Mikä on anaalirauhanen?
Koiralla ja kissalla on molemmin puolin peräaukkoa klo 4:ssä ja klo 8:ssa pussimaiset anaalirauhaset. Anaalirauhaset erittävät pienen määrän anaalirauhaseritettä lemmikin ulostaessa. Sen haju on yksilölle ominainen ja onkin siten eläimelle keino merkitä omaa reviiriään. Joskus rauhaset voivat tyhjentyä myös lemmikin säikähtäessä.
Normaalin anaalirauhaseritteen väri, koostumus ja haju vaihtelevat.
Anaalirauhastukos
Jos anaalirauhaset eivät tyhjene tehokkaasti, voivat ne tukkeutua. Liiallisen eritteen pakkautuminen anaalirauhaspussiin johtaa kipuun ja kutinaan. Monesti lemmikki oireilee anaalirauhastukosta nuolemalla peräaukkoaan epätavallisen paljon tai raahaamalla peppuaan lattiaa vasten. Ulostaminen voi olla vaikeaa ja kivuliasta. Kissat voivat anaalirauhastukoksen vuoksi alkaa myös ulostamaan hiekkalaatikon ulkopuolelle tai säntäillä ja sinkoilla äkisti ympäriinsä selkänahkaa värisyttäen.
Anaalirauhastukosen hoito
Anaalirauhastukoksen hoito sisältää yleensä anaalirauhasten alueen päivittäistä suihkuttamista. Joskus tilanne vaatii rauhasten manuaalisen tyhjentämisen, useimmiten klinikalla. Joskus omistaja onnistuu tekemään toimenpiteen itse kotioloissa. Joissain tapauksissa, anaalirauhasia täytyy tyhjentää säännöllisesti anaalirauhastukoksen syntymisen ehkäisemiseksi.
Anaalirauhastulehdus ja anaalirauhasfisteli
Jos tukkeutunut anaalirauhanen ei tyhjene ajoissa ja eritteen määrä pussissa vain kasvaa kasvamistaan, anaalirauhanen tulehtuu ja lopulta anaalirauhanen puhkeaa ja erite purkautuu ympäröiviin kudoksiin ja ihon läpi. Peräaukon ympäristön iholla havaitaan tällöin erittävä kraaterimainen haavauma. Puhutaan anaalirauhasfistelistä.
Klinikalla tärkein toimi on tulehtuneen ja fistelöityneen anaalirauhasen huuhtelu rauhoituksessa, tarvittaessa useamman kerran kunnes tulehdus on parantunut.
Jos anaalirauhaset tukkeutuvat ja tulehtuvat usein paikallishoidoista ja tukkeutumisen mahdollisten taustasyihin puuttumisesta huolimatta, voidaan ne joskus joutua poistamaan kirurgisesti. Koska toimenpiteeseen liittyy komplikaatioiden riski, ei sitä usein kuitenkaan tehdä kuin viimeisenä vaihtoehtona.