ja hiivasieniä.
Ohutneulanäytteet ja biopsiat lähetetään usein patologille tutkittaviksi ja niillä tutkitaan mm. erilaisia patteja ja niiden hyvän- tai pahanlaatuisuutta.
Näytteet virusten tutkimiseksi lähetämme ulkopuoliseen laboratorioon.
Bakteeriviljelynäytteet lähetämme ulkopuoliseen laboratorioon.
Solunäytteet lähetetään erilliseen laboratorioon ja geenitestejä toivovien asiakkaiden tulee olla itse perehtyneitä lähetteiden ja laboratorioiden suhteen.
Ohje ulostenäytteen ottamiseen:
Ulostenäytteen omistaja voi kerätä itse. Varatkaa aika klinikalle ja viekää mukaanne ulostenäyte. Noin 1tl per uloste 1-3:sta ulosteesta per päivä riittää. Kerätään kolmena peräkkäisenä päivänä. Saa laittaa kaiken samaan purkkiin. Säilytys jääkaapissa suljetussa purkissa.
Virtsanäytteet kotona tai klinikalla
Virtsanäytteen voi toisinaan kerätä itse. Ideaalitilanteessa virtsanäyte otetaan klinikalla. Tällöin se otetaan ultraääniohjauksessa neulalla lemmikin virtsarakosta. Tätä toimenpidettä kutsutaan kystosenteesiksi. Useimmiten tämä on kivuton toimenpide, mutta vaatii sen, että eläin on rauhallinen ja pysyy hetken paikallaan. Lemmikki voidaan myös kevyesti rauhoittaa toimenpiteeseen.
Virtsasta tutkitaan ominaispaino (kuinka laimeaa virtsa on eli toimivatko munuaiset tai juoko lisääntyneesti), proteiinipitoisuus (onko munuaisissa ongelmaa ja vuotavat proteiinia virtsaan) sekä sokeripitoisuus (onko diabetesta tai fanconi syndroomaa) ja mikroskopoidaan tulehdussolut ja bakteerit (onko virtsatieinfektio).
Lisäksi tehdään joko talon sisäisessä tai mieluusti ulkopuolisessa laboratoriossa bakteeriviljely ja mahdollisesti esiintyvistä bakteereista resistenssimääritelmä, eli katsotaan, onko ongelmia antibioottivalinnassa.
Ohjeet koiran virtsanäytteeseen kotona:
Mukaan eläinlääkäriin voitte ottaa ns. vapaan virtsanäytteen, jotta on varmasti jotain mitä tutkia, jos kystosenteesi ei onnistukkaan. Voitte ostaa apteekista desinfiointiainetta Betadine, ja laimentaa sen haalean teen väriseksi.
Uros: Ostakaa ruisku, esim. 10 ml. Betadineliuosta ruiskutetaan ihan reippaasti esinahan sisään ja liikutellaan esinahkaa edestakaisin. Näin desinfioidaan aluetta.
Narttu: pyyhitään huolella genitaalialue Betadine-liuokseen kostutetuilla meikinpoistolapuilla tai pumpulilla.
Ohjeet sekä urokselle että nartulle:
- Puhdistakaa löylykauha tai soppakauha kiehuvalla vedellä ja kuivatkaa puhtaalla paperilla tai pyyhkeellä. Samalla pestään ja kuivataan joku kannellinen purkki.
- Kauhan voi helposti tuupata pissasuihkuun, kun koira nostaa koipea tai kyykistyy.
- Virtsa laitetaan kauhasta kannelliseen kuppiin ja otetaan mukaan eläinlääkäriin.
- Virtsa säilyy suljetussa purkissa jääkaapissa 6h oikeasti hyvänä.
Näin valmistaudutte koiran virtsanäytteen ottamiseen klinikalla:
- Ei pissatusta niin pitkään aikaan ennen ELLkäyntiä kuin mahdollista, jotta virtsarakossa olisi virtsaa, jos sieltä koitetaan saada steriili näyte, nk. kystosenteesinäyte. Se otetaan ultraääniohjauksessa neulalla ja ruiskulla vatsanahan läpi rakosta, joten rakon on hyvä olla virtsantäytteinen.
