Lemmikin mahasuolikanavan oireet
Lemmikin mahasuolikanavan oireet ja hoito Helsinki
Lemmikin mahasuolikanavan oireet
Lemmikin mahasuolikanavan oireet voivat vaihdella sen mukaan, mikä osa mahasuolikanavasta on muuttunut tai ärtynyt.
Yleisiä mahasuolikanavan ongelman oireita ovat:
Ruokahaluttomuus: Lemmikit, joilla on ongelmia mahasuolikanavassa, voivat usein menettää ruokahalunsa. Erotamme huonontuneen ruokahalun ja syömättömyyden eli anoreksian. Syitä voi olla monia, ja ne voivat yleisimmin liittyä mm. haimaan, sappirakkoon, mahalaukkuun tai
suolistoon. Myös esimerkiksi maksa- ja pernakipu on mahdollinen ja voi johtua mm. kasvaimesta.
Vatsakipu: Lemmikit voivat kärsiä vatsakivuista, joka voi johtua mm.
- haimaongelmista kuten haimatulehduksesta
- närästyksen omaisesta ongelmasta ylävatsassa ja tarkemmin mahalaukussa
- suoliston toimintahäiriöstä
- sappiongelmista kuten sakasta sappirakossa
- kasvaimista
Oksentelu: On tärkeää erottaa, onko kyseessä regurgitoiminen eli pulauttaminen vai oksentaminen.
Regurgitoidessa ruokasulan nousee mahasta takaisin ruokatorveen ja edelleen suuhun passiivisesti. Sitä ei edellä voimakas vatsalihaksilla pumppaaminen kuten oksentamisessa, vaan syöty ruoka ikään kuin vain valahtaa takaisin väärään suuntaan ja pulautetaan ulos ilman mahan kouristelua tai pahoinvointia.
Oksentamisella tarkoitetaan tahdotonta mahalaukun sisällön, ja joskus myös ohutsuolen alkuosan sisällön nousemista ylös ja ulos voimakkaiden lihassupistusten seurauksena. Usein oksentamista edeltää pahoinvointi. Kun koira voi pahoin, se alkaa usein kuolata, nieleskellä ja nuoleskella huuliaan. Koira saattaa olla myös levoton ja hakeutua ulkoilmaan ja syömään ruohoa ennen oksentamista.
Lemmikit voivat oksennella esimerkiksi jos
- ruoka ei sovi heille (yliherkkyys tai aito allergia)
- ruoka on pilaantunutta
- mahalaukun limakalvo on ärtynyt eli siellä on ns. gastriitti, jolle voi olla monia taustasyitä
- ruoka ei pääse etenemään mahasuolikanavassa esim. tukoksen johdosta.
Tukos voi lemmikin koosta riippuen johtua esim.
– karvapaakusta
– sukasta
– pikkuhousuita
– pikkuhousunsuojasta
– narusta tai langasta
– lelunpalasta
– kepeistä, kävystä, kivestä
– maissintähkästä tai muista grillituotteista
– luumun tai nektariinin kivestä
– luusta / luista
– korvatulpasta
– jne.
– suolen tuppeumasta eli invaginaatiosta, missä osa suolesta luiskahtaa toisen osan sisään
– kasvainmassasta, joka kasvaa niin isoksi, että tukkii suolta
Ripuli: Äkillinen oksentelu-ripulitauti on koiran yleisimpiä sairauksia, jonka syy jää usein epäselväksi. Mahasuolikanavan ongelmat voivat aiheuttaa ripulia tai löysää ulostetta. Erotamme ohut- ja paksusuoliperäisen ripulin ja niille voi olla erilaisia syitä. Syitä oksenteluun ja ripuliin voivat olla esim. äkillinen ruokinnanmuutos, pilaantunut ruoka, ylensyönti, lääkkeet, virukset ja bakteerit.
Suoliston tukkeuma eli suolitukos: Jos lemmikin suolisto on tukkeutunut, on tilanne vakava.
Kaasuuntuminen eli dilataatio tai mahalaukun kiertymä eli torsio: Jos lemmikin suolisto tai mahalaukku on kaasuuntunut tai kiertynyt, on tilanne vakava.
Jos ilmenee suolitukoksen tai suuren kaasuuntumisen tai dilataation tai alkavan vatsalaukun kiertymän oireita, tulee harkita klinikka- tai päivystyskäyntiä:
– yökkii ja nieleskelee ja kakoo koko ajan
– koittaa toistuvasti oksentaa ja mitään ei tule
– oksentaa ihan kaiken eli vedenkin
– on kipeä ja vetäytyväinen tai tosi levoton ja hengittää pinnallisesti
– suun limakalvot tosi vaaleat tai tosi punakat
– koittaa ulostaa ja mitään ei tule
– ulostaa holtittomasti ripulia tai valuttaa sitä alleen ja yleisvointi huono
– rintakehä ja maha kaasuuntuu kovasti:
edestä katsottuna lapaluiden jälkeen rintakehä selkeästi ulkoneva, ylhäältä katsottuna laaja rintakehä, leveällä kämmenellä taputtaessa etenkin rintakehän lopun vasen puoli kumisee onton metallimaisesti
Sisäelinten ja siten myös mahasuolikanavan ongelmiin hyviä tutkimuksia ovat esimerkiksi:
Verikoe: Verinäytteestä voidaan tutkia esimerkiksi maksan ja munuaisten toimintaa, rasva-arvoja kuten kolesterolia ja lipaasia, haiman toimintaan liittyviä arvoja ja tulehdusarvoja.
Ultraäänitutkimus: Ultraäänellä voidaan tutkia sisäelimiä, kuten maksaa, munuaisia, sappirakkoa, suolistoa, haimaa ja virtsarakkoa.
Röntgentutkimus: Röntgenkuvauksella voidaan tutkia esimerkiksi mahalaukkua ja suolistoa. Röntgenkuvissa voidaan havaita viitteitä suolitukokseen sekä vatsalaukun tai suolen kaasuuntumiseen ja vatsalaukun kiertymään eli torsioon.
Endoskopia: Endoskopiassa eli mahasuolikanavan tähystyksessä käytetään kameraa ja putkea tutkimaan esimerkiksi ruokatorvea, mahalaukkua ja suolistoa.
Näitä tutkimuksia voidaan käyttää erilaisiin tarkoituksiin, kuten sairauksien diagnosointiin, hoitojen määrittämiseen ja hoidon vasteen seurantaan.