- Steriilisti otettu näyte on kuitenkin ehdottomasti paras, ettei näytteeseen tule kontaminaatiota sukuelimistä. Miettikää sen mukaan, milloin pissatatte koiran ja koitatte metsästää näytettä. Jos mahdollista varmistakaa, ettei se ehdi pissaamaan juuri ennen eläinlääkäriä.
- Suosittelemme, että kun menette eläinlääkäriin, pidätte koiran iästä riippuen 6-12h paastolla.
- Vettä saa olla, ei ruokaa. Jos virtsarakosta halutaan näyte neulalla vatsanpeitteen läpi, saattaa koira toisinaan tarvita rauhoituksen. Yleensä onnistuu kyllä ilman. Myös mahdollisten verinäytteiden tarkastamisen kannalta on paasto oleellinen.
- Jos teille on varattu aika virtsatutkimuksiin tai lisääntyneen juomisen tai pissaamisen takia, tullaan sinne mahdollisimman täydellä rakolla eli silloin ei saisi pissata n. 4-6 tuntiin ennen käyntiä.
Kissan virtsanäytteet kotona:
Näytteen tulisi mieluiten olla vain virtsaa, mahdollisimman “suoraan lähteestä”, ja se olisi hyvä saada mahdollisimman puhtaaseen ja steriiliin astiaan ilman ylimääräisiä kemikaaleja.
Huom! Jos imet virtsan lattialta, on bakteereita varmasti läsnä. Lika, roska ja kuidut paperipyyhkeestä, hiekkalaatikosta tai matosta voivat myös vaikuttaa proteiiniin ja virtsan laimenemiseen. Jos lattiallasi tai hiekkalaatikossasi on puhdistusaineita, voivat nämä häiritä näytettä. Valitettavasti kissat eivät yleensä pissaa käskystä. He haluavat kylpyhuoneessa yksityisyyttä ja usein pidättävät virtsaansa todella pitkään.
Ensisijainen vaihtoehto, erikoisrakeet:
- Esim. tällainen setti olisi aina hyvä olla kotona:
https://www.kivuton.fi/products/urigrid-pp-feline-virtsanaytteenottosetti
- Rakeita käytetään normaalin hiekan/pelletin sijaan laatikossa.
Toissijainen vaihtoehto, jos kotona ei ole virtsanäytteen keräämiseen tarkoitettuja erikoisrakeita:
- Aseta hiekan tai pellettien päälle huolellisesti elmukelmua / kaupan tuorekelmua.
- Asettele kelmun reunat reilusti toistensa päälle, ettei arvokas näytemateriaali lirise ohi.
- Painele tasainen “kelmulaatta” kiinni hiekkaan tai pelletteihin.
- Jos kissa suostuu pissaamaan kelmun päälle, käy nopeasti imemässä ruiskulla tai kaapimassa puhtaalla lusikalla näyte talteen puhtaaseen kannelliseen purkkiin.
Kolmas vaihtoehto:
- Jotkut omistajat onnistuvat seuraamaan kissaansa hiekkalaatikolle ja pitämään pientä puhdasta kauhaa kissan jalkojen välissä, kun hän kyykistyy. Tämä onnistuu vain jos laatikko on riittävän suuri eikä siinä ole kantta. Koska kissat seisovat melko alhaalla maassa, voi olla helpompi käyttää todella matalaa astiaa ja sujauttaa se nopeasti jalkojen väliin.
Neljäs vaihtoehto:
- Käytä erittäin puhdasta hiekkalaatikkoa, jossa ei ole kissanhiekkaa. pellettejä tai roskia. Aseta laatikko tavalliseen hiekkalaatikkopaikkaan ja odota. Jos kissa vastustaa pissaamista tyhjään hiekkalaatikkoon, muutama pieni puhdas talous paperinpala tai hyvin pienen määrän puhdasta hiekkaa tai pellettiä yhdessä nurkassa voi olla tehokas keino motivoida kissaa pissalle